Lepakot eivät räjähdä

Matti Putkonen nosti vuonna 2016 esiin, että lepakot räjähtävät. Iltalehdet ja muut revittelivät otsikoita siitä miten Putkonen osaa yhdessä ja vain yhdessä kommentissa olla huolissaan metsän öttiäisistä. Tuulovoimalat räjäyttävät hänen mielestään lepakoita ilmanpaineella. Tämä on ilmiselvästi dramaattinen ja mielenkiintoa herättävä liioittelu. Ja täysin arkijärjen vastainen. Siksi YLE esimerkiksi nosti esiin sen miten tämänlainen aihe on poliittinen rapalan viehe jolla saadaan troolattua journalisteja. Mikä on varmasti aika hyvä huomio. Putkonen itsekin vihjaili tässä yhteydessä siihen että tempussa oli niinsanotun retorisen tempun makua. Joku epäkorrektimman kielen ystävä saattaisi sanoa että tässä on kysymys niinsanotusta huomiohuoraamisesta tai klikkijournalismista. Mikä aivan varmasti onkin totta. Tästä tehtiin fingerporistrippikin.

Päättävätkö rationaaliset ihmiset mielipiteensä fingerpori -stripeillä? Minä luonnollisesti päätän. Mutta jotkut ovat erimielisiä. Ja heitä miellyttääkseni on huomioitava, että retorinen temppu on retorinen temppu. Ja siitä kiehtova, että se toimii vapausasteisesti asioiden totuudellisuuden kanssa. Itse asiassa jopa propagandajulkaisuissa on hyvä ohje siihen että sisällön ei pitäisi olla läpeensä valehtelua. Joten päästään siihen peruskysymykseen siitä räjähtävätkö lepakot.

Tutustuin aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Ja lyhyesti. Eivät räjähdä. Vastaus annettu. Voit nyt laittaa internetin kiinni ja mennä leikkimään lastesi kanssa.

Mutta asia on kuitenkin tavallaan kiinnostava. Minusta oli kiehtovaa huomata miten varsin pitkään lepakonrähähdysasia ei ollut kovin tärkeä. Siitä on kuitenkin pikkuhiljaa tullut arvovaltakysymys perussuomalaisille. Ja tässä yhteydessä vastaan tuli se, että usein viitattiin New Scientistiin. Ja tässä oli vahvasit sellainen maku että kommentoija oli käyttänyt ns. argumenttipankkia eli mallivastauksia joita ei sitten mieti kun copy-paste on kivempaa.

Viite voi kuitenkin olla hyvä, eli totuus ei riipu luovasta panoksesta ja kommentin kirjoittajan älykkyydestä. Ja New Scientististä todella löytyykin juttu jossa lepakoiden kerrotaan hajoavan barotrauman yhteydessä. Tässä käytetään otsikkoa myöten aika dramaattista muotoilua jossa turbiinit saavat lepakoiden keuhkot räjähtämään.

New Scientist ei ole vertaisarvioitu lehti. Mutta se ei ole mikään typerehtivä lehtikään. Juttu on itse asiassa informatiivinen ja hyvä. Vielä parempaa on se, että New Scientist viittaa tiettyyn tutkimukseen. Ja jos katsoo netistä ei ole vaikeaa löytää barotraumata ulkomaalaisiakin sivuja joissa puhutaan lepakoiden keuhkoista. Ja ne kaikki viittaavat tähän samaan tutkimukseen. Jostain syystä tätä ei oltu laitettu mallivastaukseen.

Mutta luin tämän tutkimuksen. Koska on kätevämpää lukea jotain jossa ei tarvitse luoda kiinnostusta lietsovia otsikoita jostain räjähdyksestä. Olen niitä joista on oleellista sanoa että lepakot eivät räjähdä vaan niiden keuhkoihin tulee repeämiä. Tälläinen vähentää minusta väärinkäsityksiä. Tutkimus on tehty 2008.

Katsomani mukaan tutkimuksessa ei ole sinänsä mitään vikaa tai ongelmaa. Karkeasti ja lyhyesti tutkimuksessa on kysymys siitä että tuulivoimaloiden lähellä on havaittu lintujen kuolemia ja lepakoiden kuolemia. Tässä oli ihmetelty lepakoiden runsasta määrää ottaen huomioon että lepakoiden kaikuluotaus havaitsee tutkimusten mukaan liikkuvia kohteita paremmin kuin paikallaanpysyviä kohteita. Tässä esitetään että barotrauma saattaisi aikaansaada lepakoiden kuoleman koska se laskisi nopeasti ilmanpainetta turbiinien lähellä. Tämä aikaansaisi vammoja herkkiin ja ohuisiin kudoksiin kuten keuhkoihin. Tutkimuksessa löytyikin paljon verenvuotoa joka on yhteensopiva tämän näkemyksen kanssa. Selitys ei tutkimuksen mukaan olisi yhtä sopiva linnuille koska lepakot ovat erityisen hauraita. Lepakoilla on omanlaisensa hengitysjärjestelmä ja ne ovat muutenkin hentoisempia.

Tämä lepakoiden hentoisuus on kyllä hyvin selvä asia. Esimerkiksi minulla on vampyyrilepakon luuranko. Ja kun sitä katselee niin se lepakon rankakin on todella todella ohutta. Selvästi tämänlaiset ovat hyvin hauraita ulkoiselle damagelle.

Tässä tutkimuksessa on perustana se, että (1) lepakkokuolemia on joten ilmiö kaipaa selitystä (2) ilmiölle on annettu mekanistinen fysiikkaperustainen vastaus (3) ja todisteet ovat yhteensopivia siihen mitä voi odottaa jos teoria on tosi. Tämä on se yksi tutkimus johon kaikki viittaavat. Olipa viittajana sitten vaikka Science Daily, niin tämä 2008 tutkimus on se johon viitataan. Itse asiassa samaa tutkimusta voi kaivaa esiin monestakin paikasta netissä. Mutta asia on siis taputeltu ja voidaan muuttaa mieltämme ja lähteä kotiin?

En haluaisi spoilata mutta ei. Onko muitakin tutkimuksia? On. Ja kävin läpi kaikki ne joita löysin. Ja tämä kokonaisuus alkaa puhumaan omaa kieltään. Ensinnäkin barotrauman ongelmana on se, että tutkijat eivät suinkaan havainneet ja suoraan videokuvanneet lepakkokuolemia joissa lepakko kuolee osumaatta turbiinin siipiin. Ruumiista oli löydetty keuhkojen verenvuotoa kuten voi odottaa. Mutta tämä ei käsitellyt vaihtoehtoisia selityksiä lepakkokuolemille.

Vuonna 2011 tutkimusta jatkettiin aika ison tutkimusryhmän voimin. Ja tässä selvisi että suurimmassa osassa lepakkojen kuolemia oli luunmurtumia jotka viittaavat muuhun kuin barotraumaan. Toisaalta jos barotrauma aikaansaisi vammoja, niillä olisi vaikeaa selittää löydettyjä ruumiita koska keuhkon vammauttanut ei kuole välittömästi eikä välttämättä ole löydettävissä tuuliturbiinien läheltä. Tosin monella löydetyllä kuolleella lepakolla oli hajonneet tärykalvot, joka vihjaa että paineenvaihtelujakin on tullut mukana. Tutkimuksen perushenki on että monesti on hyvin vaikeaa erottaa onko kuolema paineenvaihtelusta vai suorasta iskusta. Ja että ehkä niitä tapahtuu jopa samanaikaisesti.
Vuonna 2012 tehtiin lisätutkimusta jossa vertailtiin barotraumaterapiaa suoraan fyysiseen kontaktiin. Ja tässä havaittiin että barotrauma ei oikeastaan toimi selityksenä kuin korkeintaan jossain marginaalisissa tapauksissa. Tämä on tietenkin ymmärrettävä asia. Koska juuri sen vuoksi että lepakot ovat niin hauraita keuhkoineen tarkoittaa sitä, että niille tulee vastaavia keukovammoja myös muissa onnettomuuksissa. Tämänlainen ajatus on tietenkin hyvä muistutus vaikka itselleni jolta murtui kerran miekkailussa kylkiluu. Sellainenkin voisi aikaansaada keuhkovamman.

Vuonna 2012 Naturessakin puhuttiin tästä aiheesta ja siinä nousi erityisen vahvasti esiin se, että barotrauma on heikko hypoteesi joka ei toimi selityksenä ollenkaan samalla tavalla kuin ihan suora turbiineihin törmääminen.

Vuonna 2013 energiavirasto teki aiheesta ihan kiinnostavia yhteenvedon. Tässä korostui esimerkiksi se, että esimerkiksi kun tuuliturbiinien paine-eroja mitataan, eli katsotaan minkälaisia paine-eroja ne tuottavat. Niin ne eivät yksinkertaisesti ole niin vahvoja että ne aikaansaisivat kovinkaan merkittäviä vammoja. Siksi barotrauma on aika heikko selitys ilmiölle.

Itse asiassa lepakoiden alttius tuulivoimaloille onkin ymmärrettävä. On tavallaan väärä tulkinta nostaa esiin sitä, että lepakoiden kaikuluotain toimii paremmin liikkuvissa kohteissa. Sillä sillä on myös vaikutusetäisyys. Tuuliturbiinit ovat suuria ja siksi niiden pyöriminen saattaa näyttää rauhalliselta. Mutta niiden siipien kärjet kulkevat hirveän pitkiä matkoja. Ja nopeus on vahingoittavuutta. Itse asiassa tuuliturbiinien pyöriminen on helposti niin nopeaa että lepakko saa sen kaikuluotaukseensa vain 0,2 sekuntia ennen impaktia. Ja ilmassa on sellainen jännittävä piirre, että jos juoksusta pysähtyessä maalla on hankaluuksia inertian kanssa niin voimme kuitenkin ottaa aika vankkaa tukea esimerkiksi maasta ja näin kiihtyvyydet saadaan pysähtymään. Ilmassa melko rivakkaasti lentelevät lepakot ovat tietenkin aikamoisissa jarrutusvaikeuksissa. Tämän jutun tärkein sisältö on tietenkin se, että kaikki ylläolevat jutut ovat itse asiassa vuosia vanhempia kuin se Putkosen lausunto. Putkonen on siis lukutaidoton idiootti. Kuin ovat myös hänen faninsa jotka saattavat selittää Uudessa suomessa viikko sitten miten siinä osataan heittää pari lausetta ja copy paste siitä 2008 vuoden tutkimuksesta. Koko perussuomalaisto edistyy asian kanssa hitaammin kuin minä yksinäni. Vaaditaan argumenttipankista vinoiluja ja vuosi aikaa niin että edistys saadaan siitä että osataan avata se itse persujen viittaama artikkeli ja klikata sitten googlehakuun siinä viitattu tutkimus.

Noiden ihmisten tiedonetsintä ja tieteellinen lukutaito on heikolla kun 2020 tammikuussa pitää puolustaa oman puoluekaverin esittämää heittoa joka on ollut vanhentunutta tiedettä jo vuosia ennen kuin hän on sen ääneen sanonut. Tämä on tärkein asia. Minä voitan, te ootte tyhmii. Lälläslää. Te luulette jauhottavanne libejä mutta teillä on vaan räjähtäviöä lepakoita tapulissa!

Tai oikeastaan ei. Tärkein asia on oikeastaan se, että tämä opettaa tärkeän ajatuksen siitä miksi tiede ei ole vain sitä että tehdään yksi tutkimus ja sitten asiat tiedetään. Tiede on prosessi jossa tärkeintä on edistyvyys. Tässä saattaa törmätä esimerkiksi siihen että hyvillä tieteenaloilla tiedon puoliintumisaika voi olla viisi vuotta. Eli viiden vuoden jälkeen alalla puolet tiedosta vaativat korjaamista tai täsmentämistä. Tässäkin on koko ajan saatu lisää tietoa eikä takana sinänsä ole pseudotiede tai edes huonosti tehty tutkimus. Kaikki tässä mukana olevat tutkimukset on tehty sellaisella tasolla että ne tyydyttivät minun kriteerini.

Tärkein asia on kuitenkin se, että lepakoita kuolee, olisi selitys mikä tahansa. Kiehtovaa on se, että tässä on ilmiö joka tavallaan vaatii selitystä. Ja se selitys vaan on se että takana ei olekaan mikään lepakoiden räjähtäminen. Ne kuolevat silti.

---

Viitteet:
Iltalehti, ”Perussuomalaiset huolissaan: Lepakot räjähtelevät” 
YLE, ”Politiikan ABC: Räjähtelevät lepakot oli erinomainen "rapalan viehe", "Mä heitin sen sinne toimittajamereen ja hups, tarttui!"” 
Fingerpori, ”Don Quijote” 
New Scientist, ”Wind turbines make bat lungs explode” 
Science Daily, ”Why Wind Turbines Can Mean Death For Bats” 
Telegraph, ”Wind turbines may be killing bats by ‘exploding’ their lungs”” 
Ed Yong, ”Holy haemorrhage Batman! Wind turbines burst bat lungs”  
Baerwald, D'Amours, Klug & Barclay, ”Barotrauma is a significant cause of bat fatalities at wind turbines.” (2008)
”Investigating the causes of death for wind turbine-associated bat fatalities” (2011) 
Rollins, Meyerholz & Johnson, ”A Forensic Investigation Into the Etiology of Bat Mortality at a Wind Farm: Barotrauma or Traumatic Injury?” (2012) 
Nature, ”Bat deaths from wind turbine blades” (2012)
NREL, ”NREL Study Finds Barotrauma Not Guilty” (2013) 
Jouni Aro, ”Lepakot kuolevat barotraumaan” (8.1.2020) 
Ryan & Barclay, ”Causes of Bat Fatalities at Wind Turbines: Hypotheses and Predictions” (2009)