Hurts -yhtyeen "Wonderful life" tuntui ensikuuntelemalta aivan kauhealta kappaleelta. Onhan siinä pinnallisen optimistiset sanat ja jumputtava rytmi. Kappele kertoo rakkaustarinasta jossa rakastetaan epätäydellistä miestä. Tätä sitten tsempataan. Kertosäkeessä toistetaan että "Don't let go - Never give up - It's such a wonderful life." Teemassa on tätä kautta jotain hyvin vallitsevaa. Yleisoptimismiin luotetaan kuin Jumalaan.
❦ ~ On kuin teologiasta tuttu epätäydellisyyden ja oman syntisyyden hyväksyminen ja usko parannuksen mahdollisuuteen olisi vallannut valtavan osan yhteiskuntamme arvonäkemyksistä, vaikka se onkin periaatteessa sekularisoitunut vahvasti.
Kappaleen sisältö aukeaa kuitenkin, ei suoraan lyriikoita lukemalla, vaan laittamalla se musiikin yhteyteen.
Kappale on nimittäin rytmisyydestään huolimatta vaisu. Tämä rakentaa kontrastin, jonka mukaan voidaankin nähdä miten kappale on ironinen. Sanat tarkoittavat juuri päinvastaista kuin pintakatsomalla voisi luulla. Tämä on tietysti melko yleistä. (Kuitenkin ironian havaitseminen voi olla vaikeaa.) Tämä lannistunut henki korostuu kappaleen virallisessa musiikkivideossa, jossa on muun muassa veteen hukkuvilta vaikuttavia hahmoja. Kenties elämä ei olekaan niin hienoa.
Kappale pistää miettimään sitä että katastrofin henki on ilmassa eikä onnistumisesta ole takeita. Kenties tsemppaaja peräti elää aivan erilaisessa todellisuudessa eikä ymmärrä lannistuneen tilannetta.
Tämä ei toki auttanut pitämään kappaleesta, mutta sentään jotain tolkkua siitä sai tämän jälkeen irti. Kappale ei ehkä ole hyvä, mutta sen asenneilmapiiri oli sentään ironinen ja realistinen, eli siinä oli jotain hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti