"Sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast".
(Lewis Carroll, "Through the Looking Glass")
Monesti ajatellaan että ihmiset ovat järkeviä. Tosiasiassa näin ei ole. Heidät saadaan uskomaan mitä erikoisempiin asioihin. Otan tästä erityisen esimerkin, case studyn, josta saa lisätietoja esimerkiksi Dominic Streatfeildin "Brainwash" -kirjasta.
Amerikoissa oli tapaus, jossa perheen tytär, Erica Ingram, syytti eräänä päivänä isäänsä Paul Ingramia siitä että tämä oli käyttänyt tätä seksuaalisesti hyväkseen. Isä ei aluksi uskonut että hän voisi tehdä mitään sellaista. Pian hän kuitenkin sai ajatusken siitä että hän oli torjunut koko asian mielestään. Lisäksi Julie, perheen toinen lapsi, tuki Erican kertomusta. Asiasta alkoi poliisitutkinta. Tässäkään ei ole mitään ihmeellistä, ja näin kuuluukin olla. Asiat tutkitaan. Myöhemmin selvisi, että kerrottu oli vain jäävuoren huippu. Tytölle oltiin tehty abortti salassa, nimettömänä toisessa kaupungissa, koska vahinkoja oli tapahtunut ja vauvasta piti päästä eroon. Myöhemmin poliisit ihmettelivät hieman sitä, miten äiti ei ollut tietoinen asiasta. Mutta paljastui että hänkin oli mukana kuvioissa. Itse asiassa myös monet poliisit olivat olleet mukana, ja asiaan oli tytön kertomuksien mukaan liittynyt eläinseksiä, eläinten uhraamista, ja lukuisia vauvojen uhraamisia. Häntä oltiin viillelty, ja lisäksi oltiin tehty itsetehty abortti, johon yhdistettiin saatananpalvontarituaali. Paul saatiin aina muistamaan tapaukset, kunhan häneltä kysyttiin asioista. Tutkiville poliiseille täytyi antaa psykoterapiaa, koska tapahtumat olivat kauheita. Hän tunnusti. Erittäin vakava tapaus, ja luulisi tietysti että minä olisin kertomassa tätä siksi, että tämä näyttää mihin uskonto voi ohjata ihmisiä.
En kuitenkaan väitä, koska mitään ei ollutkaan tapahtunut. Kun tyttöjä tutkittiin lääkärissä, ei löytynyt lainkaan arpia, joita viiltelystä olisi pitänyt jäädä. Samoin merkit aborteista olivat täysin puutuvat. Missään ei ollut merkkejä - ei katoamisia eikä ruumiita - myöskään niistä kaiken kaikkiaan 25 lapsesta, jotka kertomuksien mukaan oltiin uhrattu. Pihalta ei löytynyt edes sinne haudattuja luita - lukuun ottamatta yhtä kauriin varvasluuta, joka oli ilmeisesti koiran hautaama. Ruumiit eivät vain sula kadoksiin, etenkin kun pienehkö luu ei sitä ollut tehnyt.
Ja vaikka isä tuki aina tytärten tarinoita, ja ne olivat tätä kautta aina keskenään yhtenevät, tarina muotoutui koko ajan mielikuvituksellisemmaksi. Ja ne olivat keskenään ristiriitaisia. Alussa äidillä ei ollut tekemistä, lopussa hän oli aktiivisesti tekemässä mitä makaabereimpia asioita, kuten työntämässä vaginaan sikiön kättä. Ja kasvattanut hämähäkkejä tyttöjen kohdussa. Käsiä oltiin myös naulattu lattiaan kiinni. Tekojen alku ja loppumisajat vaihtelivat eri aikoina saaduissa selityksissä suuresti. Ja lisäksi tarinoihin liittyi lopuksi sellaisiakin elementtejä, kuin että he olivat laittaneet rituaalissa Raamatun päälle käden ja Raamattu oli alkanut vuotamaan verta. Ja vaikka poliisit eivät olleet kertoneet kaikkia yksityiskohtia tyttären kertomuksesta, paikallinen pastori kävi molempien luona säännöllisesti, jopa useita kertoja päivässä. Lisäksi kun poliisit koemielessä yrittivät syöttää isälle ideoita joita tyttäret eivät olleet sanoneet, isä vakuuttui niistäkin.
Hieman yllättäen: Vankilaa tästä kuitenkin seurasi. Isä kun oli sitä mieltä, että muistot olivat yhtä todellisia, kuin muutkin hänen muistonsa; Hän sai muistoja rukouksen kautta. Ja hän tiesi, että hän oli opettanut lapsensa rehellisiksi. Eivätkä he tietenkään tuon asteen valheita kertoisi, jos hän ei olisi syyllinen johonkin. Siispä hänestä oli rationaalista uskoa tarinoita, vaikka ne olivat miten ihmeellisiä ja erikoisia. Kuitenkin hänellä oli vain valemuistoja; Oikeastaan ainut todiste tapahtumista oli hänen oma varmuutensa. Etenkin kun tyttärillä on ollut muutoinkin paha tapa esittää valheellisia syytöksiä. Istuttuaan noin 15 vuotta, vapaus kuitenkin koitti tuomitulle.
Uskonnolliset tahot lietsoivat kuitenkin satan panic -ilmiötä; Ilmiö oli toki voimissaan muutenkin mutta tämä oli erityinen tapaus siitä että siihen vedottiin erityisesti siksi että se kertoi että "tätä asiaa todella tapahtuu". Tästä seurasi sitten aika erikoisia asioita: Ensinnäkin saatananpalvontaa tuntui tapahtuvan erittäin paljon. Ja yleensä niihin liittyi se, että ne saatiin esiin "torjuttujen muistojen palauttamisen" kautta; Ja nämä tuotettiin joko erityisessä terapiassa, hypnoosissa, rukouksessa tms. Erityistä oli myös se, että riitti että uhri koki tulleensa hyväksikäytetyksi: Jos tekijä kiisti, se oli "torjuntaa", ja jos tunnusti, tapaus oli suljettu. Asiaa mutkisti sekin, että joskus "torjunta" oli tiukempaa, ja uhriakin jouduttiin käsittelemään useita kertoja, kunnes hän antoi halutun lopputuloksen. Lisäksi tästä seurasi se, että monet esittivät olevansa saatananpalvonnan asiantuntijoita. Vaikka näitä ei voinut olla, koska kenenkään tutkijan ei oikeasti tiedetä nähneen ja kuvanneen ainuttakaan rituaalia, vaan ne perustuivat aina näihin saatuihin kertomuksiin; Kertomuksista kirjattiin jopa kirjoja, kuten Laurel Rose Willson "Satan's Underground", jossa hän esitti olleensa lisääntymiskone, joka tuotti vauvoja uhrauksia varten; Tosin hänenkin todisteensa perustui hänen omaan sanaansa, eikä fyysiseen evidenssiin. Julkisuudessa epäiltiin, että saatananpalvojat muodostivat laajan renkaan ja tarinoiden mukaan jopa 50 000 lasta vuosittain joutui rituaalimurhan uhriksi. Saatanapaniikin kaiut ylettyivät jopa roolipeleihin. Valitettavasti näistä 50 000 ei löytynyt merkkiäkään, joten vaikka Willsoneita olisi paljon, jonnekin täytyisi kätkeä myös syntyvät ruumiit.
Toki löydettiin joitain yksittäistapauksia, joissa esiintyi hautakivien kaatelua ja viiltelyä - ja tapahtuihan Suomessakin Jarno Elgin ja kumppanien tekemä paloittelumurha. Nämä näyttävät olevan kuitenkin enemmän järjestäytymättömiä yksittäistapauksia, kuin jonkun laajemman erityisen uskonnon suorittamia tekoja. Saatananpalvonta ei ollut ihan satunnaista, ja sitä on tutkittukin, joten näihin tunnettujen tapausten pohjalle on rakennettu myös oikeaa asiantuntemusta. Saatananpalvonnalla ei ole yhtä tiukasti määrättyä rituaalirakennetta kuin esimerkiksi Luterilaisuudessa, vaan siinä elementit ovat vapaampia. Tiedetyt tapaukset eivät kuitenkaan riittäneet alkuunkaan kattamaan sitä mitä "tarinat kertoivat". Ja tietenkin; Kovimmat jutut ovat yhä kertomuksissa.
Nämä tapaukset itse asiassa muistuttavat kovasti Jan Guilloun "Noitien asianajaja" -kirjassa esitettyä ruotsissa tapahtunutta noitavainoa, joka lähti liikkeelle siitä että yhden tytön sanottiin hakeneen kuttuja saaresta taikavoimien avulla. Tästä levisi valtavan suuri noitavaino, joka toimi pääasiassa protestanttisilla alueilla. Olennainen omintakeinen piirre oli se, että tapauksissa käytettiin paljon lapsitodistajia, joilla oli kertoa mitä ihmellisempiä kertomuksia. Tarinat levisivät ja vainot niiden mukana, joten lapsetkin tiesivät aina mitä juttuja piti kertoa. Osa ryhtyi jopa erityisiksi noitien näyttäjiksi.
Sigmund Freudillekin tämä ilmiö oli tuttu. Hän kun aluksi huomasi että hypnoosissa ihmiset kertoivat usein joutuneensa hyväksikäytetyiksi lapsina. Aluksi hän uskoi että kyseessä oli se, että mieli torjui kauheat muistot, mutta hän tuli siihen tulokseen että tarinoita esiintyi niin usein että se ei olisi uskottavaa ja siksi hän päätteli että tämä kertoi enemmänkin lasten seksuaalisista haluista isäänsä kohtaan. Kertomuksen olivat hänestä siis toiveunia. (Itse tosin olen sitä mieltä että yleisyys voi kertoa siitä mitä muistojen esiintuoja painottaa ja toisaalta ne vetoavat enemmän mielikuvitukseen kiihottavasti: Ne ovat yksinekertaisesti mielenkiintoisia, tunteisiin vaikuttavia. Eivät siis pelkästään toivottavia, vaan myös pelottavuus on mahdollinen vaihtoehto.)
Tämän vuoksi minä olen melko kriittinen, jos joku kertoo että hänellä on ollut lapsuudessaan yliluonnollisia kokemuksia. En välttämättä siksikään, että hän valehtelisi tai olisi mielisairas. Vaan siksi, että ihmisillä on tapana uskoa lähes mitä tahansa ja rakentaa muistot jotka tukevat tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti