sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Aisankannattamisesta ja haudanryöstön rajoista.

Usein tieteentekoon liittyy metodologian, tiedonhankinnan kannalta perusteltujen, luotettavien ja tehokkaiden työtapojen, lisäksi myös eettisiä standardeja. Tämä johtaa joskus kysymykset varsin erikoisiin kysymyksiin.

Esimerkiksi keskustelu voi siirtyä siihen että on otettava kantaa muumioiden oikeuksista. Siinä missä roolipelaajilla ja "Muumio" -elokuvasarjan faneilla on kysymykseen nopea, helppo ja suoraviivainen vastaus, on arkeologilla mukana hieman enemmän vaikeuksia. Haudanryöstöä voidaan pitää ruumiinhäpäisynä. Riskinä on myös muumion yksityisyys.

Periaatteessa tässä kohden voidaan miettiä sitäkin, miten DNA -testitkin voivat saada aikaan yllättäviä tuloksia vaikkapa siitä, "kuka on ollut kenenkin kanssa", mikä voi todistaa henkilön vaikkapa aisankannattajaksi, hänen lapsinaan pidetyt ovatkin jonkun toisen jälkeläisiä.

Kysymys on sinällään erikoinen, että muumio ei ihmisenä ollessaan ole välttämättä juurikaan välittänyt niistä oikeuksista, joita häneen sovelletaan. Tätä kautta muumioiden kohtelussa voidaan nähdä kulttuuri -imperialismin merkkejä, jos sellaisesta tykkäisi. (Minä en.)

Ei kommentteja: