Viisitoistavuotias ja Suomen Moraalin Rappio?

Tuure Boelius on saanut vuoden homo -palkinnon. Palkintoa on ollut antamassa Irja Askola. "QX Gay Gaalassa jaetaan palkinnot lisäksi muun muassa vuoden heterolle, vuoden artistille, vuoden TV-tähdelle sekä vuoden homoklubille."

Facebookissa ja lehtien kommenttien puolella asian puolesta räjähti valitustulva. Mika Niikko esitti, että "Menee vähän liian pitkälle.. Identiteettiään etsivien nuorten seksuaalisuutta ei pitäisi antaa aikuisten sekottaa piirun vertaa, saati hyväksi käytää.." Jari Rinne kyseenalaisti Tuuren voivan tunnistaa identiteettiään, ironisoiden asian että "Tuure tietää kaiken, onhan hän jo 15v.!"

Pirjo Airo vihjasi asiaan joka on moraalisen sijaan juridinen että "Lapsen seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta, olenko väärässä?" ja Ulla Martikainen jatkoi tällä linjalla korostamalla juridista kannanottoa, jossa "Tämähän on lastensuojeluasia!"

Muutenkin kaiken maailman pseudonyymit saattoivat esilletuoda viestiä siitä että "Eikö tuota Askolaa hävetä mikään??? Alaikäinen poikanen." Heikki Mylly antoi palautetta että tämä on "Lapsipornoa". Marko Ruosteoja antoi palautetta "Tässä kiteytyy hyvin ajan henki: naispiispa jakaa homomitalin alaikäiselle pojanjolpille. Perinteet, säädyllisyys, pidättyväisyys -- kaikki mennyt pois romukoppaan Uuden Uljaan Maailman tieltä." MV -lehdessä esitettiin tilannetta siten että taustalle oli editoitu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön pykälä.

Itse olen niitä ihmisiä jotka eivät ole valinneet sitä ovatko homoja tai heteroita. (Kristityissä tätä epävakaata seksuaalisuutta voi tietenkin olla runsaastikin, heillehän seksuaalinen suuntautuminen on jokin arvovalinta. Pelkäänkin mitä he ajattelevat minusta ja takamuksestani julkisissa saunoissa. Että osaavatko pitää synnintuntemuksensa kurissa vai joutuvatko turvautumaan jälkikäteen Jumalan armoon. Taas.)

Mutta mitä ihmeellistä tässä oikeastaan edes tapahtui?

Homoseksuaalisuus on seksuaalinen suuntautuminen. Se ei ole sama asia kuin seksuaalisuuden harrastaminen. Tämä ero on jokaisen fundamentalistisenkin kunnon kristityn tiedossa. Sen verran usein he muistuttavat sitä miten taipumuksen toteutumatta jättäminen on tärkeää ja keskeistä.

Ja tässä mielessä 15 -vuotias tietää. Ironiset ääliöt mukatietävät internetissä ilman mitään koulutuksia tai omakohtaisia kokemuksia heidän puolestaan. (Not.) 15 -vuotiaana itse tiesin kyllä varsin hyvin olevani heteroseksuaali. Lisäksi on huomattava että kun oikeasti pääsin sitten toteuttamaan tätä heteroseksuaalisuutani olin vasta päälle 20 -vuotias. (Yrittäkää tällä naamalla&persoonallisuudella itse!)

Irja Askolan toiminta on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä aivan yhtä paljon kuin Timo Hännikäisen tahdonvastainen selibaatti josta hän kertoi "Ilman" -kirjassaan oli heteroseksuaalisuudesta luopumista. (Eli ei yhtään.)

Kukaan ei syyttäisi raiskauksesta uskonnollista johtajaa joka haastattelisi seurakunnan edessä teinipoikaa joka kertoisi olevansa heteroseksuaali. Itse asiassa kukaan ei pahastuisi vaikka kyseinen pastori suoraan sanoisi että poika on heteroseksuaali. Häntä ei syytettäisi tämän lapsen panemisesta. Tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Rippikoulussa minunkin aikana oli seksuaalietiikkaa ja heteroseksuaalisuuskin tuli mainittua. Asiasta ei saanut kihertää koska se oli normaali osa elämää. Tätä ei kukaan pitänyt seksuaalisena häirintänä. (Kenties ihan siksi että se ei ollut.)

Muutenkin raivostominen ja provosoituminen oli siitä ihanaa että selvästi Askola ja Boelius onnistuivat olemaan poliittisesti epäkorrekteja. Tämä on nykyään tiettävästi hyve. Koska ihmiset korostavat niin suuresti vapautta ja arvostavat poliittista epäkorrektiutta sanoissa ja teoissa, olisi omituista jos sananvapaus olisi jotain mukasananvapautta ja vapaus mukavapautta jossa toiset saisivat sanoa ja tehdä loukkaavia asioita mutta toisilta se olisi kiellettävä ja rajoitettava.. Toki ymmärrän että moni poliittisen korrektiuden vihollinen kannattaa tämänlaista mukasananvapautta. Sellaista jossa he itse saavat olla ilkeitä ja sanoa mitä tahansa, mutta heidän omat mielipiteensä ovat niin Pyhiä että niitä ei saa loukata lainkaan.

Onkin hauskaa nähdä miten poliittisen epäkorrektiuden tapa- ja moraalikulttuurin hylkäävä rienaushenki jossa uskontokritiikki ja uskontojen pyhien asioiden pilkkaaminen on hyve. (Islamkritiikki on toki minunkin silmissäni hyve.) Mutta sitten heidän omien arvojensa kohdalla tulee kohkaantua ja paheksua tavalla jossa Askolan toiminta olisi riittävää jotta voitaisiin tuomita vankeuteen lapsen seksuaalisesta häirinnästä. (Koska eihän sitä muuten tuollaisia syytöksiä kirjattaisi mihinkään!)

Laki on aika selvä siitä mikä on ja ei ole laillista.

Suojaikäraja on 16 -vuotta. Ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa seksuaalisia tekoja, jotka kohdistuvat suojaikärajaa nuorempaan lapseen tai nuoreen. Tässä puhutaan yhdynnästä tai sukupuolielinten koskettelusta, käytössä pornografiassa. Seksuaalisen suuntauksen mainitsemisesta ei sen sijaan tule tuomioita. Tässä mielessä konteksti 16 -vuotiaasta on iän puolesta oikea, mutta Askolan teko ei täytä rikoslain 6 luvun ehtoja. Laki kun viittaa sukupuoliyhteyteen ja seksuaaliseen tekoon. Joka ei ole suuntautuminen vaan aktio. (Kuten jokainen eheytyshoitoja fanittava fundamentalisti voi kertoa epätietoisille, kuten Mika Niikolle.) "Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä luvussa sukupuolielimellä tapahtuvaa tai sukupuolielimeen kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä luvussa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen." 

Mieleni tekisikin kontrastoida asia uudestaan.

Jari Leino pahoitteli tilannetta seuraavalla tavalla (ironian sävyttämänä kritikoiden) : "Viime itsenäisyyspäivänä Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkin saanut Helsingin piispa Irja Askola jakoi tänään Vuoden homo -palkinnon 15-vuotiaalle pojalle. Tämä on suuri hetki kansakunnan historiassa! On aivan turha puhua kulttuurimarxismista tai mädätyksestä. Tämä on ihanaa leijonat ihanaa! Pasila, soittakaa juhlan kunniaksi Sotilaspoika (säv. Fredrik Pacius san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Paavo Cajander): Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin, jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin..."

Monen mielestä teinin lapsisotilaaksi meneminen olisikin aivan asiallista. Sellainen on hyvä ja hieno asia. Samat ihmiset sitten selittävät että ihmisillä ei saisi olla lupaa kertoa omaa seksuaalista suuntautumistaan ääneen tuossa samassa iässä. ; Koska sitten kun ollaan sotaan menossa niin jotenkin se 15 -vuotias siinä vaiheessa tietää mitä haluaa ja on riittävän kypsä.