Armon kääntöpuoli

Ristiretkien takana ollut logiikka on tavallaan avartavaa. Kun katolinen kirkko halusi saada kristittyjä sotimaan ristiretkillä, se tehtiin hyvin tietynlaisella asenteella. Tässä oli ideologinen ja "käytännön poliittinen" puoli.

Toisaalta yleisesti korostettiin että ristiretkille tulee mennä koska Jerusalem oli islamilaisten hallinnassa. Ja näin pyhiinvaeltajat eivät päässeet Pyhälle maalle. Tätä kautta myytiin yleinen kuva siitä että ristiritarit ja muut ristiretkillä sotineet taistelivat oikealla asialla.

Mutta ritareille tilanne myytiin hyvin erikoisilla argumenteilla. Korostettiin ennen kaikkea syntien anteeksiantoa. Toisin sanoen sotijat saisivat syntinsä anteeksi. Käytännössä tämä osui hyvin erikoiseen aikaan ; Moni uskoi maailmanlopun olevan tulossa. Ja synneistä armahtaminen tarkoitti sitä että ristiretkelle menijä voisi harjoittaa kaikenlaisia maallisia nautintoja ja syntejä. Toisin sanoen armon kääntöpuoli oli nimenomaan se että se tarjosi välineen mm. hedonismiin. Tätä kautta taisteluun lähtevät ritarit saivat aivan erilaisen, joskin hyvin samanlaisella retoriikalla ulkoisesti koristellun, viestin.

Kirkolla onkin aina ollut "se mitä sanotaan ajettavan" ja "se mitä oikeasti ajetaan". Ja nämä ovat hyvinkin vastakkaisia monesti.

Tässä mielessä tilanne muistuttaakin tosimaailmaa. Oikeutukset ja käytäntö ovat usein vastakkaisia. Oma nyrkkisääntöni on että etsi uskovainen ja hänen paheensa ovat juuri niitä joita hänen uskontonsa pitää synteinä. Eikä pelkästään siksi että häiriintyneet ihmiset kaipaavat uskontoa joka lupaa mielenrauhaa. Eli vihainen hakisi rauhoittavaa uskontoa. ; Armo on oikeudenmukaisuuteen liitetty asia mutta se on usein käytännössä keino tehdä kaikkea pahaa.

Kenties kristinusko olisikin ihan siedettävä uskonto jos sen parissa ei olisi "mahdollisuus muutokseen" -henkistä asennetta