Jarkko Tontti kirjoitti aikanaan Tolkienin "Taru Sormusten Herrasta" -kirjasta.. Hän kirjoitti taustallaan tieto siitä että kirja on Jussi Halla-ahon mielikirjoja. Hän tulkitsi kirjan sitä kautta, että miten se sopisi Halla-ahon omaan maailmankuvaan. Örkit muuttuivat maahanmuuttajiksi. Loppukaneetti oli vihjaus siitä että Halla -ahoa ja kirjaa yhdistäisi "ongelmien yksinkertaistaminen hyvän ja pahan väliseksi kamppailuksi, muukalaisviha ja haaveksiminen menneistä hyvistä joista, jolloin kaikki muka oli paremmin" Kommenteissa muistutetaan että sama tulkinta tekisi Tontista ja muista maahanmuuttomyönteisistä Grima Käärmeenkielen kaltaisia, joka selittää örkkejä vaarattomiksi, tietysti tukisi tätä tulkintaa.
1: Mielenkiintoista kyllä, tässä keskustelussa vastakkain on selvästi "ideologia siirtää pahan" ja "maaperä säilyttää pahan" -näkemys. Kulttuuri siirtyy tietysti ihmisten mukana. Mutta ei se paikan pahuuskaan ole mitään mystistä taikasäteilyä, vaan peltoja ja muuta infrastruktuuria.
Tästä tulkinnasta suututtiin Tontille kovasti, ajateltiin että tässä kirjalla mustamaalataan. Ja että kirjan pitäminen tarkoittaisi jotain. Muistutettiin että fantasia ei väitä olevansa totta. Analogiamylly pyöri liiallisesti tulkinnassa. Olen tavallani näistä kritiikeistä samaa mieltä, mutta pidän niitä silti väärässä konteksissa olevina. Tontti kuitenkin nojasi ajatukseen siitä että emme pidä satunnaisista kirjoista. Esimerkiksi se, että minä pidän Econ "Foucaultin heilurista" kertoo minusta paljon. Ja kun minut tuntee muutoin, voi rakentaa ajatusta siitä miksi pidän kirjasta. Että minkälaisia tulkintoja kirjasta teen. Joku toinen voi tehdä samasta kirjasta toiset tulkinnat.
Tontin vastustava reagointi oli sinänsä mielenkiintoinen, koska samasta kirjasta saadaan helposti teknologiavastainen ja luontoystävällinen. Kirjassahan pitkin matkaa teknologialla raiskataan luontoa, Sarumankin örkkeineen liikakansoittuu ja valjastaa luonnon teknologialla, josta seuraa Enttien kosto. Ja tämä teknologiavastustus sopii Tolkienin omaan luonteeseen. Tolkien näkee fantasiamaailman ja hobittilan vapautena. Yksinkertainen elämä on hänelle ihanne, teknologialla voidaan ehkä tehdä monia asioita, mutta tämä ei ikään kuin ole "kunnon vapautta", koska teknologia samalla kahlitsee ja orjuuttaa. Tätä tulkintaa tukee Spengle, joka sitoi TSH:n toiseen tarinaan, Wagnerin "Niebelungin sormukseen". Niebelungin sormuksessa ideana on yksinkertaisesti pessimistinen turmelus. Kulta ja valta turmelevat maailman niin että sankaruus ja rakkaus tuhoutuvat. Vasta kun Reininkulta palautetaan luontoon, jokeen, kullan kaamea kirous lakkaa hyveellinen luonnon alkutila saavutetaan. Tätä kautta kautta kirjan tulkinnan voisi värittää, jos vaikkapa "poliittisesti vihreä" Tontti pitäisi siitä.
Samoin Tolkienin kirja on muutoinkin eri tulkintatavoille avoin. Jopa täysin vastakkaisia asioita voidaan tukea tai vastustaa sen kautta.
Kirjailija itse oli kristillinen. Siksi usea kristitty on kehunut kirjaa ja jopa esittänyt että Tolkien on selvästi halunnut kirjalla saada nuoret kiinnostumaan "Raamatusta". Ja kristillissävytteisyyttä onkin löydettävissä vaikkapa Jeremy Landesin tulkinnassa. Esimerkiksi Aragorn on hänelle parantajan käsiä myöten kristussymboli. Kun arkisesta resupekasta nousee kuningas, ovat merkit tietysti selvät. Moni uuspakana, joka suorastaan vihaa kristinuskoa, arvostaa tätä kirjaa. He rakastavat magiaa ja myyttisiä olentoja sellaisenaan, eivät symboleina jollekin kristilliselle. Takkiraudassa taas kerrotaan Åke Ohlmarksin tulkinta siitä että kirja olisi mustaa magiaa ja saatananpalvontaa on kenties ääripäinen, herjausmielessä tehty kirjoitus. Sen sisältö tuo kuitenkin vahvasti mieleen yleisen fantasiagenreen, kirjoihin ja etenkin roolipeleihin liitetyn saatananpalvonnan, joka tehtiin saatanapaniikun yhteydessä. On jännittävää miten toiset näkevät kristillisyyden, toiset korostavat samaa teosta antikristillisenä.
Takkiraudassa esitellään aika äärimmäinen tulkinta : Eräistä muslimeista "Sauron edustaa Muhammedia ja Mordor islamia ja että" ... "Tolkienin kirjoissa kyse oli länsimaisen sivistyksen ja islamin välisestä kamppailusta." Vihollisuuskuva korostuu, ja juuri Tolkien nähdään tämän vihan lietsojana. Takkirauta itse tukee tätä näkemystä rakentamalla kirjan sanomasta kristillisen ideologisen tulkinnan.
Lisäksi on paljon niitä jotka lukevat kirjaa sellaisenaan. Esimerkiksi tiedän erään henkilön joka lukee kirjaa vain siksi että se tarjoaa eläytymispohjaa, tapahtumat voi nähdä mielessään sellaisenaan. Hänestä analysointi pilaa kirjan. (Juuri saman, tämän kirjan.) Sama koskenee myös haltijaa innoissaan leikkiviä roolipelaajia. Niitä jotka laittavat ämpärin päähän ja leikkivät että se on kypärä - eivätkä pidä tätä minään ideologisena kannanottona. He ovat kuitenkin usein liberaaleja nörttejä, eivät konservatiiveja kuten Tolkien itse.
Jostakusta toisesta tietysti kasvaa parempi "ideologian X kannattaja tai vastustaja" koska hän tulkitsemalla rakentaa itselleen "syvempää ymmärrystä" rinnastamalla kirjan käänteitä symboleihin jotka taas sitovat sen johonkin ideologiaan.
Minusta kirja taas on loistava, koska sen parissa voi kikkailla juuri niin paljon tai vähän kuin haluaa. En usko että kirjasta tehty tulkinta on mitään "tietoa". Teen niitä koska voin ja se on hauskaa filosofista sormiharjoittelua. Temppu on mahdollinen koska kirjassa ei ole "mitään konkreettista". Eli yhteydet pakko rakentaa symboleita ja vertauksia käyttäen. Yleisesti ottaen symboleilla on aina se merkitys mikä sille annetaan. Ja analogioita voidaan rakentaa lähes mille tahansa. Tätä kautta kun analogiamyllyn annetaan pyöriä, ja yleissivistys on riittävä, saadaan tulkittua yhteys ties mihin tahansa. Taiteen kohdalla näin oikeastaan pitääkin olla. On hyvä että teos antaa eri ihmisille erilaisia asioita. Juuri se tekee kirjasta hyvän. Siksi minä pidän kyseisestä kirjasta, vaikka se olikin yhdessä vaiheessa kaupallista, toisessa vaiheessa saatananpalvontaa ja nyt ilmeisesti rasismia ja jähmettyneisyyttä.
Siksi minulle tulkintojen tekeminen on enemmänkin tapa leikkiä. Ja profiloida tulkitsijaa itseään. Sillä se, mitä hän nostaa esiin, ja mitä hän esittää positiivisessa tai negatiivisessa valossa kertoo olennaisia asioita tulkitsijan omista näkemyksistä ja asenteista. Toki kirjoista voi selvittää jotain myös kirjailijan omista asenteista. (Tietyin rajauksin: Jotkut myyvät vihaa vain siksi että se menee kaupaksi.) Ja toisaalta jos meillä on henkilö, josta meillä on jo profiili, ja tiedetään kirja, voidaan katsoa miksi hän pitää tästä kirjasta. (Eli millä tavalla se mukailee hänen omaa maailmankuvaansa.)
Goddamit, pidän TSH:sta vaikka se olisikin kristillistä hapatusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti