Lueskelin Wikipediassa Kleinin pullosta. Sen englanninkielisellä keskustelusivulla vastaani tuli jotain jota ei kenties osaisi odottaa wikipediassa, joka ei aja "omaa tutkimusta". Kommentointipuolella on tietysti vapaampi henki, ja tämä on sekä hyvä että huono asia.
Siellä nimittäin kerrotaan miten kommentoija kokee Kleinin pullon ja Möbiuksen nauhan tärkeäksi medintointiapuvälineeksi. "excellent meditative devices, a bit like Zen koans" Teksti on hyvin pitkä ja kiinnostuneet voivat lukea sitä itse. Ideana on se, että kleinin pullo on ainutlaatuinen vertauskuva "The Sphere for a long time was a symbolic figure of Totality; but a Sphere actually presupposes two incommensurable surfaces. The Moebius Loop and the Klein Bottle are far more itneresting and useful symbols for Totality (or Unity, Oneness)." ja että tämä on apuväline joka selvittää vanhan ZEN -filosofiassa vastaan tulevan ongelman ykseyden ja moneuden suhteesta. "age-old 'problem' of the relationship between 'one and many' requires that difference is possible. How do you get One to self-differentiate?" Kleinin pullo opettaakin meille sitten esimerkiksi suhteen transsendenttiin.
Tämä voisi tietysti olla mielenkiintoinen itsessään, mutta tässä vertauskuvassa esitetään olevan enemmän "So, you can say that the KB and ML are 'symbols'; but they are something more than that. They are 'analogies' or 'analogues', in a rather deep sense. There is something about the 'logic' of their definition which seems to correspond (co-respond) very neatly and nicely with the structure of experience that I am far too briefly indicating here." Ja tämä syvempi analogia kertoo totuuden ihmisyydestä "from the spatiotemporally localised-limited perspective of an 'embodied being', it appears (for reasons I won't go into here) to be inherently demarcated into two divided domains: the 'internal' and the 'external', concepts which often are superimposed upon the 'mental' and the 'physical', the 'private' and the 'public', and so on." Ja että tällä on takana jo paljonkin fenomenologista tukea. "From my point of view, this is a 'theory' that has a good deal of experimental (phenomenological) proof, already."
Tämänlaisen systeemin ongelmana on tietysti se, että siinä hypellään tasolta toiselle.
1: Siinä käsitellään matemaattista abstraktiota, ja sitten selitetään että fysikaalinen maailma on juuri tämänlainen. Tämä on mielivaltainen hyppy, koska topologisia konsepteja on hyvinkin erilaisia.
2: Siinä katsotaan kleinin pullon sisä- ja ulkopuolen määrittelyeron vaikeutta ja selitetään että tämä vaikeusero olisi yleistettävissä. Vaikka tosiasiassa toisilla topologisilla konsepteilla on toisenlainen tila ; Pallolla on kaksi pintaa ja sen kohdalla on myös järkevä sisä- ja ulkopuolen ero.
3: Siinä hypellään näkökulmien vertauskuvan ja mallintavan vertauskuvan välillä etenkin silloin kun abstraktiolta hypätään sosiaaliseen kulttuuriin. Siinä taso on selvästi samanaikaisesti näkökulmien vertauskuva joka selventää että yksityisen ja poliittisen erottaminen tosistaan on usein vaikeaa (mikä onkin totta) ja samalla tämä tasomaisuus nähdään ikään kuin asian luonteena ja jonain joka olennaisesti myös kuvaa tämän sosiaalisuuden rakennetta (mikä taas jää todistamatta).
En ole oikein koskaan ymmärtänyt näitä kuvauksia joissa jokin vertaus joka tekee asiasta muistettavan muuttuukin ikään kuin matkan varrella konkreettiseksi. Vertaus muistisääntönä ja oppimisvälineenä sekoitetaan tässä käytänteessä samaksi asiaksi kuin vertauksen konkreettisuus ; Jos asia opitaan ja voidaan selittää helposti muistettavasti, se ei ole sama kuin asian "perimmäinen luonne".
Näissä tuntuukin usein olevan takana se, että jos ideologialla on jokin monimutkainen ja ylitsepääsemätön vaikeus, he ottavat konseptin jonka avulla tätä ongelmaa voidaan väistää. Ja näin päästään siihen että todellisuus mukailee Kleinin pulloa koska Kleinin pullo tarjoaa kätevän keinon joka poistaa intuitiivisen arkikielen tasolla tunteen ongelmasta. Kleinin pulloa ei siis havaita yhteensopivaksi todellisuuden kanssa, vaan koska jo valmiiksi todeksi päätetty maailmankuva pitää sisällään vaikeuksia joihin Kleinin pullo tarjoaa jonkinlaisen ratkaisun, on sen oltava sama kuin osuva todellisuuden kuvaus.
1: Tämä on tavallaan vielä mutkan verran hauskempaa ; Koska sisäpuoli ja ulkopuoli on Kleinin pullossa intuitiivisesti ongelmallinen (matemaattisesti se ei ole paradoksaalinen tai ongelmallinen ollenkaan, se ei ole paradoksi matematiikassa vaan suhteessa arkiajatteluun), niin yhden ja monen välinen ero olisi samanlainen epäintuitiivinen ongelma eikä jotain joka nyt vaan tulee nimenomaan analyyttisen ajattelun kohdalla vastaan.
Tosin mystiikan kohdalla tässä tuntuu olevan innostus termeihin termejen vuoksi. Kleinin pullo ei itse asiassa ole kovin intuitiivisia ongelmia purkava esimerkki koska se on itsessään varsin omituinen. Sitä ei esimerkiksi voida tehdä kunnolla kolmiulotteisena kappaleena, vaan siitä tehdään ikään kuin "likiarvoja". Se "ei mahdu" kolmiulotteiseen maailmaan. Siihen liittyviä matemaattisia sanoja voi kuitenkin käyttää uskottavuudentuomisvälineenä.
Mutta fenomenologisessa analyysissähän onkin kysymys kokemuksesta ja fiilistelystä. On aina mukavaa kun joku tarjoaa meditaatiotyökalun jonka ydin on siinä että todellisuus on jotain koska siihen saadaan fiiliksiä. Tässä vain aina tuntuu unohtuvan se, että fenomenologit korostivat sitä että mallintamiset ja vastaavat sitovat ajattelua, johtavat kokemuksen välineelliseen mekaniikkaan olemassaolon sijasta. Ja itse asiassa Kleinin pulloesimerkkimmekin voidaan nähdä tämänlaiseksi pinnallistamiseksi.
Arvoitukseksi on lisäksi jäänyt se, miten tämänlaisten ajatusleikkien avulla kasvetaan ihmisenä. Mutta oppiipahan siinä sivussa matematiikkaa kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti