Jos puhutaan historiallisista kamppailusysteemeistä, on niissä hyvä katsoa joitakin piirteitä. On nimittäin piirteitä joiden kautta niitä voidaan sanoa "hyviksi" tai "huonoiksi". Laatukriteerejä miettimällä pääsee kenties katsomaan koko ilmiötä hieman uudesta kulmasta.
Tärkeitä piirteitä on esimerkiksi:
1: Toimivuus. Eli systeemi esittää tekniikoita ja muita asioita joiden toiminta on perusteltua. Ne eivät siis vaadi fyysisesti mahdottomia toimenpiteitä tai vaadi fysiikan lakien uudelleenkirjoittamista. Lopputuloksen on oltava perustellusti etuaseman tuova. (Tämä taas voi tapahtua monella tavalla. Esimerkiksi suoran lyömisen ja murhaamisen sijasta voidaan toinen sitoa maahan tai kompastuttaa tai pakottaa tämä johonkin haitalliseen.)
2: Koherenttius. Eli systeemi esittää tekniikoita jotka noudattavat yhtenäistä logiikkaa, jonka kanssa ristiriitaisia asioita ei tehdä. Tämä on tärkeää, koska sitä kautta systeemi on ihmisen opeteltavissa. Tämä ei tarkoita sitä että tekniikoissa ei voisi olla hyvin erilaisia ratkaisutapoja, vaan kysymys on laajemmasta yhteensovittamattomuudesta. Ilman koherenttiutta tekniikat ovat vain kasa hyvin erilaisia temppuja, joiden muistelu tai yhdistäminen on vaikeutunutta ellei mahdotonta.
3: Kattavuus. Eli systeemi esittää ratkaisuja monenlaisiin tilanteisiin ja noudattaa jopa sääntöjä joka nostaa systeemin tasoon jossa yksittäiset opetetut tekniikat ovat vain esimerkkejä ymmärrettävästä kokonaisuudesta. Tämä vaatii yleensä aika paljon tekniikoiden ja sivujen esittämistä. Tämä voi tuntua olevan hyvin samanlainen koherenttiuden kanssa, mutta tosiasiassa koherentti systeemi voi olla spesifi, eli se ratkaisee hyvin hienostuneesti ja yhteensopivasti hyvin tietynlaiset tilanteet, vaikka se jättäisi hyvin selviä aukkoja joihin se ei ota kantaa. Kattavuus tarkoittaa sitä että systeemi toimii tilanteessa johon se on laitettu niin että kaikki oleelliset tilanteet on ratkaistu.
4: Autenttisuus. Tämä on se, joka on kenties se mielipideriippuvaisin osa. Osa näkee autenttisuuden siten että käytetään autenttisia aseita ja pukuja. Toinen korostaa sitä, että tilanteita simuloidaan niin että (turvallisesti) voidaan käyttää mahdollisimman aitoa kontaktia (eli taistelu on mahdollisimman aitoa ja kovaakin mättämistä sallivaa). Kolmas taas näkee että kaikki tekniikat on voitava perustella historiallisista lähteistä, eli että tekniikat ovat mahdollisimman todistetusti historianmukaisia ja tarkasti tietynlaisia. (Arvaa vaan kuka näistä on minusta oikeassa...)
Sen lisäksi olisi tietysti kiva jos olisi hyvä henki ja tekeminen mielekästä. Tässä taas on hyvin erilaisia mieltymyksiä eikä kaikki sovi kaikille. On hyvä kokeilla mikä sopii ja sitten hypähtää siihen.
Kuvat ovat "Swordschool of Finlandin" (ensimmäinen) ja "Harmaasusien" (toinen) esityksestä "Ropecon 2011":sessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti