Utilitarismin tausta-ajatus on intuitiivisella tavalla hyväksyttävä ; Siinä tavoitellaan yksinkertaisesti maksimaalista hyötyä. Utilitarismin ongelmana onkin ollut se, että vaikka se onkin esitetty usein sisällöllisesti objektiivisena - jopa arvoneutraalina - se kuitenkin enemmänkin jää ohjeistoksi jolla päästään lopputulokseen. Eli vasta kun ensin tiedämme mitä hyvä on (usean mielestä tässä riittää "kun hyvä on määritelty"), ja tiedetään tekojen seuraukset, voidaan tehdä utilitaristinen arvio.
Näin ollen se latistuu välineelliseksi. Eli kun meillä on tavoite, ja yhdistämme sen tekojemme seurausten analyysiin tiedämme miten sitä tavoittelemme. Päättelyketju on suorastaan deduktiivinen tähän asti.
Ongelmana on toki jo se, että arvot voidaan määritellä monella tavalla ; Utilitarismi on itse asiassa käsittämättömän huono ratkaisemaan arvokeskustleukinoja, koska niissä tyypillisesti tavoiteltavat hyvyydet on nimenomaan eri tavalla määriteltyjä. Mutta myös toteuttamispuolella tulee ongelmia. Utilitarismi on vaikeuksissa kun aiheena ovat pahat teot joiden seurauksena syntyy hyviä tekoja. Tarkalleen ottaen utilitaristi voi hyvinkin hyväksyä pahan juuri siksi että siitä tulee enemmän hyvää jossain muualla.
Ongelmana on se, että näiden vaikutusketjut on tunnettava jotta hyvyys-pahuusanalyysi voidaan tehdä. Tämä on usein mahdotonta, joten utilitaristi ajautuu utiliteetin arvioimisessaan erilaisiin mahdollisesti hyvinkin kaukaa haettuihin spekulaatioihin jotka ovat helposti salaliittoteorioita, pelkopaniikkia ja utooppisia tyhjiä toiveita. Tämä tekee siitä varsin epäkäytännöllisen etiikan. Tämä on kova isku, koska utilitarismin voimasta ja uskottavuudesta valtaosa nojaa nimenomaan pragmaattiselta vaikuttaviin lähtökohtiin.
Craig on "Ateismi" -kirjassaan kritisoinut ateistejen argumentointitapaa pahan ongelmasta juuri tämän utilitaristisen ongelman kautta.1 Hänestä pahan ongelma näkee vain läsnäolevan ja suoran ja lyhytaikaisen pahuuden, mutta ei kykene tarttumaan pitkäjänteisiin seurauksiin. Näin ollen Craig viittaa että utiliteetti olisi oleellinen etiikkakäsitys Pahan ongelman ymmärtämisessä, sen heijastevaikutukset olisivat kaiken takana perimmäisenä selityksenä. Kärsimys olisi siis pinnallista. Toki tämä on Jumalan kohdalla hieman kyseenalaisempi, koska Jumala kaikkivoipana voisi tehdä kaksi asiaa:
1: Esittää sen utiliteettiarvion. Tällöin voisimme nähdä että utiliteetti on todellinen seuraus. Ilman kaavaa voimme vain luottaa että se on hyvin. Stephen Law onkin kääntänyt tämän argumentaatiotavan siihen että kaiken takana voisi olla täysin läpipaha Jumala, ja että kaikki hyvä johtuu käänteisestä utiliteetista. Tässäkin me voimme vain luottaa, että Jumala loi parantamiskyvyn jotta sairaus olisi pelkän kuoleman sijasta kidutusta.
2: Toinen on siinä että Jumala on täydellinen. Utilitarismin ongelmana on se, että ihminen ei voi kaikkea. Voidaan sanoa että juuri epätäydellisyys ja pragmaattisuus johtaa siihen että voidaan joutua tekemään pahaa jotta saadaan hyvää. Koska oikotietä ei ole. Tämä ongelma on oleellinen ; Esimerkiksi kerran minulle selitettiin että vaikka tuska on ikävä asia, niin se on hyödyksi. Jos ihminen lyö vasaralla itseään sormeen niin sormi menee rikki ja uusi isku siihen olisi pahasta. Itse ihmettelin että jos ongelma on tämänlainen, on ymmärrettävää jos mutaatioiden kautta asioita ratkova evoluutio päätyy pelkkään funktioon. Eli että vältetään hajoamista. Jumala sen sijaan voisi luoda totaalisen vasarankestävät peukalot. Kun Jumalaa selitetään utiliteetilla, ongelmana on helposti juuri tämä ; Pitää kieltää mahdollisia skenaarioita mahdottomana. Tämä tarkoittaa sitä että kaikkivoipuus sidotaan "mahdollisen" ympärille. Ja tämä mahdollinen joudutaan määrittelemään hyvin tietynlaisella tavalla. Tämä kaikkivoipuus tuntuu omituisen keinotekoiselta ja suppealta useille (ellei peräti useimmille) ; Kun keksitään tämänlainen tehdään itse asiassa rajoite Jumalalle. Kun sanotaan että se ei ole mahdollista ollenkaan tehdäänkin siksi kaksi asiaa
___2.1: Miltei mikä tahansa rajoite Jumalalla olisikin, se ei olisi kaikkivaltiuden puutetta koska heillä on mahdollisuuden rajat. Samalla logiikalla voisin määrittää että avaruusolennot ovat kaikkivoipia ja jos heidät voi ampua hengiltä norsukiväärillä, se johtuu van siitä että norsukiväärin luodin kestäminen olisi "mahdotonta". Näin kaikkivaltius on kenties totta mutta triviaalia
___2.2: Ihminen esittää tietävänsä mikä on mahdollista ja mikä on mahdotonta. Jos ihminen tietäisi tämänlaisia asioita, ei utilitarismin arvoinnissa olisi oikeastaan kovin paljoa ongelmia. Ollakseen koherentteja kristitty joutuu vain sanomaan että hän olettaa että Jumala on kaikkivaltias ja että on vain luotetava että tuo asia vain on mahdotonta. Tämä on pohjimmiltaan väite, ei argumentti. Se kehties pelastaa kristityn maailmankuvan epäkoherenttiudelta, mutta se samalta tappaa neuvottelun, keskustelun ja argumentoinnin tästä asiasta. Se muuttaa asian "hyvin perustellusta uskomuksesta" dogmaattiseksi maailmankuvaa ylläpitäväksi ja vahvistavaksi uskonkappaleeksi.
+: Bonuskortti on tietysti se, että jos Jumala on kaikkihyvä, on mahdollista että Taivas ei olekaan kovin mukava paikka. Jos Jumala ei kerran voi tehdä ilman tuskaa asioita, on selvää että taivaassa meitä odottaa katonpaikkaushomissa laastaria sen sijaan että kestäisimme vasaraniskut. Eli aina kun keksitään argumentti jonka mukaan pahuus on hyväksyttävää, rakennetaan argumentti siitä että tämä kyseinen asia olisi vallitsevana myös Taivaassa. Tosin kun olen kuullut tarinoita Taivaasta, on selvää että se ei vaikuta kovin selkeältä paikalta. Oikein kukaan ei näytä kertovan mitä siellä on. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi USA:lainen pastori joka oli itse aivan täysin varma että taivaassa on sorsanmetsästystä.
Kun ollaan selitetty utiliteetista tähän asti, on likimain pakko ottaa esille evoluutioteoria. Itselleni Craigin ajatukset nostivat esiin potentiaalista evoluutiokritiikkiä tältä osalta. Onhan evoluutiossakin adaptaatio ja kelpoisuus joka on usein vaikeaa sitoa kokeellisesti yhteen geeniin tai vastaavaa. Gouldin tunnetut selitykset siitä miten adaptationistit tekevät "Just so storyja", spekulatiivisia tarinoita, funktioiden keksimisiä vain koska geeni on yleinen ... (voit keksiä oman saman asian junnaamisen tähän_____) ... Selvästi utilitarismin epäselvyys osuu jotenkin oleellisesti evoluutioon.
Lisäksi on muistettava että klassisestihan oppihistorioitsijat kertovat miten evoluutiteoria liittyy talousteorian käsitteisiin. Darwinia innoittivat esimerkiksi sen ajan kulttuurissa olleet näkemykset kilpailusta ja taloudellisesta menestyksestä. Evoluutio on siis taloudellisten ajatusten soveltamista hieman modifioiden luontoon ja eläimiin.
Se, mikä ero talousteorioissa ja adaptaatiossa kuitenkin on, liittyy kuitenkin juuri tässä mainittuihin modifiointeihin. Ja niiden ytimessä ovat nimenomaan heijastusvaikutukset ja niiden arvioinnin yksiselitteisyys. Evoluutiollakin on heijastusvaikutuksia, mutta ne on havaittavissa melko yksinkertaisesti. Kelpoisuus liittyy suoraan geenien yleistymiseen. Näin ollen esimerkiksi altruistista käyttäytymistä selittävä mallisto voi oikeuttaa sen, että ihminen vaarantaa henkensä pelastaakseen lähisukulaisensa. Tämän taustakaava on laitettu Hamiltonin sääntöön. Se tarjoaa selvät reunaehdot hyödylle. Mittaaminen on myös yksiselitteistä, koska geenien yleistyminen on populaatioiden, yksilöiden ja geenifrekvenssien prosenttiosuuksien mittaamista. Tämä taas ei ole mitenkään kyseenalaista tai arvionvaraista. Näin ollen "evoluution utilitarismilta vaikuttava on eri juttu".
1 Kyllä. Tämä on ateistien kirja joka määrittele ateismia. Kyllä sen sisällä on eräs äkäisemmistä teologeista kritisoimassa ateisteja, antamassa kovan kriittisen äänenpainonsa. Jostain syystä ateisteja pidetään militantteina ja dogmaattisina verrattuna esimerkiksi niihin uskonveljiin jotka kirjoittavat evoluutiodenialistisia tai ateistikriittisiä kirjoja ilman että siellä tämänlaista vastustavaa kantaa olisi ollenkaan esillä. Tämä ON ihmeellistä. Lisäksi on ihmeellistä, miten "Ateismi" -kirjan kritiikeissä vilahtelee säännönmukaisesti Dawkinsin nimi mutta unohtuu Craigin läsnäolo. En tiedä minkä kirjan nämä kriitikot ovat lukeneet, kun näkevät jotain joka siinä ei kirjoita mutta ohittavat sen joka on siihen kirjoittanut. En ehkä tiedä mitä kirjaa he ovat lukeneet, mutta he eivät selvästi ole pitäneet siitä. Jos törmäätte joskus tähän aivan erinäköiseen, ilmeisen huonoon kirjaan, jota nämä "Ateismi" -kirjan arvioijat ovat lukeneet, niin voisitteko lähettää siitä minulle kopion? Se pääsisi epäkunniapaikalle naurettavimpien tuotosten vierelle, seurana olisi esimerkiksi Jehovan Todistajien "Ihminen - kehityksen vai luomisen tulos" -kirja ja skientologian perustajan, Hubbardin, tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti