"Uuden aamunkoittonsa koittamista odottavan valistuneen alan tunnukset näyttivät hänestä täsmälleen samanlaisilta kuin naurettavien ja aikansa eläneiden uskonkäsitysten symbolit, jotka on kehitetty herkkäuskoisten naruttamiseksi"
(Terry Pratchett, "Elävät kuvat", sivu 44)
Pinnallisesti katsoen tieteellinen teksti näyttää kovasti samanlaiselta kuin vanhat taikauskoissa käytetyt symbolit. Esimerkiksi jos fysiikassa lasketaan nopeutta, se saadaan kaavalla v = Δx/Δt. Tämänlainen näyttää varsin kosmismystiseltä. Arkitajuinen matkan ja ajan muutosten vertailukin suhde toisiinsa näyttää suorastaan hienostuneelta. Alkemiassa vastaava kolmio Δ oli tulen symboli. Sekin näyttää hienostuneelta, kun peräkkäin laitetaan hienoja ja mystisiä merkkejä. Matemaatikko voi heittää peräkkäin merkkejä kuten 2C+A=2 tai A∩B. (A leikkaus B, joukko opissa se, että sekä joukko A että joukko B jakavat tämän alueen.) Loogikko sanoo vaikkapa P1 : A → B. (jos A niin B) Kaikki näyttää käsittämättömältä sovitulta jargonilta.
Näin tieteentekijöillä korostuu eräänlainen maagikon rooli. Ennen kysyttiin tietoa velhoilta tai papeilta. Nykyisin vastaavan roolin ovat ottaneet tiedemiehet ja psykiatrit. Kyseessä on itse asiassa myös yhteiskunnallisesta vallansiirrosta. Yhteiskunnallisesti roolit ovat tässä kohden vaihtuneet.
Samantapainen asia koskee myös tutkimusraportteja. Monelle ihmiselle molekyyli on yhtä abstrakti kuin Jumala ; Moni uskoo molekyyleihin vaikka ei ole niitä nähnytkään. Tutkimusraportit ovat siksi monille ihmisille silminnäkijäraportteja jotka vertautuu siihen miten Jumala on ilmoittanut itsensä "Raamatussa", joka taas rakentuu todistusten, silminnäkijähavaintojen varaan, ja jota levitetään usein omakohtaisilla anekdooteilla, kuten ihmeparanemiskertomuksilla, koristellen. Heille usko on luottamusta siihen mitä ei näe, ja joka on yhtä varma ja tieteellinen kuin usko molekyyleihin.
Kuitenkin tämä kaikki ei vielä tarkoita aivan kaikkea. Sillä oikeasti tieteellinen tutkimusraportti on muutakin kuin silminnäkijähavainto. Olennaisena erona ovat tutkimuksentekometodologia, vertaisarviointi ja etenkin toistettavuus. Tutkimuksentekorakenne eroaa silminnäkijähavainnosta siten, että uskonnollisessa tekstissä ilmestyksen saaneen ilmestyksensaantitapaa ei analysoida. Toinen mystikko ei tule sanomaan että "väärin ilmestytty". Näky otetaan sellaisenaan. Tutkimusraportissa sen sijaan kontrolloidaan sitä että testijärjestelmä on toimiva, eli että siinä katsotaan sitä mitä aiotaankin. Tässä tarvitaan asiantuntijaa, koska he osaavat paljon temppuja joilla homma voi mennä pieleen ja miten systeemiä voitaisiin huijata. He huomaavat virheet ja oikotiet helpommin. Toistettavuudessa taas on mukana epäilijöille tilan antaminen. "Tässä on koejärjestelmä, kun teette samalla tavalla, tapahtuu tietynlaisia asioita. Jos et usko, mene ja tee itse."
Tämä antaa tilaa. Esimerkiksi minulle molekyylit ja atomit eivät ole "niin abstrakteja". Ne ovat empiirisiä kappaleita. Toki olen tässä kohden samaa mieltä kuin Quine, joka sanoo että emme suoranaisesti maistele kvarkkeja. Mutta olen kuitenkin tehnyt omin päin pieniä puuhasteluja Brownin liikkeen kanssa. Näin olen itse huomanut tietynlaisia vaikutuksia, jotka molekyyliteoriaan kuuluvat. Eli olen itse testannut tätä "molekyyliteoriaa" pienissä määrin. Jumalalle en ole onnistunut tekemään vastaavaa - eikä tutkimusraporttien mukaan kukaan muukaan. (Hän ei ole edes tullut meille tiskaamaan.)
Tätä kautta ero on olennainen. Vertauksessa silminnäkijähavaintoon on kysymys enemmän silminnäkijäkokemukseen vertaavan henkilön projisoidusta omasta asenteesta ; Jumala ei ole empiirinen ilmiö, toisin kuin molekyylit, joten vertauksessa on vakava ja olennainen epäanalogia joka tekee vertauksesta epäosuvan, huonon vertauksen. Tämä asenne kuitenkin vihjaa siitä että tiedemiehistä on olemassa tietynlainen kuva, joka vertauttaa heidät velhoihin ja pastoreihin. Tämä pistää muistuttamaan siitä että työn imago ja työn sisäinen luonne ovat eri asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti