Puolisollani on yleisesti ottaen hyvin vähän tiukkoja mielipiteitä (tämä rooli meidän perheessä on minulla). Hän kuitenkin kinasi aiheesta joka tuntui ensi alkuun minusta hieman omituiselta. Nimittäin ruuasta. ; Aiheena oli se, että hänen tuttunsa oli tehnyt ruokaa, jota siippa ei sitten ollut halunnut syödä. Oli toki tiedettyä että kyseinen ruokalaji sattui olemaan inhokkeja, mutta silti sitä olisi pitänyt syödä. Puolisoni selitti että hän ei pidä tämänlaisesta toiminnasta. Hän sanoi että kun hän tietää että minä en pidä pähkinöistä, niin niitä ei ruokaan ilmesty.
Itse olin vähän sillä asenteilla että kyllä minä syön sitä pähkinäruokaa jota ei edes ole.
Taustalla on se, että tämänlainen ruokavalinta voi kyllä periaatteessa olla tehokas vallankäytön väline ; Toisen rakkautta ikään kuin testataan sitä kautta minkälaisiin uhrauksiin toinen on valmis. Vastakkain onkin se, että samalla testaaja kuitenkin esittelee myös omaa rakkauden vähyyttään koska hän pistää toiselle vastaan tietoisia vaikeuksia. Tämänlaisen testauksen pahin skenaario on se, että testi onnistuu hyvin ja sitten molemmat osapuolet tietävät toisen tunteet. Tämä on pettymys jos testissä on selvitty suurista vaikeuksista.
Vastaava priorisointiongelma löytyy toki muualtakin. Miltei mikä tahansa voidaan valjastaa tämänlaisen tarkastelun kohteeksi. ; Uskontojen kohdalla tämä on yllättävän oleellista. Monikulttuurisuuden ystävänä minusta olisi ihanaa sanoa että puolison vakaumuksella ei ole väliä. Se olisikin kenties suvaitsevaisuusihanteen mukaista. Ja itse asiassa yllättävän usein sillä ei ole väliä ; Meidän perheessämme molemmilla on erilaiset hengelliset näkemykset, mutta tämä ei ole ongelma koska emme ajaudu "rakkaustestikurimukseen".
Tämä kohta on oleellinen. Sillä valitettavasti tässä on kuitenkin kysymyksessä siitä että jo itse uskonto voi muuttua olennaiseksi testiksi. Uskovaisen ideana on se, että jos toinen oikeasti rakastaa häntä, niin sitten asiat tehdään "oikein". Tämä on erityisen voimakas odotus jos toisella ei ole vakaumusta koska silloin sillä miten asiat tehdään "ei ole mitään väliä". (Joka on itsessään halveksiva asenne toista ihmistä kohtaan.) Kun asiat sitten tehdään "oikein", se tarkoittaa uskonnon määrittämää tapaa. Tähän liittyy paljon asioita joista tulee "rakkaustestauksen" kohteita.
Näissä kysymyksissä on yllättävän vaikeaa johtaa tilannetta jossa "kyllä minä teen asiat uskontosi mukaan tavalla jota ei edes pyydetä." Muissa vaihtoehdoissa valitettavasti tulee helposti vaikeuksia. Ei kenties ylitsepääsemättömiä ongelmia - esimerkiksi esimerkkini ruokakysymys voi tuntua mitättömältä, mutta kyseinen ateria onnistui itse asiassa rakentamaan kaksi kinaa ; Yhden puolisoiden välille ja toinen laajemmassa sosiaalisessa skenessä puolisoni kanssa. Kysymys on ehkä irrelevantti minulle, mutta se ei ole irrelevantti kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti