"Riita".

Teemu Laajasalo ja Robert Brotherus "riitelevät". Sitä on hauskaa seurata. Omalla kohdallani Brotherus edustaa sellaista kantaa joka vaikuttaa hyvin triviaalilta. Sellaiselta jossa puhutaan oikeuksista mutta näkökulmasta jossa ei ole ehkä kenties ns. koettu mitään.

Tämä on sinänsä ihmeellistä että Laajasalo on tässä mielessä käytännönläheisempi. Vaikka hän tuossa videossa yllä itse asiassa korostaakin pelkästään lakiin perustuvaa lähestymistapaa. Sellaista jossa ongelmissa pitäisi "mennä raastupaan". Eli jossa nykytilassa "ketään ei vainota".
1: Tämä on omituista koska ensinnäkin raastupa on rikkeen keveyteen nähden aika rankka tapa ratkaista kaikki vieläkin esiin putkahtavat ongelmat. Ja toisaalta opettajia ei haasteta mihinkään rikosoikeuteen ja sanktiot ovat pieniä. Ja koska Laajasalo ei ole omakohtaisesti koskaan törmännyt näihin rikkomistilanteisiin hän ei välttämättä osaa tiedostaa sitä että sääntöjä rikkonut opettaja mielellään kiemurtelee vastuusta kiistämällä mitään edes tapahtuneen. Ja ilman tallenteita tilanteesta se redusoituu sana vastaan sana tilanteeksi. Kiinnijäämisen riski on pieni, sanktion mahdollisuus vielä pienempi. On selvää että tilannetta käytetään hyväksi jos motivaattorina on viattomain pakanain lasten sielujen pelastaminen Taivaaseen. Laajasalon systeemi on vähän kuin ihmisellä joka sanoo että ketään yhteiskunnassa ei pahoinpidellä lain määritelmissä puitteissa koska se on laitonta. ; Lausunto on joko täysin epätosi tai triviaalilla tavalla tosi. Molemmissa tapauksissa se on tampioutta.

Laajasalo pelaa kaksilla korteilla.

Itseäni tuossa keskustelussa ihmetyttää enemmän Laajasalon erikoinen suhtautuminen neutraaliuteen. Hän viittaa aluksi tutkimuksiin joissa korostetaan että indoktrinaatio tai "aivopesu" tapahtuisi nimenomaan niissä konteksteissa joita myydään neutraalina. Ja että nämä opettavat vallitsevaan järjestelmään. Ja että vallitsevan järjestelmän kritiikki on tärkeää jotta saadaan äänioikeus naisille (mutta ei missään nimessä tietenkään Brotheruksen ajamia vapauksia uskonnosta). Otetaan tämä muistiin.

Kristinusko ja kristillinen opetus tässä kontekstissa ihmetyttävät hieman. Tässä kohden hänet olisi mielestäni hupaisaa laittaa Laajasalo keskustelemaan Weberistä. Sillä Weberin maailmassa juuri uskonto ja sen instituutiot ovat niitä yhteiskunnan vallitsevan tilan ylläpitäjiä ja jatkajia. Ilman uskontoa systeemi "romahtaa". Tässä mielessä Laajasalon "kritikointinäkökulma" eroaa esimerkiksi Martti Muukkosen kovasti ajamasta "uskonrakenteiden rikkojat yhteiskunnan eettisinä vapaamatkustajina" -asenteesta. Otetaan tämä muistiin jatkoa varten.

Lisäksi Laajasalon viittaus tutkimuksiin on jotain joka on siitä erikoista että hän esittää niitä kuin ne olisivat neutraaleja. Tässä voi syntyä erikoisia jännitteitä. Kenties tästä on tie ulos niin että vakaumusasiat eivät ole neutraaleja mutta tutkimus voi sellaista olla. Ottakaamme tämä vaihtoehto muistiin myöhempää tarkastelua varten.

Sitten Laajasalo nappaa seuraavan vaihteen päälle. Hän siirtyy puhumaan uskonnonopetuksen sijasta yleisestä uskontokulttuurista. Hän selittää että laissa on kivasti kirjattu että mikä on ja ei ole uskonnonharjoittamista. Että missä yhteydessä saa ja ei saa laulaa virsiä. Tämä on suoraan pykälissä eikä se ole hartaudenharjoittamista. Se on osa kulttuuria. Pistäkäämme tämä muistiin.

Nyt kaivakaamme muistejamme. Laajasalo vaihtaa näkökulmaa lennosta. On yhdet säännöt silloin kun puhutaan uskonnonopetuksesta tai ET:stä. (Joka ei ole neutraalia, kuten Laajasalo opettaa. Ja puhuu siitä miten lain kirjainta ei ilmeisesti koskaan rikota kun yleisesti uskontoa opettavat ja vakaumukselliset kristityt kertovat asioita ET:n tunneilla.)

Virret on määritelty laissa joka tekee niistä neutraaleja. Eli ei-vakaumuksellisia. Muualla neutraalina esittäminen on indoktrinaation pahinta juurta joka opettaa vakiintuneeseen järjestelmään. ("Perinne" on hieno sana mainita juuri tähän kohtaan, koska se ritualisoi tiivistyneitä vallitsevia asenteita ja arvoja.) Mutta uskonrituaalit koulussa ja yhteistilaisuuksissa ovat aivan eri asia. Ne ovat neutraali. Ne ovat hyvä. Ne eivät voi olla indoktrinaatiota koska ne ovat neutraaleja.

Itse näkisin että ainut keino kiertää tämä olisi kaivaa muistista se että vakaumusasioihin olikin se neutraali keino joka kelpasi Laajasalolle. Eli ne tutkimusmenetelmät. Entä jos uskonnonopetus muutettaisiinkin uskontotiedoksi joka toimisi jonain josta voisi sellaisenaan mennä yliopistoon harrastamaan uskontotiedettä. Tai voisi opetella vaikka sitä argumentaatioanalyysiä jossa selviää miten maailmankuvallisia sidoksia dekonstruoidaan kaikesta. (Mikä Laajasalon tutkimusmetodin lähtökohta sitten olikaan.) Tämän on voitava onnistua tai muuten joku voisi kyseenalaistaa sen että Laajasalon tutkimus olisi neutraali asiapitoinen fakta keskusteluun.

Laajasalon perustelurakenne onkin sisäisesti inkoherentti. Tämänlainen tilanne jossa perustelujärjestelmää vaihdetaan aina tilanteen mukaan kutsutaan domeenispesifisyydeksi. ; Siinä yhden kohdan argumentit ja perustelut muistetaan aina mutta ne unohtuvat toisessa kontekstissa. Ja tämä unohtuminen/puuttuminen johtaa siihen että muuten ilmitulevat ristiriidat jäävät esilletulematta. Tämänlainen on tavallista erilaisissa ideologioissa jotka harrastavat epäneutraaliuden lisäksi puutteellista älyllistä rehellisyyttä. Sellaiselle jolle kaksoisstandardit ovat aivan kelvollinen juttu. Ideologiaan fiksoituneiden kulttilaisten, torvien ja nuijien juttu. (Näiden sanojen ääneensanominen ei ole asiatonta koska eivät ne olleet sitä Laajasalonkaan suusta.)

PS.

Laajasalo puhuu neutraaliudesta ja sen puutteesta. Mutta itse hän ei sitä kyllä ole. Ensin hän haukkuu ensin Brotheruksen tuottamaa näkemystä sellaiseksi joka tuottaa nuijia ihmisiä. Mutta sitten kun ranska ei olekaan nuijamaa vaan sivistysmaa hän tekee ns. red herringin ja siirtää aiheen nuijuudesta siihen että ranskassa katoliset kirkot pärjäväät parhaiten. Kas tästä Lutherin haamu tykkää. Ranskassa olevien katolisten kirkkojen opetusmenetelmät ja kuritusmenetelmät Suomeen saman tien! Mutta Laajasalon lausunto olikin inkonsistentti. ; Itseäni huvittaisi tosin se, että sen pohjalta voitaisiin kuitenkin kenties rakentaa uskontosysteemi jossa olisi radikaali ydin : Ateistien lapset laitettaisiin evankelisluterilaiseen oppiin ja kristittyjen lapset ET:seen. Se itse asiassa viehättäisi!