Richard Swinburnella on hyvin erikoinen näkemys abortista. Hänet tunnetaan usein pääasiassa erilaisista jumalatodistuksiin liittyvistä näkemyksistään. Hänen näkemyksensä abortista on sen laatuinen että moni kristitty kokee sen vaikeaksi. Erityisesti jos on objektiivisen moraalin kannattaja jonka mielestä hyvä on hyvää ja paha on pahaa ja abortti kategorisesti murha.
Swinburne näkee että vasta viikon 22 jälkeen abortti on sisäisesti ja omasta luonnostaan väärin (intrinsically wrong). Tätä ennen se on väärin vain koska Jumala on sen kieltänyt (divine command). Monihan näkee että hyvä on hyvää ja paha on pahaa hyvin yksiselitteisesti. Tällöin se että Jumala sanoo jonkin olevan väärää johtuu joko siitä että
1: Jumala ylipäätään määrittelee kaiken moraalin kaikkivoipuusominaisuutensa kautta ja tätä kautta kaikki on hyvää ja pahaa siksi että Jumala on niin päättänyt ja kaikki asiat ovat samasta syystä hyviä ja pahoja ja ateismi tai Jumalan olemattomuus tarkoittaa nihilismiä.
2: Toisaalta Jumala voi tietää universaalit Moraalilait ja hän kaikkitietävyytensä kautta välittää nämä tiedot ihmisille. Näin ollen asiat ovat hyviä ja pahoja luonnostaan ja kaikki on hyvää ja pahaa samalla tavalla. Moraali voi olla olemassa ja teot hyviä tai pahoja riippumatta siitä onko Jumala olemassa. Meillä voi olla kuitenkin vaikeuksia tietää tämän sisällöstä ilman Jumalan antamaa apua. (Paitsi tietenkin koska Jumala on luonut nämä jolloin moraali on vähän kuten syanidi tai gravitaatio. Alkuperältään jumalassa mutta eivät samalla tavalla vain "Jumalan käskyn kautta luonnostaan hyviä tai pahoja".)
Monet objektiivisen moraalin metaeettiset argumentit romahtavat jos niitä lähestyy Swinburnen näkökulmalla. Kenties vahviten tämänlaisesta jaottelusta hyötyvätkin ne ateistit jotka eivät halua olla kristillisessä viitekehyksessä by definition nihilistejä.; Swinburnen näkökannasta itse asiassa voidaan vetää huomio siitä että aika monelle kristitylle yhtään mikään ei tavallaan ole sisäisesti tai luontaisasti hyvää ja pahaa. Ja he allekirjoittavat tämän lausunnon aina syyttäessään ateismia nihilismiksi.
1: Tosin mitä väliä sillä on mitä ateistit ovat kristillisessä viitekehyksessä? Luulisi että ateistien omassa viitekehyksessä ei-nihilistinä oleminen olisi tärkeämpää ja aatemaailman sisäisen koherenttiuden ja järkevyyden kannalta relevantimpaa. Toisaalta tämä kristillisessä viitekehyksessä ei-nihilistinä oleminen on vaikeampaa. Ja usein keskustelu on kristillisen näkökulman läpitunkemaa niin että ateisti lähinnä alistetaan kristittyjen määrittelemille näkökulmille ja moraalin määrittelytavoille..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti