Pirkko Jalovaara on joutunut lainopillisiin vaikeuksiin. Jalovaara on käyttänyt keräyslain vastaisella tavalla varoja. Tässä mielessä onkin oleellista huomata että jos Jalovaara pettää väittämällä olemattomia todelliseksi ja vetoaa ihmeparantumisiin tätä ei pidetä petoksena samalla tavalla kuin sitä, että prosessissa pyörittelee sellaisia asioita kuin raha.
Rahankeräysrikos on jotain jota ei voi selittää parhain päin selittämällä jostain vilpittömästä uskosta johonkin jota ei voi todistaa samalla kun selittää miten tapahtuu lääketieteellisesti havaittavia asioita jotka voitaisiin laittaa kaksoissokkokokeeseen ja todistaa ilmiö todelliseksi.
Tässä mielessä Jalovaaran olisi kannattanut varoa. Jalovaara itse on ottanut kantaa siihen että hän on saanut muissa töissään enemmänkin palkkaa. ; Toisin sanoen hän haluaa muuttaa kysymyksen siihen mikä hyötysuhde hyväntekeväisyysjärjestössä on asiallinen. Tässä ironista kyllä voisi ajatella että taitavuus olisi hyvän palkan tae, mutta palkan noustessa hyötysuhde huononee ja tätä kautta olisi entistä vähemmän syitä maksaa palkkaa.
Jalovaaran tapauksessa kysymys on siis kohtudesta ja siitä mikä sen ylittää. Onko kohtuutta että yli miljoonasta eurosta rahaa menee kokoomukselle, Jalovaaran äidille, taloihin, autoihin ja New Yorkissa matkusteluun. Kun vain rääppeet menivät niille joita kampanjan mukaan oli tarkoitus auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti