Aina välistä meille esitetään erilaisia kummitusvalokuvia joissa on varjomaisia hahmoja, joiden takaa näkee ympäröiviä paikkoja enemmän tai vähemmän läpinäkyvästi. Aika usein kummitusvalokuvat ovat myös rajattuja, niissä on leikattu esiin juuri se kohta, jossa on jotain kummitukseksi tulkittavaa. Tärkeät asiat tietenkin laitetaan esille vähemmän tärkeän rinnalla.Vasemmassa oleva kuva on autenttinen valokuva, sitä ei ole photoshopattu tai muutoin käsitelty. Siinä on kummitusmainen vanha nainen, jonka läpi näkyy hieman talon seinää ja sohvan yläreunaa. Tuon kuvan otin minä. Se on kuvattu eilen. Korostan, että tässä ei ole kuvattu peilin tai muun heijastavan pinnan kautta. Kuva on tietenkin epäaito, ja itse asiassa osaan tehdä vastaavia helposti. Olen turvautunut kahteen temppuun:
1: Olen käyttänyt pitkää valotusaikaa. Tämän kuvan kohdalla se on tehty ihan digipokkarilla kuvaamalla väärässä olosuhteissa, ilman salamaa hämärässä, jolloin kamera automaattisesti kerää aineistoa kunnes päättää että sitä on tarpeeksi. Joissain kameroissa valotusaikaa voi säätää hallitummin. Niiden tulokset ovat vakuuttavia ja niihin saadaan juuri sellaista efektiä, mitä halutaan. Ja mikä parasta, tulokset saa näillä myös värillisinä. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että kenties tehokkain menetelmä tähän temppuun on vanhan neulansilmäkameran käyttö. (Sillä tosin tietääkseni saa vain mustavalkoisia kuvia.) Kenkälaatikkokameralla kuvanneet kun tietävät että valotuksessa kuluu paljon aikaa. Ja jos esimerkiksi kuvaat vilkasliikenteistä tietä tällä menetelmällä, autoista ei jää jälkeäkään lopulliseen kuvaan. Jotta auto näkyisi, sen pitää olla pysähtyneenä jonkin aikaa. Valotusajan mukana filmille tarttuu sitten pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Sen vuoksi jos jokin auto on neulansilmäkameran kuvassa koko session ja toinen vain puolet tästä ajasta, pitempään ollut auto on siisti ja vähemmän aikaa ollut auto läpikuultava. Tällä tavoin pitkällä valotusajalla voi ottaa esimerkiksi kuvia joissa läpikuultava kummitus seisoo kirkon penkissä. Riittää että seisot jonkin aikaa liikkumatta, niin kummitusta tarttuu filmille. Lasilevyn tai heijastuksen kautta saa luonnollisesti myös erilaisia heijastuksia, joissa kuvaan jää läpikuultava hahmo. Tämä tosin vaatii sen, että lasin kuvaajan puolella on enemmän valoa kuin toisella puolella. Ja heijastuskin on kuvaajan oma heijastus. Pitkällä valotusajalla tälläistä rajoitetta ei ole. Ja tämä kaikki on tehty ilman yhtään minkään datankäsittelyohejlman kautta. Filminegatiivejakaan ei tarvitse väärentää lainkaan. Ja hyvää jälkeä syntyy.
2: Olen rajannut kuvan taktisesti, selitys leikkautuu juuri ja juuri kuvan ulkopuolelle.. Menetelmällä voi tietysti kuvata mitä vain, mutta tässä tapauksessa halusin soveltaa hieman myös rajaamista. Monissa kuvissahan ei näy ympäristöä kovinkaan paljoa. Hieno luontokuvauskirja "Kuvia taivaalta" kertookin esimerksi mantelipilvistä. Kirjassa on erityisen hienoja mantelipilviltä, jotka näyttävät erittäin paljon UFOilta. Jos kuvasta rajataan muuta pilvimassaa pois, se herättää heti erikoisia mielikuvia maan ulkopuolisesta älystä. Rajaamisen hyvä temppu on tietysti se, että kun näytät kuvaa, siinä ei näy lainkaan se, mitä kuvan ulkopuolelle jää. Rajaaminen kertoo vain sen informaation jonka kuvan leikkaaja haluaa antaa. Siksi kun katsot pitkän valoksen rajaamatonta otosta, jossa kaveri nousee kameran läheltä kumarasta taaksepäin näyttää, huomaat että alkuperäisen heijastuksen kummitus nuorenee ja vaihtaa sukupuolta. Silti, vaikka tämä liike näkyy, se iso naamakuva näyttää melko kammottavalta. Koska se näyttää silti vielä hieman irralliselta.Vasta kun kuvaustilanne ja koko kuva on kontekstissa selviää, että kummitusnainen ei olekaan mikään juuri kuollut isoäiti lähettämässä terveisiä. Sellaisen tarinan tuohon voisi liittää ja sen jälkeen se menisi läpi kuin häkä. Että tunnistaa isoäitinsä kuvasta ja että juuri oli haudattu.
Toivottavasti kaverini ei nyt järkyty kun yhdistän hänen kuvansa kuolleisiin ja tuonpuoleisiin asioihin. Tosin pitkällä otoksella tulee niin epäselviä kuvia, että kasvoja ei meinaa kunnolla tunnistaa. Hän ei ole kuvansa näköinen. Hän on todellisuudessa hieman vähemmän vääristynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti