Tunteeko William Craig tuskaa? Entä empatiaa?

The "good genocides" were
nothing compared to this shit.

Moitin taannoin Craigin eläinten hyvinvointia koskevaa argumenttia. Hänen mukaansa eläimet eivät koe tietoista tuskaa, ja että siksi ne lähinnä reagoivat ärsykkeisiin. Ja että kipu ilman tietoisuutta ei ole oikeaa kipua. Craig on sanonut suoraan että "Even though animals feel pain, they’re not aware of it.. . Even though your dog and cat may be in pain, it really isn’t aware that of being in pain, and therefore it doesn’t suffer as you would when you are in pain." Tämän tyyppinen argumentti muistuttaa Descartesin ajatusta jossa eläimet ja niiden tuskaiset reaktiot rinnastuvat enemmänkin koneisiin jotka rikki mennessään pitävät ääniä.

Arveluttavuudestaan huolimatta Craigille löytyy kuitenkin paljon kannattajia. Tämä johtuu luultavasti siitä, että valtaosa kristityistä tekee sitä mitä allekirjoittanutkin tekee. Eli syö lihaa. Ja karkeasti ottaen jos eläin kokee aitoa tuskaa, se on eettinen ongelma. Jos eläin ei koe aitoa tuskaa, lihan syömisessä ei ole eettistä ongelmaa. Ne, jotka laillani tunnustavat eläinten tietoisen tuskan joutuvat selittelemään "kasvata hyvin, teurasta nopeasti" -tyylisiä ratkaisuja. (Kannatanhan eutanasiaakin.)

Kuitenkin vain hyvin harva kristitty on menemässä yhtä pitkälle kuin Craig. Tämä on nähdäkseni heille eduksi eettisesti. Toki se tekee Craigin arvostamisen tässä kohden domeenispesifiksi ; Argumenttia käytetään yhdessä kohdassa ja sen johdonmukaisuutta kokonaisuuden kannalta ei punnita. Ja siksi näkemyksestä tulee helposti sisäisesti ristiriitainen. Mutta edes hyvyyteen pyrkivä. Se on sentään jotain. Jos tehdään kuten Craig, eli tiedevirheitä käytetään epäeettisyyden oikeuttamiseen, ollaan jossain jossa ei tehdä asioita ei hyvin eikä fiksusti. (Mutta mitä muuta voi odottaa Craigin kaltaiselta ihmiseltä jonka etiikkamallissa pyörii kummutiksena "hyvät kansanmurhat"?)

Esimerkiksi Intelligent Designin parissa ahkerasti toimiva Salvador Cordova on toistanut hyvinkin ahkerasti tarinaa jossa Darwin hakkasi koiranpentuja. Toki Ed Brayton näyttää tässä on ollut kontekstista irrottamisen makua, mutta koiran hakkaaminen on ollut tosi. ; Kun Cordova lainaa Darwinia "I beat a puppy, I believe, simply from enjoying the sense of power" on koko kohta  "Once as a very little boy whilst at the day school, or before that time, I acted cruelly, for I beat a puppy, I believe, simply from enjoying the sense of power; but the beating could not have been severe, for the puppy did not howl, of which I feel sure, as the spot was near the house. This act lay heavily on my conscience, as is shown by my remembering the exact spot where the crime was committed. It probably lay all the heavier from my love of dogs being then, and for a long time afterwards, a passion."

Darwin hakkasi koiranpentua "pienenä" ja vain katui sitä "vanhana" ja kristinuskosta pois kääntyneenä. Näin ollen tarina toki muuttuu hieman eri muotoon mitä Cordova on tarkoittanut, lopputuloksessahan kristityksi kasvatettu Darwin hakkaa koiria ja uskosta etääntynyt Darwin pitää ajatusta koiranhakkaamisesta vastenmielisenä. (Mahdollisuus Muutokseen!) Ja jos William Craigin argumentti olisi tosi, voitaisiinkin sanoa että juuri näin kävisikin. Että ensin on naurettavaa idän harhaoppia ja hinduintiaanien vegetarismia ja kerettiläistä kannabiksenpolttelua jossa eläimet ovat ihmisiä, mutta sitten tulee käsitys syvästä totuudesta, josta seuraa sen tiedostaminen että eläimillä ei ole sielua ja ihmisillä on. Ja silloin voidaan ottaa lihaveitset kaapista ja ryhtyä nauttimaan ihanasta lihasta jonka Jumala tarkoitti ihmisten syötäväksi. (Miksi eläimet muuten olisi tehty ruoasta?)

Mutta silti on hyvä huomata, että Cordovan argumentti on siis itse asiassa Craigin argumentin antiteesi. Hänestä evoluutio tekee eläimistä, kuten ihmisistäkin, vain koneita ja siksi niitä saa hakata. Jos William Craig sen sijaan olisi oikeassa, ei koirien hakkaamisessa pitäisi olla mitään ongelmaa. "Raamattu" - ja ennen kaikkea tosiasiat - näyttävät tässä olevan Salvador Cordovan puolella. (Tuota lausetta että uskonut tästä blogista löytävänne.) "Genesis 49:5-7" kun kertoo Jumalan vihastuneen "Simeon ja Leevi ovat veljekset, väkivaltaisia ovat heidän hankkeensa. Minä en suostu heidän juoniinsa, minun sydämeni ei liity heidän seuraansa. He ovat vihassaan tappaneet miehiä, omin luvin katkoneet sonnien kinnerjänteet. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on kiivas, heidän raivonsa, sillä se on julma. Minä sirotan heidät Jaakobin heimojen sekaan, hajotan heidät Israelin joukkoon." Selvästi lihaa saa syödä ja härkiä uhrata mutta eläimiin kohdistuva sadismi on Jumalalle erittäin epämieluisaa. ; Tämä muistuttaa siitä että jos kristinuskon Jumala ei vaikuta kovin hyvältä tai eettiseltä hahmota, ei Se sentään läpeensä pahakaan ole. (Toisin kuin kenties jotkut hänen seuraajansa joilla ei näytä menevän järin eettisesti oikein milloinkaan.)

Koira käskee ; Kynsien välliin tyhmää,
kyllä se siitä tykkää. Tai ainakaan
se ei kärsi, kunhan reagoi ärsykkeisiin.

William Craigin kohdalla onkin hyvin vaikeaa nähdä miten oikein kukaan ihminen voisi uskoa että eläimillä ei olisi aitoa kykyä tuskaan. Sen pystyn ymmärtämään jos uskova uskoo että eläimillä ei ole sielua. Sielu ja aito tuskan tunteminen ovat eri asia. Minäkin esimerkiksi en usko että ihmisilläkään on sielua mutta uskon heidän kokevan tietoista tuskaa. (Vaikka kieltämättä se on vaikeaa William Craigin kohdalla.) Jos on vaikkapa lemmikkejä ja katsoo vaikka koiria, on vaikeaa olla samastumatta jos niillä on tullut jotain vammoja. (Kuten vaikka jos koira on tunkenut kirsunsa nokkospöheikköön tai siiliin.) Tässä tunteettomana pysyminen vaatisi suunnilleen samanlaista kognitiivista torjuntaa mikä tapahtuisi jos tunkisi William Craigin kynsien väliin tikkuja ja selittäisi että Craig siinä vaan vääntelehtii ja reagoi stimulaatioihin eikä tunne mitään oikeaa kipua. Olisi hyvin vaikeaa ottaa tätä vakavasti. On vaikeaa kuvitella että Craig ei kokisi tuskaa. (On tosin sitten hyvin helppoa kuvitella että hän ei tunne empatiaa.)

Toki olisi virhe laittaa eläinten tietoisuus täysin yhteen ihmisten kanssa. On kuitenkin syvä riski tehdä epäanalogioita. Jos etsii eroja ihmisten ja eläinten välillä, on varmasti olemassa joitain eroja. Ja jos argumentin sitoisi näihin eroihin voisi saada argumentin. Mutta olisi helppoa kuvitella tietoinen avaruusolentojen joukko joka ei pitäisi ihmistä tietoisena vain siksi että ihmisten hermostojärjestelmä ei olisi samanlainen kuin se elimistö joka tuottaa avaruusolentojen tietoisuuden. Tämä muistuttaa siitä, että Thomas Nagelin tietoisuusongelma on relevantti ottaa huomioon, kunhan sitä ei vedä liian pitkälle. Avaruusolennot eivät tietäisi miltä tuntuu olla ihminen, kuten ei ihminenkään tiedä millaista on olla lepakko. Tämä kokemuksen jakamattomuus ei tarkoita aivan samaa kuin täysi kyvyttömyys tiedostaa esimerkiksi sitä että rotta kärsii eri tavalla kuin torakka, torakka eri tavalla kuin ohra ja ohrakin eri tavalla kuin kivi. Ja tästä voi tehdä päätelmiä tietoisuudesta.

COWABUNGA!

Eläinten reagointi spontaaneihin ärsykkeisiin voisi tietysti olla vain reagointia. Mutta jos vaikak eläinten lääkinnässä eläin aluksi arastelee hoitoa mutta oppii pian että vaiva helpottaa vihjaa muistiin. Ja jos katsoo vaikka häkkiketuissa esiintyviä väärään hoitoon liittyviä käytösmuutoksia, stereotyyppistä käyttäytymistä jne, ne vihjaavat että tuska muuttaa järjestelmiä hyvinkin pysyvästi. On selvää että kysymys on jonkinlaisesta traumatisoitumisesta. Siitä että ihminen ei voi suoraan tietää miltä tuntuu olla piinattu häkkikettu on triviaalilla tavalla totta. Mutta jos todella uskot tähän ja rakennat tämän varaan argumentteja joissa eläimien tuska voidaan ohittaa "irrelevanttina", olet hyvin triviaalilla tavalla eettinen.

Toki voi olla teologisesti mielenkiintoista miettiä sitä, että eroja hakevassa lähestymistavassa Jumala on varmasti kognitiivisesti korkeammalla tasolla kuin ihminen. Ja tässä mielessä Helvetissä olevat ihmisetkään eivät kärsisi Jumalasta relevantilla tavalla. Kunhan reagoisivat ikuisesti kokemiinsa ärsykkeisiin, joita sitten riittääkin.. Jos tämä teologinen skenaario pitää paikkaansa, ei ole mitään epäeettistä siinä että minä joutuisin sinne, eikä siinäkään että kaiken tietämäni mukaan myös William Craigin voidaan melko varmasti olettaa pitävän siellä ... habitaattiaan tai reviiriään.