Vaalien jälkeen eduskunnassa oli isoja vääntöjä siitä minkälainen hallitus rakennetaan. Ongelmana oli se, että valtiolla täytyy olla jotain linjoja ; Ulkopoliittisia ja sisäpoliittisia asiotia on jollain tavalla koherentisoitava. Tämä oli vaikeaa koska äänestystulokset olivat hajauttavia. Sirpaloitunut kokonaisuus on sellainen että siitä on vaikeaa rakentaa ehyttä kokonaisuutta. Kuitenkin tämä on olennaista.
Valtionkirkko on valinnut toisenlaisen tien. Arhi Kuittinen viittaakin siihen että "Tilanne on kuitenkin hyvin ongelmallinen kirkon sisäpoliittisen linjattomuuden takia ja ristiriitainen virallisten lausuntojen suhteen. Kirkko on ideologinen laitos. Ideologisella laitoksella pitäisi olla linjanvetoja ja päämääriä." Kirkon, kuten poliittisen piirinkin ongelmana on sen sisällä olevien piirien sirpaloituminen ; Senkin sisällä on erilaisia näkemyksiä jotka ovat monin paikoin keskenään ristiriidassa. "Kirkon virallinen linjanveto mediakelpoisena eli humanistisena versiona "pienten ihmisten puolesta" on varsin erilainen, kuin junttajärjestöjen esittämä syntikeskeinen oppi, fobiat ja ihmiskuva." Kirkko on kuitenkin valinnut linjattomuuden, nihilismin.
Tämän vuoksi onkin käytännössä niin että valtionkirkossa on aktiivinen fobiainen sisäpiiri. Ja laaja passiivinen piiri joka sietää sitä fobioilua ja kutsuu sen hyväksymistä suvaitsevaisuudeksi. Näin herätysliikkeistä tulee käytännössä kirkon ylimpiä vallankäyttäjiä. Jopa varsin motivoituneita sellaisia. Näiden annetaan hillua villeinä ja vapaina ilman että toiminnan selviin epäeettisyyksiin puututaan mitenkään. Kirkko muuttuu tätä kautta eräänlaiseksi suojatyöpaikaksi fundamentalisteille.
Sitä vaan jotenkin on oikein muistuttaa herätysliikkeiden sitoutumisesta. Se on ikään kuin oikeutus sille että herätyspiirit kuuluvat kirkon toimintaan. "Kirkon toimintaan osallistui siis eniten juuri niiden liikkeiden väki, joita on viime aikoina uhattu kolehtiboikotilla ja määrärahojen jäädyttämisellä." ... "Kirkosta eroajat ovat tavallisesti ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi kaukana kirkosta. Kirkolla ei ole heille henkilökohtaisesti erityistä merkitystä, eivätkä he osallistu kirkon toimintaan." Fundamentalistit ovat aktiivisimpia kirkon jäseniä. Herännäiset täyttävät kirkkojen penkit sunnuntaisin. Ton toki totta, kuten kirjoitus mainitsee, että harvoin yhteisö hakee strategiaansa siitä että torppaa aktiivisempia jäseniään. Mutta tosiasiassa kirkon ongelmana on jäsenkato. Tilanteen korjaaminen tuskin onnistuu siten että vedotaan niihin jotka pysyvät kirkossa vahviten. Yleensä jos eroaminen on liiallista, tilannetta korjataankin juuri vaikuttamalla niihin eroaviin. Tämä on strategisesti oikea ratkaisu "vähenevässä tilassa", aktiivinen marginaali kiinnostaa enemmän "vakaissa oloisa".
Onkin ilmiselvää että herännäiset ovat aktiviisia ja kirkosta eronneet siitä etääntyviä. Tämän epäileminen ei ole edes tarpeen. Mutta tosiasiassa ymmärrystä olisi miettiä sitä, että miksi toiset etääntyvät ja toiset eivät. Taikasanana on "valta". Se, kenen sanaa kuunnellaan ja se myös vaikuttaa asioihin. Ja keiden ei.
Herätysliikkeet ovat aktiivisia ja niiden harjoittajat kokevat että heillä on vaikutusvaltaa asioihin. He ovat marginaalia mutta heidän medianäkyvyytensä on suuurta. Muu puoli ei tämänlaista vaikutusvaltaa saa. Jos vastustaa homoseksuaaleihin kohdistettua epäreiluutta, selitetään että kaieknlaista sitä vaan pitäisi suvaita. Herätysliikkeiden homoseksuaalien eriarvoistaminen taas kohtaa kehua siitä "ehkä ootte vähän provokativiisia mutta ai miten kivasti olette aktivoituneet".
Sitten ihmetellään miten jotkut aktivoituvat ja toiset etääntyvät. Ja sitten tilannetta halutaan muuttaa niin että ne jotka ovat valmiiksi aktivoituneita, aktivoituvat lisää. Ja ne jotka ovat etääntyneet etääntyvät lisää. Tätä kautta syntyykin linjaveto. Kirkko on siis isoissa linjoissa nihilistinen laitos, joka on kuitenkin tarjonnut marginaaliselle osalle aktivoitumispaikan. Ja suojaamalla tätä, se itse asiassa rakentuu konkreettinen linja. Kirkko keskimääräisen jäsenensä kautta katsoen on erilainen kuin kirkon vallankäyttötaso kokonaisuutena.
Tämä linja ei ole mukava ja olen ylpeä kun olen eronnut kirkosta ajoissa. Toivon että niin kauan kuin tilanne on se mikä se on, että mahdollisimman moni muukin tulee samaan päätökseen. Jos ei muuten, niin ihan vaan sen takia että kirkko olisi sen jälkeen laitos niille aktiivisesti kirkkoa tärkeänä pitäneille, eikä se voisi teeskennellä ajavansa niiden asiaa joiden asiaa se ei selvästi aja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti