Monet mielenfilosofit ajavat näkemystä jonka mukaan naturalismi ja fysikalismi johtaa joko ongelmallisiin näkemyksiin tai sitten tietoisuus niissä on illuusio. Toisin sanoen fysikalistit perimmiltään usein ajattelisivat että olisimme filosofisia zombieita. ; Tässä puhutaan monesti ajatuksesta jossa mieli on aineellinen ja rinnastettava aivoihin (identity). Tästä voidaan toki johtaa hienompaan suuntaan jossa mieli pitää sisällään ajan ja muutoksen ja prosessit. Aivon sijasta kyse on tällöin jostain muusta (constitution).
Kun mielenfilosofiassa ajatellaan että me olemme liitoksissa mutta emme identtisiä aivojemme kanssa, voidaan tietenkin ymmärtää tilanne jossa on hyvin samanlainen elossaoleva ja kuollut kohde. Ja jossain määrin joku voisi jopa sanoa että jälkimmäinen ei ole filosofinen zombie.
Mutta kuitenkin moni näkee että fysikalismi tässäkin muodossa johtaa siihen että meillä ei ole metafyysisesti tyydyttävää selitystä tietoisuudelle. ; Filosofiassa taustaoletuksista nouseva ongelmat tulevat mukaan aina kun fysikalisti identifioi mielentilat ja ominaisuudet fyysisiin tiloihin tai ominaisuuksiin.
Jossain mielessä tähän olisi yksinkertainen ratkaisu. Ns. epifenomenologinen lähestymistapa. Epifenomenalismi on yksinkertaisesti mielenfilosofinen näkemys, jonka mukaan mielen ja ruumiin kausaalinen vuorovaikutus on yksisuuntaista: Aivoissa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa mieleen/tajuntaan, mutta mieli/tajunta ei voi vaikuttaa aivoihin eikä ihmisen käyttäytymiseen. Mielentilat ovat siis vain fysikaalisen aivotoiminnan sivutuotteita. Tällöin tietoisuus ei ole aivotoimintaa vaan aivot antavat tietoisuudelle pohjan. Tätä kautta aivot ovat jotain jonka takana ei enää ole mitään metafyysistä ongelmaa. ; Argumentatiiviset heikkoudet olisivat lähinnä todistamista koskevia yleisiä ongelmia jotka koskevat kaikkea luonnontieteessä tehtävää. Eli fysikalistisen mielenfilosofian ongelmat eivät olisi enää spesiaaleja. Samat ongelmat olisivat kaikissa fysikalistisissa teorioissa kivistä mustiin aukkoihin. Ja näin tietoisuudessa ei enää olisi mitään spesiaalia.
Tässä ratkaisussa ainoana ongelmana on tavallaan se, että paatuneimmat fysikalistit eivät yleensä pidä epifenomenomenalismista.. Se tuntuu olevan lähtökohtana emotionaalisesti epätyydyttävä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti