Vaikuttaminen on politiikanteon ytimessä. Tässä mukaan tulevat monenlaiset kiellot ja varoitukset. Etenkin päihteiden kohdalla tämä on tuonut erilaisia vaikeuksia. Suosikkiaiheet tämän aiheen piirissä Suomen kulttuurissa ovat tupakka, alkoholi ja kannabis. Niiden käyttöä voidaan totaalisti kieltää lailla. Tai sitten asettaa näkyviin suosituksia ja varoituksia. Niiden ajatellaan toimivan.
Research Digest -blogi viittasi tässä kohden Joachim Hansenin tutkimukseen, joka käsitteli tupakkavaroituksia, jotka sitten olivatkin tavallaan mainoksia. Sen tulokset osoittavat että ohjailu varoituksilla ei ole kovin yksioikoista tai selvää.
Arkijärjen mukaan "Varokaa heikkoja jäitä" saisi ihmisen olemaan menemättä jäille. Mutta ihminen ei toimi arkijärjen mukaan, eikä psykologia tältä osin ole arkijärjen sovellus. Aina löytyy joku "Duudsoniryhmä", joita kyltti innoittaa menemään jäille palosammuttimien ja räjähtävien porojen kanssa.
Hansenin Kokeessa jaettiin koeryhmiin. Ensimmäiselle tupakointi oli tärkeää itsetunnolle ja toiselle ei. Sitten heille näytettiin erilaisia tupakka -askeja. Osassa varoiteltiin kuolemalla, ja osassa oltiin kuoleman suhteen neutraaleja. Sitten kyseltiin että "kuka haluaa lopettaa tupakoinnin". Yllättäen ne sauhuttelijat jotka sitoivat itsetuntonsa tupakointiin, olivat kuolemanvaroitusten kohdalla lopettamassa vähemmän kuin muuten. Muiden kanssa tilanne toimi niin että kuolemasta muistuttaminen toimi parempana varoittimena kuin kuoleman suhteen neutraalit. Ulkonäköön viittaavat varoitukset toimisivat siksi "identiteettitupakoijiin" paremmin kuin kuolemalla varoittelut.
Nykyinen käytäntö ei siksi välttämättä auta. Se voi jopa pahentaa tilannetta.
Myös Steffen Nestler ja Boris Egloff ovat huomanneet, että viesti voi ampua takaisin. Syy oli tosin hieman erisävyinen. Raakoja varoitteluja näytettäessä toiset kokevat mainoksen jälkeen olevansa turvemmassa verrattuna verrokkeihin, joille oltiin näytetty samat asiat ilman väkivaltaa. Ilmiön takana on cognitive avoidance : Jos tämä on ihmisellä voimakas, hän ylipäätään suhtautuu riskeihin ja uhkaan kieltämisen kautta. Nämä raa -an edessä hämääntyvät ihmiset olivat kuitenkin muita herkempiä reagoimaan väkivallattomiin versioihin varoituksista.
Tätä kautta mieleeni tulee tietysti lapsuuden pelit. "Wolfenstein 3D":ssä oli ikäraja, joten sitä oli tietysti pakko pelata. K18 oli minulle sama asia kuin mainos. Siitä saa respektiä ihmisten silmissä. Joku voisi sanoa että se johtuu siitä että olen ollut kieroutunut jo lapsena. Ehkä minä olenkin ollut identiteettipelaaja? Tähän on voinut vaikuttaa sekin että meillä ei ollut pelikoneita kotona, joten pelaaminen oli pakosti jonkinlainen sosiaalinen aktio. Ikäraja kuitenkin lisäsi jännitystä ja kiinnostusta.
Päihteisiin tästä päästään melko nopeasti. Itse en ole juuri koskaan ymmärtänyt valtaosaa päihdemainonnasta. Syitä on ollut pääosin kaksi:
1: Ne sisältävät tylsyyttä. Tieto on toistavaa, jo hallussa olevaa. Jokainen 10 -vuotiaskin tietää että kun polttaa tupakkaa, ei potenssi kohene ja tilille ala karttumaan taikasenttejä, ulkonäkö ei parane 10% eikä tukasta tule tuuheampi. Eikä hengitys haise mintulta. Että kiitos taas tästäkin tiedosta.
2: Niissä tunnutaan elävän jossain melko erikoisessa, suorastaan pumpulisessa, maailmassa. Kun muistetaan että "meditointiharrastuksen aloittavat ovat usein stressaantuneita, koska ihminen joka hakee rauhaa elämäänsä ei usein vielä elä rauhassa" on selvää että päihteistä haetaan jotain. Itse olen elänyt kaikenlaisia kausia, ja elämän parhaana huumeena olo on ollut varsin kyseenalaistettu. Päihteiden käyttäjä hakee jotain, jota hänellä ei ole.
3: Päihteiden "siisteys" tuntuu olevan aivan erilaista kuin se positiivinen maailma jota myydään. Siisteys on jopa sellaista että tupakka joka ei tappaisi olisi eräällä tavalla "tylsä". Siksi tuntuu että vedotaan vääriin asioihin.
Luultavasti tämä kertoo siitä että minä olen enemmän niitä "hulluja Duudsoneita" kuin niitä jotka erityisesti varovat niitä kylttejä. Tämä selittäisi monta asiaa, pari ammatinvalintaakin.
Kaiken kaikkiaan en usko varoitusmainoksiin tai valistukseen täysimääräisenä. Itse asiassa Barry&Stuart -taikuriparin taikatemppurutiini "Smoking is cool" toimii minuun paremmin tupakoinninvastaisena argumenttina kuin moni muu. Luulen että iso osa juuri niistä, joita pitäisi vakuuttaa, jäävät tavoittamatta. Sillä juuri ne jotka sitoivat identiteettinsä tupakkaan röyhyttävät mielellään kuolemaa. Osaan varoitukset tietysti toimivat. Tätä kautta kysymys ei ole helppo.
Omalla kohdallani en tosin luota viestinnän muotoon vaan panostaisin enemmän konkreettisiin elämäntapavalintoihin. Minusta miekkailu on erinomainen valinta, koska se on tarkkuutta ja skarppiutta vaativaa liikuntaa. Tupakkakin vaikeuttaa. Ja se ainakin minulla täyttää "juuri oikeanlaisen cooliuden tarpeen". Ja kun luonteeni on vahvasti "pakkokontrollissa oleva", en muutenkaan mielelläni tee mitään joka horjuttaisi tarkkaavuustasoja. Toki tätä ei voi hirveästi yleistää.
Tähän kohtaan, lopetukseksi, sopiikin MAD -imperiumin iloksemme tuottama vitsi. Siinä henkilö selitti miksi käytti huumeita. Hän selitti että hän näytteli työkseen inhottavia ihmisiä televisiossa ja että tämä oli luonnerooli. Hän käytti huumeita koska hän, kuten moni muukin, vihasi itseään. "So children. Don't do drugs in wrong reasons. Don't use them because it is cool. Do'em because you hate yourself." Tässä vitsissä tuntuu olevan takana jotain viisauttakin. On mahdollista että tuossa on takana jopa suosittu syy käyttää? Jotenkin kuitenkin, ennakkoluuloisesti ja stereotyyppisesti, luotan että MAD -vitsien kirjoittajilla on asiasta jonkinlaisia kokemuksia? Tai sitten tämä oli vain vitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti