maanantai 1. huhtikuuta 2013

äjyvel nädiem ääsil aakatso

Olen kaikessa hiljaisuudessa perustanut pienen bändin nimeltä "Kondrashov's hatchet". Olen siinä kitaristina, ja tämän lisäksi bändissä kosketinsoittajana toimii Seppo "Seppu-could" Koulio , rummuissa lyö Riku "Dobermann" Taaki ja vokalistina on Joni "M." Seppä. Musiikintyyliltään "Kondrashov's hatchet" edustaa rajuhkoa ja pahamaineista metallimusiikkia ; Tyyliämme leimaa murinalaulu, nopea tempo, atonaaliset sointukierrot ja muutenkin ärhäkkä ote. Sanoituksemme käsittelevät sotaa, kuolemaa, kauhua, lasten uhraamista, itsemurhaa.

Mitään suurisuuntaisia menestyshaaveita ei ole ollut, mutta olemme tehneet kappaleita ja harjoitelleet niitä sekä omissa oloissamme että yksin. Asia ei muutoin olisi merkityksellinen, mutta olemme saaneet julkaistua ensimmäisen levymme. Se on pian tarjolla hyvin varustetuissa musiikkiliikkeissä. Tosin vain erityisen hyvin varustetuissa sellaisissa, eli mitään Prisman CD -osaston superhittiä siitä ei ole luvassa. Ohessa on kuitenkin levynkannet, jotta voitte tunnistaa mitä ostatte mahdollisimman paljon. Meillä on myös tulossa Uudenmaan kapakoissa tehtävä kiertue, josta odotamme erinomaista kokemusta ja lisätuloja. Näiden lisäksi työn alla on uusikin levy, joten pitäkäähän silmällä kotisivujamme keikkaohjelmien ja uusien levyjen tiimoilta! Sivuillamme on myös maistiaisia kappaleistamme, ja niitä voitte kuunnella ilmaiseksi tekijänoikeuslain sallimin ehdoin!
Kuten kappalelistan nimistä voi arvata, soitamme darwinmetallia. Levy ei ole missään nimessä saatananpalvontaa, sillä emme laula Lusiferista vaan Darwinista. Suomalainen darwinmetalli voi tietysti olla ristiriitaisia assosiaatioita, onhan se vääriä saatananpalvontamielikuvia herättävä yhdistelmä.

Hurme, kuolema, kidutus ja okkulttis-skientistiset sopimukset joissa odotetaan Darwinin tyttären paluuta, eivät bändiämme kiinnosta itseisarvoina. Emme ehdottomasti sano että olemme pahuuden asialla, sillä haemme esille lähinnä luonnon ja todellisuuden pessimistisempiä sävyjä. Sellaiset teemat kuin kaaos ja mutaatiot, kuolema ja luonnonvalinta sekä itsemurha Hamiltonin säännön ehdoilla nousevat kaikille tutuiksi. Sanomamme on, että luonnontiede sinänsä ei ole pahaa, mutta juuri tästä pahuusaiheesta kuitenkin teimme levyn ja sen tyypisissä sanoituksissa ryvemme. Siksi kappaleet joissa selkeästi sanomme että maailma ja luonto kannustaa pahuuteen, eivät tarkoita että sanoisimme mitä sanomme.

Näiden skientististen teemojen lisäksi meillä on mielikuvituksellisempi sävytys ja konteksti mukana. Haemme syvempää ymmärrystä ja osallistumista siihen mitä ylipäätään tarkoittaa olla darwinisti. Levymme kappaleissa vedotaan samoihin ihmisten syvimpiin pelkoihin - eli tunteisiin, evoluution meihin ohjelmoimiin kelpoisuutta parantaviin laitoksiin - joista kuten esimerkiksi kauhuelokuvat ja goottiromantiikka sekä kristillinen maailmanlopun eskatologia ammentaa. Kyse ei siis ole tavallisen kansalaisen karsiutumisesta geenipoolista, vaan me katsomme paljon kauemmas, kysymys on elämäntavasta ja kokonaisvaltaisesta hengettömyydestä. ; Samalla Kelpoisuuden puolestapuhuja ei halua kuolla tai tappaa, mutta joskus taistelu ja itsemurha nousevat tärkeiksi teemoiksi. Samoin kaikelle pahalle löytyy syvempi merkitys joka uppoutuu itsensä olemassaolomme ytimeen. Lauluissamme Darwinisti vertaa teorioitaan Jumalan aikaansaannoksiin, ja levyllämme mikään ei ole sopimatonta tieteen kehittämisen nimissä.

Bändinä meitä kiehtovat monenlaiset asiat evoluution ympärillä, kuten esimerkiksi omat pelkomme ja suhtautumisemme tuntemattomaan. Samoin kiehtoo jatkuva tasapainoilu hyvän ja pahan välissä. Levyn pääteema kertoo ihmisen omistautumisesta tieteelle. Omistautumisessa ajetaan totuutta kunnes ajaudutaan hulluuden toreille ja rakennetaan uusi hullun maailman kanssa yhteensopiva ja sen kanssa toimeen tuleva uskonto, darwinismi. Ja näin syntyy levy jonka parissa moni ahdistavakin asia näyttää luonnonjärjestyksen mukaiselta, ja joka tarjoaa taas monia angstisia hetkiä tehokkaita viiltelutekniikoita hallitsemattomille masennusteineille jotka luonnonvalinta ei ole tämän vuoksi karsinut geenipoolista. Haluamme tarjota heille toivoa tulevaisuudesta, onnistumisesta ja ennen kaikkea siitä että heidän kuolemansa ei ole turha.

Moni tuntemani skeptikko-evoluutikko on musikaalinen. Itselläni on musiikkiopistotaustaa kitaran puolelta. Kari Tikkanen on kosketinsoittaja, Juha Leinivaara on hyvä soittamaan suutaan...

Ei kommentteja: