Sanonnan mukaan elämä voittaa. Tämä on jonkinlainen väitelause. Jokainen väitelause voidaan aina muuttaa kysymykseksi. Ja jokainen kysymys vaatii vastausta. Jopa silloin kun se on retorinen kysymys joka ei ole oikeasti kysymys vaan enemmänkin jonkinlainen naamioitu väitelause.
Kun katsotaan elämää, niin onhan se
kieltämättä aika sitkeää. Se modifioituu ja sopeutuu elämään maailmassa
vaikka ilmasto muuttuisi radikaalistikin.
Toki yksilötasolla
elämät ovat hauraita, tämä on helppo ihan empiirisestikin huomata vaikka
antamalla ninjan törkätä itseä taktisesti peukalolla. Mutta jo
lajitasolla selviytyminen on huikeaa. Isoissa linjoissa
lajitkin näyttävät melko haurailta lyhytaikaisilta konsepteilta jotka
muuntuvat muiksi lajeiksi ennen kuin katoavat - jos hyvin käy. Isot
linjat dinosauruksista ovat kuolleet. Tuhoaallot ovat pyyhkineet. Vaikka
90% lajistosta kuolisi nopeasti, on aina joku jyrsijä, torakka ja
kovakuoriainen jäänyt äimistelemään ja jatkamaan sukuaan. Aina elämä on
voittanut. Kerran toisensa jälkeen. Tämä antaa toivoa elämän
voittamisesta.
Mutta tosiasiassa aurinko jonain päivänä syö
planeettamme. Ja jos olemmekin päässeetä pakoon, niin termodynamiikan 2
pääsääntö kertoo julmaa kertomustaan. Jossain vaiheessa seuraa
lämpökuolema. Lyhyellä aikajänteellä olemme kaikki elossa, pitkällä
aikajänteellä elämä voittaa aina. ja oikein pitkällä aikajänteellä
olemme kaikki kuolleita.
Elämä antaa kuolemalle kovan haasteen. Mutta oikeasti kuolema voittaa. Elämä vain sinnittelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti