Kun opiskelin kognitiotiedettä, opintoihin kuului erilaisia demonstroivia muistitehtäviä. Niiden tehtävä ei tietysti ollut toimia tee-se-itse-nettitestien korvikkeena vaan esilletuoda sitä miten muisti yleensä toimii. Silti olisi typerää väittää että niillä ei olisi ollut myös sitä horoskooppeihin ja itsetuntemussivustoihin rinnastettavaa puolta.
Esimerkiksi testeissä selvisi että muistini on aivan hälyttävän huono. Kun tehtävänä oli muistaa numerosarjoja tai sanalistoja, muistin, kuten yleistä on, sanalistojen ensimmäisiä ja viimeisiä sanoja. Ja harvoin jotain sieltä välistä. Mutta muistamani sanojen määrä oli ehdottomasti koko ryhmän huonoin.
Kun tähän liitettiin häiriöitä, tulokseni romahtivat tästäkin. Jo huonontuminen on muistini perustasolla yllättävää. (Ne ovat niin huonot, että riman alittaminen tästä olisi jonkinlainen haaste psykologiatieteelle.) Ja ne tulokset romahtivat todella vahvasti. Toki jos tehtävä oli sanojen muistamista ja lueteltiin numeroita romahdus ei ollut mainittava. Samoin jos tehtävä oli numeroiden muistaminen ja siihen luetellaan sanoja, häiriö oli melko pientä. Tämäkin on tavallista.
Tämä muistiosuus käsittelee työmuistia. Pitkäaikaismuistissani ei ole vastaavaa ongelmaa. Se on aivan normaali, ellei hyvä. Työmuistin pullonkaulan läpi on kuitenkin lähes mahdotonta saada mitään. Ainakaan tietoiseen mieleen.
Tämä viimeisin lause on tärkeä. Sillä tulin kikkailleeksi asiaan liittyen - hieman omalla ajallani ja toisten laitteistoilla. Yritin painaa nimiä kasvoihin. Tämä on klassinen tehtävä, ja olen tässä melko tavanomainen. Muistan melko hyvin kenet olen nähnyt aiemmin. Nimet ovat sen sijaan se vaikea pala. Tässäkin tehtävässä annettiin häiriölista joka koostui nimistä. Muistin vain yhden nimen ja kasvot oikein. (Mikä on melko huonosti.) Kun samaa uusittiin toisilla nimillä, en muistanut näitäkään sen paremmin.
Mutta osasin heti sanoa että minua häiritsi se, että se häiriöksi syötetty nimilista oli identtinen kuin se aiemmin satunnaisnimistä koostettu lista. En tietysti kyennyt sanomaan mitä tuli seuraavaksi, mutta kuunnellen kykenin sanomaan täsmäävyyden, ikään kuin jälkikäteen. Hyvin harva ihminen tekee tätä tietoisesti. Muisti kun toimii häiriötilanteissa siten, että tämä häiriön lähde suljetaan pois. (Ei onnistu täysin ja tulokset huononevat, mutta eivät romahda, kuten eräillä.) Itse asiassa joissain salasanasuojausjärjestelmissä suojaus perustuu juuri siihen että salasana ei ole tietoisessa muistissa. Esimerkiksi toistamalla jotain sarjaa joka pitää vaikka soittaa jollain soittimella, voidaan synnyttää "selkäytimeen" toistolla kaavoja jotka alitajunta tunnistaa mutta joita soittaja itse ei osaa kuvata muuta kuin soittamalla. Minulla on tässä ilmeisesti jonkinlainen "ohituskaista".
Syynä lienee se, että havaintojensuodatusjärjestelmäni on jotenkin erityisen lujasti puutteellinen. Tämä muuttaa koko konseptin työmuististani. Se ei välttämättä ole huono, se vain toimii hyvin omituisella ja anomaalisella tavalla. (Tavalla joka vain pilaa käytännön elämän kun en suoriudu lähes lainkaan tehtävistä jotka ovat muille ilmiselvyyksiä.) Näin siis jos tälläisellä puuhastelulla olisi oikeasti jotain muuta arvoa kuin toimia jonkinlaisena demonstraationa jostan suuremmasta periaatteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti