sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Ihmisillä on ollut kautta historian erilaisia sovittuja tervehdyksiä. Niistä tulee myös helposti tavaramerkkejä. Esimerkiksi jokainen muistanee Adolf Hitlerin tutuksi tekemän natsitervehdyksen, joka muistuttaa kovasti lastenleikin "kivi-paperi-sakset" paperia. (Hitlerin oma tapa tervehtiä oli hieman erilainen kuin muilla. Ehkä siksi että hän oli johtaja. Ehkä siksi että hän nukkui sodassa alapedissä.) Hitleriä vastassa oli Winston Churchill. Hänen voitonmerkkinsä (✌) taas muistuttaa saman pelin saksia. (Tässä tuskin kuitenkaan on syy siihen miksi toisessa maailmansodassa kävi kuten kävi.)

Itsekin käytän melko paljon tuota Churchillin käsimerkkiä. Natsitervehdystä harvemmin. (On mukavaa olla voittajien puolella.)

Syyni käyttää sitä ovat moninaiset. Korostan monitulkinnallisuutta sillä että näytän sitä usein "molemmilta puolilta", eli siten että samassa liikkeessä on sekä käsi että kämmenselkäpuoli tervehdittävää kohti.

Perinteisestihän tätä merkkiä käytetään, paitsi valokuvissa toisen takana pupunkorvina suku- tai koulukuvissa, myös voitonmerkkinä. Esimerkiksi U.S.A:n presidentti Richard Nixon käytti tätä käsimerkkiä siten. Hipit taas käyttivät sitä "peace" -merkkinä, symboloimaan rauhaa. (Ero lienee pieni. Hipeille rauhan saaminen on voitto. Toisaalta voittajilla on usein rauha. Tosin häviäjillekin koittaa usein rauha, kun sota tai peli loppuu toisen voittoon.) Kun merkkiä näytetään päin siinä nähdään jopa loukkaavia sävyjä : Itse asiassa Churchill itse käänsi näyttämänsä käsimerkit: Ensin hän näytti sitä taivutetut sormet katsojia kohden, mutta kun se vertautui miltei keskisormen näyttämiseksi joillekin, hän käänsi kämmenselän yleisöä kohti.

Ehkä vahvin syyni käyttää sormimerkkiä on tietysti kansanperinne. Se on sitä aineistoa, jonne päätyy kun jokin asia on (1) on ollut joko totta (2) on ollut riittävän kauan urbaani legenda ja jossain vaiheessa on vain unohdettu että se on vain legenda ja tarina.

Kansanperinne luulee/tietää, että että ranskalaiset ritarit pelkäsivät brittiläisiä pitkällä jousella ampujia. Tämä ei ole mikään ihme, koska pitkäjousi on tehokas ase. Ja englannissahan ampujia koulutettiin jopa kymmenen vuotta. 1363 englanti jopa kielsi muut urheilulajit, Edward III kun ymmärsi että ampujia tarvitaan. Tästä siis syntyi pelko ranskalaisille, ja siksi kiinni jääneiltä brittiampujilta leikattiin etu ja keskisormi pois. Näin hän ei voinut jännittää jousta, britithän pitivät nuolta etu ja keskisormella kiinni ja samoilla sormilla he jännittivät jousen. Tästä brittijousimiehet keksivät "tervehdyksen vihollisille". He näyttivät V -merkkiä, he näyttivät että sormet olivat tallella.

Tätä kautta tervehdykseni on samalla tervehdystä, rauhaa, tapaamisesta syntyvää voitonriemua. Että sitä että toinen otetaan "aasinkorvilla" ja muistetaan tämän huonotkin puolet. (Mitä ei pidä tulkita positiviisia heikentävänä, vaan yleisinhimillisyytenä. Niellään karvoineen.) Ja sitä että "olen elossa ja potkin."

Tämä voi tietysti joskus tuottaa ongelmia, koska kommunikaatio perustuu aina mielivaltaiseen sopimukseen, ja merkitykset voivat myös muuttua. "Onneksi setä jaksaa aina selittää."

Ei kommentteja: