(Uskon) kilpi

Mutta pahastuivat silti
jos joku mainitsikin
sanan "miekkalähetys"...

Käydessäni lapsena helluntaiseurakunnan leireillä siellä nostettiin usein esille uskovaiselle sopiva sotisopa. Kyseessä on Raamatussa oleva varsin sotainen analogia, joka löytyy kohdasta "Ef 6:13-18" Se sanoo "Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta."

Tätä on sitten käytetty apuna erilaisessa hengellisessä toiminnassa. Tätä vertausta aukikirjoitetaan usein uskonnon näkökulmasta. Niissä kuitenkin tehdään jonkinlaisia kannanottoja siihen mitä asia on kamppailuteknisesti. Kuten esimerkiksi ylläolevassa linkissä esitetään, että "Kaikki muut tästä sota-asusta ovat paikallaan pysyviä, paitsi uskon kilpi. Kilpi on siirrettävissä. Se on kykenevä toimimaan yhdessä kaikkien muiden sota-asun osien kanssa. Usko voi toimia yhdessä rauhan evankeliumin kanssa, se voi toimia yhdessä haarniskan kanssa. Usko toimii kaikkien muiden aseidenkin kanssa."

Ja se sanottava ei ole, että
"Kokkaan teidät kaikki nurin"

Tämäntapainen näkökulma on esillä "According to Thy Word" -blogissa olleessa tekstissä "Got your buckler". Siellä käsiteltiin Psalm 91:4 mainittua. Suomeksi kohta on "Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi." Oleellista on, että englannin kielellä kohta on "He will cover you with His pinions, And under His wings you will find refuge; his faithfulness is a shield and buckler." Blogisti otti vertaukseksi kaiken sen mitä kupurakilven (buckler) kanssa voidaan tehdä. Ja kun analogia viedään näin pitkälle, minulla on todellakin sanottavaa.

On selvää että miekkailullisesti psalmin kohdalla tehdyt käännökset ovat kamppailullisesti oleellisesti erilaisia. Mutta jos otamme lähtökohdaksi kupurakilven, se on hyvin tärkeä. Toki keskiaikaa käsittelevässä aineistossa mieleen tulee ennen kaikkea pitkämiekka. Se on se, mihin verrataan jopa silloin kun katanafanboy vertaa sitä miten itämainen miekkailukulttuuri on sekä sepäntaitojen että kamppailutaitojen puolella ylivoimainen verrattuna eurooppalaiseen vastaavaan. Pitkämiekka näkyy myös elokuvissa - olivatpa nämä sitten fantasiagenreä tai historiallisia filmejä.

Kuitenkin jos katsotaan manuaaleja, voidaan huomata että "I.33" käsittelee puhtaasti yhden käden miekkaa ja kupurakilpeä. Se muistuttaa siitä että pitkämiekka koskee itse asiassa ylhäisön aseistusta hyvin määrättynä ajanjaksona. Pitkämiekka oli suosionsa huipulla noin 1300 -luvun loppupuolesta 1500 -luvun alkupuolelle. (Näin voidaan päätellä säilyneistä miekkailumanuaaleista ja muusta aineistosta, kuten esinelöydöistä ja taiteesta.) Tuona aikanakaan se ei kuitenkaan ollut suosituin käyttömiekka. (Manuaalitkin kirjoitettiin ylhäiselle eliitille, joten manuaalien pitkänmiekan korostuminen selittyy tällä. Kirjat olivat kalliita tuolloin, eikä kuka tahansa osannut lukea niitä.) Tuohon aikaan myös muut kuin ritarit kantoivat aseita. Ja he eivät yleensä kantaneet pitkäämiekkaa ("long sword"). ; Saksassa ns. messer oli rahvaan ase. Ja vaikka sen nimi viittaakin veitseen, kyseessä on sen verran kookas leuku, että tavallisen ihmisen silmiin se näyttää pieniväistimiseltä yhdenkäden miekalta. Ja briteissä ja italiassa yhdenkäden miekka ("arming sword") oli vahvasti yleisempi kuin pitkämiekka. Kaikissa kolmessa maassa niiden rinnalla käytettiin melko usein kupurakilpeä. Itse asiassa sillä oli jopa huono maine rahvaan pukarin aseena.

Tämä tarkoittaa lähinnä sitä että tuo viitattu englanninkielinen jae on aikanaan käännetty kulttuuriin joka on elänyt noiden aseiden kanssa. Heille analogian taso on varmasti merkityksellisempi kuin modernin ajan ihmisille joille oivalluksena on että "kilpeä voi liikuttaa".

Siispä on syytä täsmentää eteenpäin siitä mihin kaikkeen pientä kilpeä voi käyttää. Kilvellä voi todellakin torjua, suojata kättä ja lyödä toista naamaan. Toisaalta se peittää näkyvyyttä ja sen taakse saa esimerkiksi miekkakäden piiloon tavalla jolla ei tiedä kummin päin ranne on kilven takana. Tämä vaikeuttaa ennakointia. Samoin kilven pienuus mahdollistaa sidontatekniikoiden käytön (tai oikeastaan se ei estä niitä). Suuri kilpi estää tämänlaisen, mutta kun kilpi on noin kattilankannen kokoinen, se ei ole kovin pahasti tiellä.

Tätä kautta saadaan rakennettua vertauksia joita "According to Thy Word" -blogi esitti. Että Jumalan kupurakilpenä oleminen tarkoittaa sitä että hän piilottaa sinut vihollisilta tai sitoo ja heittää vihulaiset maahan. Tai miten Jumalan totuus iskee kuin (mahdollisesti piikitetty) metallilevy naamaan.

Mutta jos minun täytyisi rakentaa tästä hengellinen analogia, ottaisin esille niitä jasioita jotka ensimmäisenä tulvat esille kupurakilpeä käyttäessä. Mutta joka puuttuu näistä moderneistä tulkinnoista.
1: Tosiasiassa yksinään kupurakilvellä ei tee juuri mitään. Se ei teknisesti ottaen pysäytä iskuja. Mielikuvissa ihmiset helposti ajattelevat että kupuralla ja miekalla lyödään vuoronperään ja kilvellä torjutaan toisen miekka ja yritetään sitten lyödä toisen kilven ohi. Kuitenkin kupurakilpi lähinnä siirtää iskua syrjään, muuttaa sen tulokulmaa. Ja koska se on vain kämmenessä kiinni, se ei itse asiassa pysäytä yksinään oikeastaan mitään. Sen läpi ja ohi on helppo painaa. Sen sijaan miekan kanssa siitä tulee monikäyttöinen. Kun samanaikaisesti lyödään ja käytetään kilpeä, saadaan syrjääntyöntäminen hyödynnettyä. Kulmanmuutos joko avaa oman hyökkäyslinjan tai sitoo vihollisen aseen siihen kilven kohtaan jota vasten miekka on. Näin kilpi ohjaa toisen aseen hyökkäyskulman oman miekan torjunnan alueelle, paikkaan jonne se ei muuten menisi. Oikeastaan normaalisti oikein tehtyjen tekniikoiden kohdalla nämä tapahtuvat kyllä molemmat ; Miekka tukee kilpeä ja kilpi tukee miekkaa. Ja kupurakilven monikäyttöisyys on seurausta tästä. Tämä voisi korostaa sitä että pelkällä uskolla ei tee juuri mitään. Miekka yksinään on tehokas, mutta kupurakilvellä ei tee yksinään mitään..
2: Toisaalta moni pitää kilpeä itseään lähellä. Kupurakilven kohdalla valtaosa tekniikoista korostaa kuitenkin sitä että kilpi on hyvinkin suorilla käsillä kaukana itsestä. Jopa niin että kumarrutaan eteenpäin niin että kilpi on oikein ojossa eteenpäin ja itse ollaan sen takana. Usein kilpi voi olla tekniikan alussa lähellä itseä, mutta tällöin sen työntäminen (tai lyöminen) korostaa kilven välittämää voimaa. Ja se tarkoittaa sitä, että tekniikan lopussa kilpi on ojossa. Moni pitää uskon liian lähellä itseään. 
3: Toisaalta miekan ja bucklerin kanssa korostuu se, että siinä käytetään molempia aktiivisesti. Kun harjoitellaan sword&buckleria, molemmat puolet ovat aktiivisia ja molempia käytetään sen sijaan että toinen ikään kuin "roikkuisi ohessa".

Ei minulla mitään
miekkaa ole.
Ai, siitä näkee läpi?

Näin ollen voisikin korostaa että kilpivertaukseni tuo uskosta esiin minusta siinä aivan oikeasti mukanaolevia puolia. Se on banaali. Vaikka sitä käytetään ja korostetaan paljon, se ei ole kovin ylevä asia. Diplomaattisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että usko on rahvallekin sopivaa. Se korostaa sitä että moni pitää uskonsa itseään lähellä ja korostaa esimerkiksi debatissa sen merkitystä. Ja tällöin ei ole tulossa menestystä tai pärjäämistä vaan kuolemaa. Ilman kunnollista teologian hallintaa uskolla ei tee juuri mitään rakentavaa tai tehokasta. Puhtaasti uskollaan uskontokeskustelevat vaikuttavatkin usein noudattavan jotain jota nettislangissa kutsutaan nimellä "insane troll logic". Heidän perustelunsa vakuuttavat heidät itsensä, mutta muihin sillä ei ole vaikutusta ja he pitävät sitä sekä huonona sekä epävakuuttavana, jopa sellaisena että se etäännyttää huonoudellaan koko asiasta. Usko pidetään lähellä, omalla mukavuusalueella, jolloin edes tästä epälogiikasta ei saada siinä olevaa potentiaalia irti. Ja piilotuspuoli voi korostaa sitä että usko on myös kenties helpoimpia valehtelun keinoja. Oma vakaumus kun on jotain josta muilla on vain oma sana.