Joskus törmää ateisteihin jotka pahastuvat siitä että Stalinin kommunismia pidetään ateistisena. Toki pahastuminen on ymmärrettävää koska historia on historiaa ; Kristitty Stalinkortinviskojakin havahtuu tähän noitavaino-ristiretki -teeman noustessa kiusallisesti esiin. Mutta näillä viittaamillani ateisteilla on väite jonka mukaan Stalinin kommunismi ei ole lainkaan ateismia.
Argumentti on sinänsä tavallaan ja miltei vakuuttava. Se korostaa sitä miten uskonnoissa on samanlaisia sosiaalisia mekanismeja kuin Stalinin palvonnassa. Eli Jumalan vallan ja kirkon statuksen ottama osa on vain napattu Stalinille ja hänen puolueelleen.
Tässä kuitenkin unohtuu se, että ateismi on määritelmällisesti ei-teismiä. Ja niin kauan kuin kommunistit eivät pidä Stalinia suoraan Jumalana, kommunismi on määritelmällisesti ateistista. Se voidaan ehkä jollain laajalla ja hyvin omituisella tavalla vääntää uskonnolliseksi. Mutta se on silloinkin ateistista uskonnollisuutta.
Tätä kautta syntyykin oleellinen käsitteellinen ero uskonnottoman ja ateismin välille. Tässä suhteessa tärkeintä on tiedostaa että kaikki ateistit eivät ole uskonnottomia ja toisaalta kaikki uskonnottomat eivät ole ateisteja. (Esim. agnostikkoja, igteistejä ja pinnallisia ignoramuksia mahtuu uskonnottomien sekaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti