Nykyään on erittäin muodikasta puhua maailmankuvien kautta. Tässä näkemyksessä on sellainen järkevä puoli, että sen kautta voidaan ymmärtää että omat säännöt eivät välttämättä toimi toisilla. Eli että on tutustuttava vieraaseen näkemykseen jotta voi ymmärtää ja täten väittää toisista mitään. : Tämä olisi hyvää ja kenties kaunistakin. Mutta valitettavasti juuri tämä on se, jota ei käytännössä tapahdu ; Esimerkiksi feminismin kiivaammalla puolella on tavallista että ensin kritisoidaan sitä miten miehet toiseuttavat naisia. Mutta tästä seurauksena onkin sitten se, että naiset toiseuttavat miehet. Miehet nähdään esimerkiksi pelkästään jonain jotka haluavat hallita naista. Kuitenkin tässä on hyvä huomata, että miesten intentiot ja aikomukset voivat olla aivan toisenlaisia. Ja tässä ei siis itse asiassa ymmärretä miestä, vaan rakennetaan määritelmävankila johon mies sitten asetetaan.
Tämä asia nousi esille myös toisessa mielessä. Internetissä leviävä posteri on yksinkertainen listaus osavaltioista jotka sallivat homoavioliitot ja osavaltiot jotka sallivat serkusten väliset avioliitot. On helppoa huomata muutama asia. (a) Serkusavioliittoja hyväksytään useammassa osavaltiossa kuin homoja. (b) kummatkin jakavat mielipiteitä eli kumpiakaan ei hyväksytä tai hylätä kaikkialla ja (c) homoutta hyväksytään eri osavaltioissa kuin serkusavioliittoja.
Tästä posterista on kirjoitettu teksti joka ihmettelee pääasiassa sitä, että miksi serkusavioliitot olisivat paha asia (siellä on myös se posteri näytillä). Se ei välttämättä sellaista olekaan. Toki serkusavioliitoille on hauskaa naureskella. Esimerkiksi Pauli Ojala on usein jaksanut muistuttaa että Charles Darwin nai serkkunsa. Sisäsiittoisuusajattelulla on tietenkin tätä kautta valtaa. Mutta nähdäkseni julisteen tarkoitus ei ole kuitenkaan syyllistää serkusavioliittoja vedoten vaikkapa sisäsiittoisuuden synnyttämiin ongelmiin jotka ovat sidoksissa (a) resessiivisten ominaisuuksien esilletulemiseen (b) geenivirheiden esilletulemiseen kun korjaavaa versiota ei ole ja (c) heteroosin vähenemisestä johtuva yleinen elinvoimaisuuden lasku.
Se, mikä minulla pistää asiassa silmään onkin se, että sallivaisuus ja avomielisyys liitetään mielikuvissa liberaaleihin. Kun taas tiukka moraalinormisto ja kiellot ja rajoitteet liitetään konservatiiveihin. Tällöin syntyy helposti mielikuva "vanhoilliset vs. anarkistit". Tämänlaisia näkemyksiä voikin sitten tukea etsimällä sellaisia lausuntoja kuin Oinosen "hauveliargumentti" jossa hän selittää että homoavioliittojen hyväksyminen johtaa yleiseen moraalin rapistumiseen ja avioliittoon koirien kanssa. Mutta maailma ei selvästi näytä noudattavan tämänlaisia luokitelmia. Se, miksi näin on on monisyinen.
1: Sosiologisia ilmiöitä tulkitessa on hyvä huomata että ideologian kannattamiseen liittyy korrelaation kautta monia asioita ja joitain toisia taas ei. Tämä on usein hyvin erilainen taso kuin ilmiön "oikeaoppisuustasolla tarkastelu". Esimerkiksi Pascal Boyer on korostanut että esimerkiksi uskontoa tutkiessa onkin erotettava sosiologinen ilmiö uskonto sen dogmeista. Ihmiset toki ääneen kertovat teologisesti korrekteja näkemyksiä. Mutta käytännössä heidän odotuksensa voivat olla hyvinkin erilaisia. Näin ollen jos Oinonen katsoo teologisen korrektiuden tasoa hän ei oikeasti voi vetää juuri mitään johtopäätöksiä siitä miten kyseinen idea sitten vaikuttaa yhteiskunnassa. Yhteiskuntataso on nimittäin aina sosiaalinen ryhmä ja jotkut vapauden kaltaiset ideaalit ovat niiden teologisesti korrekteja puolia. (Tämä ei tietysti tarkoita että tietyt näkemykset eivät liittyisi sosiologiseenkin puoleen. Eri näkemykset korreloivat) Näin Oinonen katsoo kenties vain homoseksuaalien kannattajien retoriikkaa ja näkee sen kannattavan normien purkamista jota se kutsuu vapaudeksi. Mutta hän ei huomaa että samat ihmiset voivat toisaalla valittaa islamistien harjoittamista kivitystuomioista. Esimerkiksi kaikki tuntemani "aktiiviset amnestyläiset" ovat aktiivisia myös muilla asioilla ja voimakas enemmistö heistä ajaa myös homoseksuaalien oikeuksia. Siksi teologisesti korrektit tarkastelut ovatkin virheellisiä koska niissä (a) oletetaan että ihmiset ovat dogmaattisia yhden ideologian seuraajia, edustamiensa ideologioiden täysiä sätkynukkeja (b) ja vaativat että ollakseen kunnon ideologia olisi myös oltava tämänlainen dogmaattinen ihminen. Muu olisi sitten kaksinaamaisuutta, oman ideologian myymistä, kasoisstandardeja...
2: Toinen ongelma on siinä että hyvin harva maailmankuva on aidosti liitettävissä vain yhteen tai kahteen normiin. Edes teologisesti korrekti taso ei ole usein tiivistettävissä sellaisenaan muutamaan kohtaan. Kuitenkin kun Oinonen katsoo asiaa vain parin piirteen kautta. Tämä on argumentaationa olkiukottamista cherry pickingin kautta. (Nämä argumentaatiovirheet komboutuvatkin aika usein keskenään.) Eli toisen näkemyksestä esitetään irvikuva valikoimalla vain osia sen sisältä. Tällä toiminnalla ideologia näyttäytyy usein mustavalkoisempana kuin onkaan. Sillä kompromissi ja priorisointipuolet jäävät käsittelemättä. ; Tämä on kenties hyvä ottaa esille kristinuskon kautta. Hyvin moni uskova uskoo samanaikaisesti ihmisen vapaan tahdon ensisijaisuuteen ja että tämä on niin tärkeä että se on heidän ratkaisunsa pahan ongelmaan. Ja aivan samat uskovaiset uskovat myös objektiiviseen moraaliin jossa vaaditaan kuuliaisuutta Jumalalle. Olisi helppoa ottaa vaikka objektiivinen moraali esille ja syyttää että uskonto olisi tätä kautta rakenteellisesti ja pakollisesti totalitaristinen. (Se ei ole, sen sisällä on toki riskejä tämänlaiseen ja nämä riskit on hallittava ja otettava huomioon. Mutta tämä ei tarkoita samaa kuin että se olisi automaattisesti vaarallinen.) Toinen tapa tuomita toinen väärin olisi ottaa nämä kaksi piirrettä ja nähdä niiden välinen jännite samana kuin "todisteena siitä että koko maailmankuva on sisäisesti ristiriitainen". Näiden kohdalla kysymys on jännitteestä joka vaatii tasapainoilua uskovaiselta. Eikä sen enempää. Tämä virhe on tietysti helppoa soveltaa myös liberaaleihin.
3: Oinonen lähestyy asiaa oman ideologiansa kautta eikä vastapuolen ideologian kautta. Toki esimerkiksi kristillisyyteen liittyy sellaisia termejä kuin synti. Ja että kristinuskon dogmien mukaan koiriin sekaantuminen ja homoseksuaalisuus ovat toisiinsa verrattavia syntejä ja pahuuksia. Ongelmana tässä on se, että ideologian automaattinen vastakohta ei ole se, että on joka ikisessä asiassa erimielinen. Näin kristinuskon tematiikan ulkopuolella ei ole oikeasti mitään pakotetta homoseksuaalisuuden ja eläimiin sekaantumisen välillä. Kun homoseksuaalisuuskannanotto on jo irtiotto kristillisestä etiikasta, niin mikä ihme pakottaisi että he jäsentäisivät maailmankuvansa ja ajattelisivat kristillisen synti- termin kautta? Koko maailmankuvallisuusargumentaation ideana kun on se, että jos tutkitaan mitä maailmankuva X tekee ja mitä maailmankuvan X seuraamisesta sitten seuraa, niin tätä ei suinkaan tuomita jonkun ideologian Y luomilla määritteillä vaan nimenomaan tarkastelemalla sitä mitä ideologian X kannattajat kannattavat ja ennen kaikkea miten he toimivat.
Ylläolevien valossa onkin selvää se, että Oinonen määrittelee mitä muut ihmiset tekevät ja nämä muut ihmiset ovat erimielisiä tämän merkityksestä kertookin että Oinonen puhuu eniten itsestään ja omista ennakkoluuloistaan ja ideologisista peloistaan ; Hän ei ole reflektoinut vastustamaansa maailmankuvan edustajien näkemysmaailmaa.
Tämä mutka voi palauttaa meidät niihin serkusavioliittoihin. On selvää että voisi ajatella että liberaalissa maailmassa serkusavioliitot olisivat suositumpia koska tässäkin on kysymys vapaudesta. Samoin voisi ajatella että konservatiivit vastustaisviat serkusavioliittoja helpommin - etenkin kun homousteemassa nousee esiin usein esimerkiksi insesti ja saman suvun sisäiset avioliitot Oinosen "hauveliargumentin" mukaelmana. Voidaan sanoa että obviously ideologiat eivät käytännössä ole näin yksinkertaisia kuin mitä tämä latistavaa luokittelua käyttävä mukaälyllinen ideologian kautta tehty analyysi väittää ; Sosiologian kautta voisi jopa sanoa että jos nämä esittää väitteinä yhteiskunnasta, ne ovat falsifioituneet, virheellisiksi osoittuneet, tosiasioiden valossa. Kun väite siitä mitä tapahtuu ei toteudu todellisuudessa, on teoriassa virhe. Koherentti teoria joka on vain sidottu joihinkin ideologisiin premisseihin ei siis itsessään ole edes kovin kiinnostava tai merkittävä jos puhtuaan politiikasta, ihmisten käyttäytymisestä, yhteiskunnallisista vaikutuksista tai muista vastaavista.
Siksi voidaankin ajatella esimerkiksi muita liittyviä asioita. Liberaalius syntyy helposti jos pakotetaan kohtaamaan erilaisia ihmisiä. (Monikulttuurisessa maailmassa dogmaattisuus voi johtaa helpommi turpiinsasaamiseen, joten se on hyvin monista syistä ymmärrettävää.) Siellä on myös laajempi valikoima mahdollisissa pariutumiskumppaneissa. Jos taas eletään eristäytyneemmällä alueella, voi olla hyvinkin luontevaa välttää konflikteja ja hakea yhteisöllisyyttä siitä että tehdään samoja asioita, eli esimerkiksi harjoiteaan samaa ideologiaa. Tämä johtaa tietysti siihen että piirit ovat pienemmät, joten serkusavioliittoihinkin suhtaudutaan myötämielisemmin - ja voidaan ymmärtää että jos oikeaoppinen ja ideologisesti yhteisöön sopiva, se on rakentavampi kuin joku ulkopuolinen. Kysymys ei siis ole pelkästä "jenkkien sisäsiittoisuus -stereotypiasta" jossa seksuaalinen estetiikka menee niin että "mitä serkumpi, sitä herkumpi".
Näin ollen liberaalius ei välttämättä johdakaan kasvaneeseen myötämielisyyteen insestiä kohtaan mutta lisää ymmärrystä miksi irtiotto kulttuurisesta homoseksuaaleja koskevasta normista ollaan halukkaampia tehdä. Ja konservatiivisuus ei johda yleiseen ja kaikenkattavaan seksuaalisuuden hallintaan jossa keksitään rajoitteita just for the ideology.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti