perjantai 20. heinäkuuta 2012

Valmiina (tuomitsemaan) kuin partiopoika

"Judas Priest" -bändin vaikutus heavymusiikkiin ja siihen liittyvään tyyliin on ollut tärkeä. Kun Rob Halford tunnusti homoseksuaalisuutensa avoimesti vasta melko myöhään, syntyi tietysti huvittavaa kohkaamista. (Eikä siitä että kun katsoo heavymusiikin tyyliä, ainakin minä en pitäisi asiaa minään uutisena ; Tyyliä katsoessa kun ei voi oikein kysyä että "onko tuo homoa" vaan on kysyttävä että "kuinka homoa tuo on".) Esimerkiksi lehtimiehet olivat hyvin kiinnostuneita juuri tästä homoasiasta. Pian selvisi että Halfordin kaapistatulo oli melko pieni asia ; Hänen suuntaumuksensa oli musiikkipiireissä ollut tiedossa. Asia oli julkinen salaisuus jonka kaikki tiesivät. Kun journalistit tästä ihmeentyneenä sitten utelivat asiasta, saatiin kuulla esimerkiksi senlaisia kysymyksiä kuin että miksi näitä tietoja ei oltu vuodettu julkisuuteen aikaisemmin. Vastaus oli melkoisen loistava. Koska musiikkipiireissä asia ei ketään kiinnostanut ja kukaan ei välittänyt. Seksuaalisella suuntauksella ei ollut väliä.

Kaikki eivät ole yhtä suvaitsevaisia kuin musiikkipiirit. "Boy Scouts of America", eli Amerikan partiopojat, ilmoittivat 7. kesäkuuta 2012 seuraavaa ; "While the BSA does not proactively inquire about the sexual orientation of employees, volunteers, or members, we do not grant membership to individuals who are open or avowed homosexuals or who engage in behavior that would become a distraction to the mission of the BSA." Kannanotto on merkittävä siinäkin mielessä että partion homovastaisuutta on nostettu esille ja asiaa on haluttu muuttaa.

Ylläoleva lausunto kuvastaa Amerikan partioliikkeen tuomitsevaa asennetta Homoseksuaalisuuteen. Suomessa partio on tiettävästi valtamerentakaista "liikehdintäkumppaniaan" huomattavasti asiallisempi homoseksuaaleja kohtaan. Se on lähempänä heavymetalkulttuurin ihmisten asennoitumistapaa. Otankin tämän esiin siltä kannalta, että suomessa tämänlainen nähdään nimenomaan asiattomana. Suomessa nähdään että syrjiminen iän, sukupuolen, ihonvärin tai vastaavien kautta ovat kenties järjestöille luvallisia, mutta ne ovat toteutettuina periaatteina epäeettisiä ja syrjiviä.

Tämä on oleellista koska täällä Suomessakin Partioliike on ateistien ja agnostikkojen vastaista juuri sillä erikoisella asenteella jolla USA:n vastine toimii homoseksuaaleille (ja myös ateisteille). Suomen partioliike sanoo virallisesti että "Partiotoimintaan kuuluu myös uskonnollinen kasvatus." Partiolaisten peruskirjasta asti on luettavissa että "Suhde Jumalaan merkitsee myönteistä asennetta uskontoon, hengellisyyden etsimistä ja elämistä oman hengellisen vakaumuksen ja yhteisön mukaisesti."

Asialla on merkitystä, koska partio on hyvä liike joka tekee siistejä asioita. Useinhan tämänlaisissa puheissa jotain tämänlaista syrjivää käytöstä puolustetaan nimenomaan siten, että laitos tekee muutoin hyvää; Kirkon, partion ja muiden vastaavien periaatteessa paljon hyvää ja oikein tekevien arvioissa halutaan tietysti korostaa positivisia puolia. Etenkin koska ne ovat tosia. Kuitenkin tämä "ei saa vaatia täydellisyyttä" -tilanne on ongelmallinen. Sillä ihmisillä on taipumusta idealisointiin. Idealisoinnista on kysymys esimerkiksi kuuluisan natsikortin viuhuttelussa ; Natsit on väritetty pahoiksi joten pelkästään se, että natsit tekevät jotain samanlaista, on automaattisesti negatiivinen asia. Näin ollen unohtuu helposti se, että Hitler esimerkiksi piti koirista joka on erittäin hyvä piirre ihmisessä.

Tässä jokin taho nähdään ja väritetään usein hyvin tiukalla paletilla. Tässä mielessä partion (tai kirkon) asennevamma on pahempi asia. ; Jos olisi jokin yleishaitallinen järjestö, kuten vaikka joku MC moottoripyöräjengi, sen syrjivä käytänne ei olisi niin suuri ongelma koska se on sellaista mitä voi odottaa. Jos taas hyvää tekevä laitos pitää sisällään tämänlaista syrjivää käytännettä, tämän syrjivyys helposti kyseenalaistuu pelkästään siksi että yleishyödyllinenkin taho kannattaa sitä asiaa, syntyy helposti mielikuva että syrjivä kanta tässä tietyssä asiassa onkin ihan OK ja sallittua ja hyväksyttävää. (Käänteinen natsikortti, kutsutaan sitä vaikka partiokortiksi.)

Jos minä perustaisin siistin luonnossasamoilijaninjojen kerhon - sanotaan nyt vaikka nimellä Herrasmies Paskiaiset, lyh HePa. Ihan siksi että Boy Scouts taipuu kivaan muotoon BS niinkuin BullShit ja on hyvä jos suomalainen laitos menee muotoon HEvon PAska - jotka harjoittelisivat asioita survivalismista ensiapuun. Ja sitten pistäisin siihen jäsenyysehtoja jotka sanoisivat esimerkiksi että "HePa ei aktiivisesti tutki työntekijöidensä, vapaaehtoistensa tai jäseniensä uskonnollisia vakaumuksia, emme kuitenkaan myönnä jäsenyyttä tai työsuhdetta yksilöille jotka on avoimesti uskonnollinen tai joka muutoin julkisesti harjoittaa tähän liittyvää toimintaa. Teemme näin koska se voisi harhaanjohtaa yleistä mielipidettä ja harhauttaa etäännyttämään HePaa sen yleistä missiosta." olisi selvää että tämä nähtäisiin hyvin pahana. Etenkin jos tämä liike paisuisi suureksi monikansalliseksi laitokseksi, sitä moitittaisiin suuresti. Etenkin jos lausumat olisivat epämääräisiä "emme pidä kristittyjä pahoina, mutta jos ottaisimme avoimesti uskovaisia mukaan, niin tämä toisi liikkellemme kuvan pahana laitoksena" -henkisiä sammakoita.

1 kommentti:

Jklak kirjoitti...

Blogikirjoituksesi tuo hauskasti esiin sen, monien havaitseman seikan, että uskovaiset rajaavat itselleen oikeuden pahastua mistä tahansa haluavat pahastua. Tämä nyt ei ihmetytä sillä länsimaiset valtauskonnot ovat autoritaarisia ja monologisia julistuksessaan.

Esimerkiksi kirstinopin kaanonissa joku kumminkin kehotti kääntämään "toisen posken" (ehkä jopa persposken piiskaajalle) ja antamaan anteeksi 77 X 7.

Jotenkin minulle tulee olo että kaikkinainen uskonnollinen sana ja julistus on eräänlaista "Orvelilaista uuskieltä"