torstai 14. kesäkuuta 2012

Pieni ajatus : Vanhojen hyvien aikojen karut kokemukset

Nostalgiahenkinen konservatiivilinjama kertoo usein vanhoista hyvistä ajoista. Ihmiset kertovat tällöin omista kokemuksistaan. Tämä antaa heille omakohtaisen elämänkokemuksen ja perspektiivin tarkastella muutoksia. Ainakin teoriassa.

Kuitenkin hyvin usein tässä nostalgiapuheessa on omituisia sävyjä. Tätä tehdään etenkin silloin kun sitä elämänkokemusta halutaan korostaa. Tällöin kerrotaan erilaisista vaikeuksista joita elämän varrella on ollut. Tässä yritetään usein halventaa nuorempaa polvea "pullamössöksi" viittaamalla että nämä eivät elämästä tiedä oikeastaan mitään.

Tämä strategia kuitenkin käytännössä ampuu kertojaansa omaan nilkkaan. Koska samalla joudutaan tunnustamaan että ne vanhat hyvät ajat olivatkin aika karmeita ; Ne vertautuvat täysin siihen että nykynuoret alkaisivat kertoilemaan siitä miten heidän nuoruudessaan suuret konfliktit kuten Jokelan kouluampuminen kosketti ja sitoi ihmisiä yhteen. Että nykyään nuoret ovat pumpulissa kasvaneita ja siksi eivät kestä vaikeuksia ja että tämä on yhteiskunnan vika. Pohjimmiltaan tässä sanottaisiin että halutaan muuttaa yhteiskuntaa jotta saataisiin taas kouluampumisia.

Vanhemmassa polvessa aiheena on helposti sota tai pula-ajat. Niiden katsotaan koulineen ja karaisseen. Yhdistäneen kansan. Ajatus siitä että kärsimys jaloistaisi automaattisesti suoran on omituinen. Se on omituinen vaikka pumpuliprinsessat olisivatkin kieroon kasvaneita. Sillä on selvää että sota -ajan kärsimysket ylittävät ne rajat joissa trauma toisi aktuaalista hyötyä ja mielenterveyttä. Ja jo ennen tätä on varmasti ylitetty se taso jossa trauman lisäämisestä saatu hyöty on suurempi kuin siitä tulevat haitat. ~ Ajatus siitä että sota-aikana oltiin rehdimpiä eikä ollut kouluampumisia on melko omituinen. Koska kun viimeksi laskin, kaikki kouluampumiset ovat tuottaneet vähemmän kuolemia ja kärsimystä kuin se sota. Siksi en toivo että mikään Venäjä hyökkäilisi Suomeen.

Jos vanhoillinen konservatiivi jatkossa kertoo siitä että hänen nuoruudessaan oli asiat hyvin ja kauheaa kärsimystä, kun oli vain yksi lehmä ja kivinen ja kyinen pelto viljeltäväksi. Minun nuoruudessani ei tullut maitoa siitä lehmästä jota ei edes ollut. Eikä peltoa ollut edes sitä vertaa että olisi saanut jäkäläkiviä sieltä syödäkseen.  Että kyllä nykynuoret ovat kärsineet enemmän.

Ei kommentteja: