Teologiassa voluntarismin nimellä kulkevassa näkemyksessä uskotaan että universumi on ikään kuin Jumalan tahdon heijastuma. Maailma voisi periaatteessa olla toisenkinlainen, mutta se on juuri sellainen kuin Jumala on sen halunnut olevan. Tästä on päästy esimerkiksi ajatukseen siitä että elämme parhaimmassa mahdollisessa maailmassa.
Voluntarismi ajaakin usein kohti determinismiä. Sattumaa ei pidetä enää tietona tai rationaalisena konseptina, vaan sitä pidetään pikemminkin selityksen vastakohtana. Tämä näkyy esimerkiksi antrooppisen periaatteen kohdalla. Moni käyttää sitä jumalatodistuksena. Heistä maailma ja universumi on sellainen jotta voimme siinä elää ja tämän sattumaluonne kielletään. Pitää antaa vastaus "Miksi on juuri näin eikä jotenkin toisin?"
1: Tämänlaatuinen kysymys on itse asiassa asenteellinen. Se kieltää sattumapohjaiset selitykset riittämättöminä säätämällä kysymällä vastaamisen ehdot. Jos jonkun vaaditaan selittämään miksi lotossa viime viikolla tuli juuri nuo numerot eikä jotkut toiset, kielletään sattumaselityksen käyttäminen. Reilu arvonta kun kertoo vain miksi tuli joku lottonumerosarja, ei se miksi juuri viime viikon lottorivi ropsahti eikä jokin toinen numerosarja.
Heinimäen "outo rukouskirja" esittääkin että ihmisen syntyminen tukee hyvin voluntarismia. Tämä ei sinällään yllätä. Onhan miehellä monta siittiötä. Ja vain yksi niistä (yleensä) hedelmöittää munasolun. Näin päästäänkin puujalkavitsinmakuiseen tilaan "Jos asiat olisi käyneet toisin, minä en enää olisi minä." Voluntarismi muuttaa tämänkin ennaltamääräyksen paikaksi. Kaikki sattuma, siis myös tämä hedelmöittyminen, muuttuu joksikin jossa vaihtoehdon paikka konkretisoi sen että tuossa oli Jumalan valinnan paikka. Näin lapsikin on Jumalan valitsema. Jumala valitsi siittiön.
Itse pidän enemmän kontingentista ajattelusta, jossa sattumallakin on tilaa. Yhtenä syynä on se, että voluntaristinen henki värittää helpotsi asioita hyvin kyseenalaisilla tavoilla. Esimerkiksi lottovoittojen kohdalla moni oikeasti kokee että lottovoitonkin takana on Jumalallista valintaa. Jumala selittää miksi voitto tuli juuri heille eikä joillekuille muille. Tätä kauta päädytään siihen että tuurillakin saavutettu menestys tarkoittaa sitä, että ihminen on oikeassa. Tämä johtaa esimerkiksi kalvinistiseen talousajatteluun ja menestysteologiaan ; Tämän jälkeen köyhyys ja sairaudet kertovat siitä että Jumalakaan ei heistä tykkää. Tässä on jotain niin eettisesti huolestuttavaa, että asiasta pitäisi pitää enemmän meteliä kuin pidetään.
Voluntarismissa ei usein ole mitään lempeää. Voluntarismi on vain sattumankieltoa, jonka tekevät ihmiset jotka ovat fiksoituneet deterministisiin selitysmalleihin eivätkä muunlaista ymmärtämistä edes suvaitse tai siedä. Se on siis epäeettisten sävyjensä lisäksi myös huonoa tieteenfilosofiaa. Ja tämä taas on minun silmissä kenties vielä suurempi synti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti