Vuoristoradan mennessä pää sisäänpäin - pitäkää hatuistanne kiinni!

Linnanmäellä on monenlaisia vuoristoratoja. Normaalit niistä koostuvat kiskosta, jotka on tuettu perättäisin metallikuutioin. Sen lisäksi siellä on Kirnu. Siinä rata ei ole ainut, joka kääntyy, myös sen istuimet voivat vääntää omiin suuntiinsa. Tämän vuoksi se on niinsanottu 4D -vuoristorata. Se vääntää, kääntää ja kieputtaa. Siinä mennään pää alaspäin. Ja tämä on tietysti se, joka toimii jonkinlaisena oleellisena hurjuustestinä vuoristoratojen kohdalla. Huippunopeus ja pituus on se, jolla vuoristoratoja kaupataan ja mainostetaan, mutta tärkein kysymys joka niistä esitetään on se, että menevätkö ne pää alaspäin.

Kirnu ja muut vuoristoradat, joissa mennään pää alaspäin, ovat kieltämättä housuja värjäävää sorttia. Kuitenkin itse vuoristorata on kaikesta mainonnastaan huolimatta  hyvin kolmiulotteinen kappale. Matemaattisesti sanoen istuimen kääntö ei muuta sitä että se on aivan ehtaa 3D:tä! Tästä voi tietysti lähteä miettimään mitä tapahtuisi jos vuoristoratoja voitaisiin oikeasti tehdä 4D:nä.

Kun matemaatikko kuvaa lisäulottuvuuksia, neljännessä ulottuvuudessa tapahtuu omituisia. Neljännessä ulottuvuudessa ei esimerkiksi ole eitriviaaleja solmuja. Eikä pullon kaulankaan tarvitse kulkea pinnan läpi. Neliulotteisessa maailmassa on hyperkuutioita eli tesserakteja, kleinin pulloja ja muita ihmeitä. Neliulotteinen ajattelu on ihmisille vaikeaa ja siksi tämä maailma tarjoaa meille monia ihmeitä. Siksi fysiikkakin on tietysti mielenkiintoista. Fysiikan malleissakin on usein erilaisia ylimääräisiä ulottuvuuksia, jotka takaavat sen, että todellisuus on ihmeellisempi kuin voimme sen kuvitella.

Mutta jos onkin abstraktioita pyörittelevan matemaatikon sijasta käytännöllinen voi olla vaikka insinööri. Jos kuvitellaan että meillä olisi insinööri joka tekee vuoristoratoja. Jos hän olisi erityisen taitava ja näppärä, sellainen jolla on ylimääräistä aikaa ja niin avara - tai vaihtoehtoisesti tyhjä - mieli, että sinne mahtuu ylimääräinen tilaulottuvuus, niin hän voisi innovatiivisesti keksiä, millainen vuoristorata voisikaan olla neljässä ulottuvuudessa.

Se voisi kulkea kiskoja joita ei voida tukea kuutosarjalla, vaan se voisi koostua sarjasta tesserakteja, hyperkuutioita, joita pitkin sitten huristettaisiin - bonuksena annetun tilaulottuvuuden vuoksi mentäisiin myös poikin. (Pitkin ja poikin mentäisiin, juuri kuten äiti lapsena kielsi menemästä.) Olisi venkuroita jotka menisi itsensä sisään. Siinä missä 3D -vuoristoradassa klassinen kysymys on se, mennäänkö siinä pää alaspäin, 4D -vuoristoradassa pitäisi kysyä että mennäänkö siinä pää sisäänpäin.  Vuoristoradan voisi värittää keltaiseksi tai punaiseksi. - Tai vihreäksi jos se insinööri pitää siitä enemmän.

Sitten tämä avaramielinen 4Diplomi -insinööri tekisi ohjeet. Sellaisen 4D -vuoristoradan kykenisi siihen näppärä taitaja kokoamaan aivan ammattikoulupohjaltakin, ainakin ohjatusti. Varmasti olisi todella omituista ja aivoja raastavaa rakentaa aitoa neliulotteista vuoristorataa, mutta jos rakennustöihin patistettaisiin jotain hallusinogeeneja käyttäneitä päihdepuolen toipujia, he voisivat kokea olonsa aivan kotoisaksi. 4D -vuoristorataa puhdetöinä rakennellessaan he voisivat olla iloisia siitä, että töissä kaikki on justiinsa niin kuin heillä kotona.

Lopulta olisi valmis vuoristorata. Siihen pääsisi ajelemaan pääsylippua vastaan, paitsi lapset puoleen hintaan paitsi alle 120 senttiset lapset jotka eivät pääse millään maailman rahalla. Varmasti mahassa mulahtelisi aikuisella, lapsella ja rohkeimmillakin ovelasti kun rata kääntyisi kaikilla ihmeellisillä tilaulottuvuuksilla. Mutta pitäisi varmasti olla varovainen. Nimittäin jos tälläisessä vuoristoradassa tulee oksennus kesken matkaa, ei käyttäjä vältätmättä oikein tiedä mitä tapahtuu. Oksentaessa maha mulahtaa muutenkin sisältä ulos. 4D -vuoristoradassa kysymys olisi ongelmana se, että kuka sen oksennuksen siivoaa, minne ja kenen riesoiksi tuotos päätyy? Vai riittäisikö sanitaation huolehtimiseen se, että pitäisi hatusta tiukasti kiinni?

Suihkutus-sumutus

Lontoossa on kaksi suurta lentoasemaa. Tämä johti siihen, että sen taivaalla näkyi paljon lentokonejuovia. On sinänsä varsin mielenkiintoista, että lentokoneiden polttoaine tuottaa palokaasuja, jotka haittaavat otsonikerrosta. Tämä ei huolestuta ihmisiä kovinkaan suuresti - sen sijaan lentokoneiden tiivistymisvanat, jotka ovat harmittomasti vettä, herättävät huolta.

Tämä on ymmärrettävää koska ne juovat näkyvät. Olisi hyvin helppoa ajatella että nämä ovat jotain jota lentokoneet suihkuttavat peräänsä ja joilla lentokoneet toimivat. Juovat ovat konkreettisia - ja niiden määrä voi olla häkellyttävä. Esimerkiksi ylläoleva kuva nappasi vain yhden osion taivaasta tuona hetkenä. Juovien määrä oli ällistyttävä jopa minulle, joka sentään olen vuosia asunut melko lähellä Helsinki-Vantaan lentoasemaa.

Suihkutusteoria on tietysti helppoa johtaa kritiikki-kumoamiseen siten, että selitetään ilmiön taustavoimia, tai kiinnitetään huomio osaan niistä. Tosasiassa tämänlainen ei kuitenkaan yleensä vakuuta kunnon chemtrail -uskovaa, jonka mielestä juovat ovat jotain jossa meitä myrkytetään. ; Kumoaminen voidaan kuitenkin nopeammin kuin ehdit sanoa tieteellis-teknisiä termejä kuten "härmistyminen" tai "Prandtl-Glauertin singulariteetti".

Jos mietitään mitä tiivistymisvanan selittäminen tarkoittaa, salaliittoteoreetikon silmässä sama ilmiö selittyy myös myrkyillä. Siksi mikään teoretisointi ei riitä kunnon denialistille. Sillä selitysarvojen analysointi ei ole heille tärkeää. Mittarina on enemmänkin sovittaa salaliittoteoria vanoihin, jotta se voisi olla. Ja lopuksi luotetaan paranoijaan ja siihen että tarina myrkyttäjistä on jännittävämpi.

Siksi on hedelmällistä katsoa intuitiivisestikin selvään yksityiskohtaan. Nimittäin siihen, että jos vanat todella suihkutettaisiin koneesta, vanojen pitäisi alkaa fyysisesti koneen pinnasta. Vanan pitäisi jopa olla vahvin tässä, koska kaikki aines lähtee koneesta ja leviää laajemmalle koko vanan leveydelle. Kuitenkin kun katsotaan vähänkin tarkempia kuvia lentävistä lentokoneista joiden perässä on tiivistymisvana, näkee aivan helposti, että usein tiivistymisvana alkaa ilmassa, vasta siivenleveyden verran koneen pinnan takana. Ja lisäksi huomaa sen, että vana on aluksi hento ja vahvistuu vasta myöhemmin. Syy on se, että tiivistyminen on seurausta siitä kun ilmakehän vesi on yhteydessä lentokoneen aikaansaaman pyörteilyn kanssa.

Kun epäsuoran vaikutusketjun vuoksi tiivistymisvana ei ole kiinni koneessa siten miten kemikaalivanat tekisivät, jos niitä tungettaisiin koneesta ulos. Ja tämän voi tarkistaa helposti googlaamalla lentokonekuvia tai ottamalla sellaisia itse omalla digikameralla suurimmalla mahdollisella zoomilla ja katsomalla niitä tarkkoja kuvia joita sillä voi saada. Tämä on sen verran arkijärjenkin mukaista, että ei tarvitse mennä syvempään ymmärrykseen ilmiöiden taustafysiikan luonteesta.

Toki osa chemtrail -salaliittosivuista tuntuu tiedostavan tämän; Heillä on käytössä kuvia joissa on kysymys palavista onnettomuuslentokoneista, pellon lannoitukseen tai hyönteismyrkytykseen käytettävistä pienkoneista ja joskus jopa kuvakulmavalinnoista jotka on otettu sellaiseta kulmasta, että rako peittyy. Lisäksi aika iso osa sivustoista käyttää kuvituksenaan vanoja ilman lentokoneita. Ja osa ottaa niin kaukaa otettuja kuvia, että vako ei näy - ja esimerkiksi vertailevat niiden kirkkautta.'  Ei kuitenkaan aina, ja yllättävän useasta chemtrail -salaliittoteoriasivusta löytyy runsasti kuvia joissa aukko näkyy todella selvästi.
1: 'Ajatus siitä että chemtrail on vahvempi kuin normaali tiivistymisjuova on toki lähtökohdiltaan hyvä idea. Se ei vain huomioi sitä, että ilmakehä ei ole tasainen, siellä on eroja vesihöyrypitoisuuksissa - siksi esimerkiksi pilviä on olmassa. Ja lisäksi auringon valo heijastuu eri kulmista hieman eri voimakkuudella, joten jo tämä tuo eroja vanojen välille. Siksi näissä vahvuuserokuvissa ei näytetä alhaalta päin kuvattuja koneita jotka lentävät toisiaan lähellä. Niissä eroja ei ole. Ja niissä eroa aiheuttavat elementit ovat pieniä eli niissä olevat erot merkitsisivät.

Skeptikkona on tietysti vaikeaa ymmärtää miten ihmiset eivät fasinoidu tieteestä. Kenties joskus on parasta kuitenkin huomata, että jos joutuu harjoittamaan tieteen popularisointia, se tehdään yleensä turhan tähden. Sillä vakuuttava perustelukenttä on valitettavasti jossain ihan muualla.

PUNX -akatemia

Kesäaikaan kuuluu monenlaisia rock -konserttia, punk -konserttia. Pahimmillaan nämä laajenevat erityisiksi festivaaleiksi. Näitä järjestetään paljon. Niissä käyminen kuuluu valtavirtaiseen teinikulttuuriin.

Ajatus on hämmentävä, koska rock ja punk myyvät kapinallista asennetta jossa ollaan rohkeita ja rouhevia. ; Aidosti kriittinen musiikki järkyttää eikä mukaile valtavirtaa. Sillä jos lähdet massakulttuurin pariin kerjuulle, et voi pelottaa heitä pois.

Näin ollen esimerkiksi ihanteidensa mukainen punkasenne ei kuulu samaan kulttuuripiiriin lavan edessä edessä ekstaasissa hyppivien massaa seuraavien vähäpukeisten muotipissisteinityttöjen pinkeänhyppiväin rasvakudospalleroiden kanssa. Tämänlaisen yhdistelmän koettuaan psyyke nyrjähtää, eikä se siitä enää oikene.

No, toisaalta mielen nyrjäytys on aina erittäin PUNK.

Varo, ettei karhu tule vastaan ; Ruotsalaisuus-luterilaisuus

"Jokainen suomalainen, joka ei tahdo oppia ruotsia, käydä kirkossa, käräjillä ja kokouksissa ja kaikin tavoin olla esivallalle kuuliainen ja tottelevainen pappisviranomaisille sekä hurskas ja lempeä ruotsalaisille, samaten kuin maan ja valtakunnan muut asukkaat, sen koti on poltettava, talonkirja tehtävä mitättömäksi ja on hän jokaisen ruotsalaisen edessä henkipatto."
(Ruotsinsuomalaisten arkisto, "Metsäsuomalaisten pitkä tie Savosta Delawareen")

Ylläoleva teksti muistuttaa siitä, että ymmärtääksemme suomalaisuuden kulttuurihistoriaa, on syytä paneutua kristinuskoon ja valloittajamaihin. Etenkin ruotsilla ja luterilaisuudella on ollut suuri vaikutus. Monesti ihmiset uskovat että ideologioilla on jonkinlainen jaettu vastuu ja jaettu kunnia. Ja näin moni ajattelee että menneisyys olisi jonkinlainen erityissyy tutustua kunnioittaen ja arvostaen asioita joilla on ollut suuri vaikutus. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen.
1: Itse näen että kollektiivinen vastuu redusoituu siihen että yksilö jollain ehdoin itse valitsee antavansa vapaan tahtonsa muiden käyttöön. (Joko ... tai kuolet -tilannekin on priorisointia koskeva ehtolause, eikä pohjimmiltaan muuta tätä.)
2: Moni muu näkee että glorifiointi on turhaa. Esimerkiksi Kemppisen huomio siitä että ruotsalaiset eivät harrasta pakkosuomea, poiki varsin vilkasta keskustelua. "Ruotsi (siis kieli) on osa arvokkainta identiteettiämme" -tyyliset lausunnot saivat vastaansa "Po. Ruotsalaiset luulevat olevansa parhainta identiteettiämme. Asuin Porvoossa 1980-luvun alussa. Suomalaiset olivat vielä tuolloin Porvoon neekereitä, joilla oli unelma." ... "Muutin Porvooseen ns. kehitysalueelta, jossa lehtien pääotsikoissa kerrottiin tyhjenevistä kylistä, lautojen lyönnistä asuintalojen ikkkunoihin ja oviin. Porvoossa pääuutinen oli, onko Runeberg-juhliin soveliasta osallistua ilman hännystakkia. Sellainen osa kansamme arvokkainta identiteettiä jäi minun sieluuni Borgånejdenistä."

On toki kohteliasta puolustaa ruotsia toisella kotimaisella. "Sverige och svenskan tillhör Finlands mest ansedda identitet. Svenska kulturen har visst givit en viktig del av den finska identiteten, men inte alls den enda. Finska kulturen består av många (till största delen) europeiska kulturer, varav svenskan är bara en." Ja onkin selvää, että ruotsi on oleellinen osa kulttuurinymmärrystä. Kunnia, sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. ; Itse asiassa jos ruotsalaiset haluaisivat että heitä tulisi kunnioittaa ihmisinä monikulttuurisesti, heidän kannattaisi päin vastoin erkaantua historiastaan. Sillä se syy, miksi suomalaisen kulttuurin peruspiirteet ovat yllättävissä määrin ruotsin kautta tullutta saksalaisuutta - esim. luterilaisuus ja armeijan "perinteinen jääkäriosasto" - ovat karkeasti sanoen johtuneet samasta syystä miksi meillä palvotaan JeesusKristusta eikä Ukkoa. Vanha kulttuuri on murskattu ja muulle ei ole annettu tilaa.

Ruotsalaisten ja luterilaisten paras toivo onkin se, että jos heidän suosionsa laskee, niin suomalaiseen identiteettiin kuuluu nimenomaan niitä piirteitä joita ruotsalaisuus ja luterilaisuus eivät historiassa maassamme ilmentäneet.

Tässä kohden luterilaisuus onkin viime aikoina hieman hankalassa tilanteessa. Se on nimittäin - kaikesta uskonnonvapaudesta ja oman uskonnon opetuksen tarjoamisesta huolimatta - torpannut suomen muinaisuskoisten uskonnonhakupyrinnöt."Kirkko&Kaupunki" esiintoi jutussa "Karhun kansa", että kirkolla on torjunnasta huolimatta halua rauhaan. Menneisyyteen tehdään pesäeroa ja likainen historia tunnustetaan - mikä on minimivaatimus, kaikenlainen kiemurtelu ja selittely estäisi tätä, ja on siksi nähtävänä vain asian oikeuttmaisen kontekstissa. "Karhumenoista oli päästävä eroon keinolla millä hyvänsä. - Kirkon asenne oli ylimielinen, sanoo pappi ja teologian tohtori Pauliina Kainulainen. Hän on tutkinut suomalais-ugrilaisten kansojen luontosuhdetta teologian näkökulmasta. Kainulaisen mukaan kirkko suhtautui kansanuskoon ja sen pohjana olevaan maailmankatsomukseen tarpeettoman kielteisesti. - Vanhassa tavassa ymmärtää ihmisen paikka luonnossa oli ekologista viisautta, josta kirkko olisi voinut hyötyä. Nyt meni lapsi pesuveden mukana. Kirkko piti kansanuskoa kilpailijanaan. Niin syntyi kahden uskonnon ja samalla kristinuskon ja luonnon välinen vastakkainasettelu."

Toki tätä vastakkainasettelua on sitten kutsuttava turhaksi, mutta jatkettava vastakkainasettelun tarpeellisuuden korostamista koska tämä on kuitenkin reaktio tuoreeseen uskonnoksihakemisen torppaamiseen. "En ole kiinnostunut entisajan jumaluuksista, ne pysykööt historiankirjoissa." Tämä on kaunis asenne ja haluaisin nähdä mikä paheksunta nousee jos sanoo että kristinusko on uskonto josta en ole kiinnostunut, ja että se saisi pysyä historiankirjoissa. Ymmärrän toki Kainulaista, sillä sanon tämänlaisia itse. Niitä vain pidetään painokelvottomana roskana ja törkymöykkyilynä. Kirkon tapa asennoitua on hyvä rinnastaa siihen että uskonnonvapauden nimissä osa ihmisistä haluaa noudattaa lupaansa uskoa luonnontieteelle tuntemattomiin konsepteihin joihin liittyy maailman yliluonnollistamista teleologissävytteisellä ajattelulla, jossa rituaali ja sanat liittävät ihmisen näihin voimiin ja joka tiivistää yhteisön. ; Karhun kansa -"Yhdistys perustettiin, sillä suomenuskoiset haluavat virallisen uskonnollisen yhdyskunnan aseman. Opetushallituksen asettama asiantuntijalautakunta hylkäsi ensimmäisen hakemuksen tämän vuoden alussa, mutta keväällä Karhun kansa jätti uuden, korjatun version. Virallistamisen tavoitteena on vähentää ennakkoluuloja." On toki miellyttävää, että sama uskonto joka kieltää virallisen uskonnon statuksen määrittää - de facto joskaan ei de jure, sillä suomen laki on sama kaikille, mutta ihmiset eivät kohtaa samanlaista maailmaa ja käytännössä toiset saavat omantunnon nimissä rikkoa lakia paikoissa jossa toiset eivät saa noudattaa omaatuntoaan lain antamin oikeuksin - että nämä torpattujen lapset saavat luterilaista opetusta koska se on "heidän oma uskontonsa".

En nostanut Karhua esiin siksi että haluaisin palvoa sitä. Kysymys onkin enemmän juuri siitä, että moni sekoittaa historiallisen vaikutuksen ja harjoittamisen. Karhuja voidaan kunnioittaa historiankirjoissa. Samoin ruotsalaisuusosa identiteetissä voi säilyä ilman kielitaitoa. Ja samoin luterilaisuus voi oleellisesta kulttuurihistoriallisesta osastaan huolimatta joskus aivan oikeutetustikin päätyä menneiden kadonneiden uskontokuntien joukkoon. Ja kyseessä ei ole välttämättä suora halveksunta. Se vain on niin, että karhuperinen elää Suomessa esimerkiksi oluen nimenä ja muuna karhukuvastona vaikka yhteys karhun palvomiseen uskonnollisesti onkin kadonnut, tai ainakin äärimmäisen syvästi marginalisoitunut.

 Karhunpalvojat toki yrittävät herätellä samanlaista historiakeskeistä kulttuuri-identiteettiä millä suomernruotsalaiset ja luterilaiset ratsastavat oikeuttaessaan osaansa kaikille koulussa opetettavana materiaalina. Toki karhu on aivan yhtä oleellinen osa suomalaista identiteettiä, sen alkuperäisemmässä muodossa peräti eli tässä mielessä aidompana suomalaisuutena. Velvollisuutta tästä ei ole tehty. Ruotsin ja luterilaisuuden kulttuureiden osaamisesta on tehty velvollisuus ; Suomessa voi helpposti selvitä lukiotasolle oppimatta suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan saloja ja osaamatta oikeastaan pätkääkään evoluutioteoriaa. Ruotsin kielen kohdalla kurssimäärä on sellainen että "etenemiseste" muuttuu relevantiksi.
1: Itse ihmettelen sitä miten eriarvoisessa tilanteessa eri asiat ovat. Minulla on kanta miten asioiden pitäisi tehdä, mutta olen tätä joustavampi ; Sallin että yhteiskunta tekee tahtoani vastaan raskaastikin, kunhan sitä vain tehdään ns. konsistentisti eikä tehdä siten että toisilla on eri oikeudet kuin toisilla. Toki ymmärrän jos luterilaisuduen ja suomenruotsalaisten ankkalampiteeman kohdalla jako hyviin ja pakanoihin on oleellinen ja irrottamaton osa sitä kulttuuriperinnettä. Mutta yrittäkää nyt. Ehkä, jos oikein kovasti yritätte, voitte lähestyä tätä vaikeaa konseptia nimeltä "tasa-arvo ei tarkoita sitä että kaikki tapahtuu just mun pillin mukaan."

Jotenkin ihmiset vain kuvittelevat että historiasta pitää napata vain se hyvä, ja että kauhea on jotenkin ohitettavaa materiaalia. Se on vähintään yhtä oleellista. Nähdäkseni kirkolla olisi hyvä tapa pyytää anteeksi tavalla jossa kulttuurihistoria olisi jokin yksilöitä korkeampi siirtyvä voima. ; Karhunpalvojille voitaisiin antaa uskonnonoikeudet ja sitten kirkkoinstituutio tunnustaisi rikkeensä ja maksaisi velkansa ja palauttaisi ryöstämänsä omaisuuden. ; Antaisi takaisin kaikki ne maat joissa on ollut ns. pyhiä lehtoja tai karhunpalvonnan paikkoja. Jos paikassa on kirkko, tämä palautetaan maan mukana ikään kuin koroksi. Tai sitten maksetaan vuokraa sekä nykyhetkeltä että takautuvasti menneiltä vuosisadoilta - ihan jotta korostuu että oli ryöstetyt maat ja että ollaan oikeasti pahoillaan ja oikeasti halutaan ne korvata.

---

Suomen historian kohdalla luterilaisuus ja ruotsalaisuus liittyy sen verran suureen määrään pahuuksia, että on aivan syytä miettiä että ovatko ne tärkeitä elementtejä kulttuurillemme samassa mielessä kuin natsiaate on saksalaisille, fasismi italialaisille ja stalinismi venäläisille.

Kel onni (tai TV) on - Se onnen (tai antennin) kätkeköön

Joskus elämässä jokin asia klusteroituu tietylle päivälle. (Tämä on tietysti normaalia ; Satunnaisuus ei tarkoita tasaista jakaumaa.) Tämän päivän spesiaalina itselleni näytti olevan piilotteleminen. Ja nimenomaan ei sellainen piilotteleminen jossa olisi kysymys siitä että jokin itselle tärkeä tabuasia suojataan, tai jossa ollaan kaksinaamaisia ja rikotaan omia tabuja vastaan. Spesiaalina näytti olevan se, että jotain asioita piilotetaan siksi että erilaiset pitävät sitä tabuna ja jos tätä ei noudata, syntyy vaikeuksia.

Aamupäiväni alkoi erikoisissa merkeissä. Eräs tuttuni oli laittanut yksityisen, vain kavereille näkyvän, kommentin. Jaoin sen - koska minulla ei näy minkälainen status toisen kommentissa on. Ja näin se kommentti muuttui näkyväksi. Sain aamulla oikein puhelinsoiton siitä, että julkistaminen ei ole fiksua, koska hän sattuu olemaan juuri nyt työnhaussa.

Viesti ei ollut mitään kovin dramaattinen. Se oli vain jurnutusta siitä, että häntä oli yritetty velvoittaa "Raamatun" tutustumiseen. Että kohtelias käytös ei riitä koska kohteliaisuutta tulkitaan vastustamisen puutteena ja lupana tunkeutua toisten elinalueelle. ; Omassa jaossani tietysti annoin aivan julkiset madonluvut siitä että miten tämänlaisten uskonihmisten varjon koskettaminen kiroaa ihmisen 7 vuodeksi. Että kohteliaisuus tämän tyyppisten ihmistne kanssa on turhaa, koska kaikki muu kuin 100% heti tapahtunut kääntymine on heidän maailmassaan nuivuutta ja ilkeyttä ja kohteliaisuus on lupa kääntää käännytyskierroksia kaakkoon.

Tämänlaisen mainitseminen facebookissa voikin johtaa vaikeuksiin. Suomessa on ihmisiä joilla on liikaa vapaa-aikaa ja liikaa uskonnollista vakaumusta ja liian vähän mitään ihmisyyttä. Heistä voi olla tärkeää soitella pomoille ja kertoa saatanallisuusprosentteja heidän työntekijöistään. : Omalla kohdallani näin kävi ennen facebookaikaa kun olin bingossa töissä. Käytännössä tämä ei vaikuttanut kohdallani mitenkään, koska kyseisen firman omistaja ei kuulunut samaan uskonnolliseen klikkiin. Jos hän olisi, niin olisin joko saanut potkut jonkun ylitulkitun tekosyyn nojalla tai sitten minut olisi savustettu ulos. Tai vain otettu "parempi hakija" joka on usein vaikeasti todistettavissa ja määriteltävissä oleva konsepti, ja oma ammattiturvani oli tuossa vielä aika heikoilla koska olin ensimmäisiä työpaikkojani hankkimassa tuolloin.

En jaksa välittää, mutta tämä on osittain maantieteellinen syy eikä johdu pelkästään siitä että olen ylilyöntejä tekevä kaaho. ; Tosiasiassa monessa paikoin Suomea meno on tätä. Kuulin siitä miten Suomen Pohjanmaalla, ns. "Suomen Raamattuvyöhykkeellä" on lestadiolaisalueita joissa ihmiset jotka eivät ole aktiivisia lestadiolaisia tai eivät välttämättä edes lestadiolaisia ollenkaan, eivät laita taloihinsa televisioantenneja siten että ne voisi nähdä tielle tai pihalle. Koska tästä tulisi vain vaikeuksia. Tässä maailmassa televisioantenni joka näkyy muille on "provosoiva".

Tässä ei voi muuta kuin miettiä Adornoa, joka muistutti mikä ideologisteja yleensä ärsyttää ; Onnellinen kerettiläinen. Jos olet erimielinen ja nöyristelevä, joka korostaa toisen maailmankuvan erinomaisuutta omaasi nähden, ja valitat miten onneton olet kun et vain jotenkin kykene tunnetasolla - vaikka järkitaso olisikin maailmanparasta samoin kuin eettisyys - liittymään. Tämä suvaitaan. Mutta jos vastaan tulee joku joka on erimielinen ja vielä päälle onnellinen. Niin ongelmia seuraa.

Valtionkirkko tukee piilottelukulttuuria ; Itse asiassa tätä piilottelukulttuuriin kannustamista kutsutaan kirkon liberaaliksi siiveksi.

Tämä on sitä puolta aivan konkreettisesta uskonelämästä jota valtionkirkko ei missään vaiheessa tuo esiin. Ei siitä huolimatta, että taloudellinen kytkös kirkollisverovarojen ja lestadiolaisten välillä on olemassa. Sen sijaan virallinen kirkon selitys on, että nykyinen kansankirkkojärjestelmä suojelee meitä fundamentalismilta ja ääriliikkeiltä. Juuri tätä ei tapahdu, koska kirkko tosiasiassa harjoittaa "antennipiilotukseen velvoittavaa nuhtelua". Se ei toki tee dogmaattisia käskyjä, vaan  sen sijaan taistelee höpöhöpöliberaalilroskakielellä korusanoja jotka velvoittavat tähän.

Näen että jos olet väärää mieltä, eli eri mieltä viidesläisten ja muiden kalvinistien - joiden paikka luterilaisessa kirkossa pitäisi olla "ulkopuolella" jos oikeaoppisuus painaa mitään, ja viidesläisten omissa puheissa oikeaoppisuus on ainut asia joka merkitsee - olet "kirkon neekeri". Tai oikeastaan homo. Sillä kirkko ei nuivaile ihonvärin vuoksi. Se nuivailee jos kritisoit kirkon valtaatekevän fundamentalistiytimen toimia. Tilanne on tarkalleen ottaen verrannollinen "Napoleonin kompleksien" kirjoittajan tuntemuksiin "Kirkon moniäänisyys näyttäytyi minulle kasvassa määrin siten, että minunlaiseni ihmiset ovat kirkolle suuri ongelma. Se kyllästytti minua perinpohjaisesti eikä ollut minusta korkeille eettisille pyrinnöille(kin) omistautuneelle organisaatiolle arvollista toimintaa. Olen kokenut loukkaavana ja halventavana sen, että minun identiteettini näyttäytyy kirkolle vain problematisoinnin kautta. En halunnut olla moisessa yhteisössä enää edes kannatusjäsenenä (varsinaista uskoa minulla ei ole ollut enää pitkään aikaan, ja tuskin koskaan sellaista uskoa, joka olisi itsestään tietoista, aikuisen uskoa). Vaikutelmaksi on jäänyt, että homot kelpaavat kirkkoon istumaan, kuuntelemaan ja jäsenmaksuosuutta suorittamaan, mutta muuten tuottavat vain pahaa verta sisälle. Kiitos." Homot eivät saa bakkanaalejaan kirkkoon samalla tavalla kuin kirkkomme viidesläiset käyttävät valtaa. Saman kokoinen vähemmistö, jossa toisella sanotaan että 0% saa kirkollista rituaalia eikä tämä ole uskonnollista vainoamista, mutta samanaikaisesti viidesläiset pahastuivat aivan hemmetisti kun heidän avoimesti homovastaista linjaa pitävästä toiminnastaan leikattiin rahallista tukea - ei siis kielletty vaan määrärahoja ei annettu.

Käytännössä meininki on vaatimusta siihen että hyvä homoseksuaali piilottaa antenninsa (pun intended). Maksajan osa on tärkeä, koska homous ei ole fundamentalisteista ole opin mukaista ja rikoksena ei ole homoseksuaalisuus vaan sen ilmentäminen. Onkin ironista että kirkko esittää rauhoittavana kompronissina sen, että homous ei ilmene mitenkään sen tiloissa ; Kompromissi on se, että tehdään kuten viidesläinen "ei se homous vaan sen ilmentäminen". Haluaisin nähdä mikä meteli syntyisi jos se asettaisi aviokieltoja ja totaalisia rahanpoisvetämisiä joka ikiseltä sellaiselta toimijalta joka "saa olla viidesläistä kunhan ei toimi mitenkään viidesläisen opin mukaan koska se nyt on kalvinismia ja me ollaan luterilainen kirkko." Arvon arkkipiispa ei esimerkiksi suoraan sanoen uskalla edes oikein yrittää, sillä hänellä on kyllä aavistus asiasta.

Kirkko ja fundamentalismi.

Fundamentalismin rajoittaminen on valtionkirkon suurimpia myyntipuheita. Se on viime vuosina oikein nostanut suosiota. Etenkin sitä käytetään ns. liberaalien nuorten/nuorehkojen kaupunkilaisten kanssa. (Olen itse tämän argumentin kohdeyleisöä, itse asiassa.)

Tämä ei ole täysin tyhjä kupla. ; Nähdäkseni kirkolla on yksi ulottuvuus joka rajoittaa fundamentalismia. Nimittäin uskonnonopetus. ; Heti jos katsotaan kreationismin historiaa, niin sen kytkös sekulaariin valtioon jossa uskontoa ei opeteta koulussa, on aivan ilmiselvä. Henkenä on ollut se, että kun kouluissa ei opeteta kun tieteitä ja uskonto jää siksi ulos, ei tätä elämän puolta ole rajata omalle vapaa-ajalle vaan se on haluttu tuoda mukaan kouluelämään. Ja tämä on toiminut vahvana motiivina sille, että yritetään sitten tehdä siitä uskonnosta tieteellistä.

Muutoin tunnettu asia onkin se, että valtionkirkko päin vastoin pahentaa fundamentalistiongelmaa. Sillä vaikka fundamentalisteja on hyvin vähän kansan tasolla, niin he ovat kuitenkin hyvin suuressa tilastollsiessa yliedustuksessa kaikessa kirkon toiminnassa, mukaanlukien paitsi kirkon penkillä istuvat niin myös kirkon päätäntäkoneistoon osallistuvista. Näin ollen fundamentalistit saavat käyttöönsä rahaa tai siihen verrattavissa olevaa taloudellista hyödykettä enemmän kuin heidän lukumääränsä muuten mahdollistaisi. ; Esimerkiksi Pirkko Jalovaaran touhut kirkon sisällä ovat tarkoittaneet säästöjä tilanhankinnoissa. Kirkkosali käytössä on talo jota ei ole tarvinnut ostaa ja tila jota ei ole tarvinnut vuokrata muualta paljon kalliimmalla.

Valtionkirkko on tehnyt järjestelmän, jossa fundamentalistien ei tarvitse tehdä yhtä asiaa. Nimittäin varainkeruuta. Tämä on toki yksi syy, minkä takia USA:ssa julistusta näkyy -kuulemani mukaan - paljon Suomea enemmän katukuvassa. Siellä uskonnot joutuvat ansaitsemaan rahat toimintaansa. Ja tämän sivutuotteena ovat syntyneet sinänsä huolestuttavat megakirkot. Keskivertouskonnollisuus varmasti muuttuisikin ilman nykyistä kansankirkko/valtionkirkkojärjestelmäämme. Mutta nähdäkseni tämä ei ole vakavaa "fundamentalismilta suojelua" siinä mielessä että siitä tarvitsisi olla huolissaan.

Kuitenkin tässä unohtuu se, että tosiasiassa ongelmana ei ole keskivertotaso tai edes siitä poikkeava. Se, mikä on pelottavaa ja ahdistavaa on ääriliikkeistyminen. Ja se, mikä Suomen kohdalla on ikävä totuus, on se, että jos käy missä tahansa euroopan maassa, niin siellä henkenä on se, että suomen uskonnollisuudessa on harvinaisen paljon ns. "batshit insane" -piirteitä ; Täällä kannatetaan yllättävän usein sellaisia ajatuksia että usko ja rukous parantavat eikä lääkäriä tarvita. Nämä eivät näy kuolintilastoissa koska valtiovalta holhoaa tämänlaisia puolia. Mutta jos menet nettiin kuuntelemaan kristittyjen vanhemmuuskeskustelua ja huomaatte miten valtiokontrolli ja holhoaminen nousevat esiin, on varsin helppoa huomata että se syy miksi USA:ssa kuollaan rukousihmettä odotellen ja suomessa ei ei johdu siitä että USA on vapaan uskonnon valtakunta ja Suomessa on mukakansankirkko de facto valtionkirkko. Syy on siinä että terveydenhuoltomme on eri tolalla. Tämä taas ei muutu valtionkirkon romahtamisen myötä yhtään mitenkään.

Yksi syy "batshit insanityyn" on juuri siinä, että ilman nähtyjä seurauksia on helppoa kiistää tosiasiat. Denialismi on tavallista. (Rokotevastustajia on paljon eikristityissäkin Suomessa.) Mutta toisena syynä on se, että kun liikkeelle tulee rahoitusta joka tapauksessa, niin käytöstapoihin ja muuhun asiallisuuteen ei tarvitse panostaa. Voidaan esittää äärimmäisiäkin kikkoja. "Riskeeraa lapsesi perhearvojen nimissä" -ironia vaatii USA:ssakin erityisolosuhteet. Suomessa tätä tapahtuu ja se ei aikaansaa pettymystä uskontoon vaan pettymystä lapsia riistävään holhoavaan yhteiskuntaan.

Kun rahaa tulee riittävästi ilmankin, voidaan tehdä suunnilleen mitä lystää. ; USA:ssa katujulistaja on ylläpitämässä uskontokuntansa tulevaisuutta. Raha tulee jäseniltä. Tämä tarkoittaa paitsi aktiivista käännyttämistä - johon kannustaa myös USA:n verotus jossa uskonnoilla on verovapauksia ja käännytystä pidetään yhtenä tärkeänä uskonnon tunnusmerkkinä - niin myös sitä, että käännytystyö on tehtävä tehokkaasti ja kohteliaasti.

Suomessa on kirkosta irrallisiakin suuntauksia. Ja ne ovat usein kirkon keskivertoon verrattuna "fundamentalistisia". Itse asiassa meillä on Keravalla he ovat tuttu näky asuinalueellani. Lähellämme on pieniä seurakuntia. Ne ovat pienempi ongelma kuin kirkon sisällä puuhastelevat viidesläiset. ; Ainoana ongelmana heillä näyttää olevan käännyttäjien saamisen vaikeus. Jos ihminen on työelämässä, hän ei ehdi käännyttämään. Ja jos ihmisellä on akateeminen koulutus, hän jää pienemmällä todennäköisyydellä työttömäksi. Näin käännyttäjissä on joskus mielenterveyspuolen tyyppejä joiden harjoittama pelottelu-käännytys ei ole parasta mainosta seurakunnalle. Mutta nämä on kyllä kokemuksieni mukaan aina kertasoitolla kuriin.

Näkisin että nykyinen kirkkojärjetelmä on fundamentalismia tukeva. Kirkko ei toru, nuhtele, tai rajoita toimintaa fundamentalisteilta. - Vai milloinka homot pääsee naimisiin - vai onko tämä kysymys malliesimerkki joka valaisee sitä miten kirkko itse asiassa tukee ja kannustaa niitä fundamentalisteja sittenkin. Kun pidetäänkin tärkeänä että on kirkonpenkissä saarnankuuntelijoita?

---

Kirjoittaja ei ole huolestunut fundamentalismista itsessään. Ihmisellä on lupa olla karmealla, syvällisellä, tavalla väärässä, epätieteellinen ja jopa epäeettinen. Ihmisiä ohjaa suomen laki - ja kaikki muu on tilaa potentiaaliselle törttöilylle. Tätä kutsutaan vapaudeksi. Jos megakirkko imee näiltä uskovaisilta rahat, niin kutsutaan sitä tyhmyysverotukseksi. Ansaitsevat. "Batshit insane" -puoli sen sijaan huolettaa.

Palava paska-aurinko

Egyptin kulttuurin skarabee -koru on monille ihmisille tuttu. Se liittyy siihen hyvin tunnettuun kuvastoon yhdessä muumioiden ja pyramidien kanssa. Skarabee -helyjä voi ostaa itselle ja ystäville matkamuistomyymälöistäkin. Ihmiset ostavat tämän ja näkevät sen henkisenä. Tämä ei tietysti ihmetytä, sillä egyptissä skarabee liittyi elämään. Ja sillä oli vahva yhteys tärkeään auringonjumala Ra:han.

Kuitenkin kun mietitään mikä tämä pyhä pillerinpyörittäjä on, astutaan biologian maailmaan. Etenkin kun egyptin taikauskossa turilaissittäiästä käytettiin lääkinnässä siksi että Ra:n symbolina tälle nähtiin muutakin yhteyksiä niihin asioihin joita Ra jumalana edusti. ; Pilleri jota pyöritetään on itse asiassa sontapallo jota tämä turilainen pyörittää. ; Pillerinpyörittäjä vastaakin tätä kautta biologisesti melko paljon kotimaista sittisontiaista tai turkkiloa. Hyönteisiä joihin liittyy sangen epähygienisiä ja kontaminoivia mielikuvia.

Egyptiläinen uskonto on tässä rehellinen. Auringon kehrä liitettiin pillerinpyörittäjän pyörittämään lantapalloon. Yhteys voi tuntua omituiselta, mutta on hyvä muistaa että lantaa on käytetty polttoaineena - ja monissa kulttuureissa lantaa arvostetaan esimerkiksi juuri tämän ominaisuuden vuoksi. Näin ei ole kovinkaan erikoista ajatella että aurinko olisi tulen analogia ja saisimme valomme ja lämpömme valtavasta kosmisesta paskakasasta.

Egyptiläisille analogisuus tarkoitti sitä että se oli mallintava vertauskuva. Eli jonkinlainen selitys taivaanmekaniikasta. Kuoriainen oli sen ajan gravitaatioteoria joka selitti auringon liikkeitä taivaankannen poikki. Tässä yhteydessä on hyvähköä huomata että teknisenä maailmankuvana - ja jopa  fysikaalisen maailman hengellisenä tulkintana - on täysin typerää ja kornia ajatella että aurinko olisi edes palamisreaktio. Aurinko ei ole tulessa. Ero on suunnilleen se, että jos skarabeen palava paska -aurinko pitäisi paikkaansa, niin voisimme laskea kuinka monta humalakusijaa tarvittaisiin että aurinko voitaisiin virtsata sammuksiin. Sen sijaan kun aurinko perustuu fuusiovoimaan jonka voimanlähde on massa, niin aurinkoon kusija itse asiassa korkeintaan tehostaa reaktiota.

Mutta tästä huolimatta siinä on asennetasolla ilmiö jonka miettiminen voi olla aivan hyödyllistä jopa hyvinkin skientistis-skeptiselle paatuneelle naturalistille. Sitä voi käyttää näkökulmien vertauskuvana tai eksistentiaalisena vertauskuvana.

Länsimaisessa kulttuurissa paskan hyväksi sublimointi on nimittäin hyvinkin vierasta. Ajattelemme että kun aurinko on hyvä asia, niin sen hengellisten ulottuvuuksien on nojattava johonkin mukavaan. Siksi kissanpennuista ja kukista koostuva aurinkokuva voisi tuntua hengellisesti soveliaammalta - kenties pinnalliselta ja hupsulta, mutta kuitenkin oleellisesti parempana kuin ajatus siitä että elämä sidottaisiin symbolillaan äärimmäisen lujasti paskaan.

Siksi egyptissä matkaavat länsimaiset arvostavat skarabeeta lähinnä koska se liitetään oman kulttuurimme arvostamiin piirteisiin. Ra -jumaluus tukee monia hyvänä pitämiämme asioita. Samalla emme korosta sitä että muitakin puolia on ; Esimerkiksi tämä yhteys paskaan on sensuroitu tai ignoroitu ; Ja vaikka se tiedettäisiin, sitä ei haluta korostaa.

Kuitenkin tämä yhteys itsessään voisi olla arvokas esimerkiksi pahan ongelman kanssa painivalle kristityn mielellekin. ; Kulttuurimme on liiaksikin sanitoinut maailmaa siinä mielessä että likaiset ja pahat asiat määritetään helposti jotenkin luonnottomiksi. Michel Montaignen hengessä voisi sanoa että peitämme juuri tämän puolen elämästämme määrittelemällä ensin ontologisen moraalin, hyvän maailman, jossa sitten kaikki likainen nähdään saasteena, pahana ja syntinä. Paskaa kohdellaan samalla tavalla kuin luonnollisia viettejä joita kutsutaan synniksi varsin kevein perustein. Ja jos kristinusko on tässä ajattelua vääristävä, niin medikalisoiva maallinen maailma on itse asiassa tässä kohdassa vielä pahempi.

Toden näköiset kuvat

Todennäköisyys on monia viehättävä ja kiinnostava piirre matematiikassa. Esimerkiksi "NUM3ROT" -televisiosarja kerää suurimman osan matematiikan mainostamisestaan sanaa "propability" hokemalla. Tämä sanavalinta on hyvä, sillä jos puhuttaisiin todennäköisyyksien sijasta tilastollisuudesta, ihmiset haukottuisivat hengiltä. ; Toisaalta todennäköisyyteen vahvasti sidoksissa olevalla informaatiolla tuntuu olevan jopa maagisia ulottuvuuksia.

Todennäköisyys ilmestyi matemaatikkojen pariin vasta 1600 -luvulla uhkapeleihin liittyvien kysymysten kautta. ; Pascal ja Fermat kuitenkin nojasivat vanhempaan perinteeseen. Kehitys jonka he tekivät oli kuitenkin oleellisen suuri ja tärkeä.

Itse otan tässä matematiikan sijaan esimerkiksi Occamin partaveitsen. Se on paljon Pascalin ja Fermat'n todennäköisyysteoriaa aikaisempi malli. (Occamilainenhan eli vuosien ~1285-1349 välillä.) Mutta käytännössä se vaatii todennäköisyysarvioinnin jotta sitä ylipäätään voidaan tehdä. Todennäköisempi ja yksinkertaisempi asia on tosi. ; Occamin aikana yksinkertaisuus liitettiin käytännössä muuttujien määrään. Tämä on jossain määrin ymmärrettävää nykyisenkin todennäköisyyslaskennan mukaan, mutta yhteys ei ole näin suoraviivainen. Tässä mielessä voidaan sanoa että Occamin muuttujien määrään keskittyminen oli tavallaan alkeellinen todennäköisyyden teoria itsessään. Myöhemmin occamin partaveitsen sisältö on sitten muutettu vastaamaan myöhempiä todennäköisyyksiä ; Käytännössä todennäköisyysarvio tekee siitä paremman, kun ajatus lapsen syntymisestä isästä ja äidistä on tietojemme mukaan todennäköisempi kuin lapsen synty haikaralla. Siis vaikka vanhempia tarvitaan kaksi ja haikaraa vain yksi.

Occamin partaveitsi on oleellinen skeptismissä. Ja tähän liittyen olen ihmeissäni katsellut kreationisteja. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, koska katselen heitä paljon ja he herättävät minussa usein ihmetystä. Ja hilpeyttä. Ja hiustenraastantaa. Tässä syynä on se, että he toisaalta selittävät että occamin partaveitsi ei voi toimia. Silloin kun puhutaan ihmeparantumisista, enkelien näkemisistä ja vastaavista, he korostavat, että skeptikot vain a priorisesti olettavat että yliluonnollinen on epätodennäköistä ja käyttävät tätä väitettä todennäköisyyden korvikkeena ; Ja toisaalta he korostavat että todennäköisyysarvioita voidaan tehdä ja perustelevat miten evoluutio on epätodennäköinen ja miten Jumala vaatii vähemmän uskoa kuin evoluutio, koska kysymys on todennäköisyyksistä joita voidaan arvioida matemaattisesti ja empiirisesti. ; Tämä on tietysti oleellinen osa sitä, että kreationistien perusstrategiana on aina kaiken kaikkiaan korostaa maailmankuvallisuutta silloin kun pitää perustella casea luomiselle ja näille tulee kritiikkiä. Kun taas vastustajia kohdellaan tavalla jossa kysymys ei ole maailmankuvista vaan maailmankuvista riippumattomista tieteellisistä laeista.

Mutta tässä on itse asiassa takana enemmän. Mark Chu-Carroll kuvaa tätä selittämällään sitä miten Kolmogorov käsitteli informaatioteoriaa ja miksi tämä oli tärkeää. Todennäköisyys oli matemaattisesti ongelmallista ja sovellettuna se itse asiassa pahensi tilannetta. Uhkapelit ja vastaavat konkreettiset sovellukset tekivät todennäköisyydestä "konkreettisen" siinä mielessä että se ihastutti tavallista kansaa, mutta Chu-Carroll kuvaa että todennäköisyys oli pitkään matemaattisesti melko tylsä ala. Siinä ei tapahtunut mitään mielenkiintoista. "The way that I've talked about probability so far is mostly informal. That's the way that probability theory was treated for a long time. You defined probability spaces over collections of equal probability sets. You combined probability spaces by combining their events into other kinds of equally probable events. ; The problem with that should be obvious: it's circular. You want to define the probability of events; to do that, you need to start with equally probable events, which means that on some level, you already know the probabilities. If you don't know the probabilities, you can't talk about them. The reality is somewhat worse than that, because this way of looking at things completely falls apart when you start trying to think about infinite probability spaces!"

Matematikkojen innostus liittyy enemmän jonkin alan kehittymiseen, mutta tässä relevantimpaa onkin se, että ongelmat ovat tietysti liitoksissa filosofiseen ja argumentatiiviseen perinteeseen. (Sekä rationalistit että empiristit nojaavat hyvin usein laskelmiin, joten yhteys on suoraan sanoen ilmiselvä.) Ongelma on siinä, että joskus todennäköisyys voidaan arvioida maailmankuvariippumattomasti ja joskus ei. Toisinaan todennäköisyys on enemmän pelkkä väite kuin mikään argumentti. Se vain peitetään tieteelliseltä kuulostavalla "propability" -sanalla. Tällöin tapahtuu se, että on tilaa kreationistienkin tuoda tämäntyyppinen kritiikki esiin enkeli-ihmeissä occamin partaveistä kritisoidessaan. ; Sama ongelma on itse asiassa myös moderneissa Jumalateorioissa joissa arvioidaan Jumalan todennäköisyyttä. Esimerkiksi Swinburnen todennäköisyyslaskelmia vaivaa juuri tämä.

Kuitenkin joskus arvioita voidaan tehdä, ja nämä määritelmäkeskeisyydet eivät tässä tapauksessa ole valideja. Kuten Chu-Carroll esittää, todennäköisyysmatematiikka kehittyi Kolmogorovin ajatusten kautta. Ja tämäntapaisia huomioita voi käyttää apuna myös soveltamisessa - siitä huolimatta että teknisesti ottaen empirismi puhtaana ei ole matematiikkaa ja puhdas matematiikka ei ole empiiristä. Näin todennäköisyys on matemaattisesti(kin) mielenkiintoisempi. Ja tukkii jossain tilanteessa todennäköisyysarvion maailmankuvamaisuuden.

Itse korostan kuitenkin hieman erilaista kantaa. Teorioiden yksinkertaisuus on erikoisessa suhteessa todennäköisyyteen. Ja monesti se on arvioitavissa - ei absoluuttisen lopullisen tiedon, vaan hyvin perustellun uskomuksen mielessä. Eli se ei anna Totuutta, vaan sitä mitä kutsutaan Tiedoksi. (Näiden välinen ero on oleellinen, vaikka usein niitä käytetään synonyymeinä.)

Tähän todennäköisyyden arviointiin on usein liittynyt erikoinen piirre. Sellainen jossa todennäköisyyskysymystä voidaan kiertää kun mietitään mikä on todennäköistä ja mikä ei. Sillä usein todennäköisyys sopii paremmin annettujen taustaehtojen tulkintaan kuin itse taustateorian yksinkertaisuuden arviointiin. Esimerkiksi teoria pelikorttien jakaumista ja korttien vapausasteisuudesta suhteessa toisiinsa saadaan arvioita esimerkiksi pokeripeleihin.

Tätä ei nimenomaan havaita monien teorioiden itsensä arvioinnissa. Normatiivinen tieteenfilosofia on itse asiassa koko historiansa ajan enemmänkin täynnä päättelysääntöjä. Niissä lähtökohtana on premissit ja niiden deduktiiviset ja induktiiviset seuraukset. Johtopäätös itsessään ei saa todennäköisyysarvoa. Teorioita ei olekaan arvioitu todennäköisiksi tai epätodennäköisiksi, vaan on katsottu miten ne vastaavat aineistoa. Ja tässä hyvä vastaavuus tarkoittaa hyvää teoriaa. ; Nyrkkisääntöisesti hyvä selitys koostuu kolmesta elementistä (a) se koskee useaa yksittäisiä havaintoja ja (b) se tekee sen tarkasti. Tässä havaintoaineistossa auttaa jos (a1) havaintojoukko on määriteltävissä, eli teorialla on siisti selitysraja jossa se toimii ja jonka ulkopuolella se ei toimi (a2) havaintoaineisto on laaja, eli ilmiö ei ole kovin spesifi. Ja tarkkuuden kohdalla  (b1) se selittää hyvin mitä havaintoaineistossa tapahtuu, eli se ei ole ristiriidassa havaintoaineiston kanssa (b2) se selittää hyvin miksi jotain vaihtoehtoa ei tapahdu, eli se ei vain sovi havaintoaineistoon vaan selittää hyvin tarkasti miten havaintoaineisto ei voisi olla mitenkään muuten.

Jos teoria on uskomus, niin yksinkertainen selitys selittämisen kuin suoran todennäköisyyden kautta. Otetaan havaintoaineisto, jonka jokin malli mallintaa. Ja mitä tarkemmin mallinnus kertoo mitä tapahtuu ja selittää miksi ei tapahdu muuten, sitä laadukkaampi se on. ~ Näin esimerkiksi Popperin fallibilismi ei vaadi todennäköisyyslaskennan tekemistä vaan sitä että esitetään sellaisen periaatteesa mahdollinen havaintojoukon kuvaus joka kumoaisi kyseisen teorian. Ytimessä on modus tollens -logiikka eikä todennäköisyyslaskenta ; Induktio kumoutuu vastaesimerkillä.

Tämä lähestymistapa on johtanut siitä erikoiseen tilanteeseen että aika moni teorian selittämiskeskeisyyteen nojaava onkin erikoisessa suhteessa todennäköisyyteen. Hyvä teoria rajaa ison ja tarkan havaintojoukon. Tässä hyvä teoria selittää muutoin "epätodennäköisen havaintojoukon". Osa tieteenfilosofeista kuvaa tätä tilannetta selittämällä että epätodennäköinen tilanne on nimenomaan hyvä. Itse korostan että hyvä teoria on informatiivinen ja sen ennustustarkkuuden vuoksi se selittää todennäköiseksi jotain joka ilman tuota teoriaa olisi epätodennäköistä. Shannonin mallissahan informaatiosisältö on vahvasti sidoksissa epätodennäköisyyteen ; Mitä tietymmän ja rajatumman tilan se kuvaa, sitä epätodennäköisemmän asiantilan se rajaa ja sitä informatiivisempi se on. Tämä havaitaan yleensä kun he laskevat kombinatoorisesti geenejen emäspareja huomioimatta luonnonvalintaa, vaan katsoen pelkkiä mutaatioita. Tulokset ovat astronomisen epätodenäköisiä. Tämä on itse asiassa varmasti pienenä osasyynä siihen että kreationistit näkevät evoluution "epätodennäköisenä", siellä missä pitäisi nähdä "selitysvoimaa". ; Nämä laskelmat näyttävät vain, että luonnonvalintaa tai jotain muuta selitystä eliökunnalle nimenomaan tarvitaan, koska muuten todennäköistä olisi että eläimet esimerkiksi sikiäisivät spontaanisti vaikka roskista kuten vanha Pasteurin kumoama teoria esitti.

Selittämiskeskeinen näkökulma korostaakin sitä että teorian itsessään ei tarvitse olla todennäköinen, vaan se enemmänkin sopii havaintoaineistoon kuvaavasti. Tälläisestä teoriasta vedetyt ennusteet sitten soveltavat teoriaa ja teoria itse asiassa määrittää todennäköisyyttä itse tapahtumille. ~ Voidaan sanoa että korroboraatio ja muut vastaavat tieteenfilosofiset konseptit vaativat aina aineiston. Teorian yksinkertaisuuden ja todennäköisyyden arviointi saadaan havainnoista. Emme a priorisesti määrittele mitkä teoriat ovat helppoja ja mitkä vaikeita, vaan havaitsemme jotain ja havaitsemamme tyyppiset ovat sitten jotain joiden voimme ikään kuin hyvällä sydämellä arvata olevan yksinkertaisia. ~ Teoria määrittää todennäköisyyksiä tapahtumille. Sen oma todennäköisyys taas arvioidaan osuvuuden kautta. Eikä miettimällä teorian a priorista todennäköisyyttä. Vastaavuuden teoria on hedelmällisempi, koska se kiertää maailmankuvallisuudesta syntyviä tilanteita jossa mietitää johtopäätös joka halutaan ja kulutetaan sitten akateemista ajatteluaikaa siihen että mietitään millä premisseillä tämä voisi toteutua ja sitten pidetään tätä sen ennalta päätetyn totuuden voittona.

Ja näin voimme todellakin arvioida että jos meillä on "enkelihavaintojen joukko X" ja toisessa on paljastuneet valehtelut, ja toisella puolella on "ainutkertainen tapahtuma joka ei ole luonteeltaan toistuva joten sen todennäköisyyttä ei voi arvioida", meidän ei tietysti tarvitse kysyä kuin kaksi kysymystä. (a) Eikö ilmiö selity silloin todennäköisemmin valehtelulla kun sitä on tapahtunut useaan otteeseen kun taas sen vastailmiö on ainutlaatuisen luonteensa vuoksi otoskooltaan maksimissaan 1? ja (b) miten tiedetään että kyseessä on jokin enkeli, jos se on jokin ainutkertainen tapahtuma?

creatio continua

Kun puhutaan kristinuskon suhteesta skeptismiin, henkenä on usein korostaa sitä miten uskonto ei ole skientististä. Eli ei ole sitä mallia mitä kreationismi vaatii, jossa Jumala kuten kaikki muukin vastaava on a priorisesti tieteen ulottuvilla. Tällöin korostuu tietysti uskon hyppy, ja se että epäilyille on tilaa. Tässä kohden on kuitenkin selvää, että luterilaisen on hyvin vaikeaa soveltaa tätä perustelutapaa. ;On nimittäin otettava esiin se, miksi Luther oli aivan erimielinen Erasmus Rotterdamilaisen kanssa.

Lutherin käsitys tiedosta ja uskosta käsittelee luonnonoikeutta. Hänen maailmansa oli ns. creatio continnua, joka tarkoittaa sitä, että tieto ja etiikka ei ole jokin joka on ihmisen sisällä valmiina. Tai jotain joka saadaan ja sitten se omistetaan. Sen sijaan ihmnen oli dynaaminen, jatkuvassa luomisessa (siksi latinalainen nimi on kuvaava).

Ihminen näki maailmaa siten että Raamattu ja itse todellisuus olivat välineitä. Jumala saattoi tunkea hyvyyden pikku hiljaa ja todellisuuden ihmisen mieleen ja sydämeen ilman kirjojakin. Järki ei kuitenkaan yltänyt koskaan täysin ymmärtämään Jumalan tahtoa, joten kasvun varaa on aina. Luther kuitenkin hylkäsi tiukasti kaiken skeptismin ; Hänestä ihminen tiesi sen minkä hänen tarvitsi tietää. ; Luther korosti että yritys ymmärtää Jumalaa on ihmisjärjen tuolla puolen. Ymmärrys tuli Jumalan kaikkivaltiaasta armosta.

Olennaista on huomata, että Erasmus Rotterdamilainen vastusti Lutherin omantunnonkeskeistä näkemystä, koska se johtaisi moniarvoisuuteen. Rotterdamilaisen mukaan luterilaisuus rapautti uskon ja etiikan, koska normit muuttuivat yksilöiden päätettäväksi. Erasmus ei pitänyt siitä että Lutherin teoria uskosta antoi uskon ihmisten käsiin. Hänen ratkaisunsa ei ollut instituution korostaminen, vaan se että oltaisiin skeptisiä. Että usko on epäilevää, ja että on noudatettava skeptikoiden ohjenuoraa ja pidettävä kysymystä uskosta itsessään jonain jota ei voi ratkaista. (Eli tehdä siitä mysteeri vailla ratkaisua samaan tapaan kuin Jumalan tahto on Lutherin maailmassa ihmiselle mysteeri. ; Itse halveksun tämänlaista kysymysten a priorista sulkemista, koska käytännössä lukkoonlyöty tabu kertoo missä ajattelun nollataso kohdataan. Lutherin on tosin paha mennä Rotterdamilaiselle ilkkumaan koska hän itse harrastaa samaa ennaltasulkemisen menetelmää.) Lutherin mukaan usko on skeptismin vastakohta ; Että jos epäilee jotain, niin siihen ei voi uskoa. Usko on Lutherille nimenomaan luottamusta. Usko on Lutherilla nimenomaan luottamusta jumalaan, eikä usko ole sitä miksi uskoa usein arkikielssä kutsutaan, eli jonkinlaiseksi epävarmuuden ja epäluottamuksen synonyymiksi.

Lutherin näkemys on melko lähellä eksternaalista tietoteoriaa, jossa ihmisen kyvykkyys oletetaan annetuksi. Esimerkiksi Alvin Plantingan warrant -opissa on kysymys tämänlaisesta eksternaalisesta järjestelmästä. Luther kuitenkin eroaa, sillä Plantingalla Jumala on ikään kuin antanut takuulapun siitä että järki ja havainnot toimivat. Tämä on kertapanos jota sitten joko käytetään tai ei käytetä. Tässä ei puhuta kasvusta samassa merkityksessä kuin Lutherilla. Lutherin malli on dynaamisempi. Plantingan malli liittyykin toisen protestantin, Jean Calvinin, ajatuksiin. Calvin hylkäsi luonnonoikeuden, eli ajatuksen hyvän elämän saavuttamisesta järjellisesti Jumalan vuorovaikutuksessa. Modernit kalvinistit puhuvat "uudelleensyntyneistä kristityistä" juuri siksi että nämä ovat ikään kuin kyvykkäitä. Uudelleensyntymässä ikään kuin saadaan takuulappu Jumalalta ja siksi vain uudelleensyntyvien uskovaisten omallatunnolla on väliä, muiden maallisten matojen säälittävä omatunnostaan puhuminen on vain tyhjää harhaoppiturmelusta ja tunteilua. Lutherilla ei mitään tälläistä uudelleensyntymistä vaadita, vaan pelkästään uskoa ja elämää oman sydämen mukaan.

Näin ollen uskallan sanoa että skeptismi on luterilaisuudelle vierasta. Luterilaisuus itse asiassa erkautuu sekä skientistisestä maailmasta että skeptismistä. Toisin sanoen objektiiviseen moraalinormiin vetoava ja kreationistisia jumaltodistuksia käännytyskeinonaan heilutteleva uskovainen on luterilaisen opin mukaan itse asiassa harhaoppinen. Hänen paikkansa on muualla, kuten kalvinistisessa seurakunnassa. (Tervemenoa! Luther voisi häijyyn tapaansa tokaista heille että "Emme rajoita uskoamme, emme vain rahoita sitä!"  Hän olisi kenties todennut myös jotain madoista, paskaläjistä ja vastaavista.) Luterilainen ei voi olla myöskään skeptikko sanan klassisessa mielessä. (Ja itse asiassa Skepsis RY voi olla luterilaiselle vihonviimeinen paikka. Sillä siellä ollaan aika usein skientistejä ja skeptikoita samanaikaisesti ; Epäily kun on siellä todistustaakan tarpeen vaatijana. Yhdistelmä skeptismiä ja skientismiä samanaikaisesti on Lutherin maailmassa aikamoisen vieras.)

---

Kristitty voi olla skientisti ja kristitty voi olla skeptikko. Luterilaiselta se onnistuu vain kerettiläisyyden kautta. Kerettiläisyys, etenkin itsetiedostettu kerettiläisyys, on kuitenkin kirjoittajan mieleen. Jos kykenee haistattamaan paskat omalle oppimestarilleen ja tämän keskeisimmille opeille, se ansaitsee jo jonkinlaisen mitalin.

Röyhkeää ja röyhkeää

Olen eräässä suljetussa uskontokriitikkojen yhteisössä jäsenenä. Jumalanpilkkamateriaalini herätti siellä keskustelua puoleen ja toiseen.

Moni reagoi eri tavoin ns. fatwakateuteen. Tässä kukaan ei edustanut sitä kantaa, että islam olisi jotenkin pelottavampi. Sen sijaan osa korosti moittivansa kaikkia uskontoja ja toiset korostivat että kristinusko oli meidän kulttuurissamme erityisen näkyvä ja siksi keskeinen. Että on syytä hoitaa kotimaan politiikka ensin kuntoon ennen kuin lähdetään pelastamaan ulkomaita. Ja osa selitti, että uskonnonopetuskin on tehnyt tehtävänsä ; Kristinuskon sisällöt osataan ja siksi niitä voidaan kritisoida. Kritiikin minimivaatimus kun todellakin on kritiikin kohteen ymmärrys. ; Ja joä siinä palvotaan esi-isiä tai jotain, niin siltä pohjalta on todella vaikeaa ponnistaa perusteltuun kritiikkiin.

Samalla esille nousi kuitenkin se, että tässä linjamassa on aivan kaikkien muiden liikkeiden tapaan melko äärimmäisiä kannanottoja. Osa näkee, että uskontokritiikki on arvo itsessään. Eli kun haukkuu kaikkia uskontoja, niin on sillä riittävän tasapuolinen. Tämä eroaa omasta käsityksestäni, jossa moite on vihje kasvun paikasta. Ja jossa pitää olla tiukka ja tarvittaessa puristaa arvon uskonmiehiä mentaalisessa ruuvipuristimessa kunnes nämä lopettavat venkoilunsa. Mutta jossa pitää kuitenkin antaa heille tilaa herrasmiesmäisyydelle ja mahdollisuudelle hoitaa asiat kuntoon ja puolustaa itseään. Mahdollisuutta ei yleensä osata ottaa, mutta silti minusta on hyvin tärkeää että se annetaan.

Tässä mielessä onkin hyvä ottaa esille se, mikä on erikoista suomen uusateismissa. Tätä kysymystä ei voi ymmärtää ottam atta esille eroa joka vallitsee uusateismin neljän ratsumiehen ja Kari Enqvistin välillä. Nähdäkseni uusateistien isoja nimiä on mollattu niin paljon, että juuri kukaan uskovaisita ei tätä eroa huomaa. Ja moni suomalainen ateisti ei välttämättä halua nähdä kovin suurta eroa. Ja ulkomaan ateistit eivät juuri ole kiinnostuneita Suomen kaltaisen pienen maan menosta. Jos asiaa katsotaan miten Dawkins, Harris, Hitchens ja Dennet eroavat Enqvististä, saadaan melko selkeä kontrasti.

Kun katsotaan mitä ulkomailla ateistien kanssa touhuaminen on, niin sen perusideana on
1: Kritisoida uskomiseen uskomista. Eli iskeä uskonnon yhteiskunnalliseen ajatteluun joka perustelee että uskonto hyödyttää yksilöitä ja yhteisöjä riippumatta uskonnon jumalien totuusarvosta. ; Esimerkiksi Dawkins korostaa että kulttuurievoluutio ei tarkoita samaa kuin yhteiskunnan tai yksilön hyötyä. Moni sekoittaa sen, että kulttuurievoluutiossa meemi tarttuu tehokkaasti siihen että siitä olisi hyötyä kantajilleen. Päin vastoin, kulttuuri kehittyy leviämmän luonteiseksi. Se manipuloi levittämään sen sijaan että hyödyttäisi suoraan yksilöitä. Tämä on suora analogia Dawkinsin itsekäs geeni -teoriaan joka kiistää sen että geenin adaptaatio tarkoittaisi yksilön hyötyä tai ryhmän ja lajin etua. Tätä ei ole jostain syystä vain ymmärretty ja Dawkinsin liekkiin lentävä perhonen on ymmärretty vain uskonnon demonisointina.
2: Uskontoa tulee saada tutkia ja julkisesti käsitellä psykologisena ilmiönä jota selitetään esimerkiksi kognitiotieteen keinoin. Tieteessä tätä on tietysti harrastettu, mutta tämän halutaan tulevan salonkikelpoiseksi tieteen popularisoinnin aiheeksikin.
3: Liike on individualistinen, siinä "paimennetaan kissoja", eli yritetään lähinnä saada ateistit tiedostamaan että se on luvallista. Tätä tuetaan sillä että vastustetaan sitä että ateistit ovat havaintojen mukaan vihatuin vähemmistö. Islamilaisetkin kohtaavat vähän vastustusta. Ja ateistien vastustamista pidetään poliittisesti korrektina. - aika isosti juuri uskomiseen uskomisen kautta.
4: Dawkins on tullut tunnetuksi siitä että hänestä ihmiset saavat päättää mitä ovat heidän maailmankuvalleen tärkeät kysymykset. Näin ollen osa teologien "yleisinhimillisiksi määritetyistä" kysymyksistä on lupa pitää absurdeina ja irrelevantteina jos ne siltä tuntuvat. Tätä kautta myös uskonnollistaminen on vastustettava asia ; Kaikesta ei tarvitse vääntää uskontoa.
5: Liike on sekulaari, eli se hakee julkisen elämän rauhoittamista uskonnollisesta keskustelusta.
6: Dawkins korostaa että argument frim personal incredulity on argumenttivirhe. Eli jonkin asian mysteeriys ei anna lupaa rakentaa sen päälle uskontoa ja väittää sitä perustelluksi ja todistetuksi. Ollaan skientistejä siinä mielessä että asia pitää todistaa oli se mikä tahansa.

Enqvist taas tarjoaa jotain joka on tosiasiassa hyvinkin tästä poikkeavaa. "Argumentti.fi" kuvaa tätä tekstissä joka on otsikoitu omituisesti "Vapaa-ajattelijoiden uskontokritiikistä ja sen ongelmallisuuksista". Sillä se keskittyy Enqvistiin ja hän on uskonnoton eikä vapaa-ajattelija ollenkaan. Kaikki ateistitkaan eivät ole vapaa-ajattelijoita ja uskonnottomuus taas on vielä tätäkin laajempi konsepti. Muutenkin teksti näyttää tässä mielessä varsin harhaiselta. Mutta sieltä kuitenkin löytyy siivottuna varsin kelvollinen ydin jossa on monta huomiota. Ja mielenkiintoista kyllä, Enqvist astuu monta askelta siihen suuntaan mistä uusateisteja moititaan yleensä. "Uusateismin neljä ratsumiestä" kohtaavat toistuvasti syytteitä jostain jota he eivät ainakaan heidän kirjojensa mukaan ajattele ja tee. Enqvist muistuttaa sitten jo aika tavalla näitä olkiukkoja.
1: Enqvist ei vain kyseenalaista uskomiseen uskomista, vaan hän kiistää uskon hyödyn oikein missään. Monesta tämä on lillukanvarsiin sotkeutumista, mutta se on kaikkea muuta. On aivan eri asia sanoa että uskonto ei välttämättä edistä kaikkien hyvinvointia ja yhteiskuntajärjestystä kuin väittää että se on sille automaattisesti haitallista.
2: Enqvist kyseenalaistaa koko uskontojen sisällön irrationaalisuudeksi, joten jäljelle jää itse asiassa vain uskonon selittäminen psykologisin syin. Eikä vain viittaamalla psykologiaan vaan nimenomaan medikalisoivassa kulmassa. Toki on selvää että joskus mielenterveyden häiriöön vetoaminen selittää ihmisen toimintaa ja uskomuksia - esimerkiksi skitsofrenian kohdalla kysymys koko tautitilassa on tavallaan juuri tästä. Liiallisena se on kuitenkin huono asia. On todellakin eri asia tutkia uskontoa psykologisesta kulmasta - osana ihmisen kognition normaalia - tai josku vääristynyttä - toimintaa, kuin kuvata sitä sairautena.
3: Uskonnollisia kysymyksiä ei vain pidetä itselle ja omalle maailmankatsomukselle turhina. Niitä pidetään kaikille täysin turhina. Ero tässäkin on valtava.
4: Enqvist ei itse asiassa edusta sekulaariutta, vaan sekulaariuteen vetoavaa kulmaa jossa uskontoa yritetään tavallaan juuri maksimoida keskusteluaiheessa. Puhetta kirkosta ja sen tilastoista lietsotaan. Kysymys on enemmän uskontoa vastaan tapahtuvaan vastarintaan lietsomisesta kuin yksilötason noususta jossa vähennetään uskonnollisten instituutioiden ateisteihin kohdistamaa vastarintaa.
5: Enqvistin näkemys on skientistinen kuten uusateisteillakin. Mutta skientismi on ihan oleellisesti eri skientismiä. Siinä missä Dawkins hylkää Jumalalle tilan tekemisen mysteerikortilla ja Aukkojen Jumalalla, Enqvist luottaa itse aukkojen tieteeseen jossa ajatellaan että tiede olisi joko selvittänyt asiat, tai aivan varmasti niille myös löytyy tieteellinen selitys tulevaisuudessa. Tämä ei perustu induktioon, kuten evoluution "aukkojen" kohdalla käy. (Eli aukot ovat vain sitä että ei ymmärretä että siinä on induktiivinen logiikka.) Vaan sen sijaan Enqvistillä on vahva luottamus tiedekoneiston ehdottomaan kaikkivoipaisuuteen. Ero on oleellinen (vaikka sitä ei huomaa välttämättä "skientisti" -sanan monimerkityksellisyyden vuoksi.)

Kenties tärkein syy eroon on on siinä, että amerikkalainen uusateisti taistelee kalvinismia vastaan kulttuurissa jossa ei ole valtionuskontoa. Suomessa argumentit voivat monesti vaikuttaa omituisilta koska elämme kuitenkin luterilaisuuden sävyttämässä maassa - toki fundamentalismi ja pietismi on de facto copy-pastetettua kalvinismia suoraan USA:sta. Tämä tietysti tekee siitä tutun ja varsin kohdatun kulman uskonnosta. Itse asissa se voi olla se näkyvin osa jonka eiyhteisöönkuuluva eikirkkokansalainen uskonnoita kohtaa. Tämä on foorumitasoisen internetuskonnon valtavirtaa. Etenkin sen uskonnon joka vierailee ateistien paikoissa käännytysinnoissaan. (Muut uskovaiset tuskin ovat kiinnostuneita. Harva välittää. Tämä on ihastuttavan hyvä. En minäkään välitä heistä. Ja niin kauan kun asia on näin, minulla ei ole mitään heitä vastaan!)

Tämä on kuitenkin lähinnä selitys miksi asiat ovat suomessa tältä osin aika ikävästi. ; Koin melko vastenmielisenä sen, että kaikkea uskontokritiikkiä suositaan vain vastustuksen vuoksi ; Olipa se sitten kuinka kaikkiin uskontoihin kohdistuvaa tai ei. Osa esitti että uskonto on kuin pornoa joka tulisi kieltää kaikilta alle 18 -vuotiailta kaikissa yhteyksissä. Uskonto on heille psykologinen sairaus, joka on leparitavaraa ja että pitäisi kuuntelun sijaan ajaa hoitoon ihmisiä. Tämänlaisille ihmisille on jo oikein ja autuaallista vittuilla ja tälläisiä sensuristeja on ilo pilkata ja heidän jutuilleen on ehdottoman ihastuttavaa ilkkua! (Etenkin, jos he ovat niin "älykkäitä" että vetävät yleisestä yksityiseen ja ajattelevat että jos ateisteilla on uskovaisia isompi älykkyysosamäärä keskimäärin, niin juuri heilläkin täytyisi olla älykkäämpiä kuin "ne uskovat". Tälläisessä ironiatilassa on riemukasta ivata!)
1: Itse taas olen enemmänkin esittänyt että uskontoon liittyviä toimintoja pitää valvoa - tarvittaessa lain voimalla. Ja tässä ikäraja on tärkeä. Eli esimerkiksi juutalaisten kohdalla oma avainkysymykseni ei ole ympärileikkaus, vaan alaikäisille tehty ympärileikkaus. Olin todella tyytyväinen kun asiasta tehtiin aivan tuoreesti ehdotus jossa ympärileikkaus tehtäisiin teini-iässä omalla suostumuksella. En vaadi tämän enempää. Osa vastustaa sitä vain koska se on uskontoa.

Itse asiassa lähinnä liberaali suvaitsevaisto on tarjonnyt törkeämpää ihmistä vastaan menemistä. Tavallisesti kohdatut fundamentalistikristityt  ja pahimmat ateistit ovat suunnilleen tasoissa, mutta suvaitsevaisuuttaan korostavista moni on kuitenkin vielä heitäkin röyhkeämpiä. Muistan esimekriksi sen, kuinka minut haukuttiin pataluhaksi siitä. että moitin Pihoa. Argumentti ei ollut se, että Piho olisi fiksu. Vaan vetoomus oli, että hän olisi "niuvanniemitavaraa". Että ei saisi vammaisia kiusata. Nähdäkseni aika kovaa halveksuntaa on tälläinen "kunnioitus".

Itse taas näen, että ihmisten kypsyydessä on taatusti eroja. Ja yllättävän harva kypsyy ns. abstraktiin ajatteluun. Tässä vihjeeksi voi katsoa vaikka suomi24 keskustelua jossa ivataan neljännestä ulottuvuudesta. Varsin abstraktiokyvytön ääliö selittää että maailma voi olla vain 3 -ulotteinen. Edustan itse häijyä mutta argumentoivaa kantaa, jossa suhde tälläisiin väitteisiin on mallia "...toki saa ajatella eri tavalla kuin muut, mutta typerä ajattelu on silti typerää. Sitä ei voi puolustella sillä, että "olen vaan erilainen - älkää tuomitko". Nimittäin erittäin suuri osa erilaisesta ajattelusta on silkkaa idiotismia. Mielestäni tätä idiotismia pitää oikein pilkata ja osoittaa erittäin selkeästi, että se on idioottimaista; eikä paapoa, että "ajatteletpa sinä eri tavoin, onpa kiva, että on variaatiota". Suuri osa ajattelijoista on vain typeriä vänkyttäjiä, joiden "ajatukset" eivät perustu mihinkään rationaaliseen todisteeseen. Tällaisia ajatuksia ei saa missään tapauksessa pitää tasavertaisina rationaalisten ajatusten kanssa." Tämä on kuitenkin näytettävä ja perusteltava edes jotenkin. Kuten selittämällä että oikeasti valinta onko neljäs ulottuvuus ulottuvuus vai aika on väärä kahtiajako, koska "Maailmanviiva on hiukkasen paikka eri ajanhetkillä esitettynä 4-ulotteisessa avaruus-aikadiagrammissa, missä yksi ulottuvuus on aika ja kolme muuta ilmaisevat paikkaa."
1: Toki on mahdollita että kypsyys ei riitä tämänlaisten hahmottamiseen. ; Kehitysvammoissa on mieleen vaikuttavia muotoja joissa kehitys jää jonkin ikäisen lapsen tasolle. ; Jos kehitys pysähtyy esimurrosikään, ei mekanistisesta ajatusmallista opita eteenpäin. Niillä kyvyillä selviää kyllä maailmasta läpi, mutta tieteeseen on turha pyrkiä sekaantumaan yhtään mitenkään. En kuitenkaan asettaisi tämänlaista nollahypoteesiksi. Eli asenteena on se, että toisen argumentit otetaan argumentteina. Niitä ei kohdella silkkihansikkain koska oletuksena on, että vastapuoli on vakavasti otettava ihminen, joten mitään keharisilittelyä ja myötäilyä ei tarvita. (Se, kenellä hampaat on, se niitä käyttäkööt!)
2: Ja jos joku on vammainen, en siltikään kannata kenenkään hoitoon saattamista jos hän kykenee pitämään itsensä hengissä eikä tapa muita. Todellisuudentajun ei tarvitse olla ihan kohdallaan, jos nämä täyttyvät. Tämä koskee myös internetissä mellastamista. Kyllä sinne sekaan muutama idioottikin mahtuu - voi olla heitä vaikeaa spotata seurasta, peräti. Avohoitoloiltahan nettifoorumit saattavat vaikuttaa vaikka siellä olisi ihan tolkun ihmisiäkin!

Oma kantani on, että toista ei saa pilkata siksi että hän on jotain tiettyä mieltä. Sen sijaan hänen juttunsa täytyy käydä läpi ja jos ne paljastuvat jotenkin tolkuttomiksi, niitä saa sitten pilkata ja vihjata että onko tässä jokin yhteys ihmisen muuhunkin kognitiiviseen kykyyn vai onko tämä vain tämä pakkomielle joka ajaa tähän idioottimaisuuteen. (Synnynnäinen idiotismi vs. kulttuurisesti opittu idiotismi.) On aivan asiallista että jos tilanne on selkeästi sellainen että asia selittyy vain joko ilkeydellä tai tyhmyydellä, että kysytään että kummalla. Tämä on mielestäni aivan eri asia kuin se, että ihmisiä pidettäisiin ilkeinä ja tyhminä vain siksi että he ovat uskovaisia. (Ja tämä tekee minusta enemmän Dawkinsin kuin Enqvistin. Vaikka Dawkins on ateisti ja Enqvist uskonnoton, ja itse olen agnostikkona uskonnoton mutta en ateisti.)

72 tuntia jalkapalloa

Sebastian Tynkkynen puhuu liikunnanopettamisesta. Hänestä se lyö lapsiin leimoja. Syynä on se, että liikunnassa arvosana vaatii käytännössä harrastamista, eikä se mittaa sitä mitä oppilas oppii. "Käytännössä lajia harrastavalla on ainoastaan mahdollisuus ansaita paras arvosana. Arviointi ei siis pääasiallisesti perustu siihen, oppiiko lapsi asetetut sisällöt ja taidot, vaan siihen, mitä oppilas valmiiksi osaa, ja mihin muilla ei yleensä opetuksen saatuaankaan ole mahdollista päästä." Myös musiikki saa saman tuomion "Liikunta ei ole ainoa oppiaine, jossa suurin osa opettajista sortuu antamaan huippuosaajien, käytännössä sen ikäisten “ammattilaisten”, määrittää arviontiasteikko opittavan aineksen sijaan. Musiikki on usein toinen oppiaine, jossa aineenopettajien ylpeys osa-alueestaan tekee jopa hallaa lapsen käsitykselle itsestään oppijana. Sen sijaan, että tunneilla opetettaisiin sisältöjä, joiden omaksumista lopullinen arvosana mittaisi, musiikinopetus toimii monesti koneena, joka lätkäisee oppilaaseen numeron, kuinka kykenevä hän on jo valmiiksi."

Olen itse käynyt musiikkiluokan, eikä minulla ollut sen suhteen hankaluuksia. Mutta olenkin tässä kohdassa juurikin jäävi. Sen sijaan liikunnan ja puukäsitöiden kohdalla henki oli korostetusti se, että koko ainetta yhdistää suorittamisen tematiikka sellaisella omituisella tavalla, jossa yrittäminen = onnistuminen. Eli jos ei onnistu, niin vaaditaan vain enemmän tsemppaamista. Kuitenkin etenkin urheilussa pelataan joukkuelajeja ja esimerkiksi todennäköisyys saada pallo taitavammalta pelaajalta lähentelee nollaa. Taitoerot ovat "eksponentiaalisessa maailmassa".

Onkin itse asiassa aivan karmeaa että liikunta harrastaa ylipäätään ns. joukkuelajeja. Ja peräti juuri sillä tavalla, että laitetaan heti yrittämään ilman että asiasta annetaan kunnollista opetusta ensin. En voi ymmärtää minkälaisesta kusisesta "pee -gogiasta" ajatus nousee. ; Esimerkiksi miekkailukoulumme ei todellakaan perusta opetussuunnitelmaansa sen varaan, että aloitettaisiin freeplayaamisesta ja harjoittelu olisi vain sen tekemistä. Päin vastoin. Ensin opetellaan tekniset taidot ja pikku hiljaa siirrytään siihen freeplayaamisen maailmaan. Ensin harjoitellaan taidot joita sitten koetellaan varsinaisessa pelissä.

Ideologinen "virallinen totuus" joka syyttää yksilöä ongelmista sen sijaan että auttaisi häntä ratkaisemaan ne.

Yleisenä henkenä huonoihin urheilunumeroihin kotonani oli vaatimus paremmista numeroista neuvolla "yritä enemmän". Tämä ei sinänsä yllätä, koska osa kiusaamistapauksista jotka vuosivat tietoon saivat reaktion "pidä puolesi" joka on myöskin samantapaisessa perustelu-universumissa. ; Tälläinen neuvo lähinnä kertoo että tilannetajua ei ole edes alkeellisella tasolla. Se on sama kuin antaisi mafian uhkailemalle ohjeeksi että "vedä niitä turpaan karatella". Kun neuvo annetaan 50 -kiloiselle rillipäälle joka on liikkunut viimeksi kymmenen vuotta sitten ja jolla on ALS tai jokin muu rappeumasairaus. Nähdäkseni ohje on sinänsä hyvä ja toimiva. Ongelma on se, että ohje ilman siihen liittyvän taitosetin hankkimista on turhaa.
1: Näin radikaalisti kärjistäen ; Voit neuvoa lastasi hakkaamaan kiusaajan, kunhan ensin opetat tehokkaan tavan millä koulunpihan pahiskingi muuttuu kertarysäyksellä suvaitsevaisuusopetusta tarvitsevasta öykkäristä suvaitsevaisuusoppitunteja änkyttäväksi keharikaveriksi.

Olen kuitenkin siitä onnellisessa tilanteessa, että Juha Itkonen päätti yksityishenkilönä ja ikätoverina tehdä urheilun kanssa se, joka opettajien olisi kenties pitänyt tehdä. Hän piti minulle aivan yksinään 72 pelitunnin opetusta jalkapallosta. Ja tämä ei ollut jalkapallon pelaamista. Vaan hän neuvoi miten palloa potkaistaan ja opetti miten palloa otetaan kiinni. Kuljetusta ilman että joku edes yritää ottaa palloa pois. Potkimista maaliin jossa ei ole ketään edessä. Tämänlaisella harjoituksella en toki tullut hyväksi pelaajaksi. Mutta olin kuitenkin joskus vasta "toiseksi huonoin" enkä aivan viimeinen joka kerta.

Ratkaisu oli se, että Juha teki jalkapallosta soololajin. Ja mekaanisen suoriteharjoittelun. (Hän jopa tajusi, että oli virhe opettaa aluksi hyökkääjien tarvitsemia taktiikoita koska paskat pelaajat laitetaan aina pakeiksi. Hän todellakin tajusi miten systeemit toimivat!) Nähdäkseni urheilussa koulussa ei tehdä tätä koska tosiasiassa urheilua perustellaan sosiaalisena. Puhutaan "yhteisöllisyyden rakentamisesta". Tosiasiassa urheilu tekee sitä yhteisöllisyyttä jota esimerkiksi etatistinen luterilainen kirkko ajaa. Ja jota esimerkiksi armeijassa harrastetaan. Ja joka jää useimmille ihmisille mielikuvaksi siitä mitä yhteisöllisyys on. En näe tässä yhteisöllisyydessä mitään puolustamisen arvoista. Se on halveksittavaa kiusaamismentaliteettia tukevaa, ruokkivaa ja rakentavaa. Tynkkynen on aivan oikeassa moittiessaan urheilua yksilönmurskaajalajiksi.

Yhteisöllisyyden ideaalin Pyhää Lehmää ei saa potkia kuin palloa.

Juha harjoitti tässä ikäänsä nähden merkittävää tilannetajua. Kysymys on kuitenkin se, että jos alle 10 vuotias lapsi voi ymmärtää tälläisiä asioita, niin miksi kasvatustieteen käyneet urheilijat ja fiksut aikuiset eivät harjoita samoja strategioita? Syy on se, että urheilu ei oikeasti ole urheilua vaan se myy ideologiaa. Ja siinä ideologiassa ainut sallittu tapa harjoittaa yksilöurheilua on se, että tehdään yleisurheilua jossa kaikkia mitataan ja laitetaan paremmuusjärjestykseen ajan ja suorituksen mukaan.

Urheilu on nimittäin laji jossa onnistuminen ja epäonnistuminen on jotain jonka tajuaa ilman opetusta. Epäonnistumien ja onnistuminen ovat selviä. Tämä itsessään ei tietysti vielä haittaa. Sillä tosiasiassa epäonnistumiskokemus on usein minimitaso minkäänlaiselle oppimiselle. Vasta kun tajuat että olet paska, edes vaivaudut petraamaan. Tämä kokemus voi kannustaa siihen että harjoittelee yksinään "ottaa erityisopetusta liikunnassa jota ei muuten oikein tarjota".

Ongelma on se, että miten joukkuepelaaminen maksimoi pompottelun. Joukkuelajissa jos yrität ottaa palloa ja epäonnistut, riskeeraat pelin. Voi tulla tappio. Ja se on sinun syysi. Epäonnistuminen on jengiltä pois. Palkkioksi sinut valitaan myöhemmin aina viimeisenä joukkueeseen ja sosiaalinen paine on muutenkin kova. On oikein riemuisaa ja tulevaisuuden urheiluharrastusta tehostavaa olla "yhteisöllisessä toiminnassa" jossa perushenkenä on se, että olet se kuolinsuudelma joukkueen voittamiselle.

Armeija jota korostetaan muka jonain ainutlaatuisena paikkana "jossa eri yhteiskuntaluokista tulevat kohtaavat". Siellä yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että joku on se yksi, jonka takia kaikki ottavat miljoona punnerrusta tai jonka kamoja joudutaan kantamaan. Jos esimerkiksi kyselee omituisia luennon jälkeen, nolaa koko tuvan - kuten itse sain armeijassa kuulla, kun kyselin eräällä "luennolla" kaasuaseista. Lisäksi mieleen tuli eräs aukkiin kovasti haluavan tupakaverin kirous siitä kun hän sai minut parikseen. Saatu pisteytys kun oli parikohtainen. Muistan vain jokseenkin ikuisesti sen sivustalla saadun puheen siitä että "nyt et Hämäläinen mokaa." On erittäin mukavaa olla potentiaalinen unelmanmurskaaja. Toki ymmärrän että tämä ei haittaa niitä jotka ovat hyviä liikunnassa. Siksi heillä on tasan yhtä paljon sananvaltaa asiaan kuin minulla on vaatia vielä vaativampia musiikillisia manöövereitä yhteislauluun siksi että kaikki koulumusiikki oli naurettavan helppoa vain siksi että harrastin soittoa yksin että yhtyeenä, musiikkiopistoharjoittelua ja kuorotoimintaa ... aktiivisesti vuosia. En jaksa edes avata suutani "kivasta" joka tulee kun saa tehdä jota osaa ja tehdä sen julkisesti. Onhan se. Ja ongelman ydin on juuri siinä.
1: Mikä on ajatuksen aivan absurdi, itse kävin esimerkiksi "koulua" jossa ei ollut pelkästään miljonäärejä. En tiedä missä miljonäärien sisäsiittoisessa ankkalammessa nämä armeijan yhteisöllisyyttä ja monipuolisuutta korostavat oikein elävät arkeaan. Ilmankos pelkäävät kaikkea, kuten maahanmuuttajia. Kun on kuplassa eletty ja armeija on jokin "erilaistenkohtauspaikka". Toki he eivät oikeasti armeijassa edes kohtaa mitään kovin laajaa kirjoa ihmisiä. Minä tiedän, sillä aloitin A -miehenä ja laihduttuani armeijan aikana alle 50 kilon, jouduin B -puolelle. Siellä on "antenniosastolaisia", ruumiinvammaisia, uskonkiihkoilijoita ja muuta vastaavaa jengiä. Jotain jota rivijägsteri ei näe. Ja jos näkisi, ei arvoistaisi kyllä yhdessäoloa. A -puolen sosiaalisuus toimii koska armeija pitää huolen keskiluokkaisista äidin pikku talttahampaista ja varoo että ketään ei tapeta kun nämä nukkuvat. B -puoli on fyysisesti kevyt, mutta se yhteisö on jotain joka tarjoaa tärkeän opetuksen sosiaalisuudesta ja yhteisöstä. Nimittäin sen, että se on oikeasti aivan perseestä ja olet pohjimmiltasi aivan yksin pitämässä itsesi kasassa niin henkisesti kuin fyysisestikin.

"Yhteisöllisyys" onkin itse asiassa käytännössä aina juuri koulun joukkueurheilua. Se, että "heikompia autetaan" on samanlainen asennemaailma kuin "velvollisuus maksaa veroa jolla tuetaan yhteiskuntaloisijoita". Paradoksaalista kyllä, osittain sen vuoksi miekkakoulumme onkin paljon mukavampi paikka olla yhdessä. Siellä kun monista asioista tehdään yksilösuoritteita. Pariharjoitteessakin pitää miettiä miten oppii toiselta parhaiten itse. Esimerkiksi aloittelijoilta oppii joustavuutta koska he eivät ole liikkeissään kovin konsistentteja. Se, että tämänlaisen osaa ottaa hyödykseen on jotain jonka tiedostamiseen panostetaan tietoisesti alusta lähtien. Pahinta olisi tietysti tehdä jako joukkueisiin joissa olisi voittajia ja häviäjiä, vetää freeplaytä tästä ja antaa kuulua ketkä valitaan seuraavalle kierrokselle viimeisenä. Kyllä tämän voisi tehdä. En ymmärrä miten edes minimitason eettinen ihminen tekisi asian niin.

Erikoista kyllä nörteillä ja hikipingoilla ei ole samanlaista etua kuin urheilu-atleeteilla. Sillä koulussa tietoaineista on tehty järestään yksilöaineita. Jokainen käy omat kokeensa. Ainut sosiaalinen tilanne koululuokassa on viittaaminen ja vastaamisessa epäonnistuminen. Jos tavallinen lukuaine vastaisi koululiikuntaa, tässä "yhteisöllisyyden" nimissä jokaiselta vaadittaisiin antamaan heti vastaus, ilman että voisi luntata sitä toisilta. Väärät vastaukset antaneet olisivat moottorina sosiaalisille yhteisörangaistuksille.

Ei vain kädentaidoissa.

Ja on aivan turhaa sanoa, että lukuaineissa taitoerot eivät olisi vähintään yhtä suuria. ; Ihmisen suorituskyky on sellainen, että vahvin oppilas ei nosta 100 kertaa enemmän painoa kun heikoin. Mutta tiedossa on helppoa saavuttaa asia jossa muistaa vaikka 100 kertaa enemmän faktoja kuin heikoin. Ylärajaa ei käytännössä ole. ; Itse väitänkin ihan pokkana, että lukuaineissa erot ovat kaikista valtavimpia. En pelkästään siksi, että tiedän sen monin paikoin itkettävän kokoisen eron itseni ja itseäni huonompien välillä, vaan myös se, että tosiasiassa tämä hierarkia ei katkea lähelläkään omaa tasoani. On olemassa ihmisiä jotka eivät vain ole parempia kuin minä. He ovat kertaluokkia parempia kuin minä. (En ymmärrä miksi he eivät tee itsemurhaa. Ilmeisesti heillä ei ole aikaa olla internetissä tai lukea paikallislehtiä.)

Olin huvittunut kun kuuntelin Tynkkysen näkemystä siitä että olisi absurdia, että "Kuvittele koulua, jossa kympin voisi saada esimerkiksi: A) biologiassa vain käymällä aktiivisesti lintubongaamassa ja tilaamalla tiede-lehtiä B) musiikissa vain soittamalla bändissä tai C) alkuopetuksen äidinkielessä vain osaamalla jo valmiiksi lukea." Ei tarvitse kuvitella. Koulu on jo nyt tälläinen.

Osasin lukea mennessäni kouluun ja kirjalliseen sivistykseen etenkin taiteissa, mutta myös tieteissä, oli kotonamme äärimmäisen vahvasti. saamani kokemus oli se, että koulu oli tylsää. En usko että olen oppinut koulun biologian tunneilla yhtään mitään koko koulun aikana ; Suoraan sanoen "Tiede2000" -lehden sisältö ja Järvenpään Kaupunginkirjasto on vaikuttanut oppineisuuteeni ja moni ns. reaaliaine oli vain jotain jonka tunnit istutaan ja joissa läksyjä ei tarvitse edes miettiä tekevänsä, kun vastauksen voi antaa kysyttäessä suoraan kun vain tietää kysymyksen. ; Biologianopetus koulussa ja lukiossa oli käytännössä suunnattu keskiverto-opiskelijoille. Sellaiset eivät välttämättä huomaa että urheilukentän näkyvöä osaamistaso on olemassa.
1: Itse huomasin taitoeroa tietysti kielissä, koska olin niissä erinomaisen huono. Ihmiset osasivat paljon minua paremmin englantia ja ruotsia. Ja ahkerakaan työskentely ei tietysti auta kun koe ei mittaa oppimista vaan osaamista. Kuten kaikissa muissakin aineissa. On turha kuvitella että sosiaalinen pääoma, eli se mitä vanhempasi pistävät sinut tekemään, ei vaikuttaisi. Oikeistolainen ei tätä tunnusta koska hän sanoo "yritä enemmän". Vasemmistolainen ei eriarvoisuutta hyväksy ideologisista syistä, vaan kannustaa siihen että mennään hitaimman tahtiin. Tosasia on, että kaikki ei ole omaa ansiota, ja että kommunismi latistaa jos osaa vähänkin. Kommunismin "suvaitsevaisuus" tasapäistää ja oikeistolainen tekee meistä sosiopaattisia susilaumoja.

Itse asiassa kokemukseni aikuisena nettikirjoittelua seuratessa on samantapainen, mikä voisi olla monilla edessä jos pitäisi ryhtyä pelaamaan puulaakijalkapalloa kanssani. Kokemus siitä minkälaiseen tampiointiin yksi ihminen kykenee on järkyttävää. Koulun liikunnan ja puukäsitöiden opettajani Rainer Haarte sanoikin äidilleni kuvaavan määrittelyn taidoistani. "Tuomo on sellainen tumpelo." Olisi vain hauskaa jos yhteisöllisyyttä tuettaisiin niin että joku menisi internetin ääliöille kertomassa että he ovat idiootteja joiden tiedeosaaminen on sillä tasolla, että on ihme että sellaisia näkemyksiä voi pitää ilman virallisia diagnooseja. Ja kerro että olisi kaikkien mielenterveydelle parempi jos älyäisi olla hiljaa. Ja yhteisö tarjoaisi sosiaalista kurmotusta näille ihmisille joiden egokupla paisuttaa heidän esilletulotarvettaan heidän taitojensa yli tasolla joka kertoo että heillä on valtava nöyryysvajaus.

Tosin tässä kohden ymmärrän varsin hyvin miksi se yhteisöllisyys viehättää. Tosin kun minä harrastan armeija-urheilutunti -tyyppistä yhteisöllisyyttä internetissä, minua kutsutaan aivan rehellisesti esimerkiksi raivotautiseksi kusipääksi. Ja tärkein oivallus onkin se, että sitähän se on.

Yhteisöllisyys-smyhteisöllisyys

Oikeastaan kaikki on siinä että ymmärtää että vaikka yhteisöllisyys itsessään on kenties rakastava ja kaunis ideaali, niin sitä ei tapahdu missään koskaan ikinä. Käytännössä aina kun puhutaan yhteisöllisyydestä, yritetään kompata jotain rakennelmaa joka tekee jostain tämänlaisesta valtavirtatoimintaa. ; Siksi kommunismi on yhteiskunnassa vallanottaessaan ollut hirvittävän tuhoisaa. Ja juuri samasta syystä helvetti tulee vastaan myös Wahlroosin ja muiden Randilaista yli-ihmisyyttä tavoittelevien kautta.

Käytännössä kaikki uskonto on tässä kohden repivää, rikkovaa ja yhteisöllisyyden nimissä yksiläöitä raiskaavaa. Niissä on aina luuserit jotka nähdään jonkinlaisina loisina ja joita vastustetaan. Fundamentalistin maailmassa huono urheilija on se "syntisäkki" joka ei homoja tuomitse. Ja leppoisakin uskonto on täsmälleen yhtä karseaa asennevammailua ; Se toimii vähän kuin Dogventures joka sanoo luokitellen ja tuomiten, että "Usko johonkin on usein ainoa asia joka erottaa meidät kyynisyydestä ja kaaoksesta. Uskoa, sen perinnettä ja tapoja säilyttämään on perustettu kirkot. Kirkot ovat yhteisöjen kokoontumispaikkoja ja ne huolehtivat sen jäsenistä. Kirkosta eroaminen on kuitenkin tehty nykyään helpoksi; siihen on omat nettisivut. Docventures, yhteiskunnan moraalinen selkäranka joka alituiseen taistelee kyynisyyttä ja apatiaa vastaan, perusti nyt tämän sivun kirkkoon liittymisen helpottamiseksi."

Pääsyjä on kaikkiin mahdollisiin, mutta ei esimerkiksi vapaa-ajattelijoihin. Kampanjan viesti on erikoinen. Kun voi liittyä moneen eri kristilliseen suuntaukseen ja juutalaisuuteen ja mukana on Bahaita myöten kaikkia muitakin uskontoja, ja mukana ei ole ainuttakaan uskonnottomien yhteisöä ja henkenä on että niiden kautta saa apua ja että ilman niiden yhteisöllisyyttä tarjolla on käytännössä usein on kyynisyys, on kampanjan monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus mallia "Liity kirkkoon, mihin tahansa kirkkoon, jotta et olisi kuin ne ateistit!"

Tämänlainen suhtautuminen uskovaisten parissa on yleistä. On täysin salonkikelpoista pitää itseään suvaitsevaisena ja haukkua sitä miten ateismi on kylmää, kuivaa ja epäkiinnostavaa ja turhaa. Ateistejen pitäisi sitten olla kiinnostuneita kristinuskosta koska se on monisyistä, kiinnostavaa ja tärkeää ja tämän kyseenalaistaminen on nin helvetin loukkaavaa ja sulkusilmäistä. Mieleen ei ole tullut hetkeksikään, että metsä vastaa kuten sinne huudetaan?

Muutenkin ajatus siitä että "meillä on yhteisö" ja ateistit ja uskonnottomat olisivat automaattisesti kyynisiä kun heillä ei ole sitä ainutta asiaa joka usein pitää kyynistymisen ulkopuolella. On tässä toki sen verran yhteyttä, että urheilussakin se huono pelaaja saa helposti kolauksen itsetuntoon ja ihmisluottamukseen. Tämä kyynistyminen siis kertoo että jengipelaaminen ja yhteismokutus on kiva juttu ja että pitää keksiä lisää kaikenlaisia sukkasaippuajuttuja jolla eroava voidaan mokuttaa? Jokainen tälläinen järjestelmä rakentaa itseäänruokkivan helvetin. (Ja siksi myös vapaa-ajattelijat ovat sellainen.  Tiedostan sen, jonka Dogventuresin pojat unohtivat ; Sen, että ateisteillakin on yhteisö.)

Ihmettelen että  mitä kyynisyyttä vastaan taistelmista se on jos esittää että uskonto on ainut joka estää ihmisiä vaipumasta kaaokseen ja kyynisyyteen. Tämä vaatii aika ikävää ihmiskuvaa. Jotain jossa kulttuuri tai luonnontila on jotain jossa turmellus, tuho ja pahuus vallitsevat ja että ihminen on perimmältään niin paska, että ilman uskontoa yhteiskunnat romahtavat kun kaaokseen vaipuvat kyyniset ihmiset eivät luota toisiinsa ja murhailevat, raiskailevat, särkevät, rikkovat, juovat ja strippaavat Järvenpään Casinolla.

Siksi jos minulta kysytään yksi asia joka olisi uskonnossa pahinta, en osaa vastata. Edelle laittamani linkin takana on tietysti erityistapauksia. On hyvä huomata, että uskonnon nimissä hirtetty homo on tapettu ihminen. En ymmärrä ihmisiä jotka selittävät uskonnon yleisoikeuksia ja sitä miten se tekee monet onnelliseksi. Sillä nähdäkseni miljoonan "hyvä fiilis" ei voi mitenkään kompensoida yhtä "itsevalittua marttyyrikuolemaa" tai jotain jossa "jostakusta muusta tehdään marttyyri koska hänet halutaan lahdata". Tämänlaista oikeuttamisen asennetta vaaditaan jotta uskonnolle voidaan nähdä mitään arvoa ; Ilman tämänlaista logiikkaa vasta kun uskonto estäisi kaikki tämänlaiset uskonnon nimissä tehdyt kuolemat ilman ainuttakaan poikkeusta, se pääsisi tilanteeseen jossa olisi edes mahdollista ryhtyä puhumaan iloista ja uskonnon hyödyistä. ~ Utilitaristisessa maailmassa henkenä on juuri se, että se hintelin armeijan poika on hylkiö jonka muut näkevät vain muodossa "taas kymmenen punnerrusta". Armeijan yhteishenki oikeutetaan tämä yksilö tuhoamalla. Ilman tätä murskausrakennetta ei oikeasti ole mitään yhteisöä, on vain joukko ihmisiä tekemässä täsmälleen niitä asioita joita he tekisivät ilman yhteisöäkin, jolloin yhteisöllisyys ei tietysti vaikuta mitenkään tapahtumiin ja voi ottaa niitä ansiokseenkaan.

---

Kaikki tämä jurnutus siksi että koulu-urheilu ja sen kaltaiset konseptit. Analogia on vahva työväline.

Pää pensaaseen

Olin tänään matkalla töihin, kun huomasin, että samassa, melko täpötäydessä, junassa sattui olemaan eräs lyhytaikainen lukioajan tyttöystäväyritelmä. Tämänlainen tilanne on yleensä aina jotenkin hupaisa että ahdistava samanaikaisesti. Sillä mukana on helposti vertailua. Toisaalta on mukavaa nähdä ihmisiä, mutta toisaalta ei voi olla arvioimatta pitkän ajan jälkeen myös muutoksia. Että kuka on leikannut tukan, kuka on hankkinut 20 kiloa painoa ja 3 lasta. Nämä kaikki ovat yleensä jotenkin, jollain kulmalla positiivisia muutoksia. Ja toisaalta jotain sellaista joka pakottaa miettimään erilaisia skenaarioita.

Luulen, että vastaavaa myllyä tapahtuu enemmän tai vähemmän - toivottavasti vähemmän - myös toisella puolella. ; Hauskimmillaan ne voivat olla jotain samantyylistä mitä kerrotaan Obamasta. Kerrotaan, että hän oli kerran käynyt vaimonsa kanssa kahvilassa. Kahvilan omistaja paljastui Obaman vaimon entiseksi poikaystäväksi. Obama kiusoitteli vaimoaan ja kysyi, että mitenköhän hän viihtyisi kahvilanomistajan vaimona. Vaimo vastasi, että hän ajatteli enemmänkin niin, että jos hän olisi valinnut toisin, niin tuo kahvilanomistaja olisi nyt USA:n presidentti.

Tässä tapauksessa mitään tämänlaista tilannetta ei kuitenkaan voi tapahtua. Sillä juuri kyseinen henkilö sattuu olemaan demonstraatio siitä, miten kykenen synnyttämään ihmisissä nopeasti melko voimakkaita emootioita. Ja yleensä melko negatiivisia sellaisia. Hän on päättänyt, että minuun toimii parhaiten täydellinen ignoraatio. Tässä tapauksessa se sai tietysti hieman koomisia piirteitä, koska junamatka on kuitenkin melko pitkä. Aktiivista poiskatsomista sivusilmällä seuratessa ei voi olla miltei repeämättä nauruun. Toisaalta samanaikaisesti ei kehtaa ihan hirveästi elämöidä tai ruveta herättämään huomiota tai vaatimalla reaktiota itseen.

Lisäksi tämä tilanne ärsyttää itseäni jonkin verran. Sillä yleensä minulla on jonkinlainen käsitys siitä, miksi olen ärsyttänyt jonkun tietyn ihmisen vihaan asti. Joskus selitys on pidempiaikainen useasta syystä johtuva. Ja joskus selitys ei pidä sisällään mitään tarkkaa, mutta tarjolla on kuitenkin runsain määrin vihjeitä siitä mitkä piirteet ihastuttavassa persoonassani ovat tällä kertaa olleet liiallisesti esillä. Asiaa tietysti helpottaa se, että nämä kerrotaan minulle suoraan - tarvittaessa jopa kovalla volyymilla. Tässä tapauksessa en halua toki mitätöidä toisen kokemaa kokemusta. On selvää, että tuollaiseen vuosia kestävään varsin järkähtämättömään perussuhtautumiseen on jokin syy. En ole halunnut ryhtyä erityisen stalkeriksi, mutta sama reaktiotapa on toistunut kaikkina niinä 5 kertana kun olen hänet viimeisen "reilun 10 ja risat" vuoden aikana nähnyt. Kerran ihmettelin asiasta hänen facebookiinsa ja pahoittelin ja pyysin selitystä, mutta reaktio tähän oli selvä. Vastausta ei tullut, ja nykyisin viestini eivät mene edes läpi hänelle asti. Asia jäänee siis mysteeriksi.

En kuitenkaan nostanut tätä esille jotta korostaisin että ignoraatio on julmaa. Näkisin, että se on tehokasta ja tätä kautta se voi tuntua häijyltä. Mutta ymmärrän ja hyväksyn että ihmisillä on tämänlaisia strategioita. Toki olen hieman vastakarvaan, jos tämälaisista periaatteista yritetään tehdä yleisiä normeja. Eli ryhdytään puhumaan ennakkosensuurista tai sekulaariudesta jossa esimerkiksi uskonnolliset merkit pitäisi täysin pyyhkiä kaikesta julkisuuskuvasta. ; Liika on toki liikaa, mutta en kannata mitään nollatoleranssia. Ymmärtääkseni on ihan asiallista vetäytyä häijyistä tilanteista. Ei ole pakko kuunnella jonkun kusipään jurnotusta, pätemistä tai paskoja vitsejä.

Itse asiassa se mukailee lapsena - ja teinivuosinani - kovastikin kannattamaani aforismia "Ei pidä pelata jos ei osaa hävitä." Tässä henkenä ei ole Schopenhauerilainen häviön välttely. Vaan sen tiedostaminen että klassisesti ottaen häviäminen on usein konkreettinen mahdollisuus tai vaihtoehto. Moni korostaa voittamista ja osallistuu kaikkeen kilpailemisesta debatointiin vain voittaminen mielessä. Tällöin häviö muuntuu kestämättömäksi. Jos arvioi häviämisen niin karuksi että ei kestä sitä, niin on parasta jättää peli kesken.

Häviämistä tässä yhteydessä ei tietysti voida nähdä jonain nollasummapelinä jossa ihmiset ovat toisiaan vastaan. Ja esimerkiksi jossa entisen lukioajan (lyhytaikaisen) poikaystävän kanssa pitäisi ruveta egoillen vertailemaan sitä että kummalla on paremmat vuositulot ja arvioida että kumpi on "paremmin onnistunut siinä tiessä jonka tavoitteena on puoliso, kaksi lasta, auto(mahdollisimman iso), kesämökki ja asuntolaina (riittävän suuri jotta asunnolla voi päteä maksimaalisesti mutta niin pieni että saa sen ennen toista maksettua takaisin)." Heidegger pitäisi tätä lähtökohtaa huonona. Sen sijaan korostan sitä että usein sosiaalisessa tilanteessa kysymys ei ole nollasummapelistä. Siis siitä että toisen hyvä on toiselta pois. Joskus on niin että toinen tuo jostain syystä itselle huonoa. Jos tätä ei kestä, niin ilman mitään vertailuasetelmaakin tilanne on ahdistava. Ja jos ahdistaa liikaa, on syytä välttää koko tilannetta. ; Ei pidä mennä pelaamaan kuvitellen että voisi jotenkin kääntää ahdistavan tilanteen voisi automaattisesti korjata. Toki jos kestää tappion, tämä voi olla sankarillisin vaihtoehto. Mutta kuka oikeasti jaksaa elää sankarina joka päivä? Etenkään spontaanisti yllätyspäivänä junassa!

Jehovan Todistaja -ilmiö

Jehovan Todistajat nousi alkujaan suosioon maailmanlopun ennustuksilla. Kun se ennusti melko nopeaa maailmanloppua, jolle oli päivämääräkin esillä, ihmiset ottivat sen vakavasti. Sen jälkeen vitsiksi nousikin se, että päivämärää tuli. Jehovan Todistajat antoivat aluksi uusia päivämääriä, kunnes he viimein tajusivat, että on syytä jättää tämänlaiset naulatut konseptit syrjään. Sillä vaikka ne toimivat tehokkaasti mainoksena ennen päivämäärää, niin päivämäärän jälkeen eläminen on vaikeaa ; Eropiikit epäonnistuneiden maailmanlopun ennusteiden jälkeen olivat itse asiassa niin suuria, että jopa Jehovan Todistajien virallinen "koko ajan uudelleenkirjoitettu historia" ei voi ohittaa niitä. Virallisessa selityksessä ne johtuivat tietysti yksilöiden väärintulkinnoista ja väärintulkinnoista johtuvista pettymyksistä. Kun maailmanloppu ei tarkoittanutkaan maailmanloppua vaan "Jeesuksen näkymättömän läsnäolon alkamista".

Tämänlainen on relevanttia myös heille jotka eivät lupaa maailmanlopua vaan TEOTWAWKIA. Eli maailman loppumista siinä muodossa kuin sen tunnemme. Ja tässäkohden useat pseudotieteet astuvat kuvioihin hyvinkin vahvasti. Esimerkiksi (ID)kreationistit - jotka eivät ole tyypillisesti korosta teorioinneissaan lopun ajan merkkejä vaan jättävät sen toisen julistusmyllyn, apologetiikan, huoleksi - ovat tässä varsin mainio esimerkki.

Tässä kohden Juha Leinivaara vinoili jo hieman Dembskille. Dembski kun oli ennen Doveria ns "Vice strategyn" kannattaja. Hän korskeasti ylvästeli sillä miten evoluutio murskataan oikeudessa. Yhden kerran hän löi jopa vetoa voitosta. "I'll wager a bottle of single-malt scotch, should it ever go to trial whether ID may legitimately be taught in public school science curricula, that ID will pass all constitutional hurdles." Leinivaara huomauttaa että tällä hetkellä ennustus on maltillisempi. "Tieteellinen näyttö evoluutioteoriaa vastaan vain lisääntyy. Darwinismin kulissit näyttävät ehkä vahvalta, mutta ne natisevat samalla tavalla kuin kommunismin kulissit juuri ennen Berliinin muurin romahtamista. Dembski ei kuitenkaan osaa ennustaa mikä on ID:n tulevaisuus kymmenen vuoden sisällä. Joko darwinismi romahtaa tai sitten IDeistien vainoaminen jatkuu." Dembski on joutunut huomaamaan sen, että ennusteiden jälkeen joudutaan elämään.

"The Skeptical Zone" otti tähän liittyvästi esiin erikoisen tällä hetkellä Intelligent Designin sisällä olevan skisman. Tämä skisma koskee sitä, onko ID:llä positiivista tutkimusohjelmaa. Eli tutkiiko se biologiaa. Taustalla on "Mike Gene". Hän oli aikanaan kovastikin ID:läisten puolella. Nyt hän on tullut tulokseen että ID:llä ei ole positiivista casea. Osa ID:läisistä vastustaa ajatusta, kun taas toiset ovat tässä kohden itse asiassa "Mike Gene":n puolella. Salvador Cordova ja Casey Luskin esimerkiksi suhtautuvat Mike Geneen aivan eri tavoin. Luskinin mukaan ID on tiukasti tieteellinen ja Cordova on jopa hieman tympäytynyt sanontaan "Positive case for Design" jota hän kutsuu fraasiksi. Tätä kautta joudutaan esimerkiksi miettimään sitä, että onko Mike Genellä minkälaisia taustamotivaatioita. Hänhän ei koskaan tunnustautunut teistiksi, vaan mietti muutoinkin korostetusti sitä että miten ID voisi olla tutkimusohjelma.
1: Itse näkisin että Mike Genen motivaatiot voisivat nimenomaan ajaa päinvastaiseen tulokseen kuin hänen saamansa, ja alleviivaisin sen minkä lainaan ;  "His conclusion that IDT is not ‘scientific,’ that ‘Design’ is not a scientific concept says nothing about his ‘motivations,’ only about what he came to realize after many years of thinking about it."

Tämä ei sinänsä ihmetytä, kulla kuten Skeptical Zone kertoo "Trojan EleP(T!H)ant?";issa vaikeutena on se, että vaikka ID:läiset heittävät informaatioon liittyviä termejä hienosti, heidän ongelmansa on se, että heidän argumentaationsa perustuu todennäköisyyden arviointiin ja niiden vertailuihin. Ja tätä he eivät vain ole tehneet. Tunnettua on, että ID vain väittää että jokin ei voi kehittyä evoluutiolla ja pistää todistustaakan evolutionistin puolelle (sanoen että se on epätodennäköistä mutta kykenemättä laskemaan arvioita) sen sijaan että tekisi positiivisen casen ID:lle. ; Hupaisinta on, että ID:läiset mielellään keskittyvät pilkunviilaukseen, kuten puheeseen naturalistisista nollahypoteeseista ja niiden lukumäärästä. Ei siinä voi oikein sanoa muuta kuin mitä linkin takana mainittiin ; "I entirely agree that “there is no single null hypothesis”. That’s why Dembski’s 2005 is so absurd – it implies that we can compute a pantechnicon null to represent “all relevant chance hypotheses” and plug the expected probability distribution under that null into his CSI formula.  Of course it can’t be done.  You know it, and I expect that Dembski, being no fool, knows it too (just as I am sure he knows that “pattern simplicity” was a tactical error, hence his attempt to imply that “Kolmogorov complexity” is part of the CSI recipe, even though the Kolmogorov part is the simplicity part, and the  “complexity” part is simple improbability, with equal value for a meaningful pattern and for the same pattern drawn “by chance”)." Yritys arvioida todennäköisyyksiä nähdään samaksi kuin onnistuminen. Ja se on ID:n ongelma. Behen argumentti on sidoksissa siihen että yritetään arvioida miten vaikeaa evoluution on tuottaa tietynlaisia rakenteita. ; IC voidaankin nähdä ID:n vahvimmaksi lenkiksi tässä päättelyketjussa. Kuitenkin se on aivan surkea, sillä Behe on jättänyt ja ohittanut käytännössä kaiken miten evoluutikot selittävät tälläisten piirteiden synnystä. Kun laskelmia tehdään - tai ironista kyllä, niitä ei oikeastaan tehdä vaan hoetaan taikasanaa "epätodennäköistä, epätodnenäköistä" - ohittamalla vaihtoehdot, ei pidä ihmetellä jos tuloksista saa ties miten epätodennäköisiä. Ne vain valitettavasti muuttuvat irrelevanteiksi täsmälleen samalla sekunnilla. Kuten sanotaan "Dembski and Behe both made their bacterial flagellum calculations (well, assertions – I don’t see much in the way of calculations in either book) without taking into account at least one possible route, i.e. that proposed by Pallen and Matzke. Pallen and Matzke’s route may well be wrong, but when computing probabilities, at the very least, the probability of such a route should be taken into account.  Much more to the point, as Lenski and his colleagues have shown (both in their AVIDA  program and in their E.coli cultures) being “IC” by any of the definitions given by Behe or Dembski is not a bar to evolvability, either in principle (AVIDA) or practice (e-coli)."

Kun miettii miten ID näyttää kaikelta muulta kuin nousevan paradigman pitäisi näyttää, ei pidä ihmetellä jos siihen liittyy ideologialukkiutunutta omia korvasyyhyä tukevien auktoriteettien nuolemiseen keskittyvää "ajattelua", jossa kaikki ID moite on vain "pelkoa kun ID nousee" tai jossa vain "vainotaan toisinajattelijoita ja neroja pelosta". (Kuten kreationistinen anonyymi syyttäjä käy esimerkiksi edelle laittamassani Leinivaaran blogissa inisemässä.) Siksi ei pidä hämmästyä jos ID:llä menee niin heikosti, että Dembskin ja monen muunb ID:läisen ylipäätään tarvitsee soveltaa epäonnistuneisiin ennusteisiin liittynyttä "Jehovan Todistaja -käyttäytymistä".

Sillä nähdäkseni tällä hetkellä uutta muotiin nousemistaan yrittävä ID -liike ei ole onnistunut parantelemaan tiedettään. Odotettavissa on enemmänkin se, minkä olen kreationisteja sosiologisena ilmiönä tutkineiden ihmisten "epävirallisena lausuntona" saanut. He puhuvat "myyrävuosista". Kreationismi on koko olemassaolonsa ajan rakentunut siihen, että on lietsottu hypeä esimerkiksi uuden kirjan ja uuden luomistieteilijän karismalla. Tämä on sitten haipunut, tappiota ei ole tunnustettu vaan on suunniteltu uutta nousua ja sitten on palattu uuden hypen - ja mahdollisesti uudistetun nimen - kanssa takaisin, ja paluu tapahtuu joka tapauksessa siten että kannattajat tunnistavat että ilmiö on "sitä vanhaa tuttua".

Argumenttien perusrakenne löytyy jo Ilkka Niiniluodon 1980 -luvun kirjoittamasta tuotannosta, jossa kreationistinen argumentaatio nähdään muutaman perusarugmentin toistamisena. Ainoastaan siihen nivotut taikasanat voivat muuttua. Uudistumattomuus yhdistettynä siihen että se peruskonsepti ei ole johtanut uuteen paradigmaan liittyvien runsaiden asioita selvittelevien tutkimusohjelmien syntyyn liittyen kertoo että kreationismia on dissattava samasta syystä kuin kaikkea muutakin uskontoa.
1: Eli jos joku kysyy miksi minä moitin kreationismia, niin samasta syystä kuin katujulistajaa. Ei siksi, että heidän järkensä pelottaa. Vaan sen takia että he kiusaavat, ärsyttävät ja leuhkailevat. Ego ja halu käännyttää uskontoon ovat yksinään vittumaisia piirteitä. Yhdistettynä en kestäisi niitä edes itsessäni. - Siksi minä en hypikään kreationisteja häiritsemässä ja käännyttämässä. Minua ei uskovaisten foorumeilta ole aikoihin löytynyt käännyttelymielessä. Miksi minua kiinnostaisi mitä he ajattelevat? Miksi välittäisin paskiaisihmisistä? Paitsi siinä mielessä että niiden pilkkaaminen ja kurissapito voisi olla jo jonkinlainen eettinen velvollisuus niille jotka pitäisivät ihmisyyttä arvossa?

---

Jos olen väärässä, niin ID on tieteen valtavirrassa elokuussa 2023. Minä kyllä uskallan kyllä lyödä viskipullon vetoa. Ja lupaan lopettaa tässä myös evolutionismia puolustavat puheet ikuisiksi ajoiksi - herrasmiehen kunniasanalla lopetan tämän myös nimimerkeillä. Vastavetona vaadin tietysti että jos joku luomisuskoinen haluaa mukaan, niin viskipullon lisäksi hän 10 vuoden päästä lopettaa prokristuspuheet ja kreationismin puolustamisen missään sen Intelligent Designeimmässä tai siitä vielä eteenpäiuudelleennimetymmässä muodossa.