"yksikön genetiivi ympäripyöreän
yksikön partitiivi ympäripyöreää ympäripyöreätä
yksikön illatiivi ympäripyöreään
monikon genetiivi ympäripyöreiden ympäripyöreitten ympäripyöreäin
monikon partitiivi ympäripyöreitä
monikon illatiivi ympäripyöreihin ympäripyöreisiin"
("Suomen sivistyssanakirja", "ympäripyöreä")
Sananvapaus on kaunis asia. Samoin suvaitsevaisuus. Näiden kohdatessa syntyy monen mielestä ihannemaailma ; Kaikki saavat ikään kuin loistaa ja kaikki olisivat erilaisia mutta samanarvoisia ja asiat etenisivät. Näin voisikin olla. Kuitenkin käytännössä kun sananvapauden ihanne ja suvaitsevaisuuden ihanne kohtaavat, syntyy vain huonoutta. Huonoutta joka kuvaa sitä mallia jota "Napoleonin kompleksit" kuvasi tekstissä "Päättömät kirjoitukset". Tekstissä, jonka ääressä nauroin kerran ääneen ja kaksi kertaa huvitti enemmän ; Hän huomauttaa että "Suomessa ns. laatulehtienkin pääkirjoitukset ovat merkitykseltään hämäriä. Suomessa sanomalehdet kirjoittavat pääkirjoituksissaan poliittisista, taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista aiheista, mutta välttelevät viimeiseen asti suoria kannanottoja. Tulokseksi saadaan aina munatonta molemminpuolismuminaa, joka on niin hajutonta, ponnetonta ja mautonta, että sitä voisi luulla puolueohjelmaluonnokseksi." ... "Jostain syystä Suomessa lehdellä ei saa olla pääkirjoituksissa linjaa, josta erikseen mainittaisiin, että se on lehden linja johonkin poliittiseen kysymykseen. Suomessa hukataan pääkirjoitusten potentiaali, ja ne ovatkin pääsääntöisesti sanomalehtiemme tylsintä ja mitäänsanomattominta antia."
Ja koska näyttää olevan likimain luonnonlaki, että jos jossain mainitaankin sanapari "jostain syystä", minulta ilmestyy kannanotto siihen mitä se on.
Nähdäkseni syynä on nimenomaan se, että nyky-yhteiskunta kannustaa ennen kaikkea suvaitsevaisuuteen joka ilmenee erilaisuuksien peittelynä. Kohteliaisuussyistä asioita jätetään monesti kokonaan sanomatta. Tällöin syntyy toki humaania ja ketään loukkaamatonta tekstiä, mutta sen sisältö ja vaikuttavuus katoaa samalla. Lopputuloksena syntyy nykylehdistön pääkirjoituksia joita kuvaa se, että ne ovat mielipidekirjoituksia joita paradoksaalisesti kuvaa mielipiteettömyys.
Olenkin kutsunut tämänlaista strategiaa pseudodiplomatiaksi ; Se ei nimittäin itse asiassa ole suvaitsevaisuutta vaan äärimmäistä suvaitsemattomuutta ; Kun ajetaan kohteliaisuuskulmaa äärimmilleen, saadaan aikaan tilanne jossa juuri mitään ei saa sanoa koska muutoin joku loukkaantuisi. Tätä kautta onkin helppoa esimerkiksi tarttua uskontokritiikkiin "militanttiutena". Ja itse asiassa tämä ilmiö on yleinen muuallakin. Kaikki kritiikki koetaan usein sensuristisena vastutamisena. Tämän lopputuloksena on yhteiskunta joka pelaa herkkähipiäisempien tuntojen mukaan. Tämä voisi olla kaunista, kunnes tajuaa että taktinen suuttumienn tarjoaa tässä maailmassa omituisen vallankäyttöstrategian jossa "marttyyrinkruunu" antaa valtaa ajaa omia asioita ohi keskustelun.
Pseudodiplomatia onkin Suomessa hyödyttänyt nimenomaan niitä asioita joita ei kenties pitäisi. Se on esimerkiksi suvaitsemattomien ääneenlaukojien suojakilpenä kritiikiltä. Se on myös pseudotieteilijöiden ja denialistien vakiokäytänne ; Heidän strategiansa on hyväksikäyttää systeemiä niin että heidän lausumansa pitää nostaa esille koska linjattomuuden vastapainoksi on esitettävä marginaalinenkin käsite. Ja tämänlaisten moittiminen taas on sensuuria ja vainoa.
Pseudodiplomatia on "ääripään ongelma". Toisessa suvaitsevaisuuslinjan ääripäässä on suvaitsemattomuuden suvaitseminen jossa ajatellaan että esimerkiksi natsien lausuntojen kritisoiminen olisi inhottavaa suvaitsemattomuutta ja tätä kautta kiellettyä suvaitsevaisilta ihmisiltä. Tämä taas antaa vallan niille jotka ovat valmiita menemään pisimmälle. (Jotka ovat muuten usein niitä ihmisiä jotka ovat "suvaitsevaisuushyssyttelyilmapiirissä" ovat ensimmäisenä ottamassa itselleen marttyyrinkruunua. Samat tahot ovatkin vaatimassa suvaitsemattomuuden suvaitsemista ja pseudodiplomatiaa, aina sen mukaan mikä heille paremmin sopii.)
Siksi onkin hyvä huomata että suvaitsevaisuus ei tarkoita hyssyttelyä, että avomielisyys ei tarkoita sitä että vain komppaa mitä tahansa mielipiteitä ja että kritiikki ei tarkoita sensuuria. Tai että se että mielipiteen saa sanoa ääneen tarkoittaisi sitä että se olisi samalla perusteltu mielipide. Tämän tajuamisen jälkeen lähtee ponsi sekä suvaitsemattomuuden suvaitsemiselta että pseudodiplomatialta. Suvaitsevaisen yhteiskunnan ei tarvitse - tai oikeastaan edes pidä - suojella vittuuntumiselta tai kritiikin kohteena olemiselta. Sen tulee sen sijaan suojata kiusaamiselta ja vainoamiselta.
Jos tätä ei tajuta, syntyy tilanne jossa mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä, että ollaan vapaita mielipiteistä. Tällöin mielipide on vapaa sellaisella omituisella ja hyvin abstraktilla tavalla, vapaa siellä jossain ihmisten näkymättömissä ja kuulumattomissa.
Kirjoittaja tunnustaa ympyröiksi vain pyöreät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti