perjantai 27. maaliskuuta 2009

hampaankolossa.

"She's finding out the answers don't change / nothing at all. / It's time she stopped searching / for who's to blame or what went wrong."
(Garth Brooks, "the Storm")

Ihmisen 8. hampaita edestä laskien kutsutaan viisaudenhampaiksi. Syynä on varmasti se, että (1) ne puhkeavat niin vanhana, että ihminen on tätä kautta "kokenut", eli viisas eikä märkäkorva ja tämän lisäksi (2) niiden puhkeaminen tekee hulluksi. Siispä jos sinulla on viisaudenhampaat kunnossa, tavalla tai toisella olet viisas.

Minun viisaudenhampaani päätti hajota viime yönä. Hampaan sisällä on hermoja. Siispä minulla ei. Toki olen kokenut lyhytaikaisesti kovempaa kipua, kuin mitä se minulle tarjoaa, mutta pitkäaikaisena se yksinkertaisesti vie järjen. Tämä päivä on mennyt särkylääkkeitä nappaillen, puoli paketillista on mennyt, eli kaikki mitä talossa on. Tosin ne eivät tunnu vaikuttavan mitenkään. Muuta ei sitten olekaan tullut syödyksi. Kokeilin tehdä voileipää, sellaista pehmeää. Ensimmäisen haukun kykenin syömään, toisen haukun otin puhtaalla tahdonvoimalla. Kolmatta en edes yrittänyt.

Tiedän miksi hampaani meni rikki. Minulla on hampaissa ylimääräisiä piikkejä, jotka hajoavat muuta hammasta helpommin. Juon paljon kahvia ja syön suhteellisen usein karkkia. Hammashygieniani taso on kohtuullinen. Reikiä ei ole koskaan aikaisemmin ollut, joten kai tässä kolmen kympin korvilla pitäisi olla aika tulla aukkoja hampaisiin. Muutenkin tunnen kariesbakteerin toiminnan, ja ymmärrän melko hyvin ne syyt miksi hampaani on rikki. Valitettavasti tämä tieto ei paranna olemista yhtään.

Sain paikkuuajan varatuksi maanantaiksi. Kertoivat ennakkoon että on mahdollista ikävimmillään joudutaan ensin ottamaan antibioottikuuri, että päästään hampia vetelemään pois. Jos hyvin käy, niin saadaan asia kuntoon heti. Päälle tietenkin lasku, joka "riippuu siitä mitä pitää tehdä". 100 euroa on pienimmästä päästä. Isoimmillaan voi tulla jopa 400 euroa. Varaa ei olisi edes tuossa positiivisessa päässä, mutta tässä asiassa ei ole hirveästi varaa neuvotella.

Systeemi on tietysti rajoittanut eniten kaikkea ajattelua. Yksinkertaisimmatkin asiat ovat vaikeita. Hammas vituttaisi, mutta kipu ei anna tilaa oikein näinkään yleville kognition tasoille. Nukkuminen on tietysti häiriintynyt. Hassuinta hommassa on tietysti valtava syljeneritys, valvetilassa se vielä menee, nielemislihakset toimivat.

Siis mitäpä tabuja nappaileva ja ajattelukyvytön sitten puuhailee? Ryhtyy tietenkin taiteilijaksi. Musiikki vaihtui Countryyn ja piirrustelukokoelma karttui. Tylsyys on peitettävä sillä millä voi. Sillä se on juuri niin kuin Teemu Mäki on sanonut: "kun lapsi sanoo, että on tylsää, niin siihen on aina hyvä vastata, että oma vika."

Nyt sanonta siitä, että "on jotain hampaankolossa" sai syvempiä merkityksiä.

Ei kommentteja: