Usein aborttia vastustetaan positiivisen ihmiskuvan ja positiivisen elämäkuvan kanssa. Elämä nähdään arvokkaana asiana, lahjana. Tälläisiin utopistisiin optimismihaihatteluihin ei oikeasti voi sanoa juuri muuta kuin kysyä että mihin voin palauttaa tämän paskan lahjan. Aborttia voitaisiin kuitenkin tosiasiassa vastustaa myös paljon realistisemmasta näkökulmasta, jopa täydellisestä ihmisvihasta.
Oletteko katsoneet ihmisiä, tavanneet heitä joskus? Yleinen mielikuva on se, että he eivät sanan täydessä mielessä ole mitään lahjoja itselleen tai läheisilleen. Aika paskaa sakkia ovat. Toisaalta ei se elämäkään ole mitään erityistä herkkua. Näiden välille voidaan nähdä symmetria ; Paskat ihmiset ansaitsevat paskan elämänsä. Olisi tarpeettoman armeliasta armahtaa ihmiset tältä rangaistukselta jota elämäksi kutsutaan. Elämällä taas kerrytetään niitä ansioita joilla elämää sitten kärsitään.
Lapsesi on siis tavallaan vähän kuin Hitler, eikä häntä siksi saa vaan päästää pälkähästä.
1 kommentti:
Minä itse henkilökohtaisesti kannatan postbiologista elämää. Kaikkien elävien tulisi olla robotteja. Tämän kanssa on kyllä ristiriidassa se, että aikoinaan eräs profeetta ennusti, että minusta tulee koneitten vastaisen vastarinnan johtaja.
Lähetä kommentti