tiistai 10. heinäkuuta 2012

Piilossaolevaa ärsyttävyyttä

"Huff Postissa" oli käsitelty kristillisiä kliseitä joita ei kannattaisi käyttää. Kirjoittaja joka on itse kristitty, on pahoillaan siitä että tietyt hokemat vain toistuvat ja toistuvat ja niitä jostain syystä pidetään ystävällisinä vaikka jos et ole jo valmiiksi kristitty, niissä on sisäänrakennettu epäsosiaalinen pommi joka herättää vastustusta eikä myötämielisyyttä. (Suosittelen jokaista kristittyä lukemaan tuon tekstin, välttämään jokaikistä mainittua klisettä. Niitä on paljon, enkä näe listauksen toistamisen olevan nyt se pääpointti tässä kohden.)

Esimerkiksi yleinen "tule meidän tilaisuuteen" ei ole hyvä strategia koska siinä rikotaan sosiaalisuuden käytänteet ja mennään kerrasta liian henkilökohtaisuuksiin. "It's not that we should never invite people to church, but too much of the time, it's the first thing we do when we encounter someone new. My wife, Amy, and I started a new church eight years ago, founded on the principle of "earning the right to invite." Invest in people first. Listen to their stories. Learn their passions, their longings and share the same about yourself. Then, after you've actually invested in each other, try suggesting something not related to church to help you connect on a spiritual level." Ja anekdoottien levittämiseen ja omasta uskosta kertomiseen on huonoa koska siinä oletetaan että itsellä on jotain jota toinen haluaa ja tarvitsee eikä sitten kysytä itse ihmiseltä oikeastaan että haluaako tämä tämänlaista ollenkaan. "Christian evangelism often is the equivalent of a randy young teenager trying to get in good with his new girlfriend. When your personal agenda is more important than the humanity of the person you're talking to, most people can sense the opportunism from a mile a way."

Tämä ei, tietysti, saanut kovin hyvää palautetta. Osa otti asian toki kauniisti. Mutta mukana oli kolmentyyppisiä vastaansanomisia:
1: Se, että kerrotaan sosiaaliset haittapuolet ja kerrotaan että tämä ei ole kristitylle rakentavaa nähtiin sensuristisena aktiona. "Now we are telling Christians what they shouldn't say???? Is this America?" Tämä on sinänsä merkittävän omituista että kirjoittaja on ollut kristitty ja hän ei suinkaan ole sensuroimassa kenenkään sanomisia vaan kehottaa noudattamaan hyviä tapoja. Arvot ja hyvät tavat taas on kristillisyydessä ja etenkin kristillisessä konservativismissa liitetty herrasmiesmäisyyteen ja niitä on tuettu. Tätä ei ole pidetty sensuurina vaan arvokkaana missiona tässä kontekstissa. Myös oman itsellisyyden puolustamista on pidetty tärkeänä ; Periamerikkalaiseen punaniskajunttiuteenkin on kuulunut ajatus itsellisyydestä, jossa henkenä on se että jos valtio, instituutiot tai jotkin muut korporaatiot tulevat kertomaan mitä pitäisi ajatella ja levittelemään näkemyksiään, on heille sanottu "Screw you, I'm going to Texas!" Tällä on korostettu sitä, että sananvapauden ja julistusvapauden kohdalla on myös oman itsellisyyden oikeus, oikeus olla kuuntelematta ja oikeus olla vapaana pakkotuputuksista. Uskovainen näkee oman oikeutensa puhua mutta kiistää muiden oikeuden rauhaan, omiin mielipiteisiin ja luvan vastakritisointiinkin. Sillä tietysti, jos tämä kliseistä varoittelu olisi sensuuria, niin tämänlaiset valittamisest ja vihjaamiset "epäamerikkalaisuudesta" ja vastavista ovat itsekin sensurismia jossa kerrotaan ihmiselle mitä nämä saavat ja eivät saa sanoa...
2: Kysymystä ei nähty sosiaalisena inhimillisyytenä vaan teologisena kysymyksenä ""Do you accept Jesus as your personal lord and savior?" I really don't know why the author has a beef with this statement. From the Bible (King James Version, Old Schofield Study Bible) [Jesus speaking to Thomas]: "I am the way, the truth, and the life; no man cometh unto the Father, but by me" (John 14:6). Accepting Jesus basically means accepting His relationship to God, his Father, and His sacrifice on the cross - i.e. that He took on the sins of the world as a sacrifice for all people. All anyone has to do is believe that He did this for them, pray for forgiveness of their sins, and try to live their lives according to His example." Kun artikkelin ydin oli siinä että tietyt tavat ovat epäsoveliaita, ja tässä kohden referoitu teologiakin viittasi siihen että Jeesusta kuvataan "Lord and savioriksi" (herra ja armahtaja), niin kirjoittaja irrottautuu siitä Herrasta ("Lord" -osasta). Teologi yrittää ohittaa sosiaalisen ärsyttävyyden ja kumota teologiapuolen vetoamalla siihen pelastukseen ("savior" -kohtaan).
3: Asia nähdään sosiaalisessa luonteessa mutta yleisö oletetaan automaattisesti kristityksi tai sellaiseksi että kristityn kanta välittyy maailmankuvasta toiseen ilman mitään ongelmia tai transformaatioita matkalla. "I am a Christian, and I have heard many of these sayings. The first, "everything happens for a reason" is usually tossed out there when someone has experienced a tragedy in their life. It is basically stating the obvious (example: so-and-so died because they sustained severe injuries in a crash, duh) and is NOT comforting. I disagree with the author's take on the second entity, "He/she is in a better place". I stayed at the bedside of a beloved family member, whose body had become weakened from pancreatic cancer, then had a horrible reaction to a new round of chemo drugs. I think he IS in a better place." Näissä kauniisti sanoen perustelija ei kykene irrottautumaan omasta navastaan ja näkemään asioita toisen kannalta. Tämäkin kulma ohittaa valtaosan siitä osuvuudesta joka alkuperäisessä tekstissä oli.

Nämä kolme luokkaa ja reagointitapaa voisivat itse asiassa toimia pienenä kusipäisyyden määrittelyn lähestymiskeinona. Sitä miten marttyyrisoimista, kaksoisstandardeja, tuohtumista, vain omaan näkökulmaan hukkumista ... voidaan käyttää strategiana kusipäisyystasoa kasvattaessa. Se opastaa yleisesti sitä että kun asia jyrää tallaten ihmisen yli, ja omat oikeudet muistetaan ja niiden oikeuksien avulla murskataan ja tallataan muiden oikeudet ja tämän jälkeen valitetaan siitä että joku pyytää kiltisti konditionaalissa että näin ei olisi hyvä tehdä, on kyseessä aina kusipäisyys, myös silloin kun se johtuu vain siitä että on niin oman maailmankuvansa lumoissa että ei kykene enää näkemään asioita muiden kannalta. Sillä tässäkin yksilö ottaa itsensä ja näkemyksensä ehdottomana muiden yli ja jotenkin vain olettaa että kaikki ovat samanlaisia tai helposti ymmärtävät tämän hänen erikoisstatuksensa. - Itse asiassa näiden kautta voisi vetää laajaakin tutkielmaa kusipäisyyden erilaisista mahdollisista ilmenemismuodoista. Mutta jätän tämän tällä kertaa tekemättä, koska olen tässä kyseisessä alueessa jo itse suurmestari ja olen osaamiseltani jo tässä kohden riittävän hyvä. En kaipaa lisäharjoittelua, joten jääköön tähän.

Tämä voidaan liittää nimittäin myös skeptismiin. Skeptikothan murskaavat vähän kuin basicina uskomuksia koska ovat niiden kanssa erimielisiä. Asia ja ihminen menevät tässä tietysti nekin helposti sekaisin. Tällöin tieteellinen totuus helposti loukkaa. Tämä on oleellista, koska esimerkiksi monissa paikoissa on erilaisia kummituskertomuksia. Niitä tykätään kertoa. Kun näitä kohtaa, on ensimmäisenä reaktiona aika helposti ajatus siitä, että "Ei siellä mitään ole." Tämä on luultavasti myös asian oikea ja todellinen laita. Kuitenkin oikeampi tapa on ensin kuunnella juttu, ja sitten mahdollisesti tutustua aiheeseen.

Kohteliaisuus on hyvä perusasetelma. Tämä on järkevää etenkin jos kummitusjuttua kerrotaan enemmänkin "lastenpelottelujuttuna" kuin jonain jolla yritetään "kerätä skepsis RY:n muhkeaa rahapalkkiota" tai "pakottaa epäuskoinen skeptikko avaamaan silmänsä". Jälkimmäisissä kertomuksen esittäjä on aivan itse kontekstoinut asetelmansa sellaiseksi että ei pidä ihmetellä jos maailmankuvallisesti joutuu yht'äkkiä valitsemaan että suojaako päätä vai munia. Skepsis RY:n palkkiota ei jaeta kohteiaisuudesta vaan tieteellisestä näytöstä, ja tausalla ei ole maailmankuvan tai tarinaperinteen jako vaan väite maailman toiminnasta. Maailman toiminta ei välitä ihmisten mielipiteistä, eikä se, että asia on mielipide muuta sitä jotenkin hyväksyttäväksi tai uskottavaksi asiantilaksi. Ja jos on julistus/käännytys/maailmankuvamurskaushengessä liikenteessä on itse avannut kesustelulle luvalliseksi sen että maailmankuvia murskataan. Silloin ei pidä itkeä vaan siksi että sattuu olemaan asiassa varsin lujasti häviöllä ja siksi kokee maailmankuvansa uhatuksi.

Itsekin ostin tässä tuoreesti itselleni "Suomen Mysteerit" -kirjan. Kun kirjasta löytyy teemoja kuten "Oliko Aleksis Kiveä olemassakaan?" tai "Keksittiinkö Aku Ankka Suomessa?" en tietysti voi ottaa näin dramaattista ja epätodennäköistä ja näin mullistavan uutta asiaa perusasetelmana kovin vakavasti, etenkään kun näin mullistavia ei ole esitetty akateemisessa vertaisarvioidussa kirjassa. Kirja jota ei myydä tiedekirjallisuutena vaan varsin marginaaliseen hengellis-uskonnolliseen maailmankuvaan erikoistuneessa kaupassa ei ole lähtökohdiltaankaan kovin vahvoilla.

Kuitenkin ostin kirjan. Enkä tehnyt tätä nauraakseni tekijän maanrakoon tai vitsaillakseni tekijälle, sillä minusta on tavallaan kunnioitettavaa että joku miettii tämänlaisiakin. Tämänlaiset tulkinnat tuovat mieleeni vahvasti Wettenhovi-Aspan luovanomituisiin sananväännöksiin perustuvat teoretisoinnit joissa Suomi oli maailmankulttuurien alkukehto. Ja tämä ei ole huono rinnastus, vaikka Wettenhobi-Aspa olikin pihalla kuin seinäkello, hän sentään oli tätä hyvällä ja arvostettavalla asenteella.
1: Yleensä vältän taikauskokirjojen ostamisia, koska niiden tekijät tienaavat huuhaallaan, enkä halua tukea tämänlaista toimintaa. Minusta on kammottavaa että skeptikko joutuu maksamaan vastustamansa maailmankuvan tukemiseksi rahaa voidakseen tehdä mitä tekee. (Itse käytän vain kirjastoja tai vaadin kommentoijaa postittamaan kirjansa minulle ilmaiseksi ns. pro bono.)

Itse asiassa juuri tämä marginaalisuus takasi että tätä ei ole tehty rahankiilto silmässä. Teosta ei ole myöskään mainostettu aggressiivisesti eikä sen tekijä ole ohittanut kohtaamaansa kommentointia sanomalla sitä mitä huuhaaveikot usein klassisesti sanovat kritiikin edessä. Eli kysymyksiä kuten "oletko lukenut mun kirjan?" tai kehotuksiin "Osta mun kirja ja lue se niin saat vastaukset". Joita tulee senkin jälkeen kun olet maksanut useita kymppejä kirjasta ja lukenut sen läpi ja ihmettelet että mitä tuubaa siellä olikaan. Luottamus asiaan ja tekijän kunnioittaminen nivoutuvat helposti yhteen. Vaikka ei saisi. - Itse kannatan enemmän sitä, että perusasetelma olisi positiivinen mutta sitten kunnon arvostus kulkisi myllyn läpi siten että kaikelle ei hymistellä, vaan epätieteellisiä asiotia debunkataan ja asennevammaisia pilkataan. Siinä kaikki saavat ansionsa mukaan.

Mustanaamio on kova koville. Kusipää on kova harhaoppisille. Kirjoittaja on kova satunnaisesti kaikille ja korostetusti kusipäille, jotka ovat hänelle kuin harhaoppisia. Hän on konsistentti koska elää myös itseinhossa.

Ei kommentteja: