keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kristinuskon olennainen vika ; Pelastus

"Soren: "What has happened to our world is most unfortunate, and yet vital. Those who refused to believe needed to be purged from existence so that we could begin anew."
O'Neill: "Y'know, in these parts, we like to call that crimes against humanity.""
("Stargate SG1", "Icon")

Kristinuskossa korostetaan usein pehmeitä ja kauniita arvoja. Ja niiden nähdään heijastavan Jumalan hyvyyttä ja hyviä arvoja. Tässä korostetaan sitä, että kristillisiä hyveitä olisivat esimerkiksi lähimmäisenrakkaus joka toteutuu tässä elämässä. Hyvin harva ihminen näkee näissä vikaa. Edes minä en näe tässä mitään vikaa.

Likimain kaikki ongelmat tulevatkin vastaan siinä tuonpuoleisasiassa. Helvettiä ei kuvata miellyttäväksi paikaksi. Itse asiassa kun katsoo Jumalan tuomitsevuutta joka kohtaa eläviä ja kuolleita, on pakko palata alkuun laittamaani sitaattiin. Paratiisiin pääsevät vain uskovat (ja monissa suuntauksissa joskaan ei kaikissa ne muut menevät helvettiin ja joissain he vain eivät nouse kuolleista) ja tätä ei pidetä mielipidevankeutena vaan käytännön pakkona. Tässä vaiheessa esiin nousee pakosti se, että Jumala teki kansanmurhaajat, omaksi kuvakseen hän loi heidät.

Oikeastaan Pahan Ongelmakin nousee vastustamattomaksi vasta tuonpuoleisen edessä ; Voidaan aina selittää että natsien pahuudet johtuvat siitä että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa ja että vähempi julmuus ei olisi mahdollista. Kuitenkin paratiisikäsitys opettaa meille nimenomaan sen, että tämä tätäkin parempi maailma on. Eläisimme siis vain keskinkertaisimmissa mahdollisista maailmoista, eli Jumalakin olisi vain kohtuu eettinen, "kaikkihyvästä Luojasta" latistuttaisiin "sillai kivaan Jumalaan". Ja lisäksi vasta tuonpuoleiskäsittely jossa uskonvakaumus ja katumus ratkaisee eettisen elämän yli - mahdollisesti yhdistettynä ikuisuuden kestävään rangaistukseen jossa tarjotaan kiditusta - saa Jumalan julmuudelle ne vakuuttavimmat ulottuvuudet.

Lisäksi tuonpuoleinen keskittää huomion muualle kuin hyvään ja reiluun elämään. Se keskittää huomion armoon ja pelastukseen. Tästä seuraa helposti se, että synninteko menettää merkityksensä koska siitä voi pyytää anteeksi. Ja kaikki keskittyy vain tuonpuoleispaikan varmistamiseen. Pelastuskulma myös vähentää suvaitsevaisuutta koska jos tärkeimmäksi opetukseksi nähdään tuonpuoleispelastus, julistus ja käännyttäminen muuttuvat olennaisimmiksi tehtäviksi. Apu maan päällä on aina vain marginaalista verrattuna Taivaan ikuisuusiloihin.

Tämä heijastuu tietysti myös kristityissä. Teksti "'Christian Right' is Neither" kertoo siitä, miten kristillisen kasvatuksen saaneen ateistin on vaikeaa nähdä kristityissä kristillisyyttä ja kuinka hänen on helpompaa nähdä sitä nimenomaan muualla. Kristilliset arvot häviävät kun pitää alkaa puhumaan käännyttämisestä ja paratiisipaikan varmistamisesta. Lähimmäisenrakkaus unohtuu täysin kun kristityn pitää voittaa kulttuurisota koska mikään ei ole kamalampaa kuin ihminen joka ei ole samaa mieltä. Teksti lopettikin varsin vakuuttavasti Mahatma Gandhi -sitaattiin "I like your Christ, I do not like your Christians. Your Christians are so unlike your Christ." Väittäisin että miltei kaikki on tuonpuoleisen syytä. Kristinuskossa ei ole mitään muuta vikaa kuin Pelastus ja siihen liittyvä Armo.

Mutta tämä sitten pilaakin aivan kaiken. Ne tuhovat niiden hyvien kristillisten arvojen merkityksen ja latistavat ihmiset joksikin, joka herättää vain mielikuvia siitä että jos ne ihmiset jotka uskovat pääsevänsä paratiisiin todella menevät sinne, niin kuka sinne oikeasti enää edes haluaa? Ikuisuus näiden kanssa. "Y'll know, in these parts That's called Hell and eternal torture!"

Ei kommentteja: