Mielenkiintoisia nukkumisongelmia.

"Sinä painaudut kainalooni ja näytät kuin oisit turvassa. / Tällaisina hetkinä rakastan sinua aivan älyttömästi. Sinä kysyt ethän lyö tänä yönä ja vastaan en. / Ja raavin muka päätä kun kuivaan silmää ranteeseen."
(Risto, "Unessa mies, valveilla nainen")

Minulla on jostain syystä ollut aikuisiällä taipumus kävellä unissani. Tapa on yleensä ollut varsin satunnaista. Eli voi vierähtää vuosiakin ilman että toimittelen unissani omiani. Mutta sitten, kun käveleskely alkaa, on tavallista että toimintaa tapahtuu perättäisinä öinä. Esimerkiksi tällä viikolla minulla on ollut juuri näitä öitä. Edellisestä käveleskelyrupeamasta on varmaankin ainakin reippaan vuoden verran, ellei kauemminkin.

Unissa toimittaminen on yleensä melko turhanpäiväistä. Yleensä ottaen olen niin laiska, että en jaksa nousta vuoteesta vaan esimerkiksi nousen sängyssä istumaan. Pelkkä tuijottelu ja irrationaalinen ja erittäin lyhytjänteinen puhe on toinen tyypillinen piirre.
1: Miten tämä eroaa normaalitilasta, kyselee moni. Nnno. Normaalisti puheeni pyrkii jäsentymään pitkälliseksi logiikkasurinaksi ja kauhistuttavan pitkäjänteiseksi selittämiseksi. Tai sitten se on lyhyttä "lähes ivallista" lauseenpätkää.

Pahimmillaan olen ollut toiminnallisempi. Esimerkiksi viime yönä minulla oli "riittänyt juttua" ja olin esimerkiksi käynyt erikseen peittelemässä armaan puolisoni. Tämä on siis ollut sinänsä harmitonta, jopa huvittavaa. Paitsi siinä mielessä että toinen kuitenkin haluaisi nukkua.

Itselläni ei ole minkäänlaisia muistikuvia näistä kävelypätkistäni. Enkä kykene kontrolloimaan niitä oikein mitenkään. Onneksi minulla on asiaan liittyvä raportoija, jolla riittää mainittavaa asiasta. Näin toimintani menee minunkin tietoisuuteeni. Toki voin usein arvata, että olen taas vaellellut, koska tämänlainen nukkuminen ei ole kovinkaan rentouttavaa. Tosin minulla on usein tapana kärsiä pienestä univelasta, joten aamulla väsyneenä herääminen ei ole mikään yllätys tai harvinainen tapaus. Väsymys ei ole ilmiselvän induktion ainesta. Niistä voi kuitenkin arvata. En sentään ole joka päivä normaalisti väsynyt. Mutta vaelteluöiden jälkeen olen aina kovasti väsynyt.

Tässä mielessä asia on hieman huolestuttavaa. Viitisen vuotta sitten nimittäin löin tälläisessä selvästi unissakävelyrutiinissani puolisoani jostakin syystä. Isku ei ollut voimaltaan mainittava, siitä ei tullut mustelmaa. Mutta sävyltään se on kuitenkin varsin huolestuttava. Tämä tapaus johtikin miltei siihen että lähdin itse läiskimään seuraavana päivänä palaamatta enää ikinä takaisin.

Nykyisin otankin tämän asian vakavasti, ja esimerkiksi tänään ajattelin ladata itselleni punkan eri huoneeseen ja kasata tuolista jonkinlaisen barrikadin oven eteen. Koska toimeni unissakävelyrupeamissa ovat hyvin impulsiivisia eikä niissä ole pitkän tähtäimen suunnittelua, ei toiseen huoneeseen vaeltelu ja pieksentä ole kovin todennäköistä. Todennäköisemmin huomioni kiinnittyy esimerkiksi johonkin esineeseen, jota minun sitten pitää tuijotella.