Jotkin asiat elämässä eivät lakkaa hämmästyttämästä. Yksi niistä on se, miten pornografia näyttää elävän aivan omalaatuisessa rinnakkaistodellisuudessa. Esimerkiksi voisin runsaseenkin kuva -aineistoon ja valokuvadokumentteihin vedoten osoittaa että aikuisviihteen eräs konventio on kouluun sijoittuva. Pornomaailmassa on ihmeellisen paljonkin lukuisasti luokalleenjääneitä raukkoja. Raukkoja jotka tavaavat yksinkertaisia asioita. Asioita jotka ovat yleensä ihmisen tiettyä seksuaalielimistön perusanatomiaa. Mutta joskus ihan perusyhteenlaskua ja lukemista ja kirjoittaminen on aiheena. Näitä tenttaavia asioita katsotaan aina liitutauluilta.
Kun tämänlaiseen liittää seksin, voisi ajatella että kyseessä olisi jonkinlainen pedofilia. Mutta nämä koululaiset ovatkin sitten iältään noin 30 -vuotiaita ja hyvin ryntäikkäitä. Tämä on toki omituista koska nämä naisparat vasta siinä vaiheessa keksivät että numeroita voi kohentaa opettajan kanssa sekstaamalla. Tosin asian omituisuutta lieventänee se, että jos on todella niin tyhmä että ei opi lukemaan, laskemaan peruslaskutoimituksia tai tenttaamaan päähänsä ihmisen perusanatomiaa, on sen verran tyhmä että tämänlainen viive lienee ymmärrettäväkin.
Eniten kuitenkin ihmetyttää se, että kukaan pornoa katsova ei mieti että miten näitä raukkoja voisi auttaa niin että eivät joutuisi tämänlaiseen ala-arvoiseen prostituutioon turvautumaan päästäkseen vihdoin koulusta pois. Kun seuraavan kerran käytte näillä sivuilla, niin miettikää ihmeessä näitä poloisia. Internetbannerien mukaan nämä aikuisille tarkoitetut sivustot ovat suosittuja, mutta terveellistä arvokeskustelua aiheen ympäriltä ei silti nouse. Jossain on siis vika! Ihmisiä pitää puolustaa vaikka he olisivatkin evidently todella tyhmiä erilaisia oppijia!
Tosiasiassa vaikka asia on epäuskottava, on tässäkin varmasti pientä totuuden siementä. Arvosanat ovat kuitenkin selvästi paikoin ovatkin sellaisia että makaamalla voi pedata hyviä numeroita. Ilmiö ei liene yleinen ainakaan ala-asteella, mutta uskoisin että ainakin aikuisopiskelijoiden kanssa puuhatessa on maailmassa sattunut ainakin muutama ylilyönti tämänlaiseen.
Kaikissa makaamisen ja petaamisen asioissa elämä ei kuitenkaan noudata tätä klassista sääntöä jossa makaa niin kuin petaa.
"Onion" kertoi että valtava määrä itsemurhista selittyy nimenomaan petaamiseen liittyviksi. Se kertoo että itsemurhaa aikaansaa petaamisen hankala toimenpide ja että moni päätyy hirttämään itsensä lakanoihin joita yrittää taistella sänkyyn. Tämä asia on enemmän faktuaalinen kuin haluaisimme.
Jos minun pitäisi ottaa esiin yksi kotiaskare joka on todella ärsyttävä, se olisi nimenomaan petaaminen. Lattiakaivon kaluaminen auki silloin kun sinne on muodostunut sellainen iljanteinen matto hiuksista - ja joka herättää mielleyhtymiä esimerkiksi "Grudge" -elokuvan viemärinaukaisukohtauksiin - on pieni ja miellyttävä urakka. Tiskaamisessa ja roskien viennissä on myös jokin funktio.
Petaaminen on ärsyttävää verrattuna ihan mihin tahansa kotityöhön. Eikä petaamisessa pahinta ole edes se uusien pussilakanoiden ujuttaminen peittoihin. Vaan nimenomaan se joka aamuinen sänkyn kasaan kursiminen. Illalla tämä askartelu sitten revitään tyynesti auki. Toisto ja rutiini jossa ei tunnu olevan mitään mieltä tekee petaamisesta todella turhauttavaa.
Tai tekisi jos en olisi keksinyt täydellistä ratkaisua ongelmaan. Lopetin petaamisen tyystin. Ja nyt makaan mukavasti ja leppoisasti. Jos makaisin kuten petaan, kärsisin tietysti kovan luokan unettomuudesta. Mutta petaamatta jättäminen on yksinkertaisesti jotain totaalisen rauhoittavaa. Juuri mikään yksittäinen elämäntapavalinta ei ole parantanut elämänlaatua ja poistanut turhautumista yhtä paljon kuin se, että lopetin tämän pienen joka-aamuisen toimenpiteen. Toimenpiteen joka oli velvollisuudentuntoisina aikoina muka syy myöhästymiseen kulkuvälineestä. Toimenpiteen jota sekä kotiväki että armeija piti tärkeänä ja jota on tullut tehtyä. Toimenpide jota kutsutaan pieneksi ja nopeasti tehtäväksi teoksi.
Petaaminen on yksinkertaisesti jotain jossa tehdään yksinkertaista, mekaanista ja toistuvaa rutiinia jonka tulos revitään omakätisesti pilalle. Se on sama kuin tekisi työkseen sitä että alleviivaisi satunnaisgeneroidusta numerosivusta jokaisen 0:llan. Ja sitten vetäisi lapun ihan itse silppurista läpi. Petaaminen on rutiinina siis selvästi ahdistuksen syvimmissä syövereissä. Se stressaa, ärsyttää, sitoo, vie ainutlaatuisen elämämme aikaa mielivaltaiseen turhuuteen jolla ei ole mukavuusarvoa. Ja johtaa hitaaseen kuolemaan.
Ehkä oivallukseni syynä on se, että joillain oikeasti menee noin 30 vuotta siihen että tajuaa yksinkertaisia asioita ja totuuksia. Että turhauttavaa toistuvaa rutiinia vastaan rikkominen vaatii konvention purkamista. Sitä että kerrankin tekee sen mitä moni pitää vääränä. Ehkä 30 koulutyttöjen ratkaisu onkin emansipationarinen ratkaisu. Petaamatta jättäminen ainakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti