torstai 12. joulukuuta 2013

Luterilaisuuden julma historia ja epäreiluuden kokemisen tunne

Jotkut ihmettelevät miten sovitan konservativismin yhteen uskonnottomuuden kanssa. Minä ihmettelen sitä miten monet näistä moittijoista ovat konservatiiveja ja luterilaisia. Sillä nähdäkseni konservativismi liittyy muutosvastarinnan sijasta menneisyydestä oppimiseen ja siihen että säilytetään säilyttämisen arvoinen.

Se, mitä historia näyttää protestanttisista uskonnoista on yllättävä. Maineeltaan katolilaisuus on julma. Noitavainotkin tuovat assosiaatioita inkvisiitiosta. Kuitenkin pahimmat noitavainoalueet, etenkin jos asiaa katsotaan väkilukuun suhteutettuna, olivat nimenomaan protestanttisia maita. Katolisen noitavainonnan julmuutta on ylikorostettu ja sen rinnalla protestanttisten maiden noitavainoja vähätellään ja näin on luotu myyttiä sille että uskonpuhdistus oli vahvasti moraalisesti oikeutettu.

Tälle on pari syytä. "Historian käännekohtia" -sarjan "Maailman pahimmat roistot" kuvaavat sivujuonteissaan ajankuvia rikollisuuden kautta peilaten. Uskonpuhdistus ja keskiaika ovat jännittäviä jos asioita katsotaan rikosoikeudellisesti.
1: Keskiaika on nimittäin ollut mainettaan leppoisampi. Ja tähän syynä on ollut katolisuus. Katolista kirkkoa ajoi teologia joka korosti helvettiä. Tämä johti, paradoksaalista kyllä, armeliaisuuteen tämänpuoleisessa. "Rikollisen uskottiin saavan varsinaisen rangaistuksensa kuoleman jälkeen." Ja siksi rangaistuskset olivat häpeärangaistuksia ja sakkoa. Luterilaisilla näkemys armosta korostaa tuonpuoleisuuden anteeksiantoa ja siksi se, että pahoista tekoja tekevä ei saa minkäänlaista rangaistusta muuttuu relevantimmaksi. Tästä seuraava epäreiluuden tunne on syynä siihen että rikollisia halutaan rangaista tämänpuoleisessa. Se on enemmän yhteisön asia. Siksi ei pidä ihmetellä miksi kalvinismissaan protestanttiseen perinteeseen astuva USA kannattaa kovia rangaistuksia ja kuolemanrangaistuskin kuuluu sen repertuaariin. Prostestanttisessa perinteessä rangaistus nähdään helposti kostona. Katolisissa maissa kuolemanrangaistus ei sen sijaan ole suosittu.
2: Toisaalta uskonpuhdistus tuhosi infrastruktuuria. Englannissa katolisesta kirkosta etääntyminen johti tiukkoihin lakeihin. 1530 säädettiin "Whipping act", jossa irtolaisuus tehtiin raipparangaistavaksi. "Köyhät, kiertelevät ja työttömät ihmiset olivat yhä suurempi ongelma kun uskonpuhdistus oli lopettanut katolisen kirkon sosiaalityön." Tuona aikana kuolemanrangaistus nousi suositummaksi. Ja kovia rangaistuksia haluttiin antaa ennen kaikkea hyötymisrikoksiin, kuten erilaisiin varkauksiin.

Ylläoleva on tärkeää, koska vielä minun koulussa ollessanikin evankelis-luterilaisen kirkon suojeluksen alla oleva oman vakaumuksen mukainen kouluopetus leimasi noitavainoilla katolilaisia. Nyttemmin kun ateistit käyttävät näitä oppeja, tämä tunnustetaan historian ylitulkinnaksi ja valehteluksi. On selvää että tämä on ollut kaikkea muuta kuin neutraalia ideologista propagandaa. Sen viat tunnetaan vasta kun niitä käytetään ikävästi myös itseä vastaan.

Kuitenkin tässä on toinenkin puoli. Olen usein moittinut sitä miten kreationismiin liittyy uhkaileva alakulttuuri. Kreationismi on suosittua nimenomaan protestanttisilla alueilla. Se elää vahviten USA:n kalvinistisessa hengessä, ja Suomessa se elää viidesläisyyden, uuspietismin, kautta. Eikä uhkailu Suomessakaan ole vierasta. Näkisin että teologiaan sisältyy luja "epäreiluuden kokemisen tunne" joka yhdistettynä tuonpuoleisen armeliaisuuteen johtaa erinäköiseen käyttäytymiseen. Moni ajattelee että teologinen lempeys olisi kokonaisvaltaista. Mutta mukaan mahtuu kuitenkin tavallista enemmän niitä jotka eivät näin ajattele. Siksi en ihmettele kun "Tunnettu saarnamies" tuoreen IltaLehden lööpittelyn kautta paljastui vakavia uhkauksia levittäneeksi. ; En sano että tämä jotenkin edustaisi kuvaavasti luterilaisten enemmistöä. Sanon sen sijaan sen, että montaa tämänlaista yksilöä ei tarvita jotta ilmiö selittyy. Ja tämä syy ei ole täysin irrallaan teologiasta.

Toinen liittyy sitten siihen infrastruktuuriin. Valtionkirkko oikeuttaa hyvin paljon toiminnastaan erilaisella sosiaalityöllä. Ja tämä pitää paikkaansa. Moni korostaa että sekulaariudessa ei ole mitään estettä näiden vastaavien toimien tekemisessä. Kirkkoa on jopa syytetty näiden omimisesta. Olisi varsin omituista moittia tahoa siitä että he tekevät hyvää liian hyvin. Mutta ei voi olla kiistämättä sitä, että olemassaoleva infrastruktuuri johtaa siihen että sille redundanttia järjestelmää ei viitsitä rakentaa. On ikään kuin säästöä olla rakentamatta kaikkea alusta. Ja tässä mielessä "kirkon vararikko" jota moni näyttää pelkäävän, on vakava ongelma. Sillä tässä tulee käymään samoin kuin uskonpuhdistuksen aikana. Vanha infrastruktuuri tuhoutuu, ja uusi on rakennettava tilalle ikään kuin alusta. Tätä kuhmua toki pienentää se, että valtaosa niistä toimista jotka olivat ennen katolisen kirkon monopolissa on nyt täysin sekulaaria ja uskonnotonta. Sairaanhoito ja koulutus ei esimerkiksi ole vanhaan malliin kirkkoinstituutioon sidottua. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa. Ja nähdäkseni uskonnottomien on syytä ottaa tämä puoli erittäin vakavasti.

Nähdäkseni protestanttinen konservatiivi joutuu elämään sen kanssa että uskonpuhdistus on oikeutettu, joten uskonnottomuuden johtamat ongelmat olisivat "isoissa linjoissa perusteltuja" nekin. Katolinen konservatiivi onkin tässä suhteessa paljon vahvemmalla. Heillä on näyttää uusiin radikaaleihin ideoihin lipuneiden ihmisten synnyttämät vaikeudet.

Ei kommentteja: