Työttömyysongelma halutaan ratkaista. Tämä on ymmärrettävää. Työttömistä on kuluja ja siihen liittyy vivahde ansiotta saadusta rahasta. Rahasta jota saadaan tekemättä mitään. Tämä voi riepoa moraalintajua jos se on sellainen.
Ratkaisuehdotukset tuppaavat usein olemaan hyvinkin tietynlaisia;
1: Ehdotukset koskevat hyvin alkeellista, suorastaan metsästäjä-keräilijämäistä elämäntapaa jossa ansaintalogiikka on suoraan sotaa edeltäviltä vuosilta. Toisin sanoen hämmästyttävän moni näkee että tekemätöntä työtä näkee katsomalla metsään ja ryteikköön. Metsätyö nähdään konkreettiseksi tekemiseksi jossa tuotetaan jotain. Tämä on ymmärrettävää. Valitettavasti tämä ei ole kovin toimiva ratkaisu. Sillä useat metsästä saatavat ansiotavat ovat sellaisia että sinun täytyy olla maanomistaja jotta saat niitä tehdä. Tai sinulla täytyy olla metsurin ammattitutkinto saadaksesi sahata puita muiden metsissä tilauksesta metsäkoneilla jotka vaativat melkoisen suuria investointeja. Toisaalta usein puheissa esiin tuleva marjastus on siitä huono, että se ei ole mahdollinen kaikkialla suomessa asuville. Lisäksi marjat tuottavat rahaa hyvin sesonginomaisesti joten se ratkaisee tosiasiassa vain pari kuukautta vuodesta. (Marjastus on kannattavaaa niille jotka johtavat marjastajia. Marjastajille tämä saadaan kannattavaksi vain jos he ovat jotain ulkomaaneläviä joiden asuinkustannukset eivät ole samat kuin Suomessa.) ; Tässä ei ymmärretä maailman muuttumista. Tosiasiassa tekemätöntä työtä on useimmin paikoissa joissa on ihmisiä. Etenkin jonottamista. Tämä tarkoittaa sitä että palvelualoilla on usein työtilaa. Palvelua ei toki näiden metsätyöihmisten puheissa oikein pidetä työnä vaan kivana. Mutta tässä ei oikein ymmärretä että tosiasiassa konkreettisia tuotteita tuottavasta taloudesta on siirrytty rahatalouteen; Suomen valtiota ei kiinnosta monta litraa voita sillä on vaan paljonko se saa verotuloja. Ja suurin määrä rahasta tulee jatkojalostuksesta. Ja jatkojalostus tarkoittaa mitä tahansa mistä tulee lisäarvoa. Palvelulla on suuri osa tässä. ; Toki tässäkin on huomattava että talous tulee hyvin pian muuttumaan. Suuri määrä palvelua koskevista töistä automatisoidaan hyvin nopeasti ja voi olla että viiden vuoden päästä antamani ohje hakea töitä paikoista joissa jonotetaan voi olla yhtä typerä kuin se että nykyään kuulee ehdotuksia siitä että voisi ansaita elannon keräämällä käpyjä tai rakentamalla hiilikaivoksen lapsiorjille.
2: Ehdotukset ovat suoraan sanoen laittomia. Harva tulee miettineeksi että jopa se USA:n massaviihteestä tuttu lasten sitruunamehun myynti on jotain johon liittyy elintarvikelainsäädäntöä joita kakarat eivät täytä. Näillä ihmisillä on konseptisekaannus sen kanssa että se että jollain asialla voi ansaita ei tarkoita sitä että sitä tekemällä ei voisi joutua vankilaan. Tätä ei tavata kutsua työnteoksi vaan rikollisuudeksi. Joka tosin, rehellisesti sanoen, voi olla monesti taloudellisesti kannattavaa.
3: Työt ei tosiasiassa ole mitään. Esimerkiksi on ehdotettu että voitaisiin saada ihmisiä siirtämään ravintolassa olevien astiat pois. Tämänlaista työtä ei kuitenkaan oikeasti ole olemassa. Ja syy on siinä että vaikka ihmisiä laiskottaakin niin tosiasiassa he eivät ole halukkaita maksamaan tämänlaisesta lisäpalvelusta enempää. Tämä ilmiö on vaikuttanut runsaasti myös kaupassa; Ennenmuinoin elettiin aikoja jolloin liikkeet olivat sellaisia että ihmiset jonottivat myyjän luo saamaan palvelua vaikka tiesivät mitä halusivat ja missä se oli liikkeessä. Itsepalvelumalli jossa on hintakyltit ja jossa jonotetaan vasta kassalle on käytäntö. Ihan sen vuoksi että ihmiset eivät halua maksaa siitä että joku nostaa tuotteet hyllystä heidän ostoskärryihinsä. ; Näillä ihmisillä on paha konseptisekaannus. He eivät ajattele loppuun asti. Se, että he eivät näe jonkinlaista työtehtävää olevan ei tarkoita että tämä olisi tekemätöntä työtä. Työstä maksetaan palkkaa, se on määritelmällisesti työn ja harrastuksen ero. Siksi työ on paitsi ajankulua myös ansaintalogiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti