Maailman huonoin stalkeri

Sosiaalinen media tarjoaa ihmisille loputtomia nautintoja. Eräs suurimmista nautinnoista muistuttaa kerrostalokyttäämistä. Paitsi, että sosiaalisessa mediassa huomio saadaan huomattavasti tarkemmin seurattavien elämään.

Ihmiset vuotavat itsestään hirvittävästi dataa, informaatiota, tietoa. Tästä voi vetää päätelmiä niin deduktiivisesti kuin induktiivisesti. Usein päättelyä ei edes tarvita. Kun käydään syömässä on tarjolla selfie ja kun ruoka ulostetaan, tästä annetaan jakoon belfie. ; Kaiken lisäksi kaiken tämän voi tehdä aivan julkisesti. Sen kun ilmoittautuu kaverilistalle. Sen jälkeen näkee kaiken. Voi seurata jokaisen kommentin.

Tämä on vähän kuin stalkeroimista. Mutta sellaisen huonon stalkerin stalkeroimista. Sellaisen joka virittää kameroita tai menee pusikkoon väijymään. Sellaisen stalkerin joka menee seurattavan ikkunan taakse. Painaa naamansa julkisesti ikkunaan ja heiluttaa sisälle taloon. Kaikki näkevät. Tuollainen stalkeri on aika huono. Mutta pirun ahdistava. Ja sellaisia olemme kaikki. Tai ainakin monet.

Tämän huomion jälkeen en uskalla enää pyytää ketään facebook -kaveriksi.

Luonnollisesti geenimanipuloitu

"Jurassic Park" oi jo sinällään elokuva(sarja) jossa tiedemiehet tekevät liikaa tiedettä. Tiede ja elämä ja luonto päihittivät luonnolla leikkivät. Luontoa ei siis voi manipuloida. Elokuvasarjan uusin, "Jurassic World", on sitten mennyt asiassa muutamaa twistiä pidemmälle.

Mikäli olen läpikäynyt elokuvan luontosuhteen edes suunnilleen oikein, niin siinä vastustetaan pahuudella epäluonnollisesti geeniteknologialla geenimanipuloitua pahaa superdinosaurusta ja sitten sympataan niitä hyvyydellä geenimanipuloituja velociraptoreita jotka ovat saaneet alkunsa luonnollisella geeniteknologialla.

Mutta mitä tahansa voidaan tietenkin odottaa elokuvalta jossa kevennykseksi latistettu britti-stereotyyppiä ensin pompotellaan koomisesti ja joka sitten sekuntia myöhemmin dramaattisesti syödään. Olipa kohtaus tarkoitettu koomiseksi tai traagiseksi, toteutus on kammottava ja häiritsevä.

☐Kännissä / ☑Läpällä

Espoossa vaikuttava perussuomalainen Seppo Huhta on ollut Tahko Pihkalan jäljillä. Pihkalalla kun oli tunnetusti suomalaiskansallisia ajatuksia joissa oltiin modernin pro-eugeenisin ottein käsittelemässä eri ihmisrotuja. Ja tässä mielessä on kenties aivan mielekästäkin kysyä siitä, että miten ylipäätään harrastetaan monikulttuurista pesäpalloa. "Huhta kommentoi tapahtuman sivuilla, että pesäpallo on suomalaisempaa kuin jääkiekko. Huhta ihmettelee miten pelistä voi vääntää monikulttuurisen tai ”muhamettilaisen”. ”Ihan oikeasti rakkaat vihreät, eikö teillä ole mitään tolkkua? Seuraavaksi varmaankin saamme teiltä kutsun ’sinivalkoiseen’ kivitykseen?”, Huhta kirjoittaa." Lausunto oli toki jotain jota jokainen voisi odottaa lähinnä Perussuomalaisilta. Mutta jota ilmeisesti voisi miltei hakea myös SDP:ltä. Kun asiasta sitten tiedusteltiin lisätietoja, Huhta kertoi, että "”Se oli ihan puhdasta huumoria, mustaa huumoria”".

Lisäksi saimme kuulla erikoisia. ”En tietenkään tarkoita, että kukaan olisi oikeasti valmis tuomaan kivityksiä Suomeen, en todellakaan. Sellainen olisi ihan kaheli.” Itse taas näen että tehokas huumori vaatisi sen, että syytöksissä olisi jokin yhteys todellisuuteen. Ilman tätä olisi vain epähauskaa tajunnanvirrattomuus-absurdia eikä huumoria. Huumoria tuosta lausunnosta voisi saada lähinnä sitä kautta että joku kertoisi vitsillä-kenties-päihtyneenä siitä miten Huhta onkin ihan kaheli. Ja Huhta nyökyttelisi mukana. (Ja sekin olisi aikamoinsen säälittävän huono vitsi. Mutta parempi kuin Huhdan tuotos.)

Josta sitten päästäänkin siihen varsinaisen asiaan. Mielestäni ei ole tarpeellista käsitellä sitä onko tämänlainen rasismia vai ei. Muut käsittelevät näitä aiheita. Koska elämme kulttuurissa jossa oikeasti keskustellaan siitä miten Suomen kansalainen ei saa pärjätä miss Suomi kisoissa ja tätä ei saa nähdä rotukysymyksenä, on aiheesta keskustelu jo aivan tarpeettoman absurdia. Asiaa ei auta sekään että miss-suomi -keskustelun rotuopillisia teemoja käydään taannehtivasti Lola Odusogaa nimeltä mainiten. Toki ymmärrän että moni on pahastunut kun arjalan evakot eivät aina pärjää kauneuskisoissa, mutta itse syyttäisin enemmänkin sisäsiittoisuutta kuin sitä että ulkomaalaiset eksoottisen kauniit pitkäsääret tulevat ja voittavat meidän kauneuskilpailut. (En tiedä millä tasolla monikulttuurikriitikoita vainotaan. Mutta jos identiteetti sortuu siihen kuka voittaa nuorten naisten kauneuskilpailut, sitä ei voi tapahtua riittävästi. Pumpulissa on kasvettu jos tuollainen romauttaa ja se tuntuu vainoamiselta ja väärinkäytökseltä jonka korjaamiseen täytyy käyttää aikaa.)

Sen sijaan näen että on tarve puuttua perussuomalaisten huumorin tasoon. "Huhta on tunnettu siitä, että käyttää myös virallisissa valtuustopuheenvuoroissaan voimakkaita ilmauksia. Huhta käyttää esimerkiksi ilmauksia ”muhametti” tai ”partalapsi”." Itse olen kuullut termin "partalapsi" aiemmin. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran tunnistin siinä mustan huumorintajun ytimen. Tilanne oli sopiva. Siitä oli aivan hyvä vetäistä pieni vapari. Ongelmana on se, että perussuomalaisten huumorintaju näyttää koostuvan siitä että toistetaan yhdessä niitä muutamaa vitsiä. Eikä edes keksitä itse sitä yhtä jota toisteaan. Tai pidetä eri vitsejä valikoimissa. Kaikki perussuomalaiset näyttävät ladanneen kourallisen vakiovitsejä. Olenkin sittemmin kuullut vitsin muutaman tuhat kertaa.

"Partalapsen" vitsi onkin nykyään yhtä eläväinen ja huumorintajua osoittava kuin "Kilon poliisin" koululaisvitsikirjasta kopioitujen tuhannesti valokopioiduista vitseistä tehdyt ulkomuistitoisinnot. Naurattaa kuin "ujo piimä" -vitsin punchline joka on paljastettu jo vitsin nimessä vitsiin referoitaessa silloin kun on tiedetty vitsin olleen yleistä ja kulunutta kansanperinnettä jo useiden vuosikymmenten ajna. (Joskin tästäkin saa väännettyä jotenkin vitsin joka on hauskempi kuin "partalapsen" toistaminen viisi kertaa. Tai edes kerran.) Kun joku sanoo "partalapsi" tekee mieli sanoa että "'Partalapsi', ah miten Oivaltavaa Teiltä!"

Toisaalta asiassa huvittaa sekin, että näitä usein ulkonäkökeskeisiä kiertoilmauksia toistavat ovat kovasti suuttuneet kun olen esimerkiksi viitannut Mestari Halla-ahoon "ihmisenä, joka todellakin näyttää siltä että hän olisi aina suihinoton tarpeessa". Koska se on ulkonäköön käymistä. (Aivan toisin kuin "karvaranne".) Ja viitatessani siihen miten kovasti Olli Immonen nyt vaan sattuu ulkonäöltään näyttämään Breivikiltä on kohina ollut vielä suuttuneempi.

Mutta tosiasiassa näiden vakivitsien toistaminen tarjoaa "räväkkyyttä" puheenparteen silloin kun asiaa otetaan vakavasti niin että kuuntelijat nyökyttelevät päätään. Jolloin oikea lempinimi on lähinnä symboli siitä että kuuluu tiettyyn ryhmään ja osaa käyttää sen liturgisia termejä ja toistaa siihen liittyviä vihollisstereotypioita. Lisäksi nämä samat lauseet ovat "mustaa huumorintajua jota poliittisesti korrekti ei ymmärrä" silloin kun se otetaan liian vakavasti vaikka lehdistössä ja siitä tuppaa tulemaan ongelmia. Tämänlaatuinen mielikuvitukseton kliseiden toistaminen on jotain josta pitäisi olla enemmän huolisaan kuin natsismista ikinä. (Mukaanlukien toisen maailmansodan ajan Saksa.)

Itse pidän poliittisesta epäkorrektiudesta. Ja siksi puhun esimerkiksi Huhdasta hänen oikeala nimellään. En siis sillä joka hänelle on kasteessa kirkossa valehdeltu. Vaan oikealla nimellään. Minä käytän poliittisen epäkorrektiuden hengessä voimakkaita ilmauksia tuosta raukkamaisesta ripuliraadosta. Ja odotan että kun tuo espoon retrogradinen hihhulikaniini asioi virallisissa asioissa jossain virastossa niin sitten arvon byrokraatit kertovat tuolle eltaantuneelle aikuiskoliikkiselle jeesustelijalle asiat käyttäen nimen ja persoonapronominien sijaan räväkästi vaikkapa "kvasialkoholisoitunutta spermasopulia". Ja jos ei naurata, niin ei ymmärrä mustaa huumoria ja sananvapautta.

Tabula rasa

Et voi syyttää minua siitä miten käyttäydyn.
Tai muuten olisin vain tyhjä astia.
Et voi syyttää miten kohtelen ihmisiä.
Tai muuten olisin vain tyhjän astia.

En voi olla vastuussa siitä mitä näen.
Tai muuten olisin syntymässä tyhjä taulu.
En voi olla vastuussa siitä keitä tunnen ja kohtaan.
Tai muuten olisin aloittanut puhtaalta pöydältä.

Tai olisin muuten.
Jokin johon kaadetaan.
Jokin johon kirjoitetaan.
Jokin jolla on raamit.
Olisin.

Filosofian rikkaus

Filosofia on tuonut elämääni paljon kysymyksiä mutta vain vähän rahaa. Kysymällä ja vastaamalla filosofisiin teemoihin ei ole tehnyt minua varakkaaksi. Harrasteluani pidetäänkin yleisesti ajanhaaskauksena. Jonain jossa minulla kenties teoriassa on jotain annettavaa mutta joka on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa koska en ole onnistunut monetarisoimaan sitä millään edes kaukaisesti mainittavalla tavalla.

Mutta odottakaas vaan, kunhan vihdoin onnistun tekemään sen minkä Immanuel Kant teki vasta 67 -vuotiaana tehdessään "Puhtaan Järjen Kritiikin" oltuaan ensin koko elämänsä kellopelin mekaanisuudella kaupunkikävellyt tavanomainen ja ajatuksiltaan poikkeukseton filosofinplanttu.

Odottakaahan vaan kunhan vihdoin saan valmiiksi oleellisia filosofisia kysymyksiä kartoittavan menestysteokseni "Kukas se onkaan se persaukinen haihattelija nyt?"

Onneksi

Antti veti henkosen keuhkosyöpää.
Birgitta taas sai päähänsä kenkää.
Cesilia eksyttyään kylmään paleltui.
Daniel yllättäen kadulle tuupertui.
Eerika varomuuttaman hetken pelkäsi.
Fransin verenkiertoelimistön pitkäaikaissairaus selätti.
Gabriel väärää porttia kolkutti.
Helleviäkin väärä mies satutti.
Iidasta läpi meni koko bussin eturivi.
Jaakkoa päähän iski kallion kylmä kivi.
Keijo elintasossaan liikaa lihoi.
Lassista voiton vei kuningas alkoholi.
Marjatta vuoteeseen nukahti.
Niilo se liekkeihin leimahti.
Outia odotti kohtalo outo.
Pertistä kuultiin vain kuolinhuuto.
Quentin ei riemussaan huomannut kun vietiin autosta vanteet.
Rasmus taas itse aukaisi ranteet.
Saara ratissa nauroi kunnes onnettomasti vaihtui autokaista.
Timo kompastuessaan taisi karkkinsa väärään kurkkuun nielaista.
Ullan rintasyöpä löydettiin kurkunpäästä.
Villen mieli ei kestänyt homouden eheyttämistä.
Wilman viime päiviä reunusti hiljainen vanhainkoti.
Xerxeksin kuolintavan taas muisti hyvin moni.
Yrjänällä oli sodassa omantunnonsyy.
Zapotekille keksittiin vaan "muu kuolinsyy".

Mutta onneksi kukaan ei kuollut HI -virukseen. Eikä kukaan ollut sinä.

Entä jos ateismilla ja fundamentalismilla on oleellinen yhteys joka on liberaaleille uskovaisille epämieluisa?

"The Freedom of Thought Report 2015" on valmis ja ladattavissa ilmaiseksi internetistä. Sen tulos on siitä jännittävä, että sen mukaan Suomessa uskonnottomien asiat ovat yllättävän heikoilla. Maamme ei toki ole mikään Saudi-Arabia. Mutta maamme tila on kuitenkin sivistysmaiden vertailussa hämmentävän huono. Huonosti uskonnottomien kohtelussa on tosin pärjännyt myös USA.

Tämä tulos yllätti. Joskin tavallaan ei. Olen ajatellut että maamme suurimmat uskontoa koskevat ongelmat eivät olisi laissa vaan asenteissa. Mutta kenties ne riittävät. Ja kenties sivistysmaissa kaikki asiat ovat yleisesti ottaen "yllättävän hyvin". Ja Suomi pärjää heikosti ei siksi että maamme olisi absoluuttisesti kammottava vaan koska suhteellisesti monessa muussa maassa asiat ovat uskonnottomille vielä paremmin.

Mieleeni tulikin se, miten moni liberaalisti uskova ei pidä rinnastuksesta fundamentalisteihin tai kreationisteihin. Mutta samalla he mielellään rinnastavat ateisteja fundamentalisteihin. Ja tästä voidaankin päästä erikoiseen mutkaan. Usein esitetään fundamentalistit ja ateistit kilpailijoina. Heidät ikään kuin pannaan riitelemään identiteeteistä. Sen sijaan että heidät pistettäisiin yhteiselle puolelle. Siksi ateistien kiusaamiskokemuksiin on helppo reagoida siten että ateistithan ne kiusaavat. Tässä kohden onkin kaksi virallista sopivaa vihollista joiden sinänsä aitoja tekosia tutkitaan ja tuomitaan. Mikä on hyvä, kunhan ei unohdeta vaihtoehtoa.
1: Olen esimerkiksi kuullut lausuntoja siitä miten uskovaisten kokema kiusaaminen on tunnistettu mutta ei kovin puututtu ongelma. "Kotimaa" osasi huomauttaa aiheesta, että "Helsingin yliopiston eksegetiikan dosentin Niko Huttusen mukaan uskonnollinen vihapuhe on Suomessa kohtuullisen tunnistettu ilmiö, mutta uskonnonvastaisesta vihapuheesta puhutaan paljon vähemmän." Ja tässä nosteaan ateistit esiin "vastafundamentalisteina".
2: Samoin aihetta lähestytään toisesta suunnasta sinänsä ymmärrettävästä näkökulmasta jota esimerkiksi Linjakumpu kuvaa. Eli jonain jossa fundamentalistinen yhteisö on ikvää omilleen. Eli fundamentalistit nähdään pahantekijöinä. Joka on usein totta, ja ansaitsee puuttumista. Mutta entä jos ateistien ja fundamentalistien kokema asenneilmapiiri johtuukin joskus ellei jopa usein nimenomaan ei-fundamentalisteista. Eli siitä lempeästä suuresta enemmistöstä? Ajatus on ensivilkaisulla vähintään outo. Etenkin kun enemmistö ihmisistä on periaatteessa kovin passiivisia. Mutta jotain tässäkin näkökulmassa voi olla. Minusta siinä on ainakin jotain. ; Ainakin talouspoliittisissa kysymyksissä näyttää siltä, että on ollut tehokasta iskeä sosiaalibudjetti nollasummapeliksi jossa köyhät ja sairaat joutuvat kinaamaan maahanmuuttajien kanssa. Sen sijaan että mietittäisiin jakolinjaa rahanjaosta. Tämä on toiminut ilmeisen tehokkaasti. On helpompaa lietsoa vihaa "fundamentalistikuoppaan" ja saada se riitelemään keskenään kuin törmätä siihen vaihtoehtoon.

Asenne jonka kohteeksi ei halua joutua.

Kenties syynä onkin se, miten fundamentalisteja kohdellaan. Ja kohtelijoina eivät ole vain raivoateistit vaan myös muut. Kenties ongelmana onkin se, että fundamentalisteihin kohdistetaan sellaisia asenteita joiden pariin joutuminen on liberaalille uskovaiselle ikävää. Ja näitä asenteita ei haluta korjata koska ne nähdään reiluna koska "ne ovat fundamentalisteja".

Fundamentalistit ovat minulle esim. katujulistuksen yhteydessä kertoneet että jos he alkavat puhumaan siitä että he ovat kristittyjä, niin ihmiset katselevat vaivautuneesti varpaitaan. (Ymmärrettävästi. Teen sitä itsekin.) Että mitä käännytystä onkaan luvassa. (Odotus on sekin ymmärrettävää, asenne on silti tosi.) Pappisopiskelijoilta taas on tullut palautetta että heitä ärsyttävät suunnilleen nämä samat reagoinnit ja odotukset. Ja että jos biologianopiskelijaan suhtaudutaan kiinnostuneesti ja positiivisesti niin teologian opiskelijaksi tunnustautuminen tarjoaa "stigmaa". Liberaalia haittaa leimaaminen fundamentalistiksi.

Ja tässä leimaamisessa on kaksi puolta.
1: Se, että ei ole kivaa tulla olkiukotetuksi. (Esimerkiksi itse olen usein siinä tilanteessa että sanomieni päälle kerätään näkemysverkkoa jota siinä ei ole. Ja minun väitetään sanovan melko usein sellaisia asioita joita en sano. Ja näitä sitten koetaan tärkeäksi korjata. Tai ainakin sanoa että nämä kertovat että olen jotenkin itse fundamentalisti.)
2: Se, että ei haluta että itseen kohdistetaan niitä asenteita joita fundamentalistehin kohdistetaan. Rinnastus on inhottavaa koska sen mukana tulee asenne. Ja asenne ei ole arvostava, keskusteleva, kuunteleva tai muu vastaava. Tämänlaisen asenteen kohtaaminen on ikävää. Valitettavasti fundamentalistit ja fundamentalisteihin rinnastetut joutuvat elämään tämän asenteen kanssa joka ikinen päivä. (Heitä syytetään usein myös vihakseksi. Olisiko vihaan syy? Miten käy kun elää joka ikinen päivä näiden asenteiden kanssa joiden kohteena liberaali teologianopiskelija käy silloin tällöin vierailemassa, vieläpä tietäen että kyseessä ei ole hänen oma identiteettinsä. Identiteetti jonka kertominen ja jakaminen muiden kanssa on aika monille tärkeää. Ihminen kuitenkin on hypersosiaalinen eläin jopa kaltaiseni periaatteessa ihmisvihaisen evolutionisti-naturalistinki silmiin.)

Tämänlainen reagointi fundamentalisteihin ei ole varmasti kovin kaukaa haettua.

Olen syyllistynyt siihen jossain määrin itsekin. Ja tämä demonstroitui kun tuoreesti pääsin/jouduin tekemään ei-uskontoaiheista yhteistyötä melko vahvasti fundamentalistisen ihmisen kanssa. Kun keskustelussa kerroimme erilaisista tuotteista joita olimme ostaneet, hän mainitsi hankkineensa hengellistä aika vaikeasti löydettävää uskonnollista musiikkia. Tähän suhtauduttiin hyvin eri tavalla kuin siihen kun kerroin omasta absurdista ostoksestani, "Uncharted 4" -pelistä. Molemmat olivat varmasti enemmistön silmissä "juveniileja", "lapsenomaisia" ja "naurettavia". Mutta maallinen absurdius koettiin hauskana ja huvittavana kun taas fundamentalistinen oli jotain joka oli "huvittavaa".

Samoin itse armeijassa olin tilanteessa jossa olin B -tuvassa. Sinne päädyttiin joko fysiologisista syistä. (Kuten itse, painoin alle 50 kiloa siinä vaiheessa.) Sitten siellä oltiin "antennisyin". (Jotka ovat kohtuu haasteellista seuraa niille joiden pää leikkaa edes jotenkin ja jotka ovat paikalla fysiologisista syistä.) Ja sitten oli niitä jotka eivät suotu menemään siviilipalvelukseen mutta eivät suostu vakaumussyistä koskemaan aseisiin. (Yleensä fundamentalisteja.) Koska tarjonta oli mitä oli, nämä viimeiset olivat minulle varsin haluttava keskustelukumppani. (Ei siksi että olisivat vaan siksi että tarjonta oli mitä oli. Beggars can't be choosers.) Kun näistä fundamentalisteista eräs kuunteli musiikkia joka minusta kuulosti hyvin samanlaiselta kuin eräs toinen sen ajan maallinen bändi, vihjasin että hän piti tuosta bändistä vain siksi että sillä oli uskonnolliset sanoitukset. Redusoin musiikkimaun pelkästään ideologiaan. Toki se ei ollut merkitysketön. Mutta oli se silti yliampuva ja leimaava.

Ja siihen ei liity arvostusta. Kyse ei siis ole vain siitä mikä on fundamentalismia ja ei-fundamentalismia. Vaan sitä että sosiaalisessa elämässä tulee mukana asenteita. Ja nämä eivät ole satunnaisia vaan usein hyvinkin säännönmukaisia ja ennustettavia. Ja tästä syntyy kokonaiskokemus siitä mitä ihmiset ovat ja miten he sinua kohtelevat. Tämä asenne ei voi olla vaikuttamatta perusluoneteseen ja itsetuntoon. (Paitsi tietysti jos on sosiopaatti tai vastaava.)

Uskonnottomana tämä on itselleni hyvin tuttu.

Olen huvittunut siitä, miten uskonnottomia usein kuvataan jonain joiden identiteetti tiedetään "viimeistään viiden minuutin päästä". (Koska he kertovat siitä.) Tämä on toki siinä mielessä mahdollinen teoria, että jos edustaa vähemmistöidentiteettiä voi haluta samanmielisten seuraa. Tämä taas vaatii jonkinlaista signalointia. Jos edustaa valtauskontoa, kuten vaikka kristinuskoa, ei tarvitse tuoda esille tätä puolta samalla tavalla löytääkseen samanhenkisiä. Mitä enemmän on marginaalissa, sitä enemmän joutuu käyttämään heuristiikkoja ja mainontaa. Tässä mielessä esimerkiksi homoseksuaalien pukeutumiseen liittyvät seikat - ja erilaiset pukeutumiseen liittyvät symbolit jotka kertovat minkälainen homo he ovat ja mitä he hakevat - ovat paitsi heimohenkisiä niin myös hyvin käytännöllisiä.

Mutta itse olen ollut vuosia töissä ja silti työpaikan ihmiset ovat luulleet että olen seurakuntanuori. (Kenties se, että olen työskennellyt "Kirkon ulkomaanavussa" aikuisiällä uskonnottomana ja se että tämä näkyy CV:ssä vaikuttaa..) Samoin moni pitää minua ihan easy-going -kaverina. Siihen hetkeen asti kun vakaumusasiat jostain syystä nostetaan esiin ja otan kantaa esilletuoden oman näkemykseni. (Täytyy muistaa. Kun olen ulkona, en blogaa. Blogissa olen tässä mielessä huomattavasti avoimempi näistä asioista.) Se hetki kun uskonottomuus tulee esiin on kuvaava. Sitä saa esimerkiksi kuulla ihmetystä "kun ei ole vaikuttanut miltään fundamentalistilta". Ensireaktiot ja siitä seuranneet käytösmuutokset ovat kiinnostavaa seurattavaa. Tai ne olisivat kiinnostavia jos ne koskisivat joitakuita muita kuin itseä. Asenteet paistavat läpi ja ne ovat varsin vittumaisia. (Sitten ihmetellään miksi olen sellainen kuin olen ; Viihdyn omissa oloissani ja muutkin ihmiset pitävät minusta ja seurastani eniten sillä tavalla.)

Maailma on minulle hyvin kaavamainen. Tiedän suunnilleen että fundamentalisti tulee lähestymään minua C.S. Lewis -sitaatein. Tiedän suunnilleen miten koulutetut liberaalit uskovaiset reagoivat minuun.
1: Esimerkiksi liberaali kristitty pahastuu siitä että hänet ja kristinuskon keskiarvo sidotaan kreationismiin heti kun kreationismi mainitaan. Mika Niikon mainitseminen on heille sama kuin Niikko=kristinusko. Näitä voi odottaa. Vaikka aiheena olisi kreationismi tai asia mainittaisiin olemassaolevana ihmisryhmänä. On aika vaikeaa korjata ongelmia jos keskustelu ei koskaan nouse tästä pahastumistasosta pois. Kreationismiin liittyvät ongelmat ovat pysyviä jos niihin ei voi tarttua koska ryhmän mainitseminen koetaan koko ryhmää ja ennen kaikkea itseä koskevana loukkauksena.  On selvää että kreationismi marginaalissa pystyy tekemään konnantöitään ilman että niihin puututaan kun puuttumista ei saa tehdä kun maltillisesta suurimmasta osasta uskovaisia tehdään tällä reagoinnilla heitä suojaava muuri. Kun kreationistien tekojen kritisointi johtaa siihen että massauskonto pahastuu ja alkaa puhumaan itsestään, on selvää että kritisoidut teot voivat jatkaa tapahtumistaan ilman että mitään tapahtuu missään koskaan. En tiedä koska ja keiden kanssa tästä pahastumistasosta ja itseen ottamisesta päästään pois. Ilmeisesti pelko fundamentalistien asennoitumiskohteluun joutumisesta on kova. Olisi miellyttävää keskustella edes joskus siten että kokisi että keskustelukumppani ei ole luonut itsestä jotain olkiukkoviritelmää jota kohtaan heitetään mitä ihmeellisempiä syytöksiä. Syytöksiä joita ei voida sitoa esittämiini lausuntoihin ja sitoa niissä oleviin väitelauseisiin. Sitaattini eivät tue sitä mitä minun sanotaan sanovan... Mutta tämä on mahdollista koska olen fundamentalisti. Ja ollen fundamentalisti koska niin on päätetty sanomistani huolimatta. Minua kohdellaan kuin olkiukkoa. Joka on fundamentalisti.

Tästä demonstranttina on sinänsä liberaali ja esimerkiksi maahanmuuttokriitikkona ahkera Martti Muukkonen joka oli sitä mieltä että hän on tyytyväinen kun häneltä tulee lunta tupaan molemmilta ääripäiltä. Ja tätä hän tarkoitti sillä että niin fundamentalistikristityt kuin ateistitkin olivat häneen suuttuneita. Teoria on viehättävä mutta sen heikkous on siinä että esimerkiksi itse ärsytän laajakirjoisesti eri ihmisryhmiä. Mutta tämä ei tee minusta asiallista ja keskitietä kulkevaa malttikohtuullista, vaan kusipään. (Joka muuten olenkin. Kokemuspohjani perusteella ihmettelen lähinnä miksi en ole vielä traumatisoituneempi ja kusipäisempi.) Tässä ei voi muuta kuin lainata arvostamaani (kristittyä) Samuli Suonpäätä "Milloin muuten "mielensäpahoittaja" alkoi olla pilkkanimitys? Silloin kun mua kasvatettiin, korostettiin vielä, että jos mun puheitteni takia joku pahoittaa mielensä, mun kannattaa vähän miettiä käytöstäni ja ehkä pyytää anteeksi. Silloin se oli vielä sen vika, joka toista satutti. Ei sen, jota sattui."

Kenties tässä onkin taustalla se, mitä nostettiin esiin Suomen Kuvalehden "Rajalla". Siinä esitetään että homojen avioliittokysymyksessä on niin fundamentalistien kuin liberaalien homomyönteistenkin kohdalla kyse siitä että kuka hyväksytään ylipäätään. "Uskon, että kirkkoa repivässä avioliittokeskustelussa on kysymys juuri tästä jännitteestä. Se selittäisi latauksen, joka syntyy aiheen ympärille hyvin nopeasti. Kelpaanko minä ja minun tapani ymmärtää tätä maailmaa?" Itse en muista milloin olisin kokenut olevani arvostettu uskonnottomana kristittyjen puolella. Koulutettujen ja liberaalimaineisten kristittyjen olkiukko-otteisto sen sijaan paisuu päivä päivältä.
1: Ja minä en tunnetusti anna anteeksi yhtään mitään. Kaunaisuuteni on se piirre jota en kaikesta yrityksestä huolimatta ole kyennyt edes lieventämään. En tiedä antaneeni mitään koko elämäni aikana anteeksi. Monia asioita olen toki unohtanut. Osa niistä on niitä ikäviäkin. Mutta yleensä ne ovat niitä positiviisia. Muistan televisiokanavien asennuksenkin sitä kautta että se oli vaikeaa ja tässä oli konflikti asennuspalvelun kanssa. Ylipäätään ainut tapa jolla muistini saa fokusoitua niin pitkäksi aikaa että siitä syntyisi blogikirjoitus on minun ärsyttäminen.

Loppukaneetti;

En olisi keksinyt tätä jos en olisi lukenut metodikirjaa "Salattu, hävetty, vaiettu". Tässä erityisesti doupinginkäyttämiseen liittynyt luku vaikutti. Tutkimukseen osallistuneiden kohtaamat asenteet olivat jännittäviä ja ylipäätään haastattelujen saaminen ja niiden peruuntuminen oli sidottavissa siihen miten asiaa käytiin julkisessa keskustelussa. Doping on toki vakavasti ongelmallista ja "lain harmaalla ellei peräti mustalla alueella". Douppaajien identiteettiä koskevat pulmat ja se miten he olivat ulkopuolisen asenneilmapiirin vyörytettävissä on kuitenkin jotain jonka kanssa kykenin kokemaan yhteyttä. (Siitä huolimatta että doping on minulle huijaamista. Toisin kuin syömisen miettiminen ja luonnottomien ihmisteknologisten painojen nostelu.)

Ja tässä syntyi ajatus että kenties fundamentalistit kokevat paljon samaa. Ulkoinen asenne omaan identiteettiin on hyvin erilainen kuin yleisesti nähty kuva omasta identiteetistä. Ja tämä jännite on hyvin repivää. Etekin kun ulkomaailma ei arvosta lainkaan sitä mikä on itselle tärkeää. Ateisteja saa kohdella epäreilusti koska heidät laitetaan fundamentalismilokeroon.

Toki ateisteilla on puolellaan sekin haitta, että heidän oikeutensa puhua asioistaan kyseenalaistetaan. Fundamentalistikristittyjen julistustyö nähdään absurdilla tavallaan järkevänä. Eli ymmärretään että jos haluaa pelastaa ihmisiä ja on tämän pelastustyön vuoksi valmis tulemaan tuomitsemaan eläviä ja homoja, niin tämä olisi järkevää. Uskonnoton kuitenkin kohtaa yleensä sen että miksi uskonnottomalle yhtään mikään olisi tärkeää (nihilismi-arvotyhjiöargumentaatio) ja että on omituista että uskonnoton ylipäärään reagoi (reagoiminen leimataan C.S.Lewisin jumalanvihaamislokeroon vaikka väkisin).

Ateisti ja uskonnoton on siis fundamentalisti jonka käsketään kaiken lisäksi pistämään turpansa kiinni. Mahdollisimman totaalisesti. Ei ihme että pärjäämme huonosti uskonnonvapausvertailussa nimenomaan uskonnottomien kohtelussa. Se on huonosti tunnistettu ongelma. Sellainen jonka olemassaoloa ei oikein myönnetä olemassaolevaksi. Kenties siksi että tästä rakenteesta ei voida syyttää fundamentalisteja vaan nimenomaan sitä suurta itsensä fundamentalismista vertailemisesta pahastuvaa enemmistöä.

Asiaa ei auttanut se, että em. Huttusta lukiessa hän puhui siitä miten uskovaisten kokemaa kiusaamista ei oteta vakavasti koska he ovat ikään kuin jossain jonka nähdään turhaankin hakevan uhripositiosta. Ja esitti, että "Voidaan esimerkiksi ajatella, että "uskoviahan vainotaan aina"." Näin ollen sutta liikaa huutanut ei saisi apua silloin kun hätä on auki. Olen itse useankin kerran kuullut sellaisia reaktioita, että ongelmakohtien mainitseminen on turhaa ja hedelmätöntä koska "eräille ihmisille kirkko nyt ei edes voi toimia oikein". Huttusen kuvaamasta rakenteesta tuli tätä kautta myös ns. samastumiskokemus.

Kuinka aivojen tietokonemetafora on nykyajan Paleyn kelloseppäargumentti...

aeon:illa oli melko tiivis ja yksinkertaistettu juttu siitä miten aivojen tietokonemetafora on virheellinen. Se, mitä aivojen toimintamekanismeista tiedetään, kertoo että se ei systeeminä talleta muistoja samalla tavalla kuin aivot. Se ei prosessoi informaatiota samalla tavalla kuin algoritmit. "Here is what we are not born with: information, data, rules, software, knowledge, lexicons, representations, algorithms, programs, models, memories, images, processors, subroutines, encoders, decoders, symbols, or buffers – design elements that allow digital computers to behave somewhat intelligently."

Tämä ei ole mitenkään kovin kontroversiaali väite. Itse olen - suoraan ja karkesti - sitä mieltä että aivojen tietokonemetaforalle tulee jossain määrin tapahtumaan sama kuin Paleyn kelloseppäargumentille. Analogiaa tullaan luultavasti hakemaan myöhemmin jostain aivan muunlaisesta. Olen korostanut tätä sillä että ihmiset ovat hyviä siinä mikä on tietokoneille haasteellista. Ja toisaalta tietokoneet suorittavat tehokkasti ja helposti sellaisia asioita jotka ovat aiemmin vaatineet lujaa harjoittelua ihmisiltä. Vain korkeakoulutetut ovat voineet hallita loogisen prosessoinnin virheettömästi. Ja nykytietokoneet tekevät tämänkin silti virheettömämmin ja nopeammin. Tämä on oireellista ja viittaa siihen että taustalla oleva toimintaperiaate on hyvin oleellisesti erilainen. Ja tämä on tietenkin ongelma. Analogiapäättelyille epäanalogiat ovat yleensä mukanaolevia asioita. Mutta tämänlaisessa mittakaavassa ne ovat todellinen haaste.

Kysymys on tietenkin siitä hauska, että monesti tätä nähdään haasteena naturalismille. Tietokonemetaforan puutteellisuudesta on haluttu tehdä todiste siitä että luonnontieteet eivät ikinä ja lainkaan voi ratkaista aivojen ja ennen kaikkea ihmsien mielen kysymyksiä. Mielenfilosofiassa dualismia puolustetaan, vaikka sille ei ole oikeastaan mitään perusteita.

Toisaalta tämä dualismin välttely on sitten antanut kenties liikaakin valtaa tietokonemetaforan käyttämiselle. Esimerkiksi Kurzweilin ajatus teknologisesta singulariteetista, jonka mukaan tietokoneet ylittävät aivojen kyvykkyydet - hänen ennusteensa mukaan jo vuonna 2045 - perustuu siihen että laskentatehon kasvaminen jatkuu eksponentiaalisena kuten tähänkin asti. Ja lisäksi se taustaolettaa tietokonemetaforan pätevän ainakin riittävän osuvasti.

Näissä näkemyksissä on merkitystä sitä kautta että nämä saavat rahoitusta. Niistä siis yritetään tehdä tutkimusohjelmia. Ne eivät ole vain "pelottelua Terminatorista" vaan niihin sidotaan tutkimustyötä. Tämä on tietenkin hyvä asia näille projekteille. Ne eivät jää nojatuolifilosofioinniksi vaan niihin liittyviä väitteitä lähestytään tutkimustyöllä.

Huonona asiana voi sitten olla rahanhaaskaus. Tai kuten aeon kuvaa aivojen mallintamisohjelmasta ; Se oli valtava projekti jonka tulokset eivät ole olleet kovin vakuuttavia "$1.3 billion Human Brain Project launched by the European Union in 2013. Convinced by the charismatic Henry Markram that he could create a simulation of the entire human brain on a supercomputer by the year 2023, and that such a model would revolutionise the treatment of Alzheimer’s disease and other disorders, EU officials funded his project with virtually no restrictions. Less than two years into it, the project turned into a ‘brain wreck’, and Markram was asked to step down." Tämä muistuttaa siitä että tiede on hyvä ja hieno asia siinä mielessä että rahalla ja vallalla ei saa kaikkea. Poliittinen tausta voi rajoittaa hypoteesinmuodostusta eli sitä mitä ajatuksia ylipäätään keksitään ja ennen kaikkea mitä pidetään jatkotutkimuksen arvoisina. Mutta toisaalta tutkimusohjelman hedelmällisyys riippuu myös sellaisista asioista joita ei voi rahalla ostaa.

Paleyn kelloseppäanalogiasta ei saatu toimivaa tutkimusohjelmaa vaikka Discovery Institute kuinka tahkosi rahaa Intelligent Designin tukemiseen. Ja omien lausuntojensa mukaan Paleyn kelloseppäargumentin jatkokehittelyyn keskittyneet Michael Behe ja William Dembski olivat ensiluokkaisia neroja ja supertiedemiehiä. Karismaattinen pääomankeruu, älyllisten ihmisten tekemä perustyö, raha ja resurssit ja aivopääoma eivät yksinään ratkaise tutkimusohjelman hedelmällisyyttä. (Ne ovat jotain jotka ovat välttämätön mutta eivät riittävä ehto tutkimusohjelman hedelmällisyydelle.)

Tämä tarkoittaa sitä että väärä metafora on lähinnä rahankulua. Tutkimuksen avomielisyyden puutteesta syyttäminen on tietenkin helppoa, etenkin jos ajaa "avomielisesti" sitä että on lukkiutunut maailmankuvallisesti rajoittuneeseen tutkimusohjelmaan. Sellaiseen jossa "publish or perish" -nyrkkisääntö alkaa jo vaikuttaa relevantilta. Tämä on niitä asioita joiden vuoksi Dan Barken mukailu on perusteltua. Hänhän esitti, että Totuus ei vaadi uskoa. Tutkijat eivät yhdistä käsiään joka sunnuntai, laulaen, kyllä, vetovoima on olemassa! Minulla on uskoa! Olen voimakas! Minä uskon koko sydämestäni että se mikä menee ylös, ylös, ylös, tulee myös alas, alas, alas. Aamen! Ja jos he tekisivät niin, ajattelisimme heidän olevan kovin epävarmoja asiasta... Tämä on niitä syitä joiden vuoksi itse kannatan tutkimusohjelman hedelmällisyyttä ja sovellettavuutta muissa tutkimusohjelmissa yhtenä tärkeimpänä tieteellisyyskriteerinä. Se kun on sitä osaa joka ei riipu rahasta, vallasta ja maailmankuvasta. Naturalistina voisin tietysti ilahtua jos tietokonemetafora olisi tosi koska sitten saisimme nopeasti "jauhot suuhun" jokaiselle dualistille. Mutta tällä riemulla ja halulla ei saisi olla väliä tieteenteolle.

Kristyttyjen sosiaalinen media

Suomenkieliset uskontoon liittyvät kristilliset facebookryhmät ovat kaikki samanlaisia. (Minusta tylsiä, jopa vastenmielisiä.) Niiden rakenne on se, että joku postaa uskontoryhmään pari jaetta Raamatusta tai jonkin kristillisen ajattelijan mietelmän, usein kuvan kanssa. Tälle aforismitason heittelylle tulee sitten alle tulee sitten kymmenen kertaa ainoana "keskusteluna" rivi aamenia ja sydän-hymiöitä. Likejä klikataan. Ei mitään omaa ajattelua, vain aivotonta aamenen hokemista kopioitujen teepussitasoisten aforismien päälle.

Eikö noissa aamenen-hokemisryhmissä yleensä sallita mitään ylläpitäjän katsomuksista poikkeavaa, ei varsinkaan kriittisiä kommentteja. Eli kritiikinsietokyky on jokseenkin nollassa. (Kuten Vanhan testamentin Jahvella.) Banaania tulee helposti. Ei tarvitse edes vittuilla, kun tulee. Keskustelu myös loppuu ensimmäiseen erimieliseen kommenttiin. Ilmoitus että "ei halua jatkaa" on tavanomainen reaktio. Sen saa juuri ennen banaania.

Nämä samat ihmiset sitten menevät ateistien palstoille. Siellä he ovat riitaisia. He ajavat omaa tulkintaansa läpi. Ja odottavat että keskustelu on samanlaista. Että viisaus tunnustetaan. He esittävät trollaavia kommentteja ja luovat skismaa. Erimielisten kristillisyys kyseenalaistetaan vaikka kommentoija olisikin kuinka "kristitty ateistiryhmässä". Ja vaikka kommentit eivät olisi edes suoraa Raamatun kuvausta. Erimielisyys koetaan vaientamisena ja banaanit koetaan sananvapauden torjumisena. Mitä tulkintaa ei koskaan tule vastaan kristillisestä ryhmästä poisampumisten tapauksessa.

Kylläpä siinä oikein "rakkauden uskonto"/"keskinäinen rakkaus" ja "Kristuksen luonteen kirkastaminen" kukoistaa niin että ateistit tuota katsellessaan varmaan sankoin joukoin kääntyvät kristityiksi, kun kristillisyyden "uudistava voima ja rakkaus" saa noin houkutteleviä käytännön tuloksia aikaan.

See modern/historical marvels of the state of agnostic theocracy!

Traveling is hard. You must go in a lot of different places. That is a total bummer. That thing is something what is fixed in state of agnostic theocracy. (The great state and small importer of mud.) We are going to build many sightseeings and tourist attractions. All in compactly in one place. You can see beautiful "small wall of china". Just in next of the "miniscule canyon". In the state of agnostic theocracy everything is small! (But remember ; Stealing our cultural heritage is a crime. And our small country persecute heretics. That's why we are theocracy.)

Entä sitten, jos ilmastonmuutoksen rajoittaminen on bisnestä?

Kauppalehdessä oli Olli Herralan kolumni ilmastonmuutoksesta. Kirjoittaja on todennäköisesti ilmastonmuutosdenialisti. Tämä paistaa tietyistä sanavalinnoista ; "Itse saan likimain näppylöitä, kun ilmastouskovaisimmat kolumnistit paasaavat lihansyönnin vahingollisuudesta ja hehkulamppujen haitoista." Toisaalta se näyttää kuitenkin puuttuvan ennen kaikkea ilmastonmuutospolitiikkaan, jota pitää pitää irrallaan tiedekysymyksestä. Koska kirjoitus on ennen kaikkea poliittinen eikä tieteellinen kirjoitus ja ehdotetut poliittiset toimenpiteet ja ilmiö ovat eri asioita, on tässä mielessä kenties hyvä vilkaista sitä puolta enemmän.

Lisäksi tässä vastaan tulee erikoinen tilanne. On syytä tiedostaa että kauppalehti on melko neoliberaali. Se ylipäätään kannattaa markkinapolitiikan suitsutusta. Tässä mielessä onkin ällistyttävää huomata miten "Se on myös mahdollisuus tehdä bisnestä. Usein jopa muiden veronmaksajien tuella." Ja tätä pidetään jostain syystä huonona asiana. Vaikka periaatteessa vastaavilla argumenteilla on selitetty miten näkymätön käsi ratkaisee markkinatalouden kaikki ongelmat. Koko teksti alkaakin tässä valossa näyttäytymään hyvin erikoisena. Kun esimerkiksi kolumnisti sanoo, että "Tiedätte varmaan nämä puheet hirmuisesta ilmastonmuutoksesta. Tottahan toki, koska kollektiivinen pelko myy." on hyvä huomata että mainonnassa luodaan tarpeita kertomalla tarinoita. Ja tämä on aivan normaalia markkinointia. Näkymättömän käden ei pitäisi vaarantua tällä.

Kun normaalisti selitetään että jos markkinatalouteen tunkee ihmisiä vaarantavia asioita, niin ihmiset sitten hoitavat tämän ongelman boikoteilla tai olemalla ostamatta. Nyt kun näyttää siltä että ihmiset menevät ja markkinavoimat ohjautuvat tehokkaasti, on kyse "pelottelusta" joka on tietenkin huono asia. Tämä viittaa siihen että
1:  Joko näkymätön käsi ei toimi, eli toisin sanoen hyysäyspolitiikkaa ei tarvita koska homo economicus ei olekaan rationaalinen toimija vaan menee hoopoilemaan massoina ihan mihin vaan kun vaan sopivasti pelotellaan. Toisin sanoen olisi hylättävä oikeistolainen markkinavetoinen politiikka koska se on altis kohkaamiselle. Ja tämä voi mennä naurettavuuksiin. Poliittiset premissit rationaalisia ostopäätöksiä tekevän homo economicuksen takana olisi hylättävä ja otettava, ihmiskunnan parhaaksi, jokin hyysäävämpi politiikka. Sellainen joka pitää paniikkikoohottajia kurissa ja antaisi tuen talouskasvulle ja kehitykselle.
2: Tai sitten näkymätön käsi toimii ja "earth hourin" tapaiset sosiaalisen median levittämät ei-poliittiset rahaa tekevät kampanjat ovat itse asia osoitus siitä että markkinavoimat ovat hoitamassa sellaisia asioita joista kyseinen kolumnisti itse ei pidä siksi että hän ja hänen marmoripihvi-elämäntapansa jäävät tässä jalkoihin. Eli ongelmana on se että näkymätön käsi toimii ja tämä pyyhkii tehottomia ja markkinavoimiin sopimattomia oikeistolaisia pois.

Onkin kiinnostavaa että oikeistolaiselle markkinavoimat rajoittavat itseään. Ja tämä tapahtuu tietenkin aina jotenkin ostajien tunteiden ja ostopäätösten kautta. Mutta kun jotain kaupankäyntiä rajoitetaan, tämä esitetään aina kuitenkin jotenkin ei-markkinavoimaisena. Kenties taustalla on sama ongelma kuin siinä, että jos valtio ostaa hallintopäätöksellä asioita tai ryhtyy tukemaan jotain kaupankäyntiä, tätä ei pidetä ongelmana. Valtio nähdään kaupantekijätahona jota ohjataan. Ja miksi ei nähtäisi, suuryrityksiä ohjataan samalla tavalla. Tämä itse asiassa on korostunut SSS -politiikan kautena. Kun yhteiskunnan varoja on käsitelty kuin suuryrityksiä. Mutta jos tehdään rajoituksia ja boikotteja, tämä nähdään hyysäämispolitiikkana. Vaikka periaatteessa hallitus on yhä maa-yritys. Ja boikotit, ostamatta jättämiset ja rajoittamiset ovat nimenomaan osa markkinavoimien käyttöä. Ja itse asiassa ne löytyvät oikeistolaisesta argumentaatiosta aina kun puhutaan filantrokapitalismista, tihkumisteoriasta tai siitä miten näkymätön käsi korjaa ongelmat.

Viestintuojan ampumisesta

On usein vaikeaa olla viestintuoja. Tämä on tiedostettu kun on sanottu, että "älkää ampuko viestintuojaa". Joskus tässä ongelmana on se, että viestintuoja sitoo viestinsä itseensä ja viestin vastustaminen muuttuu viestintuojan vastustamiseksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on Martti Muukkonen. Hän ilmestyi noin vuosi sitten uskonnottomien palstoille. Hänen asenteensa oli yleensä ottaen se, että hän otti tutkintonsa aseeksi, ei argumentoinut ja esitti vain että tämä on hänen tieteenalansa lopputulos. Ja muut eivät voineet koskea asiaan. Koska mitään argumenttia asiasta ei ollut, ja muilla ei ollut samaa tutkintoa.

Tässä tilanteessa hänen viestinsä nojaa hänen omaan arvovaltaansa eikä muuhun. Ja näin syntyy "tilanteita". Jotka koostuivat esimerkiksi siitä että hän syytti Laura Nissiniä ihmiseksi joka ei suostu näkemään kristinuskossa mitään hyvää. Joka on ihmeellinen ajatus siinä mielessä että hän on ollut aktiivina Arkkipiispa Kari Mäkistä puolustavassa ryhmässä. En tiedä minkälainen sosiologinen todistusketju Muukkosella tässä asiassa oli, koska hän oli vain esittänyt tiiviisti johtopäätöksensä ilman sitä miten se oli saatu. Syy oli varmasti se, että jos joku pahastui hänen omasta asenteestaan - joka koostui esimerkiksi siitä että hän sanoi että ateistit ovat yhteiskunnassa vapaamatkustajia - niin vihan kohteena oli kristinusko.

Kun esimerkiksi syytin häntä asennevammailusta, hän kertoi että "Käytät hirvittävästi aikaa sellaisen asian vastustamiseen, johon ilmeisesti et edes usko." Valitettavasti kuitenkin uskon Muukkosen olemassaoloon, ja siihen että maailmassa on itse asiassa isokin liuta uskovaisia yksilöitä jotka ovat asennevammaisia, joten en tiedä mitä hän oikein tarkoitti. Etenkin kun minulla on kenties tarpeettomankin vahva usko siihen että se, mitä teen on nimenomaan oikein. On oikein, tai ainakin pirun nautinnollista, piinata niitä jotka esittävät väärää todistusta kauimmaisestaan. Muukkonen päätteli kuitenkin hienosti ja täysin tieteellisesti ja vertaisarviointiin kelpaavasti että "tilanteesi on sama kuin mistä Waltari puhuu: tuo Nasaretilainen ei jätä sinua rauhaan ja se vaivaa sinua." Jeesuksesta en tiedä, mutta minua Muukkosen harrastama autoritaarinen öykkärinä tomiminen vaivasi. Eikä se kieltämättä oikein antanut minulle rauhaa koska en pidä epäreiluudesta.

Otan asian esiin siltä kannalta että hän irtautui minusta ja ateismikriittisyydestään. Hän ei siis enää vaivaa minua. Ja tämä tapahtui puolijulkisesti. Välien katkeaminen ei ollut yllätys. Hän oli minusta autoritaarinen ihminen jonka henkinen Crohnin tauti on sellaista erityistä sorttia että hänellä on kaksi persereikää. On kuitenkin kuvaavaa että hän esitti keskusteluhaluista, minä olin se joka hakeutui hänen seuraansa ja hän oli se joka hakeutui pois. Sain ilmoitukseksi mm. lausunnon "Keskityn jatkossa enemmän tappelemaan noiden maahanmuuttokriittisten kanssa ja jäten teidät epäilijät rauhaan."

Tämä onkin osa hänen erityistä strategiaansa. Hän toistuvasti esitti, että hän on tyytyväinen kun hän saa vastustusta "molemmilta puolilta". Tällä hän tarkoitti sitä, että hänen toimintaansa moittivat niin fundamentalistikristityt kuin ateistitkin. Tässä asenteena olikin se, että hän oli määritellyt ääripäät. Ja hän näki että näiden ärsyyntyminen ja ärsyttäminen on hyve. Ymmärrän tämän tilanteen varsin hyvin, harrastan sitä itsekin. Valitettavasti hän luuli että tämä tekee hänestä ei-kusipäisen. Tässä hän on hyvin, hyvin, väärässä.

Muukkonen näyttääkin yllättyneen siitä että hänet otettiin niin huonosti vastaan. Hänen esiintuomissa tavoitteissaan löytyi konformismin hakua. Hän esitti haluavansa keskustella ja löytää yhteistä pohjaa. Käytännössä hän kuitenkin esitti olkiukkomaisia syytöksiä, joten hänen toimintansa selvästi eivät edistäneet näitä tavoitteita. Tätä voi tietenkin syntyä kun on määritellyt keskustelukumppaninsa "toiseen ääripäähän". Ja tulkitsee kaiken tätä kautta.
1: Esimerkiksi kun hän teidemme eroamiseen johtaneessa kinastelussa sanoi että katolisten ajattelun rinnastus noitavainoihin on ateistista propagandaa, korostin että olen aiemmin kuullut samaa propagandaa koulun uskonnonopetuksessa. Ja että antikatolisuudella on vankka historia osana luterilaisuutta ja herännäiskristillisyyttä. (Mikä ei ole uutinen.) Muukkonen tulkitsi minun tarkoittavan että "evankelisluterilainen uskonnonopetus on propagandaa". Eli tämä muuttui kategoriseksi. Tällä asenteella on varmasti helppoa kokea olevansa vainottu ja kaikkien ääripäiden kiusaama. Ja että tämä ääripää on mielipiteissään todella tuju ja ärjy ja ehdoton. 

Ilmiselvää olikin että hän rinnasti ateistejen kanssa keskustelua hyvin usein myös rasistien ja natsien kanssa keskusteluun. Hän teki ja tekee sitä yhä. Tämä rinnastus korostaa sitä että hän näkee ateistin tasapuolisen keskustelukumppanin sijaan jonain hyvin muuna. Onkin turhaa ihmetellä jos tässä käy huonosti. Muukkonen tosin oli kyseisellä ateismiin keskittyvässä ryhmässä vahva yhdistävä voima. Ryhmän miiteissä nimittäin käy myös kristittyjä, jotka hang-aroundaavat ja kinasteeveat arvon pakanoiden kanssa. Yhteisenä henkenä on ollut se, että miten Muukkosen tapa vääristellä asioita on aikamoisen asenteellista. Ja miten hän ei ole hyvä keskustelija.

On kuitenkin hyvin kuvaavaa muistaa se, että hän toisaalta puhui keskustelusta ja ymmärtämisen hakemisesta. Toisaalta hän kuitenkin pääasiassa oli jo määritellyt vastustajansa ja yritti sovittaa heidät väkisin C. S. Lewis -sitaattien maailmaan. Kun sama henkilö ensin sanoo haluavansa vain keskustella mutta sitten ottaa jokaisen itseensä tulevan kritiikin todisteena siitä että hän on asiallisella ja hyvällä tiellä, ollaan hyvin omituisella tiellä. Tiellä jossa keskustelutilanteen skismoja kuvataan sillä että hän keskustelee fundamentalistien ja natsien kanssa ja miten liberaalit ateistit ovat ryhmänä analoginen "toinen ääripää". Hän itse on keskellä ja muut nähdään vain tämän vapaamatkustavan ääripään edustajina. Ja puolustautua ei voi, koska argumentaatio on "sen puolustamista johon ei edes usko" ja suuttuminen ja pahastuminen on merkki siitä että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa. Kaikki Muukkosen toimintaa koskeva kritiikki muuntui kuten kunnon nihilointistrategiassa voi olettaakin ; Kritiikki muuttuu automaattisesti todisteeksi itselle. Jos vittuilee ja joku vihastuu, tämä on todiste siitä että pahastuja on ääriliikkeessä. Ja ääriliikkeessä oleminen on peruste sille, että hänelle vittuillaan. Tällä tavalla liikkeelle lähtien kehä on valmis.

Se, että syynä ei ole ryhmän uskonnonvastaisuus sai lisäpontta siitä että ryhmään tuli juuri uusi "kirkollinen". Hänen kanssaan tilanne on hyvin erilainen. En tiedä onko uuden jäsenen mukaantulo osana jotain kirkon viestintästrategiaa. Sillä on ällistyttävää miten uusi tulee taloon sopivasti juuri kun entinen poistuu. Kyseessä voi olla yhteensattuma. Mutta Samuli Suonpää on kuitenkin erinomaisen asiallinen ja hyvä viestijä. Ja reaktiot ovat olleet sen mukaisia. Hän ei ole räjäyttänyt raivoa. Häntä jopa kehutaan "johtohahmojen" puolelta. Eli jos kirkolla on sosiaalisen median strategia joka pitää sisällään sen, että yritetään keskustella sosiaalisessa mediassa uskonnottomien kanssa, niin vaihto Suonpäähän on ollut kiitettävän erinomainen. Toki ateismia "sosiologisena ilmiönä" että ateistikeskustelukumppaneita yksilöinä naama punaisena kovasti dissanneesta Muukkosesta ei oikein mitenkään voi edes huonontaa. (Kirkolle olisi kannattavampaa jopa ottaa minut muotoilemaan heille mainoslauseita ja antaa minulle vapaat kädet, myös pilkkaamiseen.)
1: Muukkosen kanssa olemisesta jäi minulle paha maku suuhun. Mutta toisaalta kun poliittisesti liberaali kirkkolainen julkisesti hyppii seinilläsi, niin siinä ei voi välttää sitä ajatusta että entä jos sitä todella on itse jotenkin äärimmäinen. Se, että en kyennyt näkemään miten tilanne ei olisi minun suuntaani epäreilu oli tässä vain vahvistus siitä että kenties olisin todella ajautunut omaan "kuplaani". No. Näyttää siltä että näin ei ole tapahtunut. Kirkollisen kanssa kohtuu hyvin toimeentuleva yhteisökin vihjaa että kenties äärimmäinen ei uskonnossa ja kirkossa mitään hyvää näkevä yhteisö oli Muukkosen omassa päässä. Kuten hänelle heitinkin "A man who argues with people who aren't even there is more fit to rap against this fucking chair!"

Onkin syytä muistaa että jos viestintuoja sitoo viestin itseensä, ja itse asiassa hänen viestinsä on hänen oma asennevammansa joka edustaa hänen persoonaansa, niin on kenties syytä nimenomaan ampua se viestintuoja. Sen sijaan että syyttäisi esimerkiksi sitä tahoa johon hän liittyy. Kirkko tuskin lähetti Muukkosen viestiä. Hän loi sen persoonallaan, esitti sen auktoriteetillaan, puolusti sitä egollaan. Ja koska hän unohti esitellä perusteluketjunsa ja antoi tarjolle vain sen että asia on vakvasti totta koska hän osaa tämän asian koska hän itse on tutkinnoltaan jotain, on selvää että tässä ei edes voi tehdä muuta kuin tehdä sen mistä hän valitti. "Käydä henkilöön". Jos hän ei halua että henkilöön käy, niin hän voi sitten tarjota esille jotain muuta kuin sen henkilöyden. Ja toisaalta hän voisi tulkita asioita niin että kun puhutaan asiasta niin ei sitten puhutakaan hänestä itsestään. Tämän oppiminen on toki vaikeaa. Ja jos sitä ei opi, on kenties oikea ratkaisu juuri se minkä hän teki ; Poistuminen. Omia epäonnistumisia ei kannata kuormittaa epäreilusti vastapuolen niskaan, ei vaikka ei itse kokisi tilannetta sellaiseksi.

No, onko?

Hyvänä nyrkkisääntönä on se, että jos clickbait -uutisotsikko on esitetty kysymysmuodossa, on turvallisinta vastata siihen "ei". Tämä tilanne on erityisen relevantti kun Ilta-Sanomat kirjoitti "Onko tässä paras meemi Patrik Laineesta koskaan?" Patrik Laineen nimeä on liitetty ties mihin. Hän on niin "Kimalaine" kuin "Maalaine". Hänen naamaansa liimataan ties mihin yhteyteen, kunhan siihen voidaan liittää jokin "lainen" josta viimeinen "n" otetaan pois. Odotan vain hetkeä kun hän on "Akvinolaine". Tai siis oikeasti en.

Meemi on sinällään yhden pisteen vitsi. On ikävää että siitä on tehty ilmiö. Suomen evankelis-luterilainen kirkkokin otti osaa tähän meemi-ilmiöön. Kuvana oli "luterilaine". Meemi on yhden pisteen vitsi ja saa monet varmasti miettimään sitäkin, että pitäisikö kirkko erottaa valtion lisäksi myös huumorista.

Asialla on kuitenkin toinen puoli. Kuva ei ole hirveän hauska eikä photoshoppausta ole tehty hirveän taidolla. Mutta se on kuitenkin villitykseen mukaan menemistä. Lisäksi se on jopa hienompi kuin monet jotka löytyvät Ilta-Sanomien jutusta. Itse asiassa IltaLehti reagoikin "Pyhä Jysäys, Batman", tyylisenä reaktiona ev.lut. kirkon viestiin. Tämä tietenkin sopii siihen, miten esimerkiksi "Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna kuvastaa evankelis-luterilaisen kirkon primus inter pares -johtajan asemaa: lattea symboli hiipassa ja iltapäivälehden väreissä."
1: Joskin samalla kirkon  viestinnässä temppu on ollut kenties ollut "melkein liian radikaali" monista. Onhan YLEkin kertonut siitä, miten tweettaus "Ei ole kirkolliskokouksen hyväksymä linjaus." (Sisältö on toki huomattavasti otsikkoa asiallisempi. "Ei ole kirkolliskokouksen hyväksymä linjaus, että Patrik Laine on Pyhä Patrik. Tämä oli ihan vain meemikuva. Ei sen syvällisempää, Lohikoski naureskeli." Mutta elämme maailmassa jossa YLE saa tehdä tuollaisia temppuja joten miksi en siis minä? Pyhä Patrik tätä nykyajan journalismia. Ei tätä voi voittaa. On kenties pakko laskeutua samalle tasolle jotta ei vaikuta besserwisser-elitistiltä.)

Asiaan on reagoitu myös ateistien palstoilla ja ryhmissä. Mikä kertoo että Lutheriin liittyy aika vahvoja merkityksiä. (Toki tunteisiin vetoamisesta kertoo sekin, miten aiemmin osa ilvesläisistä uhkasi erota kirkosta kun vastaavaa esitettiin Tampereella.) Osa tiedusteli että miksi Laineelta ei oltu kysytty lupaa kasvojensa käyttöön. Sama kysymys tietenkin voitaisiin kysyä ateistivaikuttaja Kimmo Laineen versiosta "pastafarilaine". Ja aivan kaikista muista vastaavista meemikuvista.

Meemi sisälsi viestin siitä että kirkko on moderni. Sellaisella jännällä tavalla jossa ollaan hitusen tyhmällä tavalla "hauskoja". Kirkko ei ole tässä ainutlaatuinen toimija. Se on osa kaikkea. (Esim. itse teen hyvin usein ihan samaa.) Oli myös kuvaavaa että meemiin oli laitettu "hashtagiksi" että "armoa". Tuon tasoisen vitsin keksijä taatusti sellaista tarvitseekin. Täytyy kuitenkin aina muistaa että ns. paskat vitsit ovat monesti tärkeitä sosiaalisesti. Ne eivät ole hirmu hyviä ja täten ne eivät tuota hirveästi iloa. Mutta ne madaltavat kynnystä. Poistavat pingotusta. Ei synny vitsikisoja joiden tehtävänä on jokin hauskimman tittelin kerääminen. (Jokaisella taitaa olla joku tuollainen sukulainen. Itse olen lisäksi tuollainen sukulainen muille.) Eli minusta kuva oli onnistunutta viestintää, tavallaan. Meeminä se oli toki paska. Vitsinä yhden pisteen vitsi. Ei paljon. Mutta ei nollan pisteen sentään.

Suljettu

Mitä? Tätä varten olen kerännyt niitä ruokavarastoja...

Olen usein lainannut "Takkirauta" -blogia. Minulla on ollut blogiin rakkaus-viha -suhde. Ja reaktioni ovat olleet laidasta laitaan. Joskus olen ollut samaa mieltä, joskus eri mieltä. Joskus olen moittinut blogin argumentteja, joskus kehunut niitä.

Muutoin minulla on ollut blogiin siitä mielenkiintoinen suhde, että en käytännössä pidä sen kirjoittajaa lainkaan anonyyminä tai pseudonyyminä. Moni kuvaa "Ruukinmatruunaa" ikään kuin turvallisesti ja selvittämättömissä olevana hahmona. Hän ei ole suoraan paljastanut itsestään nimiä tai läheistensä nimiä. Mutta hän ei noin muutoin ole itse asiassa paljastanut vähemmän kuin minä. Hän on itse asiassa paljastanut kenties jopa enemmän kuin minä. Hän on kertonut harrastaneensa historian elävöitystä, purhehdusta ja Liechtenauer -tyylistä meikkailua ja laskuvarjohyppyä. Hän on kertonut että hänellä on tietyn ikäisiä lapsia. Hän on paljastanut että hänen nimipäivänsä on naisten päivien viikolla. Hän on viitannut itseensä blondina. Nämä tarjoavat rajaavia asioita joita on helpohkoa tarkistaa. Olen käytännössä tiennyt hänen nimensä ja ulkonäkönsä jo useiden vuosien ajan. (Mutta en sitä tässä yhteydessä paljasta. Itselleni prosessi oli helppo. Mutta toisaalta olen työkseni metsästänyt ihmisiä markkinatutkimuksiin. Jos minun täytyy löytää tai rajata ihmisryhmiä ominaisuuksiensa kautta, temppu ei ole minulle juuri mitään. En tiedä onko se helppoa tai ilmiselvää kaikille muille.)

Nyt "Takkirauta" -blogi on sitten lopettanut toimintansa. Bloggeri ilmoittaa, että "Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä". Tom Kärnältä saatavissa olevien tietojen mukaan blogi on kuitenkin loppunut kokonaan. "Ruukinmatruuna on päättänyt lopettaa bloginsa. Takkirauta on tehnyt tehtävänsä: se on toiminut ruukinmatruunan varoventtiilinä, ja vuosien varrella on paljon tapahtunut ja ruukinmatruuna itsekin on kasvanut ihmisenä. Uudet haasteet odottavat, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Kiitokset kaikille lukijoille vuosien saatossa!" Tämä oli itselleni hyvin ikävä asia. Sillä vaikka en pidäkään "Ruukinmatruunaa" missään mielessä vihollisenani, niin hän oli joka tapauksessa "hyvä vihollinen". (Sillä en pidä häntä ystävänäkään kyllä.) Ja kuulun niihin ihmisiin joille tämänlaiset asiat ovat tärkeitä ja joihin liittyy ällistytävä määrä kunnioitusta. (Joka on harvinaista ja työlästä ansaita, ottaen huomioon .... mielenkiintoisen .... perusluonteeni.)

Onkin kiinnostavaa huomata että pitkäaikaisia blogeja on aika vähän. Monet niistä blogeista joita seurasin silloin kun aloitin oman blogini ovat olleet hiljaisia. Jo aika pitkään. "Takkirauta" oli aktiivisesti päivittyvä ja kirjoittaja kuului tavallaan kanssani niihin jääriin joiden voisi olettaa kirjoittavan ikuisesti. Mutta jotka tietenkin sitten kirjoittavat vain niin kauan kunnes se loppuu. Lopettaminen voi olla aivan järkevää, jos vaikka tuntee että kasvaa aiheesta yli. Tai kokee sanoneensa kaiken ja muuttuneensa samaa toistavaksi blogiksi. Tässä mielessä onkin kiinnostavaa tiedostaa että oma blogini on ikiaikainen mutta ei hirveän seurattu. (Paitsi jos vertaa prosentteihin. Prosentuaalisesti hirvittävän valtaosaa blogeista ei seurata edes yhtä usein kuin minun. Mutta valtaosaa päivitetään harvoin jne. Lukijamääräni ovat kymmenissä ja sadoissa, joskus tuhansissa ja todella harvinaisissa yksittäistapauksissa kymmenissätuhansissa. Osa blogeista Suomessa tietääkseni saa satojatuhansia jokaiselle postaukselleen. Että näin.)

Takkirauta onkin ollut merkittävä blogi. Ja sen näkee siitä että muistelee vanhaa sanontaa siitä miten merkittävien ihmisten poissaolo voidaan huomata paremmin kuin vähemmän merkittävien ihmisten läsnäolo. Blogin lopettamisen saama reagointi onkin signaali siitä että pitipä "Ruukinmatruunasta" tai ei, niin hänen bloginsa oli ainakin merkittävä. Hänen lopettamisensa on merkittävämpi tapahtuma kuin se, että minä kirjoitan. Itse asiassa merkityssuhteen näkee siitäkin että minä viittaan hänen bloginsa lopettamiseen enemmän kuin hän minun kirjoituksiin. (Tosin tälle voi olla toisia, echo chamberoivampia, syitä. Hän kun tiettävästi lukee blogiani ja on jopa kommentoinut tänne. Mutta varoi laittamasta sitä esimerkiksi linkkilistaansa ja vastaaviin.)

Itse tosin moittisin blogistin tapaa lopettaa blogi.

Viimeisen postauksen sisältö esimerkiksi joudutaan katsomaan sekundaarisista lähteistä joten ei ole täysin varmaa onko tämä kuulopuhe aito silminnäkijäkokemus vai ei. Blogin kirjoittamisen voisi vain lopettaa ja jättää jo annetut tuotokset auki, jolloin tekstit jäisivät jäljelle. Toisaalta blogin voisi myös vain deletoida jolloin se ei näkyisi kenellekään. Ja siitä tulisi erilainen ilmoitus myös blogin lukemista yrittäville.

Lisäksi tämä sulkemisen teksti huutaa salaliittoteorisoimaan. Se on tietenkin hieman halveksuttavaa. Mutta maailmassa on halveksuttavia ihmisiä. Siksi ei voida jättää huomiotta sitä että blogiin vieraileva voisi esimerkiksi epäillä, että blogi olisi oikeasti muuttunut salaliittolaismaisen-takapirumaiseksi suljetuksi blogiksi joihin pääsisivät vain testatut aatetoverit. Eli lukijoista olisi valikoitu vain ne kaikista mukaanlietsotuimmat samanmieliset. Jolloin blogin sukleutuminen tarkoittaisi sitä että nyt Ruukinmatruuna voisi tuottaa "aiempaa radikaalimpaan kamaa". (Kuten asian voi ilmaista ovela.) Tässä mielessä sitä voisi sitten virittää katseensa uutisotsikoille mallia "Turkulainen keski-ikäinen täti tutkinnassa viharikoksista". Tämä olisi tietenkin aika ikävää jos tavoitteena on ollut vain lopettaa kirjoittaminen siksi että ei jaksa. (Believe me. Joskus tulee olo että ei aina jaksaisi.) Tässä mielesä ei ole diskriminoivaa - joskin hieman epäilyttävää - ettei suoraan poista blogia, mutta ei jätä aukikaan ja lopeta vain kirjoittamista. Kolmesta mahdollisesta tavasta "Takkirauta" valitsi sen epäilyttävimmän.

Tapa on kieltämättä ajanmukainen. Esimerkiksi "vaihtoehtohoitopuolella" Antti Heikkilä on aiemmin pitänyt avointa blogia. Mutta tuoreesti hän mainosti että hän ei luota avoimeen sosiaaliseen mediaan koska se ei tuota keskustelua. (Hän ei ole pitänyt kritiikistä ja hänen vaimonsa reagoinnit Heikkilän kritisoijiin ovat olleet vielä huomattavasti ... epäkeskustelevampia.) Heikkilä ilmoittikin lopettavansa avoimen blogin kirjoittamisen ja luottavansa jatkossa suljettuun sosiaaliseen mediaan.

Toivon - ja itse asiassa miltei luotankin - siihen, että oikeasti "Ruukinmatruuna"  vain väsähtänyt "Takkirautaansa" ja lopettanut. Eikä ole halunnut pitää blogiaan auki koska hän kuitenkin saisi kommentteja jos tekstin jättäisi auki. Ja hän tapansa mukaan joutuisi moderoimaan niitä. Ja myös vastaamaan niihin. Tämä voi olla hyvin raskasta. Siksi en ihan täysin heittäytyisi siihen että "Ruukinmatruuna" olisi "tehnyt Heikkilät"...

Jääkiekon merkitys (Lyhyt Jumalatoditus).

P1: Kaikkien merkitysten luomiseen tarvitaan välttämättä Jumalaa.

P2: Jääkiekossa tunnetaan syviä merkityksiä.

J: Jääkiekkokokemukkset vaativat välttämättä Jumalan olemassaoloa.

Jääkiekko toimiikin todennäköisesti vaikkapa Pyhällä Hengellä. Älyllisesti rehellinen ateisti ei voi kokea jääkiekkoa merkityksellisenä, koska ilman Jumalaa kyse on vain mielivaltaisesti sovituista sosialisista konstrukteista ilman sen syvempää mieltä. Ilman Jumalaa ei ole mitään objektiivista jääkiekkoutta, vaan absurdi sopimuksenvarainen mielivalta jossa ei ole mitään syvempää merkitystä.

Jos siis katsot jääkiekkoa ja koet merkityksiä ateistina, olet vapaamatkustaja. Voit kenties nostaa kätesi pystyyn ja iloita. Mutta se johtuu vain siitä että sinulle on annettu kristillinen kasvatus.

Nyt on miäs

Kun Odinin Soturit aloittivat katupartioinnin, nostettiin esiin sitä miten sen parissa toimivilla oli runsaasti väkivaltarikostaustaa. Tällöin henkenä oli että odinin soturit ovat laillinen ja rauhanomainen. Väkivaltatuomiotkin olivat historiaa. Henkenä oli että SOO:laisten pelkääminen oli ennakkoluuloista. Ja että ryhmä ei hae väkivaltaista toimintaa. Ja vihjattiin hieman siihen suuntaankin, että pahoinpitelytuomion tullessa kerhosta voitaisiin jopa erottaa. Rasismin sijaan oikeutusta kävelyyn hankittiin naisten suojelusta.

Nyt Mika Ranta on siten saanut tuomion pahoinpitelystä. "Ranta oli juhannuksena 2015 julmalla ja raa’alla tavalla pahoinpidellyt miespuolisen uhrin Kemin keskustassa ja samassa yhteydessä potkaissut uhria suojellutta naista.Ranta oli hyökännyt yllättäen takaapäin uhrinsa kimppuun ja jatkanut tämän potkimista ja lyömistä, vaikka väliin tuli muita ihmisiä." ... "Syyttäjä piti erityisen paheksuttavana sitä, että Ranta potki maassa makaavia ihmisiä ja toimi täysin ilman provokaatiota."

Tuomioon on reagoitu S.O.O. -piireissä kannustavasti. Vaikka ryhmä onkin erityisesti naisten puolella, ei naisen hakkaamista pidetä minään. Hakkaaminen oli todiste siitä että "Odinit eivät ole mitään leikki porukkaa vaan kykeneviä tarvittaessa. Kadulla turvallisuus säilyy paremmin." Kyky hakata oli siis meriitti eikä jotain joka rikkoo järjestön kannattajien arvoja ja periaatteita vastaan. Takana on tietenkin macho(bullshit)kulttuuri. Jos puhutaan alakulttuurista, tai alamaailmasta, on tämänlaatuinen suhde väkivaltaan ja miehuuteen tavallinen. Normaalissa elämässäkin toki saatetaan tuottaa polarisoituja sukupuolinäkemyksiä mutta ne eroavat tästä kulttuurista. Miehekkyyttä ei haeta voimankäytön ja väkivallan demonstraation kautta, vaan miehekkyys on enemmänkin liitoksissa Jonas Liliequistin huomioon siitä että miehekkyys erotetaan sekä naiseudesta että poikuudesta. Eli epäonnistunut mies on joko neiti tai poika. Provosoimaton silmitön väkivalta ei ole puolustamista vaan poikamaista matalaa impulssikontrollia. Avuttoman hakkaaminen voi olla neitimäistä. Siksi esimerkiksi naisten hakkaamista pidetään sukupuolinormatisoidussa "ei-alamaailman näkemyksessä" yleisesti ottaen asiattomana. ; Toisin sanoen reaktiot vihjaavat että jos S.O.O;n pitäminen väkivaltakeskeisenä on ennakkoluulo niin sitten tämä ennakkoluulo on tietoa.
1: Tähän liittyen voisi myös heittää slippery slope -korttia. Se ei ehkä sovi omaan maailmankuvaani, mutta se sopii oikeistokonservatiiviseen maailmankuvaan. Tässä mielessä voisin ottaa esille ajatuksen "Takkiraudasta". Siellä  kuvattiin, että "Voimme sanoa kaltevan pinnan argumentista mitä tahansa, mutta se ei ole argumentaatiovirhe silloin, kun tällainen jatkumo todella on olemassa ja jatkumon eri osien välillä on positiivinen takaisinkytkentä, ts. ne vahvistavat ja tukevat toisiaan. Jos on perusteltavissa, miksi pienet ja vähittäiset muutokset todella voivat vähittäin ketjureaktionomaisesti johtaa siihen lopputulokseen, mitä kukaan ei halua, kaltevan pinnan argumentti on aivan järkevä." ... "on poliittisesti huomattavan paljon helpompi argumentoida pieniä muutoksia sen ehtoihin, valtiopäivät valtiopäivältä vähän enemmän. Tässä ei ole mitään epäloogista. Tämä on aivan normaalia poliittista psykologiaa. " Voimme rakentaa natsismin katupartiot ja päätyä SA- (ja jopa) SS -joukkoihin. Ja sitten voimme väittää että maahanmuuttokritiikki ja katupartiot voisivat olla aluksi jotain hyvää ja kaunista. Mutta ne voitaisiin nähdä jonain joka on kuin Takkiraudan esittämä ensimmäinen vaihe eugeniikkaohjelmaa joka alkaa slippery slopena eutanasiasta. "Kaikki alkoi juuri täsmälleen kuten ennustettiin. Kaikki alkoi juuri niin ylevästi ja jalosti kuin oletettiinkin." Puolustautuminen tätä vastaan olisi tietenkin mahdotonta, koska vaikka maahanmuuttokritiikki olisi eettisesti oikeutettua ja rationaalisesti perusteltua niin sitä ei saisi tehdä koska siinä on slippery slope johonkin muuhun. Olemmekin toki saaneet nähdä slipperys slopen jossa maahanmuuttokritiikki on liitoksissa VOK -polttopulloiskuihin ja James Hirvisaaren murhanhimoa pursuaviin lynkkausfantasioihin. S.O.O:laisten kohdalle mukaan voidaan helposti liittää vähittäinen kasvamisketju. Ja tällöin rinnastukset ovat kohtuu selviä. Eikä kyseessä ole argumenttivirhe jos syy-seurausketju on perusteltu..

Rannasta minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että poliisi ei tuota turvallisuutta sillä että hakkaa vaan sillä että hallitsee tilannetta. Provosoimaton hakkaaminen ei lisää turvallisuutta. Se, että mielivaltaisesti ja provosoimatta hakkaa lisää turvattomuutta. Ja jos hakkaaja ei ole tissiposki se tarkoittaa että hän on keskivertoa vaarallisempi ja turvattomuutta lisäävämpi hakkaaja.

Ja sitten se naispuoli. Naisen hakkaaja ei mielestäni ole mikään mies. Että tälläinen naisten puollustaja. Varmaan osaa hakatakin vaan jo maassa olevia tai muuten avuttomia tyyppejä. Pärjää pojille, kunhan tämä on sidottu ja 10-vuotias rillipäänörtti joka tappelukokemukset on saatu 1980 -luvun arcade -peleistä. On kyllä sellainen machomies, että hän varmaan ilahtuu kun pian pääsee naisen kanssa naimisiin. Kunhan uusi tasa-arvoinen avioliitto ensin menee läpi..

Intendentiksi taidolla vai vakaumuksella?

Eräs tuttuni on akateemisesti koulutettu. Historiaan liittyen on tunnetusti aika vähän työpaikkoja. Tällä hetkellä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on haussa museointendentin paikka. Tämä on tietenkin hieno mahdollisuus. Mutta tässä on catch "Tehtävään valittavan tulee olla konfirmoitu ev.lut. kirkon jäsen." Kysymys on kiinnostava, koska intendentin tehtävässä aihepiirin tunteminen ja työtehtävät eivät suoraan mitenkään liity jumalanpalvelustoimintaan tai vastaavaan. Tosin paikkakunnan seurakuntayhtymä pitää kirkkoon kuulumista vaatimuksena myös hautausmaan puolella työskentelevillä kesätyöläisillä ja ruohonleikkaajilla. Itse en esimerkiksi voinut yhdessä vaiheessa hakea töitä hautausmaalle ilman kirkon jäsenyyttä.

Tilanne on tietenkin haastava koska uskonvakaumuksen perusteella syrjiminen on Suomen laissa ehdottomasti kiellettyä. Ei ole olemassa sellaisia olosuhteita joissa minä saisin perustaa uskonnottomuutta levittävän yrityksen, vaikka uskonnottomuuteen spesialisoituneen kirjakaupan, ja jonne suostuisin ottamaan vain ateisteja töihin. Seurakunnilla on tässä kohden "rajoitettu poikkeussääntö" ; Asiaa säätävässä laissa kirkon virkasuhde vaatii kirkon jäsenyyttä. Muunlaiset työsuhteet sitten katsotaan tehtävän mukaan. Jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen ja viestintään liittyvät tehtävät vaativat kirkon jäsenyyden, muissa se ei saa vaikuttaa.

Tämä kirkon oikeus palkata vain kirkon jäseniä on jotain joka tuntuu hyvin omituiselta erivapaudelta joka antaa kristittyjen harjoittaa sellaista ulossulkemista jota mikään muu taho ei saa soveltaa kristityille itselleen. Mutta se on silti jotain jota liberaalitkin pastorit helposti intoutuvat puolustamaan, suorastaan naama punaisena. Eli kysymys ei ole siitä että laki määrää ja sitä on toteltava. Laki myös nähdään oikedenmukaisena ja reiluna ja siihen puuttuminen on pahempi loukkaus kuin kirkosta eroaminen väärin syin.
1: Käsittääkseni kirkkolaisille ei ole mitään oikein syin kirkosta eroamista, mutta he pahastuvat jos asian sanoo näin. Heistä on vain tärkeää jokaisessa eroamisperusteessa kertoa miten se on ehdottomasti väärä. Se kuulostaa vähemmän kategoriselta. Siksi käytän sanaparia "väärin syin" vaikka sana "väärin" ei ilmeisesti sisällä mitään lisäinformaatiota..

Asiassa on jännittävä lisätwisti joka koskee tämän hetken työvoimapolitiikkaa. Intendentin työstä kiinnostunut kun kertoi "Koska sain työpaikasta tiedon (kerrankin) Työvoimatoimiston kautta, mitenkähän työvoimatoimisto asiaan suhtautuisi, jos olisivat lähettäneet tämän ns. sun on pakko hakea tätä työpaikkaa -työnhakuosoituksena (nyt oli vain "tiedoksi" -kirjeellä). Olisikohan tullut kehotus liittyä takaisin kirkkoon?" Sitäpä voi miettiä.

Onko "friend zone" -termin käyttö sovinistista?

Olen käyttänyt "friend zonea" hyvin löyhästi. Se on viitannut yksisuuntaiseen suhteeseen jossa ei ole kyse väljähtyneestä parisuhteesta vaan siitä että kaverisuhde on muuttunut yksisuuntaiseksi ihastussuhteeksi.

Olen käsittänyt että termi on tässä kontekstissa yleinen. Esimerkiksi ohessa oleva meemi vihjaa että "Game of Thronesin" Mormont eläisi kovasti friend zonessa. Mormont taas voidaan liittää klassiseen ritariromansseissa esiintyneeseen rakkausmalliin. Ja tätä kautta sanalle voidaan liittää tämä mainitsemani sisältö.Tätä tukee sekin että englanninkielisellä alueella esimerkiksi Vsaucen Michael Stevens käsittelee termiä tällä tavalla.

Sitten termin kuitenkin nähdään toisaalla aika paljon. Lilyssä esitettiin, että "Huomattavasti lievempi versio samasta ilmiöstä puolestaan näkyy esimerkiksi misogynistisessä friendzone-konseptissa, jonka perusajatus tuntuu olevan se, että naiset ovat mukaville miehille velkaa seksiä tai rakkautta. Friendzonesta valittavat miehet ajattelevat, että kun he käyttäytyvät kohteliasti, heillä on oikeus naiseen. Että heille pitäisi riittää naisia." ... "Kenelläkään ei ole oikeutta toiseen ihmiseen. Ei edes miehellä naiseen."

Lisäksi Urban Dictionary näyttää määritelleen sananmiesnäkökulmasta niin että se tarkoittaa nimenimaan heteroseksuaalisen miehen suhdetta ei-halukkaaseen naiseen. (Tjsp.) "What you attain after you fail to impress a woman you're attracted to. Usually initiated by the woman saying, "You're such a good friend". Usually associated with long days of suffering and watching your love interest hop from one bad relationship to another. Verb tense is "Friend-ed"." Määritelmä ei ainakaan ota huomioon mahdollisuutta, että homomies tai nainen eläisi friend zonessa. On tosin vaikeaa nähdä onko tämä vain kirjoitettu miesnäkökulmasta ilman kovin laajaa terminmäärittelyn käsiteanalyysiosaa. Vai onko käsite määritetty noin tiukasti. (Itse en toki hae käytämieni sanojen sisältöä UD:sta. Olen tässä kenties maailman ainut ihminen. Haen auktoriteetin käsiteanalyysiini aina 4Chanista.)

Minun on tietenkin vaikeaa nähdä että esimerkiksi Mormontin tilanteessa nähtäisiin että hän kokisi että hänelle oltaisiin velkaa siitä että hän on ollut kiltti. Toki ymmärrän että on olemassa sellainen wnb-pelimiesten joukko joka esimerkiksi tarjoaa juomista ja luulee sen tarkoittavan seksiä. (Mikä tekisi naisista varsin halvan ja vaihtotaloudessa elävän prostituutin jos tämä olisi jokin laki.) "Antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa" -asenne on tietenkin vähintään kohtuullisen pelle. Ja näissä "eivät ymmärtäneet antaa koska olen niin kiltti, herkkä ja älykäs" tuppaavat saamaan Timo Hännikäis -twistejä. herra Hännikäinen oli aikanaan kovasti "Ilman". Ja sen teemana oli että hän on kohtelias jne. Ystävällisten poikien ei-saaminen vaikuttaa kieltämättä misogynistiseltä kun puolustusta käyttää ihminen jota on vaikeaa nähdä millään alkeellisellakaan tavalla kilttinä tai kohteliaana. ("Panen teitä kaikkia perseeseen." Jne. Tosi kiltti, älykäs ja kohtelias on tuollainen "'herras''mies'".)

Mutta friend zone nähdään joidenkin silmissä vain tänä. Itse asiassa tätä on jopa vaikeaa nähdä friend zonessa olemisena. Koska "antoi ymmärtää muttei ymmärtänyt antaa" -asenne liittyy nimenomaan irtosuhteisiin ja deittailuun. Ei niinkään ystävyyssuhteisiin, joissa tunteet ovat levinneet yksipuolisiksi romansseiksi.

Toki friend zoneen liittyy katkeruutta. Sillä tottakai sitä toivoo vastarakkautta. Friend zonessa ongelmana onkin moraalinen haaste. Se, miten päästää irti. Ettei muutu stalkeriksi. Ja että päästää irti niin että ei katkeroidu tai menetä itsetuntoaan. Tai kaveriaan. Tai tämäkin voi olla vaihtoehtona. Olen ymmärtänyt että friendzon e-katkeruus liittyyisi enemmän siihen, että "hyvin käyttäytyvä" mies jää jalkoihin jonkun "rentun" voittaessa huomion, kuin siihen että naisen nähtäisiin olevan velkaa. Se, että henkilö haluaa romanttisen parisuhteen, mutta tunteiden kohde ei halua mennä kaveruutta syvemmälle. Siihen parisuhteeseen kyllä sisältyisi luultavasti seksikin, mutta se ei välttämättä ole läheskään kaikille friend zoneen päätyneille se pääasia. Manipuloinnin sijaan kyseessä voi olla esimerkiksi ujous. Ja se, että friend zone ei usein ala sellaisena vaan ystävyys voi muuntua ajan mittaan johonkin suuntaan. Eikä se, että on päätynyt jonkun friend zonelle välttämätä arvota yhtään mitään. Se on vain fakta ja sinne joutuneen henkilön tavoitteiden vastaista. Käsittääkseni moni ihminen voi kokea olevansa friend zonella ilman, että kokee toivekumppaninsa tekevän mitään väärää. Tällaisessa friend zonen käsitteessä ei mielestäni ole mitään pahaa.

Näyttää siltä että friend zoneilussa vastakkain on kaksi ryhmää. On niitä jotka eivät käytä itse friend zone -käsitettä koska he sanovat mitä se tarkoittaa ja se pitää sisällään heistä seksistisiä kulmia. (Tavalla jossa Ee ole friendzonessa, jollet pidä sitä toisen vikana ettei muuta tapahdu. Jossa friendzone on ei ole yksipuolinen rakkaus vaan spesifimpi kierotunut muoto yksipuolisesta rakkaudesta.) Sitten on niitä jotka käyttävät sitä ja joista sana on sisällöltään jotain ihan muuta, pelkkää epäonnistunutta rakkautta ystävään. Ja heistäkin nuo sekstistiset kulmat ovat seksistisiä. Mitä tämä kertoo siitä mitä käsite pitää sisällään? Mielestäni tässä on vahva viesti jostain. Hyvin mielenkiintoisesta. Kenties siitä että terminkäyttöön liittyy valtapeliä joka ei tosiasiassa koske tätä käsitettä vaan jossa sovinisminvastustamisen hyvällä motiivilla tehdään jotain hieman muuta. Eli selitetään muiden ihmisten puolesta heidän maailmankuvansa ulkopuolelta mitä he todella tarkoittavat jos käyttävät jotain sanoja.
1: Ja on aika ikävää, että jos sanot jotain ja tarkoitat jotain ja joku ulkopuolinen tulee sanomaan, että kun käytät termiä kuten sitä yleisesti käytetään niin olet joko sovinisti tai vastaavaa. Tai tulkitsee viestisi tarkoittavan jotain ihan muuta kuin se tarkoittaa. Juuri tämänlainen asenneongelma on kun esimerkiksi kristitty lähtee tuomitsemaan vähemmistöjä. He määrittelevät sanoja uusiksi omista lähtökohdistaan ja tulkitsevat toisen sanoman tämän oman skeemansa kautta. Heille on olemassa onneksi viesti jota eivät väärinymmärrä tai väännä. Kaksi keskisormea nenän edessä heiluen.

Itse olen käyttänyt sanaa "friend zone". Ja muut ovat kuvanneet tilanteita samoin. Eikä näissä yhteyksissä ole ollut merkkejä sovinistmista. Ehkä termi elää jossain ihan muussa merkityskentässä ihan muiden ihmisten parissa. Tämä voi olla vierasta niille joille kieli on lähinnä vain ideologianvälitystä. Itse en ole nähnyt että friend zone olisi kovin monestikaan sitä Hännikäis -kulmaa. Itse asiassa Hännikäinen piti sisällään noita friend zonen seksististulkintoja. Mutta hän ei itse asiassa kirjassaan edes käyttänyt koko termiä. Ja miksi käyttäisi - eihän hänellä ollut naiskavereita! Siitähän se koko ongelma syntyikin!

tse olen käyttänyt käsitettä aika löyhästi. Sallinut kaikenlaiset homokulmat ja vastaavat. Yksisuuntainen romanssi kun on itselleni tärkeä aihe josta tykkään vaahdota. Koska nykyään kaikki olettavat vastarakkautta. Mielestäni on jännittävää kuitenkin miettiä että miksi tasa-arvon kannattajat haluavat kieltää sanan käytön tai leimata sen hyvin tiukasti. Termi siinä muodossa missä sitä käytetään on moraalisesti kestävä ja sisällöltään kätevä. Jos sitä käytetään "väärin" niin käsitteet elävät kielessä. Sillä että niitä käytetään. Se, että on oikea tapa käyttää friend zone -sanaa voi siis sinällään toisintaa ja muistuttaa sukupuolirooleista. Että "tuo sana soveltuu vain tuossa kontekstissa ; Tuossa rajaamisessa on muistutettu. toisinnettu, mieleentuotu ja joskus jopa luotu tietynlainen sukupuolihierarkia ja vaaditaan sen mukaista ja sitä mukailevaa kieltä. (Ehei. Minä en suostu tälläiseen. Minä turmelen kieltä. Jos tulen väärinymmärretyksi, niin arvaa mitä. Ei minua järin usein oikeinkaan ymmärretä.)

Valitaanko haluaminen?

Aristoteleen "Nikomakhoksen etiikka" on siitä hauska teos, että siinä korostetaan teleologisuutta. Ja tällä on valtavan syvä merkitys esimerkiksi kristinuskon metaetiikalle. Kun esimerkiksi puhutaan siitä miten ilman Jumalaa ei voi olla merkitystä, ollaan jonkinlaisessa suhteessa perinteisiin jotka ovat lähtöisin tästä teoksesta.

Aristoteleelle moraali on ihmisen yläpuolella ja ulkopuolella. Samalla se oli kuitenkin myös ihmisen haluamisessa ja tahdossa. Ihmsien tavoitteellisuus oli pyrkimistä moraalisuutta kohtaan. Tässä syynä on se, että Aristoteleen moraalimalli on sellainen että ihmiset voivat haluta asioita mutta heillä ei ole ikään kuin "toisen kertaluokan vapaata tahtoa". Ihminen luonnostaan haluaa tiettyjä asioita. Ihmisellä on tässä kulmassa aitoa valintaa vain turmelevassa mielessä. Jos ihminen tekee väärin, hän tekee luontoaan vastaan. Ja on tätä kautta tekemässä aktiivisesti väärin.

Tämän vuoksi Aristoteles puhuu siitä miten pahaa tekevä on vastuussa teoistaan. Hän myös korostaa että juopuneena toilailleita tulisi tuomita pahemmin koska juopuminen itsessään on ollut heidän tekemänsä huono valinta. Ihminen onkin Aristoteleelle luonnostaan hyvä ja oikein toimiessaan hänen omat pyrkimyksensä kohtaavat yleisen hyödyn. Ja tätä hän ei ole valinnut. Hän on sitä vain luonnostaan. Mutta ihminen valitsee pahan ja kaikki paha on ihmisen omaa syytä.

Moni kristitty näyttää toimivan tämän antiteesin mukaan. He pesevät vastuut pahoista teoistaan mutta kantavat hyveistään kehuja. Mutta Aristoteleen oppi on varsin helppo taivuttaa muotoon jossa moraali ei ole ihmisten päätettävissä eikä siksi inhimillinen konstrukti. Samoin syntyy helposti ajatus siitä että Jumala on tarjonnut omantunnon. Samoin luontevasti syntyy ajatus siitä että Jumalaa vastaan toimiminen on jokaisen itsensä vapaan tahdon seuraus ja siksi voidaan esimerkiksi tuomita Helvettiin. Ja Saatana ja ihmisen tahto ilmenevätkin usein lähinnä turmelevana voimana. Itse Merkitys ja Tarkoitus tulee ulkopuolelta.

Onkin oireellista tiedostaa että ihmiset eivät tunnista tämän syvää merkitystä eksistentialismissa. Esimerkiksi tämän päivän "Metro" -lehden tekstiviestipalstoilla oli kommentteja siitä miten Sartre väitti että tie ateismiin oli pitkä ja kova, ja että hän itse oli käynyt sen loppuun asti. Mutta että tämä oli pelkkä väite koska Sartren maailma oli täynnä merkitystä ja sitä että piti toimia kuin merkitys olisi olemassa. Ateismin luonteeksi vaadittiin sitä että se olisi merkityksetön.

Tässä moraalittomuusargumentissa selvästi oletetaan että "toisen kertaluokan valintaa" ei olisi olemassa. Sartre kuitenkin korosti, että ihminen on ytimeltään valitsija. Toisin sanoen hän voi luoda moraalia. Moraali on tämän jälkeen täysin ja pelkästään valinnan konstruoima. Ja jos ihmisellä on vapaa tahto on tästä suorana loogisena seurauksena se, että hän on myös luomassa moraalia ja merkitystä. Toisin sanoen ; Jotta ateistilla ei olisi moraalia täytyisi kiistää hänen vapaa tahtonsa, ja laajemmin ihmisten yleinen vapaa tahto. Myös kristittyjen vapaa tahto.
1: Kalvinistit itse asiassa tekevätkin juuri näin. Heille maailma on predestinoitu. On kiusallista että tuo kammottava ryhmä selviää tästä filosofisesta haasteesta kunnialla. Mutta tätä filosofia on. Seuraukset ovat logiikassa eivätkä siinä mikä tunteilussa ja toiveissa ovat haluttuja. Tämä lienee vierasta monelle kristitylle joka ei ymmärrä "omien tunteilun, moraalipanikoinnin, mielipiteiden" ja "totuuden" välistä eroa. Vaikka nämä ryhmät ovat käytännössä jotain joilla ei ole kovin montaa yhteistä jaettua datapistettä...

Nihilismi ei ole ateismin väistämätön ja ilmiselvä seuraus muuta kuin niille jotka eivät osaa metaetiikkaa. Mutta "jostain syystä" vaikkapa is-ought -ongelma ja kaikki muut muut metaetiikan ongelmat tunnistetaan naturalismin kohdalla mutta ei tajuta että itse päätellään että Jumalan olemassaolosta voitaisiin vetää moraalisia implikaatioita is-ought. Samaan kuoppaan putoaa kristinuskokin siis. Eikä siksi voida ajatella että ateismin ongelmat johtaisivat siihen että teismi olisi vahvoilla. Onglemat ovat monista todellisia vain ateisteille. Tähän liittyen olenkin luonut lausuman "Ne, jotka osaavat metaetiikkaa tekevät sitä yliopistossa. Ne, jotka eivät osaa, opettavat sitä Suomen Teologisessa Instituutissa." Metro -lehden idiotismi on hyvä demonstraatio tästä.

Sartrella vapaus oli yhtä kuin vastuu. Eikä vastuuta ole ilman merkitystä ja moraalia. ; Täydellinen valinta ja täydellinen vastuu ovatkin jotain jotka voidaan liittää Kristittyjen arvostamaan Immanuel Kantiin. Jolle maailma ilman aitoja valintoja ei voisi olla aidosti moraalinen. Mutta tämä muistetaan omantuntoteemoissa ja silloin kun puhutaan kristillisestä uskosta ja valinnoista. Mutta unohdetaan sujuvasti tässä kohden. Se kun olisi kovasti ei-kätevää..

Toki on hauskaa huomata että valtaosa konservatiivien argumenteista kaatuisi heti jos Sartren ajatuksissa ei olisikaan perustaa aidolle moraalille ja merkitykselle ja tarkoitukselle. Sillä konservatiivit puhuvat uskonnon ja kulttuurin syvästä merkityksestä. Tarvitaan kristinuskoa oppimaan miten tulee toimia. Muuten ihminen turmeltuu maailmasta. Syynä on tietenkin se, että kristinuskoon on livahtanut mukaan vahva Aristoteleen antiteesi. Perisynti. Perisyntioppi onkin jotain joka on täysin päinvastaista mieltä kuin Aristoteles. Mutta jota kuitenkin kannatetaan sujuvasti teleologiaan nivoutuneen omatuntonäkemyksen kanssa samanaikaisesti. (Koska mihinkäs jännitteeseen kristitty ei menisi jatkuvasti ja säännönmukaisesti ilman että hyväksyy että tämä voi vaikuttaa hoopolta tai epäjohdonmukaiselta?)

Ja perisyntiopille Helvettirangaistuksen kanssa kävisi aika ikävästi jos vapaa tahto heitettäisiin jorpakkoon. Sillä ilman Aristoteelista turmelusajatusta syntisellä ei olisi vapaata tahtoa. Ja näin ollen Jumalan suverentiteetti tarkoittaa sitä että hän ei anna ihmsiten valita pelastusta vaan heittää osan tietoisesti ja alusta lähtien avuttomasti Helvettiin. Eikä tässä kontekstissa voida sanoa että Jumala jotenkin kuitenkin haluaisia että kaikki pelastuisivat ja rakastaisi myös niitä jotka omaa syytään lopulta joutuvat Helvettiin.

Se on hyvä tietää

...Että elokuvien mukaan elämme maailmassa, jossa on tavallista että taistelussa torjutaan miekaniskuja nahkaisilla rannekkeilla ilman ongelmia samalla kun levypanssarin alla ketjupanssaria pitävän läpi pistetään niin että menee keskeltä rintaa läpi ja kärki tulee vielä selästä uloskin...