tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kotisi vai Linnasi?

Kati Sinenmaa on monille internetistä tuttu. Hän on jopa eräänlainen crankin arkkityyppi, eli "periaatteessa fiksu ellei peräti nerokas". Se on enemmän siitä miten hän suuntaa tämän aivan selvän aivopotentiaalin. Hän on osalle tunnettu kenties vain periaatteessa herttaisena eksentrikkona jolla on tapa kohkata netissä. Ja hänen suhtatumisensa uskonnottomuuteen saa kieltämättä joskus asiattomia sävyjä, juuri sellaisia omituisia asiattomia sävyjä joita periaatteessa herttaiset ihmiset harjoittavat. (Joka ärsyttää itseäni erityisen paljon, noin yleensä.)
1: Hänellä on blogi. Blogi jonka alaotsikko "WHEN IN FINLAND DO AS THE FINNS DO" heijastaa juuri niitä omituisia fiiliksiä joita itselleni tulee Sinenmaasta. Se kehottaa olemaan maan tavalla englannin kielellä Suomessa. Lisäksi sen kirjoittaja on tietysti kaikkea muuta kuin keskivertoinen tallaaja, joten jos hän todella noudattaa tuota ohjetta niin se vaatii laveaa uudelleenmäärittelyä - ja jos näin tehdään ei se enää olekaan niin vastenmielinen kuin voisi luulla.
2: Tämän lisäksi hän on tunnettu ns. kivilinnasta. Hän oli aikanaan asunnoton joka rakensi Ilmalan nurkille asumuksen. Nykyään hän asuu keskuslämmitetyssä talossa ja käyttää internettiä. Osasta liikaa nettiä. Mutta rehellisesti sanoen jos itse olisin joskus ollut asunnoton, en tosin minäkään varmaan tekisi muuta kuin olisin netissä. En tulisi pois ikinä. (Sinenmaa on tullut pois metsästä mutta kermapersettä hänestä ei ole tullut. Häntä ei siksi vaivaa samaa mikä tuntuu olevan monessa muussa henkisessä kentässämme. Moni on "enkelipöly -DI" joka on jossain vaiheessa tajunnut että huuhaalla tienaa paremmin kuin diplomi-insinöörinä ja sen kanssa ei edes tarvitse osata mitään, paitsi hokea latteuksia ja onnellisuuspaskanjauhantaa joita kuitenkin saa tarpeen tullen vaikka teepussien lisälappusista.)
3: Sinenmaan kivilinnaprojekti on heijastunut myös dokumentissa "Kosminen näytelmä". Se on dokumentti jota en ole nähnyt. Se on dokumentti josta ei kuulemma tullut sellaista mitä Sinenmaa itse oli ajatellut. Mutta se on jotain joka kuitenkin tulee aina mainita. Se on se dokumentti jonka nimi seuraa Sinenmaata, todennäköisesti hautaan asti.
+: Jostain syysä Sinenmaa ei sen sijaan ole wikipediassa (pitäisi), vaikka esimerkiksi Uuden Englannin Nahkamies ja muut vastaavat kulkurit ovatkin osana projektia. Myöskään kivilinna ei ole wikipediassa. (Pitäisi.) Eikä virallisissa turistiesitteissä. (Pitäisi.)

Moni voisi luulla että paatuneena skeptikkona haluaisin pilkata huruakkaa joka kärrää kiviä. Kuitenkin asia on pikemminkin päin vastoin. Kaikki se mihin skeptikkona haluaisin puuttua on tapahtunut keskuslämmitetyissä tiloissa. Kivilinnan rakentaminen sen sijaan on niin sanoakseni fucking awesome. Lähdinkin katsomaan sitä ikään kuin nähtävyytenä ja kuriositeettina. Halusin lähteä katsomaan sitä mahdollisimman vähillä tiedoilla, joten yritin unohtaa jopa kaiken sen mitä olin kuullut.
Ilmalassa Sinenmaan rakennelma näkyy suoraa Ilmalan asemalta. Ei toki vahvasti, mutta riittävästi, jos tietää mitä etsii. Jos en olisi tiennyt Sinenmaasta, mäki olisi silti huutanut ihmiskäden manipulaatiosta. Olisin tosin luultavasti olettanut sen liittyvän jotenkin juoksuhautoihin tai vastaaviin. (En ole mikään erityisen hyvä rautainen eränkävijä, mutta osaan lukea maastoa ja etsiä eläimiä siten että armeijassakin ihmettelivät upseeritkin. Etenkin kun en havainnoinut ollenkaan janttereita tahi "vihollis"sotilaita, esimerkiksi.) Sinne nähdyn luo löytämisessä vaikeinta onkin Ilmalan erikoinen tapa hoitaa asemalle meneminen ja sieltä poistuminen.
Tosin kun asematunnelista kiipii ylös, on sillan päältä ja täältä linnasta saa hyvän kuvan ; Kesäaikaan siitä ei varmasti saisi mitenkään kokonaiskuvaa koska vihreys peittäisi näkymää liiaksi. Näin talvisin sen sijaan tilanne on toisin. Tosin lumi tietysti myös varmasti peittää paljon yksityiskohtia. Tässä vaiheessa mainostetut puheet olivat luoneet odotuksia. Kun katsoin sitä maisemana olin hieman pettynyt. Sillä minulle oli ikään kuin kerrottu väärin. Tekniset tiedot isoista metrimääristä ja parhaimmillaan 3m korkeudesta olivat ikään kuin luoneet odotukset jostain massiivisesta. Ne eivät olleet valehtelua mutta ne eivät olleet tottakaan. Ajattelin kuitenkin käydä vilkaisemassa tarkemmin lähempää. (Sinenmaa on ilmaissut että vierailla saa, kunhan tekee sen omalla vastuullaan eikä riko.)
Ennakko-oletuksissani kivilinna oli jostain syystä sijainnut nimenomaan tasamaalla. Se on kuitenkin rakennettu rinteen juurelle. Itse en luultavasti rakentaisi asumustani tämänlaiseen paikkaan koska luultavasti sinne tulvii vahvasti etenkin keväisin. Asiaa ei auta se, että aivan selvästi mäen ympäri kulkevaa tilaa käytetään lumen kasaamiseen. Ympärillä oli suoraan sanoen valtavat määrät lunta. Jonkinnäköistä hienotunteisuutta lumienkippaajilla oli kuitenkin ollut, koska lumikasoja oli kaikkialla muualla paitsi niissä paikoissa joissa ne olisivat olleet kivilinnan päällä tai sitä rikkomassa. Sitä oltiin osattu arvostaa. Tämä oli jonkinlainen pieni vihje siitä minkälaista erikoista voimaa tuolla koostaan huolimatta yllättävän pienellä paikalla oli.
Tien alas asti kierrettyäni näkyi korkein osa muurista. Muu osa oli matalampaa, eikä muurilla ole mitään tasakorkeutta - eikä rehellisesti sanoen mitään määrättyä kaavamaista muotoakaan. Kuitenkin jokainen kohta on juuri siinä missä pitääkin. Tässä vaiheessa tajusin että tässä on kyseessä jostain muusta kuin turistinähtävyydestä. Kyseessä oli ensi sijassa jonkun koti. Tapanani ei ole "ryskiä" luonnossa tai maastossa - se on pirun energiaa tuhlaavaa ja huonoa liikkumista. Kuitenkin virallinen mökkiin kulkeva polkukaan ei ollut mitenkään käveltävä. Pääsy varsinaiselle "linnanpihalle" onnistui varsin helposti oksankaan katkeamatta. (Tosin ympäristössä näkyi että kaikki eivät todellakaan ole olleet yhtä varovaisia. Esimerkiksi osa oli katkonut luultavasti ihan tahallaan joitain oksia.)
Linnanpihalla olo olikin sitten sellainen mikä on kun vierailee toisten ihmisten pihoilla. Tunne oli itse asiassa erityisen korostettu. Tunne on tietysti omituinen koska nähdäkseni Sinenmaa ei suoranaisesti asu kivilinnassaan - vaikka ei projektiaan varmasti koskaan lopullisesti hylkääkään. Lisäksi koditon Sinenmaa tuskin omisti maata jolla oli, eikä ollut ostanut tarvikkeita. Tekninen ja juridinen omistusoikeus on kuitenkin tässä kodintunnussa totaalisen irrelevantti. Jos Rousseau arvosti jaloa villiä ja halveksi sitä ihmistä joka ensimmäisenä rajasi alueen ja sanoi että hän omistaa sen, hän luultavasti tajusi vain sen juridisen omistusoikeuden puolen. Mutta ei sitä oleellista, sitä jota ilman villi ei voi olla jalo. En oikeastaan voinut nähdä sitä suoraan minään "kivilinnana" koska se olisi ikään kuin sodankäynnin väline ja nähtävyys. Tämä oli Sinenmaan koti ja sinänsä todella hieno yhden ihmisen aikaansaannos. Jos yksin pykää ja saa omin käsin aikaan jotain tuonkin kokoista, se on jo yksistään yhden hulluuden arvoista. (Enkä tässä suoraan väitä että Sinenmaa olisi hullu, vaan enemmän että vaikka hän olisikin niin se olisi silti sen arvoista.)
Sinenmaalla oli myös ilmeisesti pyöräkorjaamo tai niiden kanssa puuhasteluun liittyvä pieni tila sekä jonkinlainen asumuksentynkä. En ottanut valokuvia niiden sisällöstä samoin kun en tunkeutunut näille alueille koska toisen kotiin ei mennä silloin kun hän ei ole kotona - ei silloinkaan kun hän ei asu siellä! Pihallakäymisessäkin oli hieman sitä oloa jota oli joskus lapsena omenavarkaisilla käydessä. (Kykenen tunkeutumaan toisten ihmisten pihoille mutta en heidän rakennuksiinsa. Katto tekee paljon!) Samalla huomionarvoisaa oli, että tuhopoltto vuodelta 2008 näkyy yhä. On raivostuttavaa, että toisten tekemiä ja rakentamia asioita rikotaan niin että niitä ei enää voi käyttää. Polttamisessa on vielä jotain aivan erityistä ikävää symboliikkaa. Pyromaaneilla täytyy olla jokin pippelivika (kuten sellainen että heillä on pään ja aivojen sijasta pippeli ja terska). Mikään tavallinen munuaisvika jossa munuaiset ovat syntyjessä väärinpäin niin että ne pumppaavat kaiken kusen päähän ei yksinkertaisesti selitä tämänlaisen toimijan aktioita.

Linna ei ollut yhtä iso kuin ajattelin, mutta jotenkin se oli paljon merkittävämpi. Koko ei ole kaikki, kuten naiset (minulle) sanovat. Koin että jotenkin poistuin tästä kivikodista hieman parempana ihmisenä. (Vaikka poistuinkin puikkelehtimalla muutalta kuin portista, joka on tapa jonka Sinenmaa yhdistää ääliöihin. Tosin puolustuksekseni sanon että kulkemiseni on puikkelehtimisessaan hieman eri tasoa kuin keskivertoihmisellä. En särkenyt yhtään mitään, ainutkaan oksa ei taittunut.) Tätä ei rehellisesti sanoen tapahdu usein. Usein tuntuu että maailma lähinnä tuppaa kyynistämään. Kivilinnaan heijastuu outoja varjoja ja ne tekevät outoja ihmisille.

Ei kommentteja: