"Panda's Thumbissa" käsiteltiin Jerry Coynen tapaa liittää evoluutioteoria uskonasioihin. Coyne on tiiviisti sitä mieltä että evoluutio ja uskonto ovat yhteensovittamattomia. Tässä mielessä hän edustaa kantaa jossa hän on yksimielinen esimerkiksi kreationistien kanssa ; Molemmista Jumala on "luonnontieteellinen hypoteesi" joka ottaa suoraan kantaa siihen miten asiat ovat tapahtuneet ja miten eivät. Näin ollen syntyy keskustelu jossa yksimielisyys rakentaa sen lihavimman riidan. Yhteismitattomuus kun tulkitaan hyvin eri tavoin. Coynen maailmassa "väärässäolo näissä kysymyksissä kumoaa uskonnon" ja kreationistien mielessä "evoluution eroaminen Totuudesta tarkoittaa huonosti tehtyä tiedettä tai valehtelua ja väärentelyä."
Mielestäni oli piristävää että "Panda's Thumb" otti etäisyyttä Coyneen. Se nosti esille esimerkiksi Theodosius Dobzhanskyn, "Nothing in Biology Makes Sense Except in the Light of Evolution":issa tehdyn maininnan "I am a creationist and an evolutionist. Evolution is God's, or Nature's method of creation. Creation is not an event that happened in 4004 BC; it is a process that began some 10 billion years ago and is still under way." Ja esille nostetaan myös Darwin joka "Origin of Species":in toisessa painoksessa esitti että "I see no good reason why the views given in this volume should shock the religious feelings of any one. It is satisfactory, as showing how transient such impressions are, to remember that the greatest discovery ever made by man, namely, the law of the attraction of gravity, was also attacked by Leibnitz, as subversive of natural, and inferentially of revealed, religion." Tämä korostaa sitä, että evoluutio on perussävyltään yllättävänkin diplomaattinen uskonasioihin. Toki tästä voi nostaa esiin jo sen, että NoMa -periaate on evoluutioteorian kanssa toimineen Gouldin vahvasti kannattama idea.
1: Toki kreationistit tai Coyne voivat vastustaa tätä viittaamalla kristinuskon dogmiin ja vedota "oikeaoppisuuteen". Teistinen evoluutio ei kiistämättä kaikissa tapauksissa toteuta tiettyä uskonkappaleistoa. Mutta maailmassa on muunlaisiakin uskontoja. Se, että ne kreationistien silmissä ovat "vääriä uskontoja" ei tietysti muuta asiaa mitenkään - eihän kreationismiakaan voida "kumota" sillä että otetaan esille joku hindu tai uuspakana jonka mielestä kristinusko on väärä uskonto.
2: Dawkins on "Maailman hienoin esitys" -teoksessaan viitannut siihen että "Lajien synty" pitää käsitellä ensimmäisen painoksen kautta. Sillä ensimmäisessä painoksessa on monia kohtia jotka ovat selkeästi ateistisia. Dawkins muistuttaa että Darwin teki esimerkiksi Jumala -lausuntojen lisäämisiä ja uskovaisten mieliä lepyttäviä lauseita myöhempiin painoksiin. Hän näkee muut painokset poliittisen korrektiuden sävyttäminä. Tämä itse asiassa kuvaa Darwinia mainiosti. Hän teki teoriaansa hiljaisuudessa koska pelkäsi sen vaikutuksia. Hän mukautti sanomaansa yleisönsä mukaan ja teki liennytyksiä kirjaansa selkeästi sosiaalisista syistä. Tämä kuitenkin korostaa sitä, että Darwin oli äärimmäisen diplomaattinen, joten tässä kohden tämä ei ole mainittavan tehokas vasta -argumentti. Itse asiassa tämä huomio jopa tukee pääteemaa.
Tässä mielessä keskusteleva henki on minusta erittäin hyvä. Etenkin USA:ssa on selvästi havaittavissa että kreationismi-uusateismi -kenttä on alkanut rakentumaan vahvasti vastaankirjoittamisen periaatteelle. Tämä tarkoittaa sitä, että toisen aktiivisuus aktivoi toistakin. Näin ollen kreationistit ovat uusien uusateistien rekrytoinnissa ensisijainen apu. Ja vastaavasti uusateistien yli-innokkuus vahvistaa juopaa ja moni "diplomaattisesti teistiseen evoluutioon uskova" voi pelästyä ateismia ja ryhtyä siksi välttelemään ja karttamaan evoluutiota.
Kuitenkin "keskustelu" -sanaa väärinkäytetään niin usein, että asiassa on oltava huolellinen. "Teach the Controversy" -strategiaa ja "Strength and Weaknesses" -taktiikkaa soveltavat voivat esimerkiksi antaa tehtäviä joissa lähdeohjeistukseksi saadaan AiG:n, ICR:än ja Creation Research Societyn kaltaisia leimallisesti nuoren maan kreationismia tukevia tahoja samalla kun kerrotaan että nämä kertovat oleellisen laadukkaasti evoluution heikkouksista, joiden opiskelun kerrotaan olevan erittäin tärkeää ja arvokasta.
Larry Moran toi esille uskovaisten kampanjan nimeltä "Day of Dialogue" . Siinä perushenkenä on se, että "As a high school or college student, do you wish your classmates could hear more of the story-like the truth about God's deep love for us and what the Bible really says about His redemptive design for marriage and sexuality? Wouldn't it be nice if a deeper and freer conversation could happen when controversial sexual topics are brought up in your school? The good news is, it can-and that's where Day of Dialogue® comes in. In contrast to the whole idea of silence, this is a day that encourages open dialogue." On selvää että kampanjan taustalla on USA:n lainsäädäntö jossa ollaan sekulaareja. Näin koulu ei opeta "oppilaiden omaa vakaumusta" tai mitään muutakaan uskontoa. Kun julistamista ei hyväksytä, on varsin tavallista että jotain lain porsaanreikiä etsimällä yritetään keksiä erilaisia kiertoteitä toteuttaa julistamista sekulaarista perustuslaista huolimatta. ; Ja tämä ei ole propagandaheitto. "Day of Dialogue" nostaa seksuaalisuusteeman vahvasti esille. Sen mukaan kannattaisi keskustella homoseksuaalejen kanssa siitä mitä kristinusko sanoo tästä. Ja kampanja opettaa "ajattele itse, keskustele ihan itse" -hengessä että homoseksuaalisuus on paha asia "The Bible shows us that God honored humans by making us in his own image, male and female. God designed men and women to be different and to complement one another. Our masculinity and femininity reflects things about God's character. Justice and mercy. Strength and beauty. Nurture and Protection. So being male or female isn't just about biology or cultural stereotypes. Masculine and feminine characteristics reflect something much deeper-attributes of God that resonate in the core being of our souls and personalities."
Avoimen keskustelun tematiikka onkin USA:ssa käytännössä ongelmallista. Tästä hyvän esimerkin saa "Paholaisen asianajajasta" jossa keskiössä oli kouluissa jaetut Raamatut jotka oli saatu Gideoneilta. Raamattuja puolustettiin sananvapauteen liittyen. Ja korostettiin että kirja ei voi loukata, koska oppilaat saivat itse valita tutustuivatko kirjaan välitunneilla ja vapaa-ajallaan. Kirja oli vain tarjolla, joten se oli hyvä pitää mukana. Ja kun kirjatkin saatiin lahjoituksena ilmaiseksi, ei tässä kuluteta veronmaksajien rahoja tietyn uskonnon tukemiseen. ~ Vähän aikaa sitten tapahtunut "flowergate" näyttää että uskonnollisen aineiston poistattaminen koetaan uskovaisten parissa varsin negatiivisesti, ja että tässä puheessa korostetaan sitä, että uskonnollinen moniarvoisuus on puolustuksessa ensimmäisenä esillä. Tämän lisäksi tietysti uhkaillaan, koska se jostain syystä ns. "kuuluu skeneen". Mutta "Paholaisen asianajajan" kuvaama tapaus käyttikin erilaista strategiaa. Pakanakirjallisuudestakin tehtiin runsaasti lahjoituksia kouluihin jaettavaksi. Keskustelun vuoksi oppilaat saisivat tietenkin tutustua näihinkin. Kirjoja ei kohdeltu ollenkaan samalla tavalla kuin Raamattuja. Tämä kirjojen mukaantuonti nähtiin vain yhden ihmisen yrityksenä kieltä rukoilu koulussa. Kristinuskosta poikkeavan uskonnollisen aineiston esilletuominen oli siis kristinuskon vastustamista eikä enää mitään "dialogin lisäämistä".
Siksi esimerkiksi "Day of Dialogue" on yhtä diplomaattinen ja keskusteleva, kuin Moranin blogauksen yhteydestä löytyvä "sarjakuva" joka sisältää tekstin "Can Jesus and I have a dialogue about your sexuality?" + "Can my boyfriend and I Question your relationship with Jesus?" Sillä juuri tästähän siinä on kysymys. Dialogi on tekosyy jossa erimielisyys on mukana. Ja tällä kikalla julistaminen uudelleenmääritellään (kuten tapana on). Näin uskonnollinen julistaminen jossa toisen elämäntapa kyseenalaistetaan muuttuu "oikeutetuksi" kun positiivisia konnotaatioita sisältävät sanat kuten "keskustelu" ja "dialogi" määritellään uudestaan "likaisilla miltei synonyymeillään" kuten "julistamisella", "käännyttämisellä" ja "tuomitsemisella". Tämä on kikkana arveluttava ; Kun sisältö on arveluttavaa, muutetaan pakettia. Ongelmien tullessa asenteen sijasta paikataan retoriikkaa.
Taustalla onkin itse asiassa se, mikä on koko kiistan ytimessä. Tosiasiassa sekulaari lainsäädäntö on ollut vallitsevaa lainsäädäntöä. Ateistit kokevat puolustavansa suorastaan ikiaikaista oikeuttaan. Kuitenkin käytännössä elämässä on "paljon joustoa" ja rukoiluun on kannustettu "kohteliaisuussyistä" ja "kuulumissyistä" likimain aina. Uskonnollisuus ja hengellisyys ovat koulujen elämässä käytännön tasolla. Näin uskovaistenkin puolella pääasiallinen voima on muutosvastarinta. He näkevät ateistit "hyvän käytänteen" muuttajina, jonain jotka nyyläävät lakia sen sijaan että noudattaisivat "kirjoittamattomia sääntöjä". USA:n uskovaisia kuvaakin voimakkaasti termi "omalakisuus". Maallinen laki ei heidän päässään pärjää alkuunkaan Jumalalliselle laille, joten lainrikkominen Jeesuksen nimessä ei ole niin huono asia ollenkaan.
1: Asiaa voi muokata myös se, että teologisesti korrekti PR -terminologia sotketaan asioiden oikeaan tilaan. Kristinuskon ytimessä on "uskonratkaisu" joten pakotettu kristitty on teologinen oksymoroni. Siksi kaikki julistaminen määrittyy enemmän kertomiseksi, jossa tuputtavuus ja häijyys määrittyvät vain uskovaisen omaksi innostukseksi. Eli positiivisiksi asioiksi. Asiaa tietysti mutkistaa sekin, että ateistien suuttuminen on määritelty Jumalan vihaamiseksi, joten se nähdään kannustavana. Suuttumushan johtuu Jumalannälästä, joten se ei ole merkki "dialogin" lopettamisesta. Kohteliaisuuskäytännöt koskevat vain kristittyjä koska uskonvakaumus pitää joidenkin asioiden suvaitsemista kammottavana. Jos kristitty on vakaumuksellisesti sitä mieltä että homous on syntiä, olisi homoseksuaalisuuden suvaitseminen synnin tukemista eli paha asia. Ja tässä kohden he muistavat kyllä aina kertoa sen, että jokainen moraalinäkemys on jollain tavalla tuomitseva. Valitettavasti tämä huomio unohtuu muiden kanssa. Esimerkiksi jos ateisti kokee vakaumuksellisesti jotkut rukoiluosallistumiset pahakis, korostetaan sitä että suvaitseminen on nimenomaan sietämistä. Että pitää joustaa ja tehdä asioita jotka sotivat omaa vakaumusta asiaan. Tällä kaksoisstandardilla koko uskontokeskustelun sosiaalinen kenttä sitten toimiikin. Koska se jo edellä mainitsemani "kirjoittamaton säännöstö"/"vakiintunut käytäntö" on uskovaisten puolella.
Tämä nostakoot esille sen, että aito dialogi voisi oikeasti olla hyvä asia. Mutta siihen vaaditaan kaksi. Ja sen vuoksi uskonasiakysymyksissä ei ole mitään dialogia. Käytännössä on vain vastaankirjoittamisen periaate. Ja tätä vastaankirjoittamisen lietsomista ajavat juuri ne tahot jotka käyttävät diplomatian termejä. Kun uskovainen haluaa "keskustella" se on merkki jostain muusta kuin tästä intentiosta.
Tämä blogaus on relevantti myös Suomessa. Itse asiassa se on erityisen relevantti kun muistaa Perussuomalaiset, fundamentalistit ja esimerkiksi Tapio Puolimatkan. Kirjoittaja onkin esimerkiksi kohdannut Jehovan Todistajan joka uteli että onko hän miettinyt mitä mieltä Jehova on miekkailusta. Koska kirjoittaja ei ollut Jehovan Todistaja, hän ei malttanut olla kysymättä että miten se voisi olla relevantti kun ei ole tavannut koko miestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti