Scifi eli tieteisfantasia käsittelee pintatasolla teknologiaa ja sitä mitä teknologialla voidaan saavuttaa. Tämä on hyvin lähellä klassisia magiaa käsitteleviä satuja. Kuten Arthur C. Clarke kuuluisasti esitti; "Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic."
Ja kuten kunnon saduissakin, niissä on usein kysymys opetuksesta. Joka on moralistista ja usein yhteiskunnallista. Scifi on utopistista. Toisin sanoen se käsittelee ennen kaikkea ihmisyyttä ja yhteiskuntaa. Tässä mielessä scifissä on hyvin usein eettinen perusta ja pohja. ; Tämä eettisyys sitten peilautuu siten että scifi kuvaa joko utopioita, eli ihanteellisia maailmoita. Tai dystopioita eli kauhu-yhteiskuntien varjopuolia.
Itse en ole niitä aurinkoisimpia kavereita joten olen taipuvainen ohittamaan monia optimistisia ja hyvää uskovia scifimaailmoita. Asiaa ei vähennä se, että vaikka muutoin olenkin kohtuu uteliaana itseäni pitävä tyyppi, olen vastahankainen uutta teknologiaa kohtaan. Olen myös aavistuksen luddiitti.
Yhteys ei ole uusi. Sillä uskottava tieteisfantasiointi on usein käytännön sovelluksista ideoita kummuttavaa. Ja esimerkiksi scifistä tutut kyborgit ovat saaneet alkunsa Manfred Clunesin ja Nathan Klinen ajatuksesta jossa mietittiin avaruuden valloittamista teknologian kautta ; Aihe oli siihen aikaan relevantti koska se liittyi poliittiseen kilpailuun avaruuden valloittamisesta. Spektaakkelinomaiset voimannäytteet kuten kuussa käyminen olivat siihen aikaan tärkeitä. ; He nostivat esiin sen miten avaruuden valloituksessa ollaan käytetty teknologiaa niin, että olemme kuin kaloja akvaariossa; Eli tuomme ihmisen elinympäristöä mukanamme avaruuteen. Toisaalta olisi mahdollista myös muuttaa ihmisen elimistöä ja tätä kautta ihminen voisi mennä sinne minne eivät ole aiemmin menneet.
Transhumanismissa onkin mietitty tätä muutamaa päälinjaa pitkin Keskeisiä ovat ajatukset;
* Ihmisruumiin täydentäminen tai korvaaminen teknologisilla osilla. Robottiraajat, aistinelimet ja konekeuhkot, koneelliset sydämensiirteet ja vastaavat laajentavat ihmisen elinpiiriä ja mahdollistavat elämän sellaiselle ihmiselle joka olisi muuten kyvytön liikkumaan tai jopa elämään.
* Ihmisruumiin perusbiologian muuntaminen esimerkiksi geenimanipuloinnilla.
* Ihmismielen muuntaminen bittimuotoon niin että ihminen voisi jatkaa olemassaoloaan digitaalisessa muodossa.
Osa transhumanismista on spekulatiivista mutta siinä on kulmia jotka ovat on itse asiassa relevantteja jo sillä teknologialla jota on nykyään olemassa. Kuten Mark O’Connell on kuvannut asiaa; Transhumanismi on liikkeen sisältä tarkastellessa vapautusliike joka haluaa irtautua biologian määräämistä rajoitteista. Ja ihminen on aina irtautunut ympäristönsä määräämistä rajoitteista luomalla innovaatioita. Etenkin lääketiede on täynnä ajatuksia jotka ovat karkeita esiversioita transhumanismin ydinteeseistä.
Mutta tässä tosiasiassa vastaan tulee toisenlaisia rajoitteita. O’Connell onkin huomauttanut että transhumanismin ulkopuolelta voidaan nähdä että transhumanismissa biologian rajoitteet muutetaan teknologian rajoitteiksi. Ja tästä päästään siihen minkälaisesta scifistä itse pidän. Moni nörtti pitää optimistisista ja utopistisista scifisarjoista. Niissä teknologia avaa uusia mahdollisuuksia ja laajentaa ihmisen toimintakykyä niin että olemme teknologian avulla vapaampia kuin ilman.
Itse taas pidän ”Black Mirror” -sarjasta luo useassa tilanteessa sitä miten tämä johtaa uudenlaisiin rajoitteisiin. Sillä teknologialla on omat reunaehdot. Näiden vuoksi ”Black Mirror” koostuukin maailmoista joissa jokin teknologia on näppärä mutta hyvin hallitseva. Ja se tuottaa järjestelmän joka on sellainen joksi todellisuudenkin näen; Inhimillisyys on aina tallattuna. Sitä ei voi koskaan tuhota. Mutta se ei myöskään koskaan voita.
Ja muutamme biologiset rajoitteet teknologisiksi rajoitteiksi. Ja teknologia on monin paikoin ihmisten hallitsemaa joten tosiasiassa tämä tarkoittaa usein sitä että asetamme itsellemme myös aivan uudenlaisia kulttuurisia rajoitteita. ; ”Black Mirror” näyttää tämän hyvin jaksossa ”The Entire History of You” jossa ihmisten muisti on aivan erilaista. Nykyään ihmiset unohtavat asioita ja toisaalta eivät voi näyttää muistojaan toisilleen. Kun tämä kierretään teknologialla, syntyy suuria ongelmia. Toisen muistia voidaan esimerkiksi vaatia näytölle perheriidan yhteydessä.
Usein teknologiaa vastustavat ovat vanhakantaisen Jumalakäsityksen varassa. Siinä Jumalalla on tekijänoikeus perimään ja asioiden pitäisi antaa mennä luonnollista tietään. ; Tällöin transhumanismi rinnastuu usein dopingin käyttöön; Ajatellaan että jos jokin tekoraaja auttaa ihmisiä juoksemaan nopeammin kuin ihminen, niin sitten se olisi loukkaus Jumalan luomistyötä kohtaan. Transhumanistiset lisäkkeet on tuomittava pahoiksi sitäkin kautta että monet pahan ongelman ratkaisut vaativat sen, että elämme parhaassa mahdollisessa maailmassa. Ja jos ihminen voi parantaa omaa biologiaansa, se on loukkaus Jumalaa kohtaan. Paitsi jos muutos on perustaltaan jotenkin epäeettinen. ; Syntyy ajatus siitä että Jumalalla olisi eräänlainen tekijänoikeus ihmiseen.
Itse en ole näitä ihmisiä. Ymmärrän lähinnä ihmisen rajallisuuden. Tässä ytimessä on vapaan tahdon filosofia. Monesti vapaa tahto nähdään absuluuttisena kykynä tehdä valintoja ja ohjata lopputulemia. Kuitenkin hyvin usein on nähtävissä kuten Baruch Spinoza näki; Ihmisen vapaa tahto on itse asiassa monin paikoin hyvinkin rajallista. Hänestä ihmiset luulevat olevansa vapaita koska he ovat tietoisia haluistaan ja tahdoistaan ja pyrkimyksistään niitä kohden. Ja he eivät mieti miksi he haluavat juuri näitä asioita. Spinoza korosti että haluillammekin on biologinen ydin. Toisaalta biologia rajoittaa meitä muutenkin; Ei ole kovinkaan helppoa saada etusormea teleportautumaan 10 metrin päähän vapaan tahdon voimalla.
On selvää että teknologian avulla näitä rajoja voidaan muuntaa. Mutta ei poistaa. Tässä kohden on selvää että jos luodaan uusia kykyjä, tämä todennäköisesti laajentaa ihmisten valinnanvapautta ja tätä kautta teknologia mahdollistaa uusia vapauksia. Kuitenkin teknologia voi tuoda myös uudenlaisia rajoituksia.
”Black Mirror” -sarjassa tätä kuvaa hienosti jakso ”Men Against Fire”. Siinä sotilaat ottavat itseensä teknologiset silmät ja muutenkin modifioidut aistinelimistöt jotka antavat heille monia taktisia etuja. He kykenevät paikan päällä näkemään ja tarkastelemaan kohteita kuin kartasta. He näkevät asioita paremmin. Heille voidaan antaa näkymiä ja ohjeita. Kuitenkin samalla heidän havaintojaan hallitaan hyvinkin paljon. Sotiaat eivät saa PTSD -oireita koska vihollisia ei kuvata ihmisinä vaan hirviöinä. Hirviöt paljastuvatkin ihmisiksi jotka hallitus on päättänyt geneettisesti ala-arvoisiksi, joka tekee sotatilanteista itse asiassa rikoksia ihmisyyttä kohtaan. Mutta sotilaat eivät koe asiaa näin koska ei-ihmismäisten vihollisten tuhoamien ei traumatisoi heitä. Sotilaat saavat myös seksuaalissävytteisiä unia sekä palkkioksi urastaan että uransa jälkeisessä elämässä. Sotilaat eivät ole tietoisia näkyjensä laajuudesta.
Kontrollin laajuus on kenties vahvimmillaan ”Black Mirrorin” jaksossa ”White Christmas” joka käyttää sekä teknologiaa johon ihmisen tietoisuus voidaan tallentaa elämään. Että silmiin asetettua teknologiaa joka mahdollistaa sekä muiden ihmisten silmien kautta näkemisen että näkymän hallitsemisen niin että kohde katoaa näkyvistä pelkäksi valkoiseksi tai punaiseksi massaksi (voit torjua jonkun näkymästä, seksuaalirikolliset näkyvät kaikille punaisena massana). Blokatut eivät voi edes kommunikoida muiden kanssa, heidän puheensakin kadotetaan. Kun tekoäly ladataan tilaan jossa heille voidaan tarjota ärsykkeetöntä tilaa, heitä voidaan kiduttaa ja hallita tekemään mitä tahansa triviaalia toimea. Kun sosiaalista kommunikaatiota voidaan teknologisesti torjua entistä laajemmin, se tarjoaa keinoja sosiaaliseen eristämiseen ja ärsyketyhjiöllä kiduttamiseen.
Tätä kautta transhumanismin ongelmana ei ole minulle se, että ihminen sen avulla egoistisesti yrittää tulla Jumalankaltaiseksi. Koska mikä tahansa vapaus voitaisiin laskea tämänsuuntaiseksi. Toisaalta transhumanismin ongelma ei ole yleensä se, että se antaa eliitille ja rikkaille kykyjä jotka ovat köyhien ulottumattomissa. Koska teknologian kehitys tuppaa alentamaan lelujen hintaa. ; Transhumanismin ongelmat liittyvät ennen kaikkea niihin kysymyksiin jotka alkavat tapahtumaan silloin kun teknologiaa tarjotaan massoille ; Elämme nykyäänkin yhteiskunnassa jossa sydämentahdistimia voidaan hakkeroida. Tältä pohjalta ei olisi mahdotonta kuvitella että sydän- ja verisuonitautien ratkaiseminen biologisten siirteiden sijaan koneilla johtaisi siihen että joku haluaisi asettaa niihin takaportin. Joka mahdollistaa laitteen sammuttamisen. Tämänlaisella ihmisellä olisi hyvin paljon valtaa. Sillä jolla tämänlainen sydän olisi, olisi tätä vapautta hyvin paljon vähemmän.
Siksi olisikin katsottava että mitä teknologian rajoitteet ja sallimat vallankäytön muodot ovat. Tämä ei toki tee kaikesta transhumanismista ja siihen liittyvistä ratkaisuista eettisesti ongelmallisia tai suoraan moraalittomia. Kysymys on riskeistä ja siitä että ihmiskunta kykenee tiettävästi aikamoiseen pahantahtoisuuteen. ; Tässä mielessä on kuitenkin selvää että huomio keskittyy kykyjen sijasta rajoituksiin. Ja koska edes mielemme ei ole vapaa, tässä tuppaa käymään se, mitä Spinoza sanoi ; Kun mieli kuvittelee sen omaa hallinnan puutetta, se murehduttaa sitä.
Lähteet:
Arthur Clarke, ”Hazards of Prophecy: The Failure of Imagination” (1973)
Manfred Clynes, Nathan Kline, ”Cyborgs and space” (1960)
Mark O’Connell, ”To Be a Machine: Adventures Among Cyborgs, Utopians, Hackers, and the Futurists Solving the Modest Problem of Death” (2017)
Baruch Spinoza, ”Ethica, ordine geometrico demonstrata” (1677) [suom. ”Etiikka”]
Engadget, ”Pacemakers are far more vulnerable to hacking than we thought”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti