Olin "Ropeconissa" koko kolmipäiväisen ohjelman melko raskaasti varustautuneena. Vietin aikaa rengashaarniskassa. Tämä kolmipäiväinen on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten moni ajattelee haarniskoita pelkästään niiden painon mukaan. Kuitenkin takana on muutakin.
Ensinnäkin. Varustukseni painavat vain 30 kiloa. Olennaista on, että sitä ei kanneta käsissä kuten kauppakassia. Silloin se olisi raskas. Kun painoa jakamassa on iso kasa eri lihaksia, se ei itse asiassa ole niin kova koettelemus. Toki myönnän että etenkin käyttämäni ketjuhaarniska on tunnettu hartioillekäyvyydestään. Tässä on kuitenkin takana enimmäkseen kokemattomuus ; Esimerkiksi juuri kyseisessä Ropeconissa juttelin erään (minulle muutoin aivan ventovieraan) henkilön kanssa joka oli aiemmin käyttänyt pitkän aikaa rengaspanssaria ja hänen hartiansa olivat olleet panssarin alla olevie suojaavien vaatekerrostenkin jälkeen vereslihalla. Näin voi käydä jos ryntää suoraan asian kimppuun. Itse olen valmentautunut koitokseen pikku hiljaa ja vaiheittain siitä asti kun panssarin sain. Itse kantaminen ei ole edes kovin huomattavaa. Se on kävelyn kannalta lähes yhtä vaivalloinen kuin mikä tahansa (iso ja hiostava) vaatekappale.
Esimerkiksi kolmipäiväisen aikana kokeilin kuperkeikkojen tekemistä ketjupanssarissa. Ja se sujui yhtä hyvin (huonosti) kuin ilmankin. Erilainen lattioilla pyöriminen ei ole vaikeaa jos temput eivät olisi vaikeita muutoin hankalia. Paino on relevantti kenties vain uimisessa. (En ole kokeillut koska panssarinpirulainen ruostuu. Jos menen pois sateesta se ei johdu siitä että olisin tehty sokerista, vaan koska olen "iron man".) Ja jopa se kysymys miten panssarin kanssa käydään hoitamassa WC -asioita, on minulla siihenkin suora ja helppo vastaus. (Vaikeasti.)
Kovin koettelemukseni rengaspanssarin kanssa oli itse asiassa se, kun kävin sen kanssa ravettamassa esimerkiksi DJ Proteuksen tahtiin. (Miehet eivät tanssi. Mutta reivaaminen ei ole tanssia, kysy vaikka mummoilta!) Musiikkina oli mukavaa kovaa trancea jossa on "taipumusta arytmiikkaan" ; Tai tarkemmin sanoen se ei ollut arytmistä, mutta kappaleet oli rakennettu siten että piti ikään kuin valita mitä osiota ja kuviota seuraa tanssissa. Sain mukaan hauskaa sosiaalista peliä. (Ja sen lisäksi tanssin koulumme formeja ja askellusharjoitteita. En osaa tanssia, mutta kyllä minä osaan "hit him head, break his jaw, couge his eyes, smash him in a groundia" tehdä haamuvihollisia vastaan ilmassa musiikin tahtiin.)
Jaksoin hyppiä ja riehua varsin mukavasti sellaisen tunnin verran ennen kuin väsyin. (Itse asiassa DJ jopa tässä vaiheessa kehaisi asennettani.) Väsymyksen suurin syy ei ollut se, että tämä oli kuitenkin jo toisen päivän ilta, jolloin olin kanniskellut panssaria hyvin hyvin useita tunteja. EIkä syynä ollut ennen kaikkea panssarin paino. Vaan se, että tanssijoita oli paljon. Lämpötila oli riittävän suuri. (Enemmistö tanssijoista vähensi vaatteita, mikä on miellyttävää jos ovat naisia he.) Rengaspanssari on tehty metallista. Metalli on johde. Tämän alla minulla oli ohut tummanvärinen aluspaita. (Koska ilman tätä renkaat hiertäisivät koska niissä renkaissa on pieniä aukkoja jotka raapivat.) Ongelmana oli tunnelman ja ennen kaikkea minun kuumeneminen. Nesteytys oli tässä tietysti tärkeää ja sen avulla pompin vielä jonkin aikaa väsähtäneessä hengessä.
Ropecon viikonlopun aikana kirjoittajan pukua on hivelty. Se on kiinnostanut niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Aluksi tunnelma oli että "pitäähän sitä kerran elämässä olla suosittu". Sitten mietin että kenties epäsuosioni syy onkin ollut pukeutumisessa. Ja jossain vaiheessa mieleni teki ruveta kantamaan kylttiä joka sanoo että "Panssaria ei saa hivellä - minua saa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti