tiistai 14. elokuuta 2012

Vammaista eutanasiakeskustelua

Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki julkaisee "Tukilinja" -nimistä lehteä. Kyseinen lehti tuo esille tärkeitä asioita, ja sen ostamalla saa lisäksi tukea tärkeää asiaa. Siksi minulla ei yleensä ole valittamista kyseisestä lehdstä. Tällä kertaa lehti (Tukilinja 5/2012) otti voimakkaasti kantaa eutanasiaan. Ja tämä asia on tietysti livahdellut tässäkin blogissa. Esitettyjen argumenttien läpikäyminen on luultavasti tarpeellista koska ne heijastelevat olennaisia osia koko eutanasiakeskustelusta.

Tukilinja on vahvasti eutanasiaa vastaan. Olen erimielinen, mutta tämä ei ole filosofille este arvostaa hyvää argumentointia. Siksi olenkin iloinen kun lehti lupaa minulle laatua jo ensimmäisessä lauseessa ; Lehden pääkirjoitus "Hyvällä hoidolla levolliseen kuolemaan" aloittaa tosiasialla "Vihreät käynnistivät keväällä eutanasiakeskustelun, ja puhetta vaalien alla on riittänyt. Se on kuitenkin ollut tunnevaltaista, ei erittelevää." Alku on positiivinen. Se valittaa keskustelun laadusta, jolloin on oikeutettua odottaa asiallista ja laadukasta argumentaatiota jossa ei ole tunnevaltaisuutta.

Kuitenkin valitettavasti sisäinen filosofi sisälläni joutui pettymään koska tämä lupaus petettiin. Itse asiassa se tehtiin heti seuraavassa lauseessa  "Vaadimme parempaa keskustelua" -argumenttikuopaksi ; Tätä strategiaa tavataan paljon netissä. Moni kokee olevansa muita parempi keskustelija ja keskustelun voittaja sillä että vain väittää että muut keskustelevat huonosti ja selittämällä sitten sen jälkeen että he vaativat parempaa keskustelua. Mutta koskaan tämä valitus ei johda siihen että valittaja itse esittäisi kunnollista argumentointia. Tässä kohden käytänin erittelymenetelmiä, kovaa filosofiaa, apuna kun läpikäyn Tukilinjan eutanasiakantoja. Itse nimittäin kykenen tällä tavalla tekemään eitunteenomaista erittelevää keskustelua.

Tämä blogaus on kertomus tästä pettymyksestä joka seuraa tämänlaisesta lupauksen ja toteutuksen ristiriidasta. ; Sitä lukiessa on hyvä huomata että kysymys ei ole pelkästään siitä että esitetään vasta -argumentteja päinvastaiselle. Tämänlaisessa tilanteessa kun voi olla niin että vastakkain on kaksi sisäisesti koherenttia vaihtoehtoa ja voidaan puhua eri maailmankuvista ja tulkinnoista. Mielipiteistä. Tässä tapauksessa esitetään toki koherentti vaihtoehto, mutta ennen kaikkea näytetään että Tukilinjan tekstit eivät perustu perusteluille vaan argumenttivirheille. Näin ollen kysymys ei enää ole siitä että olisi eri perustojen kautta esitetyt mielipiteet. On kysymys siitä että tukilinjan esityksen takana ei ole pätevää logiikka ; Se on sen sijaan tunnepitoista typerehtimistä jolle ei voi antaa nimitystä perusteltu mielipide, saati että se olisi hyvin perusteltu uskomus..

Tukilinjan eutanasiakannanoton alamäki alkaa toisesta lauseesta. "Eutanasiaa nimittäin tavallaan tehdään jo: mitä muuta sikiönseulonta-abortit ovat kuin aktiivista eutanasiaa? Teemme myös passiivista eutanasiaa eli jätämme osan potilaista tehohoidotta. Perusteeksi riittää oma tai lääkärin päätös, eikä kukaan perään kysele, paitsi joskus omaiset."
1: Ensinnäkin, kun Tukilinjan tarkoitus on estää eutanasiaa, ei paras mahdollisuus ole viitata siihen että nykyinen lainsäädäntö pitää laillisena siihen rinnastettavia asioita. Se, että asia jota halutaan kieltää muistuttaa kovasti jotain jota jo sallitaan ei ole argumentti kieltämisen vaan myöntämisen puolesta.
2: Toisekseen se, että väittää että sikiönseulonta -abortit olisivat samanlaisia kuin eutanasia on hyvin hataralla pohjalla. Itse asiassa tämä rinnastus perustuu hyvin hataraan analogiaan ; Aborttia ja eutanasiaa yhdistää vain kuolema lääkärin kautta. SItä kuitenkin erottaa toisistaan seuraavat kriteerit (a) eutanasia perustuu määritelmällisesti potilaan omaan toivomukseen, aborttilupaa ei kysytä sikiöltä (b) eutanasiaan on syynä yleensä lääketieteellinen toivottomuus, aborttiin ei. ; Tämä itse asiassa korostaa että aborttia ja eutanasiaa rinnastettaessa abortilla on enemmän eettisiä vaikeuksia. Näin ollen vaikka analogian murtaminen ampuukin kohdan 1 päättelyketjun murskaksi koska kohta 1 perustuu oletukseen analogiasta, voimme kuitenkin palata siihen koska epäanalogiat korostavat että eutanasia on vähemmän eettisesti rasittava kuin aborttivaihtoehto. Näin aborttirinnastus olisi kasvanut syy suosia eutanasiaa.
3: Kolmas asia taas liittyy passiiviseen eutanasiaan ; Elvytyskiellon perustumista ihmisen omaan toiveeseen tai lääkärin tulkintaan pidetään huonona. Tästä päästäänkin kysymykseen että keneltä lupa oikein pitäisi saada? Kun esitys nostaa retorisesti esiin että luvansaantilähde ei ole oikea ja sopiva, nousee esiin kysymys siitä mitä kautta lupa siihen sitten pitäisi saada. Vastaus on ilmeisesti "Jumala", mutta tämän esittäminen vakavana argumenttina ei taida oikein toimia missään maassa joka on teokratia. Tähän viitanneekin Tukilinjan lause "Monen pelkäämä moraalin liukumakin eutanasian kylkiäisenä on jo tapahtunut." Toki tämä huomautus on omituinen koska suomessa ei ole sallittua eutanasiaa joten tämä käytänne ei ole liu-uttanut mitään moraalia. Lisäksi ajatus eutanasian lisäämisestä vaihtoehtopakkaan moraalin murenemisen merkkinä on enemmänkin premissi siitä että eutanasia olisi lähtökohtaisesti epäeettistä. Tällöin ei voida päätellä että eutanasia on väärin koska jos premissi on johtopäätös, tästä seuraa kehäpäätelmä.

Onneksi Tukilinja onnistuu kuitenkin jatkossa hieman palauttamaan uskoani sen perustelukykyyn. "HUS sai vuonna 2009 oikeusasiamieheltä huomautuksen vammaisia koskevasta dnr-päätöksistä(=ei elvytykseen katsottavaa tehohoitoa). HUSista oli omaisia kuulematta ja seurantaa järjestämättä rajattu joiltain vaikeamammaisilta potilailta pois kaikki aktiivinen hoito, kuten nesteytys ja suonensisäiset antibiootit. Kesäkuun alussa uutisoitiin taas tapaus jossa kehitysvammainen nuori nainen oli leikkauksen jälkeen joutua saattohoitoon. Äiti puuttui asiaan ja nuori selvisi." Tämä nimittäin paljastaa että lääketieteen parissa tapahtuvalle yleiselle toiminnalle on valvonnan tarvetta. Se, miten tämä sitten liittyy itse punaiseen lankaan, eli eutanasiaan jää avoimeksi. Suomessahan ei nimittäin tällä hetkellä ole olemassa luvallista eutanasiaa - meillä on ainoastaan jotain asioita joissa on jotain yhteisiä attribuutteja eutanasian kanssa - eli nämä ongelmat liittyvät jo nyt olemassaoleviin lakeihin ja niiden valvontaan, ei eutanasiaan.

Tukilinja jatkaa "Kun eutanasiaa siis tehdään, sitä pitäisi valvoa. Sairaaloista puuttuu saattohoitopäätösten lautakunta. Sitäkin pitäisi miettiä, miksi laadukasta palliatiivista saattohoitoa ja tehokasta kivunhoitoa ei Suomessa tarjota yhtä kattavasti kuin muissa pohjoismaissa. Eutanasiasta pitäisi päättää vasta, kun meille on rakennettu kattava palliatiivisen hoidon järjestelmä. Se koskee meistä useampaa kuin eutanasia. Itse asiassa meitä kaikkia." Tämä on puoliargumentti. Ne eivät kuitenkaan itse asiassa johda siihen että eutanasiaa pitäisi kieltää tai asiaa ei saisi miettiä;
1: Kukaan ei ehdota eutanasiaa ilman valvontaa. On olkiukottavaa syyttää eutanasian kannattamista esimerkiksi "yltiöliberaaliksi" jossa oletetaan että asiat menevät. Oma lähtökohtani on äärimmäinen kyynisyys. Esimerkiksi kyynisyys siihen että Räsäsen kaltaiset ideologisesta jumista kärsivät lääkärit voivat puhua paskaa kun puhuvat siitä miten kipulääkitys parantaa vaivan kuin vaivan, ja laittavat siihen ihmisen tilanteessa jossa em. persoonien oma perse ei ole tulilinjalla, eli heille ei tule samoja kipuja kuin sille jonka puolesta he päättävät eri vaihtoehdoista. Valvomattomuus ei ole tila. Kyynisenä ihmisenä eutanasiakysymys on samantapainen kuin pankkiautomaattien maksuvälinepetosten kanssa. Niitä tapahtuu. Itsellenikin on tapahtunut. Se ei kuitenkaan ole syy estää pankkiautomaatteja, vaan syy siihen että pankkiautomaattien tietoturvaan panostetaan. ; Karkeasti sanoen eutanasiakeskustelussa valvonta -asioista tehdään täyskieltoasioita, vaikka ne ovat vain valvonta -asioita.
2: Toisaalta se vetoaa omituiseen "tärkeämpiäkin asioita" -teemaan. Ensinnäkin demokratiassa ytimessä on se, että erilaisia asioita nostetaan esille. Vain diktatuureissa on joku virallinen tärkeysjärjestys joka määrää mistä saa puhua ja mistä ei saa puhua. Toisekseen vaikka tämänlainen toiminta olisi asiallista, niin siltikin olen esimerkiksi sitä mieltä että sellaisista pikkuasioista kuin tien hiekotuksista kannattaa keskustella politiikassa vaikka olisikin pohjalla mitä eurokriisejä tahansa. (Olen itse asiassa juuri tuoreesti kuunnellut siitä miten politiikassa eri rahastot eivät keskustele keskenään yhteisen hyvän nimessä ; Tienhoitoon käytetyt varat eivät esimerkiksi keskustele terveydenhuoltovarojen kanssa. Ja näin tienhuollon kannattaa säästää hiekotuksessa koska murtuneet lonkat eivät ole sen rahoista pois, toisin kuin hiekat. Kokonaisuuden kannalta jo yhden lomkkamurtuman hinnalla kylvää aivan inaisen perkeleesti hietaa.) Priorisointi ei tarkoita sitä että ajetaan vain yhtä asiaa. Näin ollen saattohoidon kaltaiset tärkeät asiat on tietysti myös hoidettava.
3: Keskustelun siirtämine saattohoitoon on toki itsessään sitä että ei puhuta asiasta vaan asian viertestä, se on siis red herring -argumenttivirhe. Kuitenkin itselle tuli tästä sivujuonteesta mieleen se, että kenties asioita ei tarvitsisi pitää kilpailevina. Monia juttuja voidaan laittaa yhteen. Käsittääkseni olisi jopa hyvä jos saataisiin eutanasialaki, sillä se pakottaisi meille valvontajärjestelmän. (Kukaan ei halua eutanasiaa ilman valvontajärjestelmää, se on fucking vissi. Lauma tohtori Mengelejä kuolinpiikkien kanssa ei ole mukava ajatus. Etenkään jos muistaa että ei ole uskossa, on uskontokriitikko, ja kyynisenä ihmisenä tulee mieleen että lääkäreissä on Päivi Räsäsen kaltaisia ihmisiä joilla uskonto ja pelastus on niin tärkeitä että jollekulle Räsästä häiriintynemmälle voisi teoriassa tulla mieleen se, että uskontokriitikon tappaminen on sama kuin pelastaisi monta ihmistä.) Tämä olisi luontevaa laittaa yhteen lautakunnan kanssa joka käsittelee erilaisia hoitotapoja ja hoitotahtoja.

Tukilinja puhuu seuraavaksi näin "Kannattaisi myös määritellä, mistä puhutaan, kun puhutaan eutanasiasta." Tämä on erinomainen ehdotus, valitettavasti kaikki ponsi meni tästä puheesta jo siinä vaiheessa kun alettiin puhumaan elvytyskielloista ja aborteista eutanasiana. (Esimerkiksi se saa itseni täydentämään tähän että jos ajattelee omilla aivoillaan tajuaa että nyt käyty eutanasiakeskustelu ei ole keskustelua passiivisesta eutanasista jota sallitaan elvytyskieltopyyntöjen kautta jo nyt. Kysymys on siis aina aktiivisesta eutanasiasta ellei toisin ilmoiteta. Kaikkien termien jäsentely veisi toistuessaan liikaa aikaa ja sen vaatiminen olisi tarpeetonta. Tämä sulkurakenne on tässä ihan niitä varten joista on raskasta ajatella omilla aivoillaan yhtään. Kaikille muille tämä on ilman tätä sulkuakin aivan päivänselvä.) Siisselin kärsivällisyys riittäisi huomaamaan, että pääkirjoittaja ei tässä noudata omia ohjeitaan tai ole muutenkaan kovin koherentti. Tämä ei tietysti yllätä kun eutanasiaaiheinen teksti on käsitellyt hoitotahtoa, aborttia ja kuolinapua mutta ei eutanasiaa. Tukilinjan pääkirjoitus johtaa tämän jälkeen kuitenkin hieman paremmille vesille ; "Vetää raja mahdollisimman tiukaksi ja pitäväksi, ja varmistaa se tutkimuksilla ja harkinta-ajoilla ja lautakunnilla. Sekin tulisi määritellä, kuka lopullisen injektion antaisi: onko se todella tavallisen lääkärin työtä? Kenen sielu sellaista työtä kestää? On aivan eri asia jättää morfiinipumppu kärsivän viereen kuin annostella se suoneen. Jos kuolevan psyyke ei kestä itsemurhaa, miten lääkärin sielu kestäisi murhan?" Nämä olivat mielestäni oleellisia kysymyksiä. Niihin on hankittava vastaus. Näissäkin on kuitenkin henkenä se jo aiemmin moittimani kanta siitä, miten "ratkaistavasta asiasta tehdään peruste täyskiellolle". ("Ongelmasta" joka voidaan ratkaista tehdään väkisin "olotilaa" jota se ei ole.) Tarkemmin voi huomata kaksi kohtaa:
1: Kysymys työstä on mielenkiintoinen. Mutta sekin on kuitenkin retorisena kysymyksenä varsin ontto. Itse ihmettelen miten joku aivokirurgi voi sahata ihmisen päätä auki, miten patologi voi kaivella iljettäviä ruumiiden suolistoja. Ennen ihmettelin jopa miten kenenkään sielu kestää teurastajan hommia. Siis siihen asti, kunnes kokeilin toimitusta itse ja huomasin että teurastuksessa ja lihanleikkuussa on piirteitä joihin ns. tottuu.
2: Esimerkiksi ajatus siitä että eutanasia olisi itsemurhan kautta tehtävä kuulostaa itsestäni hyvältä. (Ihan sen takia että vakaana aikomuksenani on, mikäli eutanasialakia ei saada sitä ennen täytäntöön, että jotenkin smugglaan itselleni käsiaseen sairaalasaliin ja käytän sitten sitä ja pamautan aivoni sotkuisesti seinille, mielellään jonkun eutanasian vastustajan läsnäollessa ; And what you gonna do me after that? Sue me?) Itsemurhateema poistaisi myös monia valvontaan liittyviä ongelmia ; Jos vaadittaisiin vaikka videokuva eutanasiatilanteesta olisi helppoakin huomata ottaako potilas myrkkynsä itse vai väkisin. Samalla kaikki puheet lääkärin hippokrateen valasta menettävät merkitystään ja eutanasian ongelmatilanteet marginalisoituisivat. Toki tämä linja on "tukilinjan" kannalta ongelmallinen, koska monet vammaiset ovat sellaisia että heillä on kenties rajoitteita tässä kohden ; Muut ihmiset saisivat päättää elämästään ja kuolemastaan mutta vammaiset joutuisivat elämään yhteiskunnan määräyksestä, holhottavina. Ehkä heistä tulee tätä kautta tarpeettomia ideologisista syistä olemassaolevia "oheistappioita", mutta jos tämä johtaa siihen että eutanasian tuomaa apua saadaan monille sen sijaan että sitä ei saataisi kenellekään, on se tietysti parannus. Lakimuutos ei ratkaisis kaikkia asiaan liittyviä ongelmia, mutta se olisi parannus koska se ratkaisisi joitain tilanteita.

Loppuun pääkirjoitus laittoi anekdootin "Oma syöpäsairas, kivulias, isäni kuoli kohtuullisen tyytyväisenä sedaatiossa, josta heräsi aina aamutuimaan kiittelemään mukavia hoitajia. Sellainen takalauta antaa turvaa." Tämä voi tunteisiin vetoavana argumenttina tietysti toimia, mutta tukilinja valitteli aluksi eutanasiakeskustelua tunteellisuudesta ja vaati erittelyä. Tässä mielessä onkin hyvä murtaa turhat "yksilöstä yleiseen" yleistykset - jotka ovat päättelyteknisesti analyyttisen erittelyn vastakohta - ja miettiä sitä että kirjoittajalla on esimerkki jossa eutanasiaa ei ole haluttu eivätkä kivut ole olleet selvästi sietämättömiä. Potilas on ollut tyytyväinen ja saanut mitä on halunnut. Kun vastaan laitetaan sitten Esko Valtaoja, jonka omainen oli halunnut eutanasiaa, oli elänyt omasta näkemyksestään sietämätöntä elämää, ja joka ei ole saanut mitä on halunnut, on loppupäätelmä analyyttisen mielenkiiinnon kannalta seuraava ; Eutanasian kieltämistä perustellaan potilaan mielipiteellä joka ei ole eutanasian kohdeyleisöä ja joka saa jo nyt mitä on halunnut. Tämä on argumentatiivisesti aivan irrelevantti anekdootti. Valtaojalla taas on eutanasian kohdeyleisöä oleva potilas joka ei ole saanut mitä halutaan. Näin ollen elämästä ja kuolemasta ei päätäkään enää ihminen, vaan jokin instituutio. Toiset saavat mitä haluavat ja toiset eivät. Ja erottelevana tekijänä on joku uskonnon kaltainen instituutio joka määrää että näiden ihmisten tulee kärsiä vasten omaa tahtoaan vain siksi että jollekulle muulle, jollekulle jonka oma perse ei ole tulilinjalla, ei tulisi paha mieli. Kun kontrasti on tämä, ihmettelen miksi asiasta edes keskustellaan. (Paitsi dogmaattisuuden kautta, siten että uskonnon näkemyksiä siitä että ihmiselämä ei ole häneno massa kädessään juntataan ideologiarajojen yli ja uskonnon teologit määrittävät elämästä ja kuolemasta rautakautisen satukirjan kautta... please fill blanks with same kind of shit____)

Tukilinjan linjamietinnöt jatkuvat sitten tekstissä "Eutanasia siirtää ihmisarvon rajaa". En läpikäy tätä samalla pieteetillä kuin pääkirjoitusta, sillä se on rakenteellisesti löysempi. (Se siis esittää argumenttinsa lyhennettävämissä muodoissa koska sen tekstissä on "perkeleellisesti ilmaa".) Se on huolestunut siitä että eutanasiakeskustelua käydään "vain vaikeasti sairaan kuolevan ihmisoikeutena." Tämä on omituinen valitus, sillä eutanasiassa on kysymys nimenomaan tästä. Eutanasiakannanotot ovat by definition (sitä filosofista erittelyä) keskustelua siitä onko päätös tappaa itsensä parantumattoman, toivottoman tuskallisen, kuoleman edessä ihmisoikeus vai ei. Kaikki muu on asian red herringaamista muuhun. Tämä into siirtyä muuhun onkin sitten koko tekstin idea. Että ei puhutakaan eutanasiasta, vaan selitetään jotain määritelmällisesti muuta ja väitetään että tämä on eutanasiaa. En tiedä mistä argumentointikoulukunnasta saadaan lupa tehdä tämälaisia päätelmiä ja pitää itseään vielä älykkäänä rationaalisena ihmisenä. (En keksi sitten millään yhtään pätevää perustelumetodia joka tähän johtaisi.)

Teksti toki aluksi ansiokkaasti huomauttaa eutanasiaan liittyen että "Tämä näkökulma sivuuttaa hänen mielestään täysin sen suuren kysymyksen, käsityksen ihmisarvosta, jonka eutanasian salliminen pysyvästi muuttaa. "Olemme eläneet yhteiskunnassa jossa valtio ei tapa ketään, jossa ihmisen itseisarvo on olemassa eli ihmisen elämä on itsessään arvokas. Kun eutanasia sallitaan, tämä raja ylitetään."" Tämä ei ole mielipidekysymys, tämä on filosofinen kysymys johon voidaan lähestyä vastausta. Itse asiassa tässä kohden voidaan aivan täysin sanoa että kysymys perustuu lähinnä retoriseen sanavalintaan "valtio ei tapa ketään". Tämä valinta ei ole kovin laadukas;
1: Voidaan kysyä olisiko parempi muoto "valtio ei murhaa ketään" jolloin juopot ja vammaiset eivät menettäisi ensiapuaan johon artikkelissa viitataan yhtenä esimerkkinä. Eutanasia ei ole murha. Tappo -sanaa oikeutetaan vetoamalla pahoihin asioihin jotka liittyvät siihen että on olemassa "murha" -sana joka on tiukempi ja liitoksissa tappo -käsitteeseen. Ja itse asiassa tappo -sanankin konnotaatiot tulevat siitä että eivapaaehtoiseen uhriin kohdistetaan väkivaltaa josta seuraa kuolema. Joka on epäanaloginen sille mitä tapahtuu eutanasian ollessa kyseessä : Tästä päästään siihen että usein asioiden sisältöä ei mietitä vaan juututaan sanavartaloihin. Itsemurhaa ei voi tehdä kielletyksi sillä että siinä on mukana sana "murha". Kun puhutaan eutanasiasta, puhutaan eutanasiasta eikä murhaamisista, joukkomurhista, kansanmurhista, abortista, jalkahiestä, siileistä ja muistakaan asioista joita se ei määritelmällisesti ole. ; Määritelmäkikkailussa on kysymys ekvivokaatiosta jossa sanan homonyymin kautta livautetaan mukaan osioita jotka siihen eivät kuulu. Tämä taas on äärimmäistä epäanalyyttistä ajattelua.
2: Kenties kysymys voitaisiin vaihtaa ; Muuntaa tematiikkaa rikkaampaan muotoon jossa ihmisarvo tarkoittaa sitä että hänen elämästä ja kuolemastaan ei päätetä institutionaalisesti. Eli ihminen joka haluaa kuolla saa kuolla ja jos haluaa itse elää niin elvytetään vaikka elvytettävä olisikin sitten juoppo tai vaikeavammainen (tai tämän blogin kirjoittajan kaltainen kusipäinen ja haljun vastenmielinen ihmisyökötys). Näin ollen heikompia autetaan koska he eivät itse ole pyytäneet eutanasiaa. Eikä valtio tässäkään tilassa kohdista instituutionaalista päätösvaltaansa elämästä ja kuolemasta esille, se on ihmisen oma päätös. Tämä kulma on laajempi kuin pelkkä "valtio ei tapa ketään". Se pitää sisällään joustavamman rakenteen jossa päätäntävalta on ihmiskohtainen eikä institutionalisoitu kaikille yhden normin mukaiseksi.  Tämän jälkeen voidaankin sanoa että länsimaiden suuresti kunnioittama ihmisarvon ja vapauden käsitteistö päin vastoin ei sano että valtio - tai uskonto - päättäisi siitä kuka elää ja kuka kuolee. Eutanasiakysymyksessä uskonnolliset argumentit valjastetaan valtionistituution käyttöön ja ihmisen oman valinnan ja oman elämisensä kokemus ohitetaan. Voidaan sanoa että tässä tilassa nimenomaan soditaan vahvastikin suuria teemoja vastaan.

Eutanasia rinnastetaan artikkelissa lisäksi red herringillä erilaiseen murhaamiseen lääkärin toimesta. Eli eutanasiakeskustelu viedään väitteeseen että kyseessä on vammaispolitiikka. ; Väite on että eutanasia tarkoittaa vammaisten polkemista. "Vihreissä on fiksuja ja hyviä ihmisiä, mutta vihreät ovat myös yltiöliberaaleja eivätkä he usein tunne esimerkiksi vammaisten ihmisten maailmaa. Eivätkä ihmistä. He eivät näe, että on olemassa suuri vaara, että eutanasiaa aletaan käyttää väärin. He eivät näe että taustalla vaikuttavat yhä enemmän myös taloudelliset realiteetit ja että kuollut ihminen voi antaa paikan toiselle ja tulla yksinkertaisesti halvemmaksi. Tälläisiä ei sanota ääneen, mutta tämäkin näkökanta vaiuttaa." Tämä lausunto yrittää toki olla kohtlias kuvaamalla vihreitä positiivisesti, mutta tämä on tuttu retorinen kikka jolla luodaan tehoja varsinaiseen ad hominemiin jossa eutanasian kannattajia syytetään siitä että he ovat yltiöliberaaleja ja tätä pidetään argumenttina ja todisteena. Artikkelissa esitetään myös suoraan että eutanasia tarkoittaisi vammaisten tappamista ns. slippery slope -argumenttivirheen voimin "Kun eutanasia sallitaan, syntyy liukuma, jossa yhdestä asiasta seuraa toinen ja sitten kolmas." Tämä on teemana omituinen koska tässä ei enää puhuta eutanasiasta ja sen asiallisuudesta vaan keskustellaan sen kuvitteellisista seurauskista jotka vain väitetään pahoiksi. Tämänlainen spekulatiivinen gut feeling ei ole tosiasiaperustaista argumentaatiota vaan tunteisiin vetoavaa epäanalyyttistä hötöä jonka tukilinjalehden pääkirjoitus kovasti tuomitsi. (Miksi lehti ei seuraa päätoimittajansa linjatoiveita vaan painaa tämänlaista? Miksi kuulemme toistuvasti asiavirheitä Hollannista jotka eivät pidä paikkaansa? Ja muita vastaavia kysymyksiä.) Ajatus arvojen muuttumisesta on lisäksi siitä ongelmallinen, että elämme demokratiassa. Se tarkoittaa sitä että tulevaisuuden arvokeskustelua ei käydä nyt. Emme elä missään dogmamaailmassa jossa tulevat ei edes pöydällä olevat arvopäätökset yritetään kieltää ennalta. Päin vastoin, on selvää että demokraattisessa kulttuurissa on muutoksiakin ; Kysymys vammaisten oikeuksista on esimekriksi ollut aikanaan omituinen, etenkin kun muistetaan että 1900 -luvun ensimmäisellä puoliskolla oli yleisenä kantana että kansan suojelemiseksi oli syytä esimerkiksi kastroida "kaatumatautisia". Naisten äänioikeuskin on ollut historiallisina aikoina tyrmistyttävää degeneroitumista.

Tätä asiaa ei auta natsikortti. "Ei pidä unohtaa että natsit murhasivat systemaattisesti vammaisia vain 60 vuotta sitten, ja ruotsissa vammaisia pakkosteriloitiin vielä 1970 -luvulla." Tämä on rohkea muistutus, joka jostain syystä ohittaa suomen kristillisen maailman vastaavat tekoset. Nämä teot ovat pahoja. Mutta itse asiassa "yltiöliberaalit" ovat taistelleet näiden asioiden puolesta. Nyt tähän ei olla haluamassa palata, vaan ollaan puhumassa eutanasiasta. On mahdollista olla sellainen kuin minä ; Eli kannattaa eutanasiaa mutta vastustaa vammaisten murhaamiskohtelua. Siksi olisikin hyvän demokraattisen periaatteen mukaista nostaa asia kerrallaan pöydälle. Eli nostetaan tämä natsiasia pöydälle sitten kun tästä asiasta ollaan päättämässä. Jos pelkona on se, että eutanasia antaa lääkärille isomman luvan tappaa kiinnijäämättä, voidaan palata siihen eroon mikä on valvonnan tarkan miettimisen sekä asian totaalikiellon välillä.

Näiden syytösten kohdalla on hyvä huomata, että ne pitävät sisällään asioita joita kukaan ei kannata tai aja eutanasiakeskustelussa. Se, että eutanasian kannattajia syytetään vammaisten kiusaamisesta natsimallilla on paitsi ad hominem, myös straw man -argumenttivirhe koska siinä vastapuolen suuhun laitetaan asioita joita he eivät sano. ; Tämä voidaan estää esimerkiksi sillä ratkaisulla jota olen tässä käyttänyt. Eli suorilla lainauksilla joiden sisällön kontekstin osuvuuskin voidaan tarkistaa tekstistä jonka olen lähteistänyt tukilinja -lehden tiettyyn numeroon ja tiettyihin artikkeleihin. Näin artikkelin kirjoittajakin voisi etsiä sen merkittävää osaa liberaaleista edustavan yltiöliberaalin josta eutanasia ei vaatisi mitään valvontaa ja jossa siihen pitäisi liittää vammaisten murhaaminen. Siihen asti hän rikkoo ihmisoikeuksia vastaan syyttämällä toisia aivan hatusta tempaisten näin vakavasta asiasta. Mikään nivelrikko ei oikeuta tämänlaiseen loukkaavaan argumentaatioon.
Lausunnon antaja rinnastaa oman kipuisuutensa ja esittää sitä eutanasiakeskusteluun. "hän potee nivelrikkokipuja. Kivut ovat miehelle tuttuja, eivät ehkä kuolemanvakavat kivut, mutta pirulliset kivut kuitenkin." Tässä hän asettuu mestaroimaan oman erilaisen kokemuksensa kautta kuolevia. Tämä on aivan käsittämättömän omituista koska usein nimenomaan vammaisia on lähestytty tätä kulmaa käyttäen. Ja siitä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Itsellänikin on ollut polvisärkyjä jotka ovat olleet kenkkuja, mutta en mene rinnastamaan niitä esimerkiksi nivelrikkokipuihin ja selitä että "kun minäkin miehekkäästi kestän polveni kanssa niin tottakai nivelrikkopotilaskin menee kivasti portaita kepillä hyvin onnistuu kun vaan puree hammasta ja vähän yrittää." Oleellisesti epäanalogisten seikkojen yhdistäminen on aina huonoa. Itse asiassa tämän kipuilukohdan mukaantuominen on hyvin laadutonta koska sen voi laittaa kontrastiin lehden oman sisällön kanssa ; Sitä ollaan loukkaannuttu siitä että toiset mestaroivat vammaisten elämällä vaikka heillä ei ole kokemusta vammaisuudesta, että vihreiden kokemusmaailman yleistäminen on vammaisten kahlintaa. Kuitenkin sitä itse lähdetään mestaroimaan toiselle alueelle.
1: Positiivisimmillaan tämä on tyhjä ja merkituyksetön sivulause jolla ei ole mitään tekemistä aiheesta argumentaation kanssa. Silloin se on tyhjää lätinää joka ei ole asiasta keskustelemisen ytimessä, vaan jossa keskustelua käydään irrelevantisoimalla asiaa vielä entisestäänkin sivuraiteille niin että ei oikeasti puhutakaan enää ollenkaan eutanasiata vaan pelkäsätän siihen liittymättömästä vammaisteemasta joka ei sinällään ole ollut ajankohtainen useampaan kymmeneen vuoteen. Ja jota yritetään uudelleenlämmittää siten että nyt esillä on jokin aivan toinen aihe joka ei mitenkään liity tähän vammaisaiheeseen. Tässä tapauksessa suosittelen muistuttamaan että Tukilinja on vammaisasialehti, ja että tosiasiassa jo lehden ostaminen kertoo että vammaisasia kiinnostaa. Ette te tässä lehdessä tarvitse provokatiivista toista aihetta tekosyyksi asianne kertomiseen! Puhukaa asiata niin minä komppaan. Rinnastakaa sitä red herringin, slippery slopen ja vastaavien kikkojen kautta kautta aivan toisiin asioihin niin syytän teitä kategoriavirheistä, ekvivokaatiosta, määritelmienkäyttökyvyttömyydestä, epäargumentoinnista...

Kirjoittajan mielestä vammaisia ihmisiä pitää kunnioittaa, ei vain sääliä. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä että vammaislehti ei ole erikoisasemassa kritiikki-immuniteetin suojassa, jossain tilassa jossa kaikki vastaansanominen on vammaisten kiusaamista. Toisaalta se tarkoittaa sitä että vammaisia ei saisi halveksia siten että heille tuputetaan puolivillaisia melkeinargumentteja. Tosin kenties argumentit olivat oikeassa paikassa, sillä argumentit olivat joka tapauksessa vammaisia. Ehkä demokraattinen päätöksenteko ei perustukaan tieteeseen ja järkeen vaan tunteelliseen eieriteltyyn sepeämiseen ja kohkaamiseen. Että koko idea on se, että tyhmäkin saa äänestää. Ja että mielipiteenvapaus tarkoittaa sitä että on oikeus typeriin perustelmattomiin mielipiteisiin. Kirjoittajallakin on mänttejä mielipiteitä ja hän aikoo hankkia muutaman lisää, ihan varuiksi. Ja Tämän muistuttaminen on toki aina arvokas ja tärkeä asia. Tosin epäilen että tämä ei ollut tekstin tavoitteita, sillä se kuitenkin sotii vahvasti tukilinjan omamäärittelemää eutanasiakeskustelun kontekstointia vastaan ; Sitä heti alkuun laitettua joka väittää että epäanalyyttisestä tunnepitoisuudesta olisi mentävä erittelevämpään ja perustelupohjaiseen suuntaan...

Ei kommentteja: