Miten sokeana kannattaa taistella? (???)

Kung-fu -elokuvista ja vastaavista tunnetaan yksi taistelijan arkkityyppi. Sokea soturi joka päihittää sokeudestaan huolimatta näkeviä ihmisiä. He ovat yleensä reaktiivisia, tyyniä ja mystisiä. Kuin meditoivia munkkeja.

Sokeana taistelua voi harjoittaa monella tavalla. Kuten menemällä pimeään huoneeseen. Suomalainen eksentrinen Kaarlo Valkonen on kehittänyt pseudohistoriallisen kas-pin -lajin jossa yhtenä osana on pimeässä kamppailu. Tämä on symmetristä eli sama sokeuden haitta koskee molempia osapuolia.

Mutta epäsymmetrinen tilanne on mielenkiintoinen.

Kokeilin pienimuotoisesti tätä epäsymmetristä tilannetta. Sillä tavalla että voinen sanoa keksineeni jotain asioita tähän liittyen. Sekä sokeaa vastaan taistelusta että sokeana taistelusta.

Sillä näkeminen on hyvin tärkeä osa kamppailutaitoja. Tässä sitä helposti kuulee selitystä siitä että vastustajan voi kuulla. Tämä on neljäsosaksi totta. Kuuleminen nimittäin riippuu ympäristöstä. Soratiellä, lehtien tai vastaavien kanssa on helppoa kuulla toisen liikkeet. Mutta kaikki pinnat eivät koostu narahtelevista kengänpohjista tai lattialankuista. Itse asiassa asfaltti, tuo joskus harvoin elämässä kohdattava pinta joka on relevantti itsepuolustuksen kanssa, on sellainen että varovainen voi liikkua niin että kuuleminen on hyvinkin vaikeaa ellei peräti mahdotonta. Ympäristön häly voi tosin hämmentää. On vaikeaa erottaa hyökkääjää vaikka satunnaisesta ohikulkijasta.

Toisaalta jos otetaan kuuleminen huomioon, niin joku voi tietenkin ajatella että sitä voisi kuulla jos joku hakee pöydältä veitsen ja haluaa iskeä sillä sinua. Mutta tosiasiassa sinun pitäisi ensin tietää että pöydällä on veitsi. Äänen perusteella on paha erottaa veistä vaikkapa kahvikupista. Ja lähestymien intentiotakin on paha arvioida.

Ja se menee pahemmaksi. Kuuleminen on sellainen että kuuro taistelija ei menetä hirveästi mitään oleellista. Mutta tosiasiassa taitava kuuntelija soratiellä tai vastaavalla helposti kuunneltavalla pinnalla on pulassa. Jos oletettaisiin että sitä voitaisiin tietää että ollaan taistelutilanteessa, ja vaikka sinulla olisi miekka valmiina vedettynä ja vastustajallasi olisi identtinen ase kuin itselläsi, ei tilanne ole reilu. Sillä on yksi asia jota ei kuule. Nimittäin se missä stancessa vastustaja on. Lokaation voi tietää. Ja jossain määrin sitä voi arvata kumpi jalka hänellä on edessä. Mutta on hyvinkin mahdotonta erottaa onko vastustaja posta donnassa vai porta di ferrossa. Eli lokaation perusteella ei voi tietää onko odotettavissa oleva hyökkäys tulossa ylhäältä vai alhaalta. Ja muita vastaavia kohtuu oleellisia tietoja.

Näkeminen on hyvin relevanttia ja sokean täytyisi todellakin olla jonkinlainen mystisen hyvä taituri. ; Näkemisen etu on niin suuri että se peittoaa yhden kovimman tietämäni epäreiluusaseman. Jos sinulla on hyvä arming sword ja kilpi, vastassasi on pitkällä miekalla varustautunut tyyppi ja olette molemmat panssaroimattomia, on kilpimiehen etu tilanteessa hirvittävän suuri. (Pitkämiekka yleistyikin vasta panssaroimisen yleistymisen kanssa.) Sokea kilpi-miekkamies on silti vaikeuksissa näkevän pitkämiekkamiehen kanssa. ; Pienikin kokeilu paljastaa että roolipelien pimeydestä tai sokeudesta tulevat haitat ovat noin keskimäärin "tarpeettoman pieniä", jopa "naurettavan pieniä".

Lisäksi tässä on jännittävä twisti.

Sitä voisi ajatella että sokean olisi hyvä ottaa käytävä, silta tai vastaava tila haltuunsa. Tässä kyse on siitä että vastustajan on pakko hyökätä tietystä suunnasta. Tämä "tarjoaa lisätietoa" tilanteeseen. Vihollisen ennakointi on tässä mielessä helpompaa. Kokemuksen ja kokeilun perusteella asia ei mitenkään ilmiselvästi ole näin. Sillä samat helpotukset koskevat myös hyökkääjää.

Tässä kohden
1: Jos miekkaa ei pidä asetta itsensä suojana, vaan yrittää ennakoida hyökkäykset, toinen pääsee hyökkäämään melko helposti. Et kykene ennustamaan milloin toinen lyö etkä mistä suunnasta tämä lyö. (Ylhäältä vai alhaalta.)
2: Jos taas on aggressiivinen ja lyö laajemmilla kaarilla , vastustaja voi yksinkertaisesti väistää kohti tulevaa iskua pienellä perääntymisellä ja lyödä sinua juuri kun iskusi on viety loppuun ja olet aloittamassa seuraavaa. Vastustaja näkee sinun ajoituksesi ja etäisyytesi. Sinä et hänen. 
3: Ja jos pitää asetta edessään, on tilanne se että vastustajan on helppoa yksinkertaisesti lyödä se syrjään, raivata itselleen tällä tila ja hyökätä avattuun linjaan.
4: Jos pitää asetta edessään ja juoksee, on pelottava mutta tässä torjunta-vastaisku (parry-riposte) on helppoa tehdä jos uskallusta vain riittää eikä hyydy puhtaasta pelottavuudesta.

Toisin sanoen rajoittamalla tila vaikka tuttuunkin käytävään tai muuhun ei auta sokeaa. Se päinvastoin tuntuu tekevän kaikesta entistäkin vaikeampaa hänen voitolleen. Tieto vastustajan suunnasta ja lokaatiosta ja jatkotekniikoista ei auta koska vastustaja saa täsmälleen samat edut itselleen. Rajoittuneessa tekiikkajoukossa "mahdolliset asiat" ovat näkevän puolella enemmän kuin "tasaisella". (Näin siitä huolimatta että sokeat kung-fu -mestarit taistelevat esimerkiksi bambumetsiköissä.)

Jotain kuitenkin voi sanoa.

Jos oma näkyvyys on poistettu kuvioista, on hyvä olla ympäristössä jossa vastustajan liikkeet kuulee ja jossa ei ole ylimääräisiä häiriöitä. Ja joissa on tilaa eikä esimerkiksi puita, seiniä, parruja tai muita esteitä. Ja jossa tiedetään että ollaan kamppailutilanteessa.

Tässä tilanteessa sokean kannattaa kuunnella. Mutta ottaa lähinnä ylimalkainen suunta. Ei pidä olla reaktiivinen, eli juuri sellainen odotteleva kuin elokuvissa. Ei pidä odottaa että toinen on lähellä. Ei pidä kuulostella ja intuitiolla arvailla milloin tai mistä suunnasta isku olisi tulossa. Sen sijaan pitää kuulostella tarkasti missä vastustaja on. Ja on oltava aggressiviinen mutta ei ryntäilevä. On koko ajan oltava hyökkäävä, liikuttava siten että oma isku raivaa tilaa itselle niin että astuu siihen tilaan johon oma miekka on juuri raivannut "turva-aluetta".

Jos olet sokea, vastustaja on pakotettava reaktiiviseksi. Ja kun saat teräkontaktin, ollaan tilanteessa jossa suuri osa sokeuden haitoista vähenee. Esimerkiksi itse en kykene havaintojen perusteella tekemään tietoisesti käsiteltyä OODA -loopia loppuun. Eli reaktioaikani on hitaampi kuin aika joka vihollisella menee tekniikan loppuunvientiin teräkontaktin alettua. Teräkontaktissa tulee tilannetta koskevaa tietoa (saksalaisen koulukunnan miekkailujat puhuvat fühlenistä) joka on sokeana yllättävän suurta. Tässä mielessä tilanne on tasa-arvoisempi (ei tasa-arvoinen) teräkontaktin aikana kuin muulloin. Silloin voi itse asiassa arvata melko hyvin vastustajan aseman, suunnan, etäisyyden ja miekan asennon. (Tämä apu ei tosin auta niin paljon kuin luulisi. Mutta sitä kautta on edes jonkinlainen mahdollisuuden tapainen.) Tässä mielessä voin arvailla että sokeille sopivammat itsepuolustuslajit ovat judon, jiu-jutsun ja painin kaltaisia lajeja joissa taisteluetäisyys on lyhyt ja joissa on paljon kosketusta. Sen sijaan miekkailun tyyliset lajit - eli juuri ne lajit joita sokeat kungfumestarit usein tuntuvat harjoittavan elokuvissa - ovat huonoja lajeja sokeille.

Sokeaa vastan taisteluun ei apuja paljoa tarvitse. Kannattaa kuitenkin hyökätä Liechtenauerin meisterhaun tyylisillä tekniikoilla koska niissä on sivuttaista liikettä ja tähän sidottua vastustajaan lyömistä. Kun vastustaja kuulee missä päin olet, on hyödyllistä olla jossain muualla. Vastustaja voi arvata että olet jossain muualla mutta ei missä suunnassa. Näin syntyy laajempi epätietoisuuden tila. (Tämä olkoon hyödyksi niille jotka tykkäävät voittamisen sijaan rökälevoitoista.) Fioren tyylinen suojauskeskeisyys sen sijaan tarvitsee näköä yllättävänkin paljon.

Toki saatan olla tässä asiassa aloittelija ja väärässä. Mutta toisaalta sokeille omistautuneita itsepuolustuslajeja ja taitajia ei taida oikein olla. Mihin johtuvat syyt ovat ilmiselviä. Näkö on kiistatta yksi tärkeimmistä itsepuolustuksessa tarvittavista aisteista. Tässä mielessä roolipelitkin ovat sen verran tiedostavia että ne eivät anna miinuksia "deaf fightingistä"..