6.9/7

Eilisen "Ilta-Sanomat" kuvasivat Dawkinsin näkemyksien lieventyneen. "Dawkins tunnetaan evoluutioteorian kannattajana ja ateistina, eli jumalan olemassa olon kieltäjänä. Nyt Dawkins kuitenkin The Telegraph -lehden mukaan sanoi Oxfordin yliopistolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa pitävänsä itseään ennemmin agnostikkona, joka ei tiedä, onko jumala olemassa." Dawkinsin vanhaa maailmankuvaa arvioitiin seuraavalla tavalla "Richard Dawkinsin kuuluisin kirja on vuonna 2006 julkaistu Jumalharha (The God Delusion), jossa hän esittää että personoituun jumalaan uskominen on järjetöntä ja aiheuttaa yhteiskunnalle vahinkoa. Dawkinsin mukaan suvaitsevammat uskonnon muodot suojelevat fundamentalismin olemassa oloa ja sen takia kaikki uskonnollisuus on hengenvaarallista." Nyt mielipide on laantunut "Dawkins ilmaisi, että ei ollut täysin sataprosenttisen varma, että Jumalaa ei ole olemassa. Olen 6,9:n varma 7:stä, että Jumalaa ei ole, Dawkins sanoi. Yliluonnollisen luojan olemassa olon mahdollisuus on hyvin, hyvin vähäinen." Juha Leinivaara huvitteli tähän liittyen muistuttamalla että mainittu Jumalharha luokittelee teismin ja ateismin 7 -asteisella asteikolla. Tässä kohta 6 on de facto ateisti ja Dawkins kertoo ekplisiittisesti kirjassaan olevansa tällä kannalla. "Very low probability, but short of zero. De facto atheist. 'I cannot know for certain but I think God is very improbable, and I live my life on the assumption that he is not there.'" Näkemys ei siis ole muuttunut, vaan media reagoi Dawkinsin samana pysyvään näkemykseen eri tavalla kuin tavallisesti.

Leinivaara toki muistuttaa että osa lehdistöstä on ottanut Dawkinsin lausunnot jopa kääntymisinä. Dawkins olisi siis myöntänyt Jumalan olemassaolon. Tässä tietysti sekoittuu koko ajatus ; Jumalan olemassaolon mahdollisuus ei tarkoita samaa kuin siihen uskomisen rationaalisuus. Tämä on yksi uusateistisen ajattelun keskeisimpiä puolia. Jumalan epätodennäköisyys on uusateismin rakenteellista ydintä; Se ei väitä että sillä olisi keino falsifioida Jumala ja että se olisi toteuttanut tämän. Se ei suinkaan perusta ajatteluaan Jumalakumoamiselle ("Disproof of God") vaan arvioi miten todennäköinen ja uskottava tämä konsepti on luonnontieteellisen ajattelun valossa.
1: Rehellisesti sanoen ajatus ehdottomuudesta tulee jostain ja uskottavin, kenties ainut, syy onkin yleensä kriitikon projektiota. Eli siinä että hän näkee oman uskonnollisen vakaumuksensa asenteen toisissa mielipiteissä. Uskovaisen ehdottomuus ja suunnaton varmuus ja dogmaattisuus ei kuitenkaan todista että kaikki olisivat samanlaisia, kiitos vaan.

Dawkinsin näkemyksen lientymisen tai edes muuttumisen esittäjät ovat ilmeisesti ohittaneet jopa sen mikä uusateistien bussikampanjassa oli globaalisti. Sloganhan oli "There's probably no God. Now stop worrying and enjoy your life." Ainakin suomessa tätä lausetta piikiteltiin varovaisuudesta jossa epätodennäköisyys -sana oli ikään kuin kohteliaissyistä mukana. Se on kuitenkin olennainen osa Dawkinsin logiikkaa.

On hyvä huomata että Dawkinsin Jumalharha pitää sisällään, paitsi epätodennäköisyyskannanoton, niin se myös laajemmin ottaen kritisoi agnostismia. Dawkins ei suinkaan katso kirjassa agnostismia hyväksi, vaan kohdistaa kirjansa kritiikin sekä uskovaisille että agnostikoille. Epätodennäköisyys ja nuiva suhde agnostismiin selittävätkin sen miksi Dawkins kutsuu itseään agnostikoksi ehdoilla jotka on luettavissa likimain pelkästään sarkasmiksi. "I am agnostic only to the extent that I am agnostic about fairies at the bottom of the garden." Karkeistaen voisi sanoa että Dawkinsin maailmassa agnostikon tulisi arvioida todennäköisyys ja noudattaa sitä jonka puoleen se painuu. Jos uskoo että Jumala on todennäköinen (ei välttämättä todistettu) on syytä olla teisti ja jos katsoo että Jumala on epätodennäköinen, kannattaa pompahtaa ateistiksi.

Tämä on tietysti hyvä valaisemaan sitä, miten uusateismia pidetään dogmaattisena jumalankieltona ja militanttina melko turhin syin. Kun tämäntapaiset uusateismin määritelmät leviävät ja saavat kuvauksia lempeydestä, selviää miten vähän militanttius -mielikuvan takana on ns. asiallista uusateististen ajattelijoiden lausuntojen ja sisältöjen tuntemista. Dawkins onkin useimmille mielikuva - jokin joka rehellisyyden nimissä tuo hieman mieleeni "Nuotan" homoseksuaalivideon kampanjan vastustajat. Videota nimittäin katsottiin netissä ja muualla yllättävän vähän suhteessa siihen kritiikkimäärään jota tähän videoon kohdistettiin. Tämä tarkoittaa sitä että valtaosa kritiikoista luotti sekundaarisiin lähteisiin eikä tutustunut itse aineistoon suoraan. Näin ei välttämättä puhuttu "Nuotan" videosta tai Dawkinsista vaan siitä mitä joku muu on sanonut näistä.

Kuitenkin lehtien näkemykset ovat tavallaan ymmärrettäviä. Dawkinsin ymmärtäminen ateismin perinteessä ja osana uusateismia tekee siitä toki kornia, mutta jos asiaa katsotaan agnostismin historian kannalta, on pakko nostaa esiin Huxley, joka kehitti koko agnostismitermin in first place, kuvasi omaa vakaumustaan sillä ja levitti tämän käsitteen laajemmin tunnettavuuteen. Nimittäin kun "Darwinin Rottweiler" (Dawkins) pistetään rinnakkain "Darwinin Bulldogin" (Huxley) kanssa, huomataan että analogisuutta on enemmän kuin siinä että molempien lisänimessä on koiria. ; Molemmat nimittäin pitivät Jumalaa mahdollisena. Tässä mielessä ero agnostismin ja uusateismin välillä on liukuva. (Ja tämä voi näyttäytyä jopa tämän blogin väärintulkitsemisena, se nähdään varmasti helposti ateistisena eikä agnostisena.)
1: Agnostismissa on ripaus ateismia. Huxleyn ja Dawkinsin välillä on olennainen ero ; Dawkins käsittelee mahdollisuutta todennäköisyysarviona jossa on yksi ulottuvuus ja jossa "agnostismi" on puolivälissä. Huxley käsittelee mahdollisuutta jonain jota ei tunneta. Näin ollen agnostismi ottaa todennäköisyysarvioon "ulkopuolisen" roolin, eräässä mielessä "uuden ulottuvuuden". Kuitenkin agnostismiin sopii myös sellainen malli jossa Jumalan todennäköisyys arvioidaan Dawkinsin malliin, ja historiallisesti moni agnostikko onkin aivan taatusti pitänyt Jumalaa "mahdollisena mutta epätodennäköisenä". ; Ennen ateismin ja teismin parissa oltiin ehdottomampia, ei puhuttu yhtä voimakkaasti epävarmuudesta ja todennäköisyydestä kuin mitä tällä hetkellä on muodikasta. Siksi epävarmuus ja epäily leimautui tavallista helpommin agnostismiksi.
2: Ateismissa on ripaus agnostismia. Ateismissa on siinäkin kaksi päälinjaa, jotka Quine on kuvannut the "Web of Belief":issä epäuskoa kahdella loogisella lauseella joista molemmat kuvaavat ateismia, ja ne ovat keskenään olennaisesti erilaisia. Ensimmäinen ateismin malli on "Not(Believe[I] Thereexist(Gods)) [¬(BI(∃x(Gx))]" ja toinen ateismin malli "Believe[I](Not Thereexist(Gods)) [(BI(¬∃x(Gx))]" Quine jaottelee ateismin (1) "disbelief" -malliin, jossa uskotaan että "Jumala on olemassa" -lauseen negaatio on tosi ja (2) "nonbelief" -malliin jossa ei uskota lausuntoon mutta ei suinkaan päätellä että sen negaatio olisi tosi. (+) Ero on tavallaan siinä että uskotaan lauseen olevan väärä ja sen että ei uskota lauseeseen. Muille paitsi loogikoille ja filosofeille tämä on hiustenhalontaa, mutta tämä on tavallaan olennaista ja ajattelullisesti ja määritelmällisesti marginaaliset erot ovat syvällisesti erilaisia etenkin käytännön tasolla soveltaessa. Tämän voi periaatteessa soveltaa ateismin kuvaamiseksi ja se mielestäni kuvaakin kahta päätyyppiä ateisteiksi itseään kutsuvien asennoitumistavoista. Toiset yrittävät falsifoida Jumalaa ja toiset ovat enemmänkin "vain uskonnottomia". Toiset eivät usko Jumalan olemassaoloon ja toisilta puuttuu Jumalausko. Jälkimmäinen on selvästi hyvin lähellä agnostismia.

On helppoa huomata että ateismissa ja agnostismissa on piirteitä jotka yhdistävät niitä yllättävästi. Tässä mielessä Dawkinsin näkemys olisi kenties historiassa ollut jotain muuta kuin uusateismia. Onkin tavallaan mielenkiintoista että sitä ei kutsuta uusagnostismiksi. Tai ainakin kunnes muistaa että siinäkin pompataan johtopäätökseen "todennäköisyyden arvioinnin" jälkeen. Tämän tajuamisen jälkeen onkin helppoa huomata että Dawkinsin tulkinta lehdistössä on virhe jota ei tehdä teistejen kohdalla. Richard Swinburne ja monet muut ovat nimittäin tehneet todennäköisyyteen liittyviä jumalatodistuksia. Niissä Jumala on todennäköinen, ei kuitenkaan 100% varma. Lehdistö ei kuitenkaan kutsu häntä agnostikoksi. Eikä varsinkaan vihjaa että Swinburne tunnustaisi että Jumalaa ei ole, tai että olisi ihan järkevää olla ateisti. Sillä Jumalan kohdalla ihmiset ymmärtävät loikata "todennäköisempi=järkevämpi selitys" -kaavaan. Olisi mukavaa jos tämä sama, ei kovin valtavaa ajattelukykyä vaativa, loikkaus osattaisiin tehdä myös kun tulkitaan sitä mitä mieltä Dawkins on asioista. (Olipa hän sitten tulkitsijan mielestä oikeassa tai ei, on hyvä tajuta mitä mieltä Dawkins on, koska kritiikki muuttuu järkeväksi vasta ymmärtämisen kautta. Ilman ymmärtämistä rakentuu vain moittivia olkiukkoja.)