sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Nahkahaarniska ; Muutakin kuin elokuvantekijöiden kinkyfetissi?

Kun katsoo elokuvia, niissä esiintyy usein erilaisiin nahkanauhoihin pukeutuneita ihmisiä. Joillakin nauhoja on vain muutama, mutta osa näyttää pukeutuneen hyvin tiiviisti jonkinlaisiin vöihin. Myös käytännössä jokaisessa roolipelissä "leather armour" on niitä ensimmäisiä, tai ainakin halvimpia, panssareita joita tarjotaan. ; Nahassa on tietenkin jonkinlaista tyyliä ; Elokuvissakin nahan ulkonäkö - ja toisaalta materiaalin hinta - on varmasti se, jonka vuoksi elokuvantekijät pukevat sankareita - ja etenkin pahiksia - nahkaisiin asukokonaisuuksiin.

Mutta sitten on se puoli jossa pitäisi katsoa asiaa muutenkin kuin sitä kautta että elokuviin on hauska saada ihmisiä joilla näyttää olevan jonkinlainen kinky bondagefetissi.

Ensimmäinen asia on siinä että nahka suojaa jonkin verran. Ja nahasta on aivan oikeasti tehty panssareita. Kuitenkin se tapa jolla elokuvat nahkapanssaroinnin hoitavat - ja joka näyttää olevan myös useimpien larp -roolipeliasuaskartelijoiden tapa hoitaa asia - ohittaa sen tosiasian, että pelkkä kerros nahkaa suojaa hyvin lähinnä repivältä vahingolta. Kerros nahkaa sinällään ei tarjoa juurikaan suojaa viiltoaseilta. Ja pistoaseiden kanssa ei oikeastaan ole väliä onko välissä ohuehko kerros nahkaa vai ei. (Jos nahka olisi supersuoja, ihmiset olisivat hyvin panssaroituja, koska iho.)

Siksi, kun esimerkiksi keskiajalla tehtiin panssaria nahasta, ei sitä hoidettu sillä tavalla jolla elokuvantekijät asian hoitavat. (Itse asiassa gambeson oli hyvin suosittu, ja se tehtiin hyvin monesta kerroksesta kangasta. Ihan sen takia että tämä toimii suojaamisessa paljon paremmin kuin nahka. Itse asiassa "Myytinmurtajissa" tehtiin myös toimiva panssari paperista, jonka toiminta syntyi juuri päällekkäisten kerrosten tehosta. Mutta otan kuitenkin sen nahkapuolen nyt esiin.)

Suojana käytetyn haarniskan pohjana oli hyvin paksu raakanahka, joka on sen verran paksua että sitä ei näe usein peruslarpvarusteidenrakentajalta. Ja sitä ei jätetty nahaksi. Nahan jatkokäsittelyssä on erilaisia prosesseja.

AC +2
Nahka voitiin keittää (cuir bouilli). Silloin valmiissa panssarissa on suuria nahkapintoja, ei pieniä irto-osasia. Tämän tekemisestä on muutamia erilaisia moderneja rekonstruointeja, koska ei olla aivan varmoja miten näitä on aikanaan valmistettu. Ideana on kuitenkin se, että kaikilla näillä eri versioilla on saatu aikaan hyvin syviä muutoksia nahan rakenteessa. Perusidea on kuitenkin jo vihjattu panssarin ranskaan pohjaavassa nimessä ; Nahkaa keitettiin. Tiedetään että tämä panssarinvalmistusmenetelmä toimii vain raakanahalla, joten normaali suutarista saatava nahka ei missään tapauksessa toimi.
 * Ensimmäinen tapa on kastella nahkaa pitkään ja sitten laittaa se tiukasti puisen muotin päälle. Tätä sitten paistetaan pienellä lämmöllä älyttömän kauan. Nahka kovettuu prosessissa erikoisesti. Se muuttuu joustavaksi ja vaikuttaa itse asiassa melko paljon nykyajan kevyeen kontaktiharjoitteluun tarkoitettuja muovisia suojia. Se joustaa hieman mutta on kuitenkin kovan tuntuista. Se ei enää tavallaan tunnu nahalta mutta se kuitenkin näyttää siltä.
* Toinen tapa on käyttää mehiläisvahaa. Nahka läpikastellaan, mutta ei vedellä vaan se kuumennetaan ja läpikastellaan sulassa ja kiehuvassa mehiläisvahassa. Lopputulos muistuttaa enemmänkin jotain panssaria joka olisi tehty puusta ja sitten lakattu sikakiiltäväksi. Tämä tosin kestää kohtuu vähän kulutusta, eli panssari haurastuu ja sillä ei synny mitään pitkäikäinen panssari. Osa pitää tätä "laiskana tapana". Mutta toisaalta tämä laiskuus vihjaa siitä että panssarin teko ei ole aikanaan ollut kenties hirvittävän vaikeaa, suurin ongelma on ollut mehiläisvahan saatavuus.

AC +2
Nahka voitiin leikata pieniin osiin, joihin laitettiin reikä ja jotka sitten nivottiin yhteen (lamellar). Joskus jopa tehtiin niin, että osa korvattiin metallilla. Eli esimerkiksi niin että vaikka joka kolmas "suomu" oli metallinen. (Tätä ei pidä sekoittaa suomupanssariin, joka on hieman samantyyppinen mutta erilainen suojus.) Tämän toiminta perustuu siihen että levyillä on tilaa liikkua, jolloin vahinko levittyy laajemmalle alueelle.

AC +2
Renessanssiaikana käytettiin myös suojusta joka oli itse asiassa eräänlainen "käsien pystyyn nostaminen". Tuliaseet muuttivat koko panssarointikysymyksen. Siksi he käyttivät paksusta nahasta tehtyä asua, joka oli yleensä - mutta ei aina - hihaton (buff coat). Sen piti suojata pienemmiltä naarmuilta. Ja jopa se oli sen verran paksua nahkaa että vastaavaa ei oikein näe elokuvissa edes silloin kuin itse asujen muotokieli on muutoin kohdallaan.

Ei kommentteja: