keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Konservatiivien sloganeista

Konservativismia ohjataan yllättävän usein erilaisin pienin sloganein. Ne ovat ikään kuin mieleenpainuvia peruspremissejä jotka vetoavat intuitioon. Ne ovat kuitenkin yleisesti ottaen karkeistuksia elleivät peräti totaalisen väärin.

Esimerkiksi ajatus siitä että konservativismin ideana on se, että ei korjata sitä mikä ei ole rikki vaatii taustalleen stabiilin yhteiskunnan. Yhteiskunnassa muuttuu koko ajan monia asioita, joten tosiasiassa yhteiskunnan toiminnassa tapahtuu suuriakin muutoksia. Tässä hötäkässä ennen tarpeellinen pykälä ei helposti toimikaan uudessa yhteydessä. ; Esimerkiksi jos kuvitellaan konservatiivinen perhetilanne kulttuureissa joissa on kova lapsikuolleisuus esimerkiksi lääketieteen kehittymättömyyden takia. Niissä on ollut tavallista että lapsia on pakko hankkia että joku hoitaa vanhempana itseä. Koska lapsia on kuollut paljon, niitä on myös siitetty paljon. ; Modernissa maailmassa vastaavaan pääsee vähemmällä. Tarve lapsille on vähentynyt. On toki selvää että yhteiskunnan jatkumiseen tarvitaan jonkin verran lapsia. Mutta tämä on silmien sulkemista siltä että väestönkasvu väestönkasvun vuoksi tai useiden lasten hankkimispakkoa ei enää ole entiseen tapaan. ; Ja kun nämä asiat muuttuvat, muttuu kasvatuskin. Ilman sisaruksia lastenhoidon rakenne muuttuu. Työ muuttuu äitikeskeisemmäksi ja perhekoko pienemmäksi.

Konservatiivien "kylä hoitaa" -malli onkin teollistumisen myötä muuttunut viktoriaaniseksi "ydinperheeksi" joka irrottautuu omaksi suojakuplaksi kotiin. Muutos on raju. Ja se on tehty syystä. Säilyttäminen ei siis ole sama asia kuin "ei muuteta mikä ei ole rikki". Oikea sana konservativismille onkin enemmänkin muutosvastarinta. Se ei korjaa mitään. Ei niitä jotka alkavat menemään rikki tai ovat jo menneet rikki. Slogan siitä että pitkällä tähtäimellä konservativismi on oikeassa ei itse asiassa toteudu. ~ onservatiivit ovatkin selvästi hämmentyneitä kun he viittaavat kulttuurievoluutiivisiin käsitteisiin ja selittävät että yhteiskunta on jo tähän asti säilynyt joten sen toimivuus on koeteltu. Tämä unohtaa sen, että asiantilat muuttuvat koko ajan. Toimivuus uudessa kontekstissa ei ole koeteltu.

Olen kuitenkin itse konservatiivi.

Tässä kohden avainkohtana onkin se, että pitkällä tähtäimellä konservatiivi on aina väärässä. Mutta lyhyellä tähtäimellä muutos muutoksen vuoksi ja hedonismi on vielä tuhoisampaa. Oma argumenttini onkin enemmän sitä että konservativismi ei ole mikään vakaa tila ; Konservatiivit muuttuvat oman elämänsä aikana vanhoillisiksi ja taantumuksellisiksi. Esimerkiksi itse olen konservatiivina jotain sellaista joka aiempien sukupolvien silmiin näyttää liberalismilta, jopa yltiöliberalismilta. En ole tässä mikään "uusi juttu" ; Ei ole montaa sukupolvea konservatiiveista joista orjuus oli jos ei oikein niin hyväksyttävää. Nykyään konservatiivit eivät edusta tätä. Konservativismissa on hyvä kritisoida hedonistista elämäntapaa koska se voi esimerkiksi tuhota luonnonvaroja nopeasti. Varovaiset raittiit elämäntavat ovat myös yhden elämän mittaisella ajalla parempia.

Se, mikä tässä on ajattelun takana onkin itse asiassa lainattu evoluutiosta. Voin rakentaa analogian sitä kautta että konservatiivius on geenien muuttumattomuutta ja luonnonvalintaa. Se edustaa paikallaanpitävää ja korjailevan varovaista voimaa. (Konservativismi on pessimististä.) Kun taas asioiden muuttaminen on aina pieni riski jossa on onnistumisen mahdollisuus. Eli se edustaa mutaatioita. (Edistysmielisyys on optimistista.)
1: Evoluutiolaskelmissa tiedetän että jos mutaatioita ei ole, jämähdetään paikalleen. Tämä ei toimi pitkässä juoksussa koska kaikki muut eliöt juoksevat ohi. Tämä on helppo verrata teokratioihin jotka kääntävät pettymyksetkin vahvempaan muutosvastarintaan ; Yhteiskunta on koetellusti pystyssä taivaallisesta armosta joten synnintekja pitää katua ja siveyttä korostaa vielä enemmän. Pelottelupuheissa esiintyy vain se, että jos aiemmi oltaisiin muututtu niin nyt olisi vielä pahemmin.
2: Toisaalta runsas mutaatiotahti johtaa virhekatastrofiin ajautumiseen josta on siitäkin seurauksena tuho. Talousjärjestemien kovat romahdukset kertovat että tämä on modernissa maailmassa hyvinkin mahdollista. Uusliberalismi kontrollittomuustalous johti erikoisiin tapahtumiin melko tuoreesti.
+: Oikea ratkaisu onkin se, että muutoksia tulee niin paljon että luonnonvalinta ehtii vielä niihin vaikuttaa. Hyvin pieni muutostahti takaa hitaan edistymisen. Ja maksimaalinen edistyminen saavutetaan juuri siinä rajoilla missä muutostahti on juuri sen verran mitä luonnonvalintapuoli pystyy kontrolloimaan.

Virhekatastrofivertaukseni on tietsyti vain analogia. Yhteiskunnassa ei ole genetiikkaa vaan perinteitä. Ihmsiet voivat muuttaa tavoitteellisesti monia asioita samanaikaisesti tavoilla jotka ovat evoluutiolle mahdottomia. Näin muutoksia voidaan käsitellä paljon nopeammin kuin voisi luulla. Tämä asettaa panokset melko kovallekin uudistusmielisyydelle. Kuitenkin asioiden toimivuutta pitää ehtiä testailla. Ja tämä tiedollinen rajoite laskee muutostahtia paljon.

Karkeasti sanoen konservatiivin logiikassa on kyseessä samasta mikä on jokaiselle skeptikolle tuttu asia ; Jokaista väärin ymmärrettyä neroa kohden on ainakin tuhat aivan oikein ymmärrettyä idioottia. Siksi skeptikkokin nojaa vallitseviin paradigmoihin tai juuri sillä hetkellä tapahtuviin tieteen uusin nouseviin paradigmoihin vetoamista. Se ei vain luota ettäse toisen idea on sadan vuoden päästä se vallitseva tiede ennen kuin tästä erinomaisuudesta on näyttöä. Tieteen historia kuten yhteiskunnankin historia tuppaa näkemään "pellepelottomat" mutta ei niitä lukuisia "tollopelottomia" jotka unohdetaan. Sen sijaan konservatiivien ja skeptikoiden "olitte silloinkin väärässä" -hokemat jäävät muistiin ja niihin palataankin mielellään. (Ja yleensä jos niihin vetoamiseen on tarve, on kyseessä "tollopeloton".)
1: Skeptikot ovat tietysti tässä vähän hitaammin väärässä kuin muut, sillä tiede on yllättävän vakaata. (Galilein laskelmat esimerkiksi toimivat yhä nykyäänkin.) Niissä yleensä täsmentyy asiat niin että sadan vuoden jaksoissa tiedemaailma (ja skeptikot) ovat ikään kuin perusasioissa oikein, mutta vasta alustusluvussa. Yhteiskunnan hanskaaminen ei ole empiriaa, joten tavoitteet ja muut voivat nekin muuttua suuresti. Joten todennäköisesti konservatiivi on paljon skeptikkoa nopeamin väärillä linjoilla tai "vain alustelemassa jotain jota kaikki muut tekee paremmin".

Ideana onkin juuri se, että konservatiivit jarruttavat hieman. Heidän näkemyksensä vanhentuvat, mutta nuoret, vanhempien näkemyskokonaisuudesta poikkeavat,  konservatiivisukupolvet tulevat tilalle. Näin konservativismi muuttuu. Se ei ole taantumuksellista vaan trendi on eteenpäin. Avaimena on se, että konservatiivi ehtii elämänsä varrella muuttua juuri ja juuri väärässolevaksi. Konservatiivi on aina väärässä, mutta niin pitkällä tähtäimellä että ei ehdi itse näkemään taantumustilaansa. Ja tämä on se pointti. Konservativismin vanhat sloganit ovat siksi hieman yliampuvia. Niitä on kenties helpompi kannattaa koska ne veljeilevät onnistumisella ja ylivertaisella älykkyydellä. Tämä egonhively onkin sen onglema. Ihmiset eivät ole ylivertaisen älykkäitä. Eivät edes konservatiivit. Enkä varsinkaan minä. Odotankin ilolla sitä aikaa kun maailma on koetellusti osoittanut minut väärässäolevaksi erittäin monessa asiassa.

Ei kommentteja: